"Organismin perusosaa merkitsevä solu on Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1858. Sana on takaperoisjohdos ruotsalaisperäisen sola-sanan deminutiivisesta johdoksesta solukka, joka esiintyy paikoin itä- ja pohjalaismurteissa."
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004
Suomen yleisten kirjastojen tilastot –sivustolta löytyy runsaasti tilastotietoa kirjastoista, mm. tiedot Suomen lainaukseltaan suurimmista yleisistä kirjastoista kuntatasolla. Ne ovat Helsinki (9 179 672 lainaa), Tampere (4 858 910 lainaa), Espoo (4 183 509), Turku (3 046 811), Oulu (2 972 404 lainaa), Vantaa (2 968 877 lainaa), Jyväskylä (2 932 191 lainaa), Joensuu (+ Kontiolahti, Liperi, Outokumpu ja Polvijärvi) (2 527 659 lainaa), Lahti (2 351 412 lainaa) ja Kuopio (+ Karttula) (2 070 754 lainaa). Myös aineistotilastoja kuntatasolla löytyy tämän tilaston kautta. Sivusto löytyy täältä:
http://tilastot.kirjastot.fi/fi-FI/tilasto.aspx?QueryId=526424fc-b2f5-4…
Tilaston kautta ei kuitenkaan löydy tietoa yksittäisten kirjastojen…
Tämä on itämerensuomalainen sananlasku, joka löytyy Kansainvälisestä Matti Kuusi sananlaskutietokannasta : Kaakko vie kalan merestä, itäkaakko kattilasta, luode lusikastakin.
http://lauhakan.home.cern.ch/lauhakan/fin/finproverbrespond.asp?whichpr… .
Hei!
Ohessa vastaus Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun lähettämääsi kysymykseen.
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaisema Keräilijän opas 2020 antaa vuoden 1960 1 000 markan juhlarahan ( Suomen markka 100 vuotta) virheettömän ja leimakiiltoisen kolikon hinta-arvioksi 20 euroa ja kuluneen kolikon arvoksi 7 euroa.
Vuonna 1992 lyödyn 1 000 itsenäisyys 75 v. -juhlarahan arvoksi hyväkuntoisena ilmoitetaan 320 euroa.
Vuoden 1997 1 000 mk itsenäisyys 90 v. -juhlarahan hinnaksi 310 euroa.
Vuoden 1999 1 000 mk Jean Sibelius -juhlarahan arvo niin ikään 310 euroa.
Keräilijän opas : Suomen rahat arviohintoineen 2020 / toimittanut Suomen Numismaattinen Yhdistys r.y. (Suomen numismaatikkoliitto ry, 2020)
Euroviisujen kilpailukappaleen kolmen minuutin maksimipituus on ollut käytössä jo 1960-luvulta. Aluksi sen tarkoituksena oli karsia ylipitkät laulut, 1990-luvulla sitä perusteltiin osallistujamaiden määrän kasvulla.
Edelleen kilpailun säännöissä tuo maksimipituus on voimassa. Vastaus kysymykseen löytyy Euroviisujen kotisivujen Usein kysytyistä kysymyksistä Euroviisujen säännöistä, https://www.eurovision.com/faqs/.
Kilpailukappaleet ovat kyllä levyillä ja videoina ilmestyessään monesti pitempiä kuin 3 minuuttia. Kisaa varten niistä tehdään lyhennetty versio, joka mahtuu aikarajaan. Finaalin suorassa lähetyksessä olisi toki mahdollista esittää pitempi versio, mutta riskinä olisi hylkäys.
Orkesteri säesti laulajia vielä 1998, mutta sen…
Auringonkukka (Helianthus annuus) ei Suomessa kasva luonnonvaraisena, joten kasvitieteellisesti sen yleisyydestä meillä ei varsinaisesti voida puhua. Yleisesti sitä kuitenkin Suomessakin kasvatetaan hyöty- ja koristekasvina. Muualla maailmassa (esim. Pohjois-Amerikassa) luonnonvaraisena kasvavat ja meillä hyöty- ja maisemointikasveina viljellyt auringonkukat ovat enimmäkseen keltasävyisiä: niiden laitakukat ovat useimmiten keltaiset ja kehräkukat ruskehtavat - auringonkukan "kukkahan" ei ole yksittäinen kukka, vaan lukuisista kehrä- ja laitakukista koostuva mykerö.
Punakukintoisia auringonkukkia on kuitenkin jalostettu koristekasveiksi. Tunnettuja punaisia lajikkeita ovat esim. 'Velvet Queen' (tummanpunainen, tumma keskus), 'Evening Sun' (…
Suomen kirjakielessä keiju on mainittu ensi kertaa niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan 1770-luvulla teki Daniel Jusleniuksen sanakirjaan Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Tällöin sen merkitykseksi on ilmoitettu 'keinu'. Porthanin lisäyksissä on mainittu myös 'vainajan henkeä' merkitsevä johdos keijukainen.
