Pölösten sukukirjan, joka löytyy Enosta ja Joensuusta, tekijä on Toivo Pölönen:
Pölönen, Toivo
Juho Pölösen jälkeläisiä : Eno 1682 : sukukirja
Eno : Juho Pölösen jälkeläiset, 1986
Toisen Kalattoman Pölösistä kertovan kirjan on kirjoittanut Anja Kukkonen. Se löytyy Joensuun pääkirjastosta:
Kukkonen, Anja
Kalattoman Pölösiä
Vehkalahti : A. Kukkonen, 1996
Asiantuntemuksemme ei riitä opastamaan kustannussopimuksessa sovittujen palkkioiden maksuun liittyvissä ongelmissa. Parasta onkin ottaa yhteyttä Kirjailijaliiton lakimieheen ja kysyä neuvoa. https://kirjailijaliitto.fi/yhteystiedot/
Liitto lupaa neuvoa kustannussopimusasioissa paitsi jäseniään, myös uransa alussa olevia ja vielä liittoon kuulumattomia kirjailijoita. https://kirjailijaliitto.fi/kirjailijalle/kustannussopimus-ja-muut-sopi…
Myös Suomen tietokirjailijat ry:llä on oikeudellista neuvontaa. Heidän palvelunsa ovat saatavilla yhdistyksen jäsenille.
https://www.suomentietokirjailijat.fi/kirjailijalle/oikeudellinen-neuvo…
Suomessa maisematauluja ei kovin tehty ennen kuin 1800-luvulla. Maisemamaalaus oli Suomessa 1850-luvulla hyvinkin suosittua. Kaupunkielämän moderni elämäntyyli katuineen, taloineen ilmestyi maalauksien aiheeksi 1900-luvun alussa. (Lähteet: Suomen taiteen historia:keskiajalta nykyaikaan, 1998 ja Pinx: Maalaustaide Suomessa 3: Maalta kaupunkiin, 2002. Leena, Rantanen: Sateenkaari: suomalaisia maisemamaalauksia, 1984)
Eri aikakausien suomalaista maisemamaalausta/pitäjäkuvausta ja kaupunkikuvausta maalaustaiteessa/grafiikassa hahmottavat mm. seuraavat teokset:
Ars: Suomen taide 5, 1990 (sivut 175-243, 271-299)
Grafiikkaa ja piirustuksia, 1981
Hautala-Hirvioja, Tuija: Lappi-kuvan muotoutuminen suomalaisessa kuvataiteessa ennen toista…
Kiitos aiheellisesta kysymyksestä! Tervon kirja on tilattu meille jo toukokuussa kustantajan antaman ennakkotiedon perusteella. Silloin kirjan työnimenä on ollut tuo Tiikerin siittäjä, mutta nimi onkin matkalla muuttunut, kuten usein käy. Tällaisessa tapauksessa ainoa tapa tunnistaa kirja on sen ISBN. Pääsemme yleensä käsittelemään kirjan tietoja vasta, kun kirja on tullut meille kirjakaupasta tai saamme valmiit luettelotiedot järjestelmäämme.
Pyydän, että hankintaosastomme tekee heti tuon nimimuutoksen järjestelmäämme, koska se varmaan sotkee muitakin Koljatin etsijöitä.
Turun pääkirjastolla ei valitettavasti ole lainattavia e-kirjojen lukulaitteita joille saisi suoraan verkkokirjastosta ladattua e-kirjoja.
E-lukulaitteita, joille voi ladata kirjoja suoraan internetistä on olemassa. Vaskin e-kirjojen käyttöön kuitenkin vaaditaan yhteensopivuus Adobe Digitals Edition-ohjelman kanssa. Adoben sivuilla on lista laitteista, jotka sopivat yhteen kyseisen ohjelman ja samalla Vaskin e-kirjojen kanssa. Linkki listaan tässä:
http://blogs.adobe.com/aemmobile/supported-devices
Selailin listaa läpi ja ainakin PocketBook merkkiseen lukulaitteeseen pitäisi pystyä lataamaan kirjoja suoraan kytkemättä laitetta tietokoneeseen. Tässä vielä linkki PocketBookin sivuille:
https://www.pocketbook-…
Kyselin kolleegoilta vinkkejä ja eräs heistä sanoi:" Kaikki jotka osaavat liikua itse, osaavat tanssia ja kaikki jotka saavat ääntä aikaan, osaavat laulaa." eli toivoa on.
