Moninkertainen olympiamitalisti, painija Eino Leino (1891-1986) vaihtoi sukunimensä ilmeisesti jo nuorella iällä. Kansalliskirjaston digitoimista aineistoista löytyy vuodelta 1908 nimenmuutosilmoitus: "Nimeni, joka on tähän asti ollut Eino Kakkinen, on tästä lähtien oleva Eino Leino."
Suomalainen Wirallinen Lehti 1.10.1908 no 227.
Yhteys kirjailijana ja runoilijana tunnettuun Eino Leinoon huomattiin silloisessa mediassa. Esimerkiksi vuonna 1912 poliittinen pilalehti Velikulta keksi tarinoida sekaannuksesta Kuopiossa. Einon Leinon lausuntaa kuulemaan rientänyt olikin päätynyt erehdyksessä seuraamaan painikisoja. Seuraavan päivän lehdestä hän sai lukea runoilijan esiintyneen samana iltana Kaupungintalolla. Tämän lisäksi löytyi Kuopiosta…
Aune Tuomikosken suomentama George Eliotin Middemarch ilmestyi vuonna 1966 kahtena niteenä. Teosta on kyllä Helmet-kirjastojen kokoelmissa, mutta osaa yksi yksi kappale ja osaa kaksi kolme kappaletta. Ykkösosasta on tällä hetkellä varausjono.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Erään tutkimuksen mukaan miehillä erittyy enemmän sylkeä kuin naisilla, sillä miesten sylkirauhaset ovat keskimäärin suuremmat kuin naisten.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0003996906001592?via%3Dihub
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miehillä olisi pakottava fysiologinen tarve syljeskellä jatkuvasti. Kaikki ihmiset sylkevät joskus, mutta jatkuva syljeskely on opittu tapa.
Nämä artikkelit listaavat esimerkkejä teistä, jotka on katettu aurinkopaneeleilla. Kaikki ovat pienimuotoisia ja lähinnä koeluonteisia. Niihin kuuluu 70-metrinen pyörätie Alankomaissa, kilometri tietä Ranskassa ja samanmittainen maantie Kiinassa.
https://www.conserve-energy-future.com/solar-roads-benefits.php
https://energypedia.info/wiki/What%27s_Happening_With_Solar_Roads%3F
Vuorisaarnasta löytyy kohta, joka vastaa melko tarkasti kysymystäsi. "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet", sanotaan Matteuksen evankeliumissa 6:34.
Hakuteos Something about the author vol.110 (2000) (ss.126-131) kertoo .seuraavaa:Yhdysvalloissa asuva kirjailija Marilyn Kaye /huom myös kirjailijanimi Shannon Blair (s.1949) aloitti Replica-sarjan vuonna 1998 kirjalla Amy, numero seitsemän. Sarja kertoo koulutytöstä, joka on kloonattu palvelemaan hallituksen salaisia tarkoituksia. Amy-kirja herätti heti huomiota, koska se oli uudentyyppinen viihteellinen nuortenkirja, jonka juoneen lukija jää helposti kiinni. Marilyn Kaye on itse sanonut, että tunteet ja ihmisten reaktiot ovat aina kirjojen pohjana. Hakuteoksessa todetaan myös, Kaye pistää Replica-sarjassa teini-ikäset mielenkiintoisiin tilanteisiin, joissa heidän luonteensa punnitaan.
Replica-sarjasta ei ole kovin paljon tietoa…
Kirjastomme lastenosaston väki muistaa kyseisen kirjan hyvin. Kyseessä on pysäyttävä kuvakirja Korppipäinen mies, tekijä on Enna Airik.
Kirjasampo-sivuston esittely: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
Värikäs päivä Lastenkirjablogin esittely kirjasta: https://varikaspaiva.blogspot.com/2014/05/korppipainen-mies.html
Kuvakirjaa on saatavissa kirjastoista lainaksi.
.
Jos joulutervehdys on luonteeltaan yksityinen, ei tekijänoikeus sitä säätele. Yritysmaailman joulutervehdykset ovat ehkä rajatapauksia, mutta noin yleisesti ottaen sellaista viestintää, joka ei ole julkista vaan kahdenvälistä, tuskin voinee pitää tekijänoikeudellisesti merkityksellisenä. Sehän ei tule ulkopuolisten tietoonkaan.
Runon ikä ei kuitenkaan ratkaise sen käyttövapautta vaan runon kirjoittajan kuolinvuosi. Jos siitä on yli 70 vuotta eli runoilija on kuollut 1940 tai aikaisemmin, runoa voi käyttää vapaasti. Jos kyseessä ei ole oma käännös, käännös nauttii suojaa siihen asti, kunnes kääntäjän kuolemasta on 70 vuotta.