Kristfrid Gananderin Mythologia Fennicassa (1789) kejjuset (keijuset) eli kejjungaiset (keijunkaiset) mainitaan pienten lentävien luonnonhaltijoiden nimityksenä. " -- niitten silmissä, jotka uskovat näkevänsä näitä olentoja ruumissaatoissa, hautausmailla ja teillä, ne muistuttavat lumihiutaleita, pieniä lasten nukkeja, tulensäikeitä; epäilemättä ovat tuhottuja henkiä. Heitä uskotaan olevan valkeita ja mustia…
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestäKolmastoista luku kohdassa, jossa veljekset tiellä kulkiessaan törmäävät Rajamäen rykmenttiin ja juttelevat Mikon kanssa.JUHANI. Terve miestä, sinä Rajamäen Mikko! Kuinka jaksat ja mitä uusia maailmalta?MIKKO. Sekalaista, sekalaista sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se.Lähteen jäljittämisessä auttoi Project Gutenberg, https://www.gutenberg.orgGutenberg-sivustolta saa vapaasti lukea digitoituja kirjoja, joiden tekijänoikeus on jo rauennut. Selaimella luettaessa (read online web) voi tarkistaa koko tekstin nopeasti selaimen sanahakutoiminnolla. Tässä tapauksessa käytin hakusanaa "laatuun", joita löytyi 9…
Joensuun pääkirjaston lukusali Vipusessa, 1. krs, on digitointipiste, jossa asiakkaat voivat itse digitoida mm. VHS-kasettejaan. Käyttö on ilmaista, mutta jos haluaa ostaa kirjastosta tyhjiä dvd-levyjä, ne maksavat 1,70 euroa/kpl.
Varauksen voi tehdä lukusali Vipuseen joko paikan päällä tai puh. 0504435001. Aikarajoitusta ei muuten ole, mutta palvelu on suosittu, joten aikoja on rajoitetusti. Henkilökunta opastaa laitteen käytössä.
Mikael Ilves on kirjan "Basti klinikkakissa" lisäksi kirjoittanut seuraavat kirjat "Eläinlääkäri puussa" (v. 1994), "Karvaisia kohtaloita" (v. 1995), "Eläinlääkäri liemessä" (1997), joka on myös olemassa äänikirjana.
Uusin kirja on "Basti klinikkakissa". Ammatiltaan Mikael Ilves on eläinlääkäri. "Eläinlääkäri liemessä" - kirjan etuliepeessä kerrotaan, että hän on vuosien varrella pitänyt useissa lehdissä hauskoja kysymys-ja vastauspalstoja. Vuonna 1994,jolloin Mikael Ilveksen kirja "Eläinlääkäri puussa" ilmestyi, hän kertoi itsestään Kirjakauppalehden numerossa 7/1994 s. 40 mm. seuraavaa:
"Haluatte tietää, kuka on eläinlääkäri Ilves? Tuotan teille pettymyksen. Minäkin haluaisin tietää, mutta minulla ei ole harmainta aavistusta…
Sirkka Paikkalan ja Pirjo Mikkosen Sukunimet-teoksen (2000) mukaan Mahkosten ”pesäpaikka” on ollut Viipurissa ja sen maalaiskunnassa sekä muualla Karjalassa, mm. Johanneksessa, Lumivaarassa ja Kuolemajärvellä. Mahkosia on tavattu myös esim. Savosta, jossa kuitenkin muoto Makkonen on vienyt voiton Mahkosesta. 1500-luvulta peräisin olevassa verokirjassa mainitaan nimi Mahkuev; 1800-luvun alkupuolella Viipurissa tavatut esiintymät ovat muotoa Mackoin ja Mahkoin.
Mahkonen ja Makkonen ovat samaa kielellistä juurta. Makkonen juontuu sukunimistöömme karjalaisista ristimänimistä Makari, Makkara, Makko(i), Makku, jotka puolestaan pohjautuvat venäjän Makarij-nimeen ja kreikan Makariokseen. 1500–1600-luvuilla kyseisistä nimistä juontuvia sukunimiä…
Kyseessä näyttäisi olevan YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden rintamerkki.
https://shop.undp.org/products/sdg-lapel-pins
https://www.un.org/sustainabledevelopment/news/communications-material/
Palovartiotorneja rakennettiin hyville näköalapaikoille 1920- ja 1930-luvuilla sekä varsinkin vv. 1934-36 ja vv. 1940-41. Puurakenteisista torneista tarkkailtiin valtionmetsien metsäpaloja. Myöhemmin torneja alettiin rakentaa galvanoidusta raudasta. Vuonna 1959 valtion mailla oli sata tornia, näistä 70 kappaletta Lapin ja Oulun läänin alueella. 1980-luvulla lentovalvonta syrjäytti tornit lopullisesti palojen tarkkailussa.
https://www.ammattilehti.fi/uutiset.html?a3200=59242
Vuonna 1958 kirjoitti Helsingin Sanomat artikkelissaan metsähallituksen palotorniverkon käsittäneen 104 vartiointipaikkaa.