Samoilla linjoilla on myös Savon Sanomien Veikko Virtanen:"Vaan eipä silti huolta: vaikka rytmitaju on toisilla parempi kuin toisilla, kykyä on mahdollista kehittää harjoittelun kautta. Olennaista on hahmottaa soitinten äänten joukosta kappaleen taustalla käynnissä oleva säännöllisyys. Mitä enemmän musiikkia kuuntelee, sen paremmin siitä oppii hahmottamaan asioita. Ei muuta kuin jalalla koreasti!" https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3014534
Pikaisella googlettamisella löysin seuraavat kurssit: Helsingin aikuisopisto biletansseja tumpeloille, Ladyt: Joogaa…
Heikki Jylhän kirjassa Kaniinin juhlahattu, Gummerus 1958, kerrotaan jäniksen häistä.
Kartanon kaniini on kutsuttu jäniksen häihin mutta ongelmana on asu:
"Kutsuja seuraavat ikävät puolet: / etiketit ja pukuhuolet. / Kaniinilla,
voi sellaista sattua, / ei ollut ensinkään juhlahattua." Kaniini lainaa
variksenpelättimen hatun ja pitää itseään varsin hienona, mutta juhlavieraat
säikähtävät ja pinkovat pakoon.
Rääppä on elokuvan "pahiksen" eli vastustajan Hornansarven apulainen. Monissa Disney-elokuvissa pahiksella on apuri, jolla on kerronnassa monta tehtävää. Apuri voi paitsi suorittaa konkreettisia tehtäviä, myös korostaa isäntänsä tai emäntänsä pahuutta tai vaarallisuutta. Apurille puhuessaan pahis avaa samalla ajatuksiaan ja suunnitelmiaan myös katsojalle. Vastaavia hahmoja ovat esimerkiksi Aladdin-elokuvan Jago tai Leijonakuninkaan hyeenakolmikko Shenzi, Banzai ja Ed.
Suomenkielisen nimen taustasta en onnistunut löytämään tietoa. Animaation suomennoksen on tehnyt Pekka Lehtosaari. Yleisesti ottaen animaatioiden käännökset on tehtävä niin, että puhutut sanat näyttävät edelleen sopivilta hahmojen suunliikkeisiin. Rääpän alkuperäinen nimi on…
Historiallisia romaaneja löytyy monenlaisia, ja osa on tosiaan sävyltään selkeästi viihteellisempiä. Lukemiesi kirjojen ja kirjailijoiden perusteella suosittelisin tutustumaan ainakin Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) tuotantoon. Häneltä löytyy useampi sarja, joista omia suosikkejani ovat Lappeenranta/Lehmusten kaupunki ja Kannas -sarjat. Myös Pirjo Tuominen on kirjoittanut laajan tuotannon historiallisia romaaneja. Ann-Christin Antell on ollut viime vuosien uudempi tulokas, joka on kirjoittanut Turkuun sijoittuvaa Puuvillatehdas-sarjaa. Häneltä on juuri ilmestynyt myös uuden sarjan avaus. Ruotsalaisen Katarina Widholmin Betty-sarjaa on luonnehdittu ruotsalaisten vastineeksi Enni Mustoselle. Muita sellaisia, joita olen itse lukenut, ovat…
Vangin laulu –nimisen suomalaisen kansanlaulun sanat ja nuotit ovat ainakin Suuressa toivelaulukirjassa numero 18. Toivottavasti tämä on oikea laulu. Sen sanat alkavat näin: Auran aallot hiljallensa laskee niin monivaiheisena merehen…
Niteet voi joko korvata vastaavilla teoksilla tai maksaa kyseisten niteiden korvaussummat.Niteet on korvattava sen kaupungin kirjastoon, jonka omaisuutta ne ovat.
Täsmälleen tuolla tavoin alkavaa runoa ei löytynyt, mutta voisiko tama Nazim Hikmetin runo olla etsimäsi?:
Jonakin päivänä sanoo äitimme luonto:
”Sait itkeä, sait nauraa,
nyt se loppuu, lapseni.”
Alkaa taas loputon elämä
joka ei näe, ei puhu, ei ajattele.
Suomennos on Brita Polttilan, ja runo löytyy ainakin näistä kirjoista:
Maailman runosydän (koonneet Hannu Tarmio, Janne Tarmio), Päivänlasku (toimittanut) Hannu-Pekka Lappalainen, Elämää vuoden kaikki päivät (toimittanut Sievers).
Suomeksi Kaspar Hauserista on kirjassa Arvoitukselliset tapahtumat, joka löytyy Pasilan varastosta.
Eeva-Liisa Manner teki aiheesta kuunnelman Yön Kaspar eli Kaspar Hauserin tarina, mutta sitä ei ole tällä hetkellä (18.1.2022) kuunneltavissa Ylen Areenassa. Näytelmissä Kasparin elämä on inspiroinut myös Q-teatteria ja Kaspar Hauser -näytelmä nähtiin myös Kansallisteatterissa.