Yrityksen verkkosivuilla runosta otettu lainaus edellyttää aina tekijän tai perikunnan lupaa, jos tekijänoikeus on…
Tulla-verbi kuuluu ns. kaksivartaloisiin verbeihin. Vartalot ovat konsonanttivartalo tul- ja vokaalivartalo tule-. Tulla-tyyppisissä verbeissä infinitiivin tunnus liittyy konsonanttivartaloon ja vaihtelee vartalon loppukonsonantin mukaan (samoin kuin esimerkiksi verbit luul-la, men-nä, sur-ra). Toinen l-kirjain kuuluu siis taivutuspäätteeseen, toinen l-kirjain tulee lisää eikä häviä. Assimilaatiota vartalonloppuisen konsonantin kanssa esiintyy myös muissa taivutusmuodoissa,esim. tul-la : tul-len : tul-lut : tul-laan : tul-lee.
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=7
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=74
Loru sisältyy Lasten omaan lukukirjaan, josta on otettu useampikin painos vuosien 1958 ja 1964 välillä. Kirjan toimittivat Urho Somerkivi, Hellin Tynell ja Inkeri Airola.
Kirja kuuluu Helmet-kirjastojen kokoelmiin ja se on tilattavissa omaan lähikirjastoonne Pasilan kirjavarastosta.
https://lastenkirjainstituutti.fi/kirjasto
https://finna.fi
Kirjastojen ylläpitämästä Sivupiiristä löytyy muutama kirjalistaus lapsille sopivista huumoristisista kirjoista:
1. Humoristisia kirjoja lapsille -> https://www.kirjasampo.fi/fi/node/7645
2. Lastenromaanit: humoristisa tarinoita -> https://www.kirjasampo.fi/fi/node/3304
3. Lasten kuvakirjat: huumori: https://www.kirjasampo.fi/fi/node/3263
Itkosen kuvaama peli lienee kolttasaamelainen versio sáhkkusta, jota on pelattu erilaisina muunnoksina luulajansaamen alueilta aina koltta-alueille saakka. Sáhkkua pelataan itse asiassa vielä tänäkin päivänä; Oslossa järjestetään jopa vuosittainen sáhkku-turnaus. Lisätietoa sekä pelisäännöt norjan kielellä löytyvät Tromssan yliopiston ylläpitämältä Reaidu-sivustolta. Toinen mainitsemasi peli on todennäköisesti dablo-pelin (cuhkka) variantti. Pelin osapuolia on alueesta riippuen kutsuttu eri nimityksillä, esimerkiksi saamelaisiksi ja ruotsalaisiksi/venäläisiksi. Reaidu-tietokannasta löytyy muidenkin perinteisten saamelaisten pelien sääntöjä. Kolttasaamelaisista peleistä tulee mieleen vielä paaskopeli, jota pelataan poron…
Wikipediassa löytyy kattava artikkeli nimeltä Allergic rhinitis jossa mm. sanotaan seuraavaa: "When caused by pollens of any plants, it is called "pollinosis", and if specifically caused by grass pollens, it is known as "hay fever". Hay fever isn't caused by hay and does not exhibit symptoms of fever, but since grasses shed their pollens into the air at about the same time that hay is being cut, the common term hay fever is used."
Kodin uusi lääkärikirjassa sanotaan että allerginen nuha, kuten heinänuha, tarkoittaa tilaa, jossa yliherkkyys siitepölyille, pölyille tai ilman mukana kulkeville muille ärsyttäville ainesosille aiheuttaa nenän limakalvotulehduksen. Missään ei mainita että se aiheuttaisi kuumetta.
Douglas Harperin ylläpitämä…
Pioneerialan asiantuntija kertoi kyseessä olevan sähkösytytyskoje. Klassisissa malleissa sähkövaraus saadaan aikaan kampea pyörittämällä ja sitten painetaan nappia (tai näissä tosi old-school -laitteissa painetaan laukaisukampi pohjaan).
Laitteesta löytyy useita mainintoja Kansalliskirjaston digitoimista historiallisista sanoma- ja aikakauslehdistä. Kuvaa en valitettavasti löytänyt, mutta laitteen käyttöä on kuvaillut esim. pioneerivänr. Saarinen Rajan turva -lehdessä vuonna 1929:
"Odotamme vain, käsi sähkösytytyskojeen avaimessa, suojaisessa paikassamme kaikessa rauhassa, kunnes kaikki omat joukkomme ovat ehtineet omalle rannallemme ja yhä vain vaanimme hetkeä, jolloin viholliset marssivat sillalle ja sitten hirveä räjähdys, valtavat…
Aivan kuvaustasi vastaavaa kirjaa ei Helmet-haulla eikä internet-kirjakauppojen kautta löytynyt.
Hakusanoilla Korean kansantasavalta tai Korean tasavalta löytyy Helmet-verkkokirjastosta mm. seuraavia teoksia:
Hyok Kang: This is paradise : my north Korean childhood (London: Abascus, 2007). Kirjoittaja oli 13-vuotias paetessaan vanhempiensa kanssa Kiinaan ja sieltä myöhemmin Etelä--Koreaan.