Kuusikymmenluvun loppupuolella palojen tarkkailun avuksi tuli lentovalvonta, mutta vielä heinäkuussa 1973 kerrottiin…
Tämä "Tattarisuon murhiksi" kutsuttu tapaus sattui vuonna 1930, kun eräs autonkuljettaja pysähtyi juomaan suolla sijainneesta lähteestä ja löysi samalla sieltä ihmisruumiin osia. Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa ja selvitti sen seuraavana vuonna.
Ehkäpä paras lähde olisivat aikalaiskirjoitukset tuon ajan sanomalehdistä. Esim. Helsingin Sanomien vanhoja vuosikertoja löytyy pääkirjastosta Pasilasta mikrofilmeinä.
Helsingin Sanomien verkkoversion arkistosta löysin myös seuraavat jutut, joissa kerrotaan lyhyesti tapauksesta:
2.9.2001: Tattarisuon hurja maine alkoi ruumiinryöstöstä.
27.8.1998: Tattarisuolta poliisisurmiin.
27.8.1998: Matkamuistona murha. (tässä on mukana kuva vuodelta 1931)
Lisäksi löysin Kansalliskirjaston (os. Unioninkatu 36,…
Tsaarin satula -kirjassa Pena Nummela matkustaa sisarensa Jennin kanssa Keniaan parantelemaan työuupumustaan. Sillä välin Nummelan ponitallia saapuu hoitamaan Penan ja Jennin isoäiti, Ulrika Agte. Iästään huolimatta Ulrika on etevä ratsastaja, joka ottaa vastuun myös ratsastustunneista.
Ulrika saa kuitenkin selville, että Nummelan ponitalli on ajatumassa konkurssiin, ja tallilaiset arvelevat sen Penan stressin syyksi. Pelastaakseen tallin ja hevoset he päättävät järjestää kaupunkiin hevosparaatin mainostamaan tallia. Sen vetonaulana on Ulrikan perintökalleus, tsaarin aikoinaan lahjoittama satula, johon on myös kaiverrettu aarrekartta.
Pena joutuu Keniassa vaikeuksiin, ja samaan aikaan ponitallilla alkaa tapahtua outoja. Tallilla käy…
Kyseinen säepari on roomalaisen runoilijan Catulluksen (n. 87/84 – n. 54 eKr.) runosta 109. Runo käsittelee Catulluksen ja Lesbian häilyväistä rakkaussuhdetta. Runossa Catullus epäilee Lesbian mahtipontisten lupausten todenperäisyyttä.
Lesbia ei ollut Catulluksen mielitietyn oikea nimi, vaan todennäköisesti nimi viittaa Clodiaan, kansantribuuni Publius Clodius Pulcherin siskoon. Lesbia-nimi on viittaus yhteen Catulluksen suureen kirjalliseen esikuvaan, nimittäin Sapfoon, joka oli kotoisin Lesbos-saarelta.
Alkukielellä säepari kuuluu siis seuraavasti:
Iūcundum, mea vīta, mihī prōpōnis amōrem
hunc nostrum inter nōs perpetuumque fore.
Tekstissä on muutama hieman hankalasti kääntyvä kohta.
Proponis voi tarkoittaa tässä niin ”lupaat…
Minna on lyhentymä Vilhelmiinasta, joka taas on Vilhelmin sisarnimi. Vilhelm tulee muisnaissaksan sanoista wille=tahto + helm=suoja, kypärä, siis lujatahtoinen kypäränkantaja.
Eija on toisen maailmansodan jälkeen yleistynyt suomalainen naisennimi, jonka lähtökohtana saattaa olla kirkkolauluissa ja virsissä keskiajalta saakka esiintynyt huudahdus eijaa.
Pirkko on muunnos Birgitasta, joka taas on muuntuma kelttiläisestä Brigitasta, joka tulee sanasta brigh=voima, vahvuus, korkea, ylhäinen.
Irina on venäläinen muoto Irenestä ja sen kreikkalaisesta alkumuodosta Eirene, joka tarkoittaa rauhaa.
Mertta-nimeä en löytänyt nimikirjoista, mutta Meritan kohdalla mainitaan Emerentian lyhentymä Merta ja nimi Emerita (ansiokas, hyvin palvellut).
Saini on…
