Koska käytettävissämme olevista lähteistä ei löytynyt mitään tietoa autogrammikuvista, niin kysyimme asiaa Museoviraston Kuvakokoelma-osastolta. Alustavassa puhelinkeskustelussa selvisi se, minkä itsekin päättelimme netistä löytyvien autogrammikuvien perusteella eli että kyseessä on usein taitelijoita esittävä kuva, jossa on myös kuvan kohteen nimikirjoitus. Saksan kielen sana autogramm tarkoittaa nimikirjoitusta. Jos saamme Museovirastosta vielä lisätietoa asiasta, niin informoimme teitä.
Tähän kysymykseen on vastattu jo aiemmin Kysy kirjastonhoitajalta-palvelussa.
Nämä lyhenteet liittyivät jäsenten lisämaksuvelvollisuudeksi kutsuttuun vastuuseen. Jos osuuskunnassa jäsenet eivät olleet henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan veloista, kyseessä oli osuuskunta ilman lisämaksuvelvollisuutta (i.l.). Jos jäsenen kuului vastata säännöissä määrätyn lisämaksuvelvollisuuden rajoissa henkilökohtaisesti osuuskunnan sitoumuksista, kyseessä oli rajoitettu lisämaksuvelvollisuus (r.l.). (Osuuskuntalaki 247/1954)
Tässä voisi olla kyseessä alun perin Marjorie Henderson Buellin, taiteilijanimeltään Margen vuonna 1935 luoma sarjakuvahahmo Pikku Lulu, englanniksi Little Lulu. Hahmoa on piirtänyt Margen lisäksi muun muassa John Stanley. Pikku Lulusta on tehty myös oma sarjakuvalehti Marge's Little Lulu. Suomeksi sitä julkaistiin nimellä Margen Pikku Lulu vuosina 1956-1962.Lisätietoa Pikku Lulusta löydät esimerkiksi Wikipedia-artikkelista osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikku_Lulu. Kattavampi Wikipedia-artikkeli löytyy englanniksi osoitteesta https://en.wikipedia.org/wiki/Little_Lulu.
Ymmärrän kysymyksesi tavoitteen, mutta näin yleisesti muotoiltuna siihen ei voi kukaan vastata kunnolla. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä mitään ja opinnäytteiden eräs tarkoitus lienee saada tekijä itse pohtimaan mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoja tosiasioiden pohjalta. Yritän siksi jotenkin vastata nykyisyyttä koskevaan puoleen, vaikka en ole amk-kirjastojen musiikkipalveluiden erityistuntija (siltä osin ota yhteyttä Jaska Järvilehtoon). Jätän myös tarkemmin pohtimatta, miten monesta näkökulmasta voidaan käsitettä "asema" lähestyä. Sitäkin kannattaisi tekijän vähän problematisoida. Käsitteen sisältö kun riippuu ratkaisevasti siitä, käyttääkö sitä päättäjä, työntekijä vai asiakas ja tarkastellaanko asiaa kulttuurisesti vai…
Näyttää siltä, ettei Jean Plaidyn nimellä julkaistuja brittikuninkaallisia ja muita historiallisia henkilöitä käsitteleviä romaaneja ole suomennettu. Eleanor Hibbertin romaanien suomenkielisissä versioissa on käytetty samaa pseudonyymiä kuin alkuteoksissa: Victoria Holt -suomennokset on julkaistu Victoria Holtin kirjoina, Philippa Carrit Philippa Carrina. Muilla Hibbertin salanimillä (Elbur Ford, Kathleen Kellow, Anna Percival, Ellalice Tate) ja hänen omalla nimellään ilmestyneitä kirjoja ei ole käännetty suomeksi.
http://jeanplaidy.tripod.com/id18.htm
http://jeanplaidy.tripod.com/id21.htm
Suosittelemista helpottaisi, jos kertoisit hieman, mikä Westön kirjoissa erityisesti vetoaa. Onko se kerronta, historia-aiheet, Helsinki-kuvaus, suomenruotsalaisuus vai kaikki nämä yhdessä. Ymmärrettävää tietenkin on, ettei mieltymyksiä ole aina helppo eritellä, vaan kyse on kokonaisuudesta. Tähän listaan on kerätty sekä omiani että kollegoiden vinkkejä kotimaisen kirjallisuuden saralta. Samankaltaisia ne eivät Westön teosten kanssa arvatenkaan ole, mutta toivottavasti silti tutustumisenarvoisia.
Osassa on mainittu vain kirjailija, osassa myös tietty teos. Jos katsot kirjojen tietoja esimerkiksi Helmet-aineistohausta, voit asiasanoista päätellä, onko kirjan aihepiiri kiinnostava.