Herzogin elokuvan Jeder für sich und Gott gegen alle (Kaspar Hauserin tapaus) voi varata Helmet-kirjastosta.
Matti Näsä oli mukana jo Kummelin tekijöiden ensimmäisellä demonauhalla talvella 1991. Sen ensimmäisessä sketsissä oli Heikki Silvennoisen esittämä tyyppi, "jonka esikuva oli Kangasalan kunnalla työskennellyt, työnjohtaja Kouhian selän takana jupiseva traktorimies". Silvennoisen ohjeistamana Olli Keskinen kirjoitti miehestä luonnehdinnan paperille: "Elämänsyömän metallimiehen huolen ja suuttumuksen aiheita ovat käytännön pikkuharmit. Suorasukainen Näsä edustaa suomalaista urpologiikkaa mehevimmillään. Mielipiteet ehdottomia, näkökulma järkähtämättömän yksipuolinen, järjenkäyttö kirkkaan talonpoikaista. Mattinäsiä löytyy Suomesta kymmeniätuhansia. Tässä hahmossa on tähtiainesta. Näsän kanssa ei voi olla eri mieltä!"
Näsän hahmo lienee…
Einar Fieandtin runonäytelmästä Karttaleikki peräisin oleva runo Aasian joista löytyy esimerkiksi Pääskynen-lehden numerosta 7/1915, sivulta 12.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959137?page=12
Musiikkipitoista aamuohjelmaa Torstai on toivoa täynnä esitettiin 4.10.1984 alkaen. Sitä lähetettiin torstaiaamuisin kolmessa jaksossa (6.15–6.55, 7.15–8.00 ja 8.15–9.00). Ohjelmaa tekivät Kirsi Eklund, Seppo Konttinen, Juha Kulmanen, Timo Marttinen ja Ulla-Maija Määttänen (Katso 40/1984). Viimeisen kerran ohjelmaa kuultiin 28.2.1985.Joulukuun 1986 ja syyskuun 1987 välisenä aikana torstaisin samalla ohjelmapaikalla kahdessa jaksossa kuuden ja kahdeksan välillä esitettiin Erkki Kuparin toimittamaa ohjelmaa Toivoa täynnä.
Juice Leskistä ei sinänsä voi pitää varsinaisena lastenkirjailijana eikä lastenmusiikin tekijänä. Ylipäänsä lapsilla on Juicen teksteissä melko marginaalinen osa. ”Lapset ihmisen edustajina esiintyvät JL:n teksteissä harvoin. Yleensä he silloin ovat teräväsanaisia pikku riiviöitä. Lapset arvioivat toisiaan ja pitävät luokkatovereitaan vähemmän älykkäinä olentoina. Jos he ovat eri sukupuolta kuin rehvakas kertoja, voi arvata, että nimitys miedoimmasta päästä on vaikkapa "toinen lässy" (Lemmikkigallup / Juice Leskinen: Haitaribussi, GSCD 009). Tällaisen juttuihin ei ole luottamista ja ne voi mitätöidä kertomalla kahta hurjempia itse. Lapsessa on näyttämisen tarve, entä aikuisemmassa?” (Internetix / Maija Arvola) http://materiaalit.…
Hei! Sirkusmusiikkia voitte hakea tietokannastamme kirjoittamalla hakusivustomme asiasanakenttään 'sirkus' tai 'sirkukset' ja valitsemalla aineistolajiksi cd-levyn (jos cd-levyä toivotte). Myös kirjasto kannattaa valita ruksimalla vaihtoehto Jyväskylän kaupunginkirjasto, jos asioitte nimenomaan täällä. Lisäksi voitte hakea asiasanoilla 'automaattisoittimet' ja 'soittorasiat', koska myös näiltä levyiltä voi löytää sirkustunnelmaa. Internetin kautta pääsette tekemään hakuja tietokantaamme osoitteessa http://www.jyvaskylanseutu.fi/aaltokirjastot/ > HAKU
Darling-laulajanimen takana on saksalainen laulaja nimeltä Catherine Frey. Alla linkit Suomen kansallisdiskografia Violaan ja Discogs-sivustolle:
https://finna.fi
https://www.discogs.com/artist/643631-Darling-3
Yleensä kirjastokortin myöntämisen ehtona on vain Suomessa oleva osoite, Näin esim. mökkiläinen voi saada kortin myös mökkipaikkakuntansa kirjastoon. Kannattaa kuitenkin varmistaa asia, samoin kuin se, mikä osoite korttiin kirjataan, siitä kirjastosta, mistä kortin haluaa.