Chol-Hwan Kang: Pjongjangin akvaariot : 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa (Helsinki: Siltala, 2009). Kustantajan mukaan kirja on ensimmäinen länsimaissa julkaistu teos Pohjois-Korean nykytilasta ja lähihistoriasta.
Barbara Demick: Nothing to envy:real lives in North Korea (London: Granta,2010). Kirja on amerikkalaistoimittajan kuvaus pohjoiskorealaisten…
Suomen kirjallisuuden historioita ei ilmesty kovin usein. Alan klassikko lienee yhä Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historia (1. p. 1981, 4. uudistettu painos vuodelta 1997). Mainitsemasi kolmiosainen sarja Suomen kirjallisuushistoria lienee tällä hetkellä kattavin.
2000-luvulla on ilmestynyt vain pienempiä katsauksia:
Leena Kirstinä: Kirjallisuutemme lyhyt historia (2000)
- Suomen kirjallisuutta kuljetetaan siinä maailman kirjallisuuden rinnalla
Sinikka Herajärvi: Kotimaisia kirjailijoita kolmelta vuosisadalta
- keskeisiä kirjailijoita Kivestä Hotakaiseen
Carlsson et al: Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria
Muutamia teoksia, joista löytyy jotain:
- Harri Metsälä: Pihka, Rakennusalan kustantajat, 2001. Teoksessa on artikkeli: Tarpeellinen pihka sisältäen mm. pihkasalvan reseptin.
- Villit nautinnot, Yleisradio, 1992. Tietoa mm. piharatamon käytöstä haavojen parantamisessa.
- Toivo Rautavaara: Miten luonto parantaa, WSOY, 1980. Artikkelit Haavat (mm. pihkan ja tervan käytöstä) sekä Ihottumat.
- Kansanomainen lääkintätietous, SKS, (perustuu Kansanrunousarkiston kansanlääkintäkortistoon sisältäen muistiinpanoja kansanparannuskeinoista, lääkkeistä, kansanomaisesta tautiopista...).
- Janne Tuovinen: Tietäjistä kuppareihin, WSOY, 1984. (s.108-109 Haavoihin).
- Vanhassa vara parempi, Valitut Palat, 2000, (s. 225 Ihonhoitoa ja ensiapua).
-…
Meillä kirjastossa ei ole vanhempia ”Maamme kirjan” painoksia, mutta Fennica-tietokanta kertoo, että vuonna 1894 ilmestynyt 12. painos on laitettu osittain Cajanderin nimiin, koska siinä on teksti ”suomennoksen korjannut ja runot suom. Paavo Cajander”. Tosin ”Suomennoskirjallisuuden historia” (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007) kertoo, että suomennosta kohtaan esitetyn kritiikin vuoksi Cajander korjaili jo Bäckwallin käännöksen toista painosta, joka ilmestyi 1878.
Vuonna 1905 ilmestynyt 17. painos on sitten laitettu kokonaan Cajanderin suomentamaksi: ”kymmenennen, tekijän kuoleman jälkeen korjatun painoksen mukaan suom. P. Cajander”. Sen pohjana on siis jo itsessään ruotsinkielinen korjattu laitos. Vuonna 1908 ilmestynyt 19.…
Neiti Etsivä -kirjoja ei tosiaankaan ole kaikkia käännetty suomeksi, vaikka näin kirjastonkin näkökulmasta tuntuu siltä, että niille kyllä riittäisi lukijoita. Kustantaja tekee omat ratkaisunsa kirjojen suomentamisesta ja julkaisemisesta todennäköisesti aika pitkälle sen perusteella, miten kannattavaa se on taloudellisesti. Suomessa kustantaja on ollut Tammi. Tässä kustantajan yhteystiedot, mikäli haluat tiedustella sieltä tarkemmin asiaa (www.tammi.fi)
https://www.tammi.fi/yleinen/yhteystiedot
Neiti Etsivä -sarjoja on ilmestynyt englanniksi vuodesta 1930 alkaen useita, ja näistä Mysteeri-sarjaa on suomennettu.
Tässä wikipedia-lista Nancy Drew -kirjoista (List of Nancy Drew books)
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Nancy_Drew_books#…
Digi.kansalliskirjasto.fi:n löytyy vanhoja kirjoja ja lehtiä. Sieltä löytyy esimerkiksi Koti-lehden satuleikkikuvaelma, jossa kerrotaan, kuinka lapset hyppäävät kittilää eli hyppäävät ruutua, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/949853?term=kittil%C3%A4%C3%A4&term=hypp%C3%A4%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n&term=kittil%C3%A4n&term=leikkim%C3%A4%C3%A4n&page=39 Kuvaelmasta käy ilmi, että jalka ei saa osua viivalle, aivan kuin nykyisissäkin ruudunhyppäysleikeissä. Lisää tietoa leikistä voisi saada esimerkiksi Karjalaisesta nuorisoliitosta https://www.karjalainennuorisoliitto.fi/karjala/karjalaisten-tanssien-t…