Andersson Claes: Oton elämä (ja sen jatko-osat)…
Pirjo Mikkasen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet (Otava, 2000 uudistettu laitos) kertoo, että Toivanen-nimen alkumuotona on pidetty vanhaa muinaissuomalaista miehennimeä Toiva. Toivaset lienevät samaa sukua kuin Toivaiset,
Vanhoja merkintöjä nimestä on lähinnä Viipurin seudulta ja Laatokan Karjalasta sekä pohjois-Savosta ja entise nOulun läänin alueelta. Ensimmäisiä merkintöjä nimestä ovat esimerkiksi L toijffwan 1556 Viipurin pitäjästä ja laurens Toiffuain 1563 Rantasalmelta sekä Antti toijffuon 1541 Kerimäki.
Sukunimenä Toivanen tunnettiin 1900-luvulla lähinnä Pohjois-Karjalassa. ja Pohjois-Savossa, mutta sitä tavattiin myös Itä-Savosta ja kainuusta. Laatokan Karjalan ja Viipurin seudun karjalaiset veivät nimen mennessään länsi-…
Kappale on alunperin nimeltään Always Laughing, ja sen ovat tehneet Chris Arnold, David Martin ja Geoff Morrow. Discogs-verkkosivuston mukaan se levytettiin vuonna 1975 kaksi kertaa: sekä Joe Brownin että Guys 'N' Dolls -yhtyeen esittämänä.
https://www.discogs.com/search/?q=%22Always+Laughing%22+arnold&type=all
Aurinkoon ei kannata katsoa. Nopea välähdys kiikarissa ei liene vaarallista, mutta jo lyhyehkö tuijotus suoraan aurinkoon paljainkin silmin saattaa vaurioittaa silmiä pysyvästi. Normaalisti ihminen välttääkin katsomista, sillä se tuntuu epämiellyttävältä.
Lähteet:
"Saako aurinkoon katsoa" Ylen sivustolla.
UV-säteily. STUK
What happens if you look at the sun with binoculars. Bino Expert
Why shoudn't you stare at the sun. Healthline.com
"Ei kannettu vesi kaivossa pysy" on varmasti tunnetuin kaivoaiheinen sanonta. Myöskin Kankkulan kaivo on yleisesti tunnettu, esimerkiksi merkityksessä "rahat menivät kuin Kankkulan kaivoon".Naulan kantaan - nykysuomen idiomisanakirjasta löytyi lisäksi seuraava sanonta:"Mennä kuin hohtimet kaivoon" (kadota jäljettömiin)Suurella sydämellä ihan sikana - Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja mainitsi myös seuraavan sanonnan:"Kuin kantaisi vettä kaivoon"Wikiquoten suomalaiset sananlaskut -listalla on valtava määrä suomalaisia sananlaskuja, jotka on koottu useammasta painetusta lähteestä. Listalta löytyi myös seuraavia kaivoaiheisia, paikallisia sanontoja:"Elä sylli kaivoo, syllityssä kaivossa vettä juut." (Inkeri, Narvusi) "Hätäkös tässä…
tähän kysymykseen ei täysin tyhjentävää vastausta löydy. Tutkin netistä hieman kirjallisuusblogeja ja arvioita. Ensin pitänee pohtia, että mitä vainoja tarkoitetaan, sillä varsinaiset Stalinin vainot alkoivat vasta 1930-luvulla. Teoksessa käsitellään sisällissodan jälkeistä aikaa, jolloin Neuvostoliittoon pakeni paljon punaisia pakolaisiksi. Neuvostoliittoa he pitivät kultamaana, mikä sitten todellisuudessa paljastui karummaksi. Yhdessä kirja-arviossa mainitaan, kuinka Neuvostoliitosta palaa nälkiintyneitä suomalaisia takaisin kirjan päähenkilön suureksi yllätykseksi, joka siis on poliittiselta katsannoltaan kommunisti. Ehkäpä yleisellä tasolla voidaan sanoa, että jonkinlaista tietoa Neuvostoliiton oloista on tihkunut jo tuossa 1920-luvun…
Lause löytyy WSOY:n vuonna 1987 julkaisemasta teoksesta Tuoreessa muistissa kevät. Se on kokoelma Mirkka Rekolan aforistiikkaa vuosien varrelta. Kirjasta on otettu myöhemmin uusia painoksia, tuorein vuodelta 2009.
Uolevi Nojosen kirja Kylän synty on julkaistu v.1984, joten sitä ei ole enää kirjakaupoista ostettavissa. Voit kuitenkin saada sen kaukolainaksi kirjastosi kautta. Sitä on Mikkelin sekä Tampereen kaupunginkirjastoissa sekä muutamissa korkeakoulukirjastoissa.
Voit myös osoittaa kysymyksesi suoraan WSOY:lle http://www.wsoy.fi/www/main.nsf/docs/palaute (Nojonen on WSOY:n kirjailijoita). Nojosen sähköpostisoitetta ei löytynyt, mutta viestit hänelle menevät varmaankin WSOY:n kautta perille.
Rötti on Satakunnassa ja paikoin Etelä-Pohjanmaalla rohdinkankaasta (pellavan karkeasta kuituaineksesta kehrätyistä langoista kudottu kangas) käytetty nimitys. Röttihousut ovat siis rohdinhousuja.
Kansanomaiset miesten housut olivat käytön ja kangaslaadun mukaisesti joko arkisia rohdinhousuja tai pyhäisiä sarka- tai säämiskähousuja. Rohdinhousut olivat sekä arki- että työasuja; niitä voitiin pitää sarkahousujen alla alushousuina tai niillä suojattiin säämiskähousuja likaantumiselta.
Lähteet:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3
Ildikó Lehtinen & Pirkko Sihvo, Rahwaan puku
Olisiko kyseessä voinut olla Terhi Ontto-Panulan kirja Ruokaa maailmalta / Terhi Ontto-Panula, Raija Puska WSOY, 2005 (951-0-28720-2).
Myös seuraava kirja kertoo venäläisestä tapa- ja ruokakulttuurista, mutta tämä kirja ei ole kookas: Venäläinen tapakulttuuri : perinteitä ja nykypäivää Helsinki : Suomi-Venäjä-seura, Venäjä-info, (951-97832-3-7)
Musiikkiäänitteillä ei ole ISBN- tai ISMN-numeroiden kaltaista yhteistä standardikoodia. Sen seurauksena äänitteen julkaisija harkitsee itse, lisääkö julkaisuunsa jonkin tunnisteen ja minkälaisen. Usein omakustantajat päätyvät ratkaisuun "CD-001", joka ei todellisuudessa identifioi mitään, kun samaa koodia on käyttänyt myös moni muu. Vakiintuneilla levy-yhtiöillä on omat kirjaimista ja numeroista koostuvat pidemmät koodinsa, mutta nekään eivät ole standardimuotoisia. Omakustannusjulkaisijan kannalta mahdollisimman omaperäinen, mutta silti ytimekäs koodi on tarkoituksenmukaisin: sillä erottuu, mutta on silti muistettavissa. Esimerkiksi suomalainen Fuga-levykauppa on julkaissut paljon omakustanteita omalla helposti tunnistettavalla…
Pääkirjaston kokoelmiin kuului 439 431 kirjaa v. 2003. Luku lienee hieman kasvanut viime vuoden aikana, vaikka kirjaston kokoelmat pyritään pitämään suunnilleen saman suuruisina vuodesta toiseen. Lukuun sisältyy aikuistenosasto, lasten- ja nuortenosasto ja musiikkiosasto. Huomattavasti eniten kirjoja on aikuistenosastolla: 351 669 kirjaa (v. 2003). Osaa kirjoista säilytetään varastossa, joten läheskään kaikki kirjat eivät ole asiakkaiden yhdellä kertaa nähtävissä, mutta myös varastossa olevia kirjoja lainataan ja haetaan asiakkaiden nähtäväksi pyynnöstä. Lisäksi kirjaston kokoelmiin kuuluu huomattava määrä lehtiä, musiikkia, äänikirjoja, elokuvia jne., joten yhteensä koko kirjastoaineiston määrä nousee pääkirjastossa yli 500 000:n. Koko…
Etsitty kirja on Tarja Lapintien Kiveen kätketty linna (Tammi, 1992). Se kertoo suuren metsän laidassa pienessä ja matalassa töllissä äitinsä kanssa asuvasta Sanni-tytöstä, josta tulee Kultaisen Auringonmaan prinsessa Kaarina Kultatukka.
Suosittelen Rikhardinkadun kirjaston lastenosastoa. Rikhardinkadulla on hyvä ruotsinkielinen valikoima lastenkirjallisuutta. Lisäksi lastenosaston henkilökunta
on kaksikielistä ja seuraa Ruotsin lastenkulttuuria aktiivisesti.
Rikhardinkadun kirjasto
Rikhardinkatu 3
00130 Helsinki
Tekijänoikeus.fi-sivustolla todetaan, että :
"Yhteisteosten eli teosten, joita on ollut tekemässä usea ihminen, suoja-ajat lasketaan viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Elokuvateosten suoja-ajan päättyminen lasketaan viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan tai elokuvaa varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta.
Esittävien taiteilijoiden ja tuottajien oikeudet ovat voimassa 50 vuotta kuvatallenteen ja 70 vuotta äänitallenteen tallennus- ja julkaisuvuodesta."
Lähteet:
https://tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/syntyminen/
