Valitettavasti kysymääsi runoa ei näyttäisi olevan julkaistu kokonaisuudessaan suomennettuna. Suomen kansallisbibliografia Fennicasta eikä yliopistokirjastojen Lindasta kummastakaan ei löydy suomennoksia joissa kysymäsi runo voisi olla.
Yleisten kirjastojen Frank-monihaun mukaan kysymäsi runo löytyy teoksesta TUHAT laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa / toimittanut ja suomentanut Aale Tynni,[Helsinki] : WSOY, 2004, mutta siinäkin se on vain osittain. Saman osan epäilen löytyvän äänikirjasta RUNOAITTA 2 : käännösrunoäänitteitä / koonnut Jarkko Laine ; lausujat Ritva Ahonen, Tuomas Anhava, Jarmo Heikkinen...et al. Osa 6 : Kuule! Rakkaani tulee! Kyseistä äänitettä ei valitettavasti ole meillä Turussa eli en voi tarkistaa asiaa,…
Kissarunoja löytyy kirjoista Runojen kissa, toimittanut Satu Marttila (Kirjayhtymä 1991) ja Kissanystävälle, jossa on satuja, tarinoita ja runoja kissoista (WSOY 1991) sekä Sirkka Seljan runokirja Turkissa unien sinerrys (Lauttasaari Press 1996). Lapsille on runo- ja kuvakirja Karnevaalikissa, tekijänä Paul Stagg (Otava 1997)
Espoossa käytetään tietokirjallisuudessa YKL:n mukaista kymmenluokitusta.
Kaunokirjallisuudessa on tosiaankin käytössä oma sovellus, jossa esim. suomenkielinen kaunokirjallisuus menee seuraavasti:
2 = Sekasisältöiset
2.1 = Kansanrunous
2.2 = Runot
2.3 = Näytelmät, kuunnelmat
2.4 = Romaanit, novellit, näytelmäelokuvat
2.49 = Sarjakuvat
2.5 = Sadut, animaatioelokuvat
2.59 = Kuvakirjat
Ruotsinkielinen kaunokirjallisuus alkaa Espoossa numerolla 3, saksankielinen numerolla 4 ja englanninkielinen numerolla 5. Ikävä kyllä tama ei mene aivan samoin Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla, vaan näissä suomi on 1, ruotsi 2, saksa 3 ja englanti 4.
Helsinki käyttää lisäksi tietokirjallisuudessa omaa luokitustaan.
Samaan kysymykseen on vastannut myös Kotimaisten kielten keskus. Vastauksessa kerrotaan, että farmarihousut eli farmarit tulivat Suomeen 1950-luvulla, ja että jo samaisen vuosikymmenen lopulla ainakin pääkaupunkiseudun nuoriso alkoi puhua farkuista. Tämä tieto on peräisin Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjasta. Koko vastauksen voi lukea alla olevasta linkistä:
Farkut - Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi)
Hei!
Kyllä Anna-liisa Lehtosen Saunatontun satuja löytyy esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjaston varastosta, saatavuuden voi tarkistaa Piki-verkkokirjastosta http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2
Gösta Knutssonin Tumppi ja Tassu -kirjoista on onneksi otettu uudet painokset vuonna 2005. Niidenkin saatavuuden voi tarkistaa ylläolevasta osoitteesta.
Tarkoitat varmaankin Helsingin kaupunginkirjaston Vimma-sivustoa:
http://pandora.lib.hel.fi/vimma/
Ikävä kyllä Vimman toiminta lakkasi vuoden 2008 lopussa.
Omia runojasi voit saada verkkoon esim. Rihmasto-sivuston kautta:
http://www.rihmasto.net/index.htm
Metsästysmuseosta saimme tällaisen vastauksen: Eipä ole tällaista esinettä Metsästysmuseonkaan kokoelmissa, enkä muista nähneeni vastaavaa muuallakaan. Mutta jos jotakin olisi pakko arvailla, niin veikkaisin että kyseessä on suustaladattavan nallilukkoaseen tarvikkeet - toisessa putkilossa on voinut olla pienikaliiperisen lintu- ja oravapyssyn pyöreitä palloluoteja, ja toisessa aseen nalleja. Molemmat tarvikkeet kätevästi saatavilla puutulpilla suljetuissa nahkapulloissa. Yleensä nämä luoti- ja nallikukkarot tai -pullot roikkuivat metsästäjän kaulalla nahkahihnassa, jossa oli lisäksi ruutisarvi tai -pahka, ruutimitta ja ehkä joku rautainen työkalukin. Itäisessä Suomessa tällaista ampumatarvikesatsia kutsuttiin nimellä pyssynporohkat.…
Kahviloiden määrästä on hankalaa löytää tarkkaa tilastotietoa. Tilastokeskuksen mukaan majoitus- ja ravitsemustoimintaa harjoittavia yrityksiä on Suomessa 12 258 (Suomi lukuina 2021, s. 33). MaRan (Matkailu- ja ravintolapalvelut ry) mukaan ravintolayritysten toimipaikkoja on ollut yhteensä 13 473 vuoden 2021 tammikuussa. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportin (s. 20) mukaan kahvila-ravintoloita on ollut 3820 kappaletta ja kahviloita ja kahvibaareja 917 kappaletta vuonna 2014. Tämän uudempaa toimialaraporttia ravitsemistoiminnasta ei löytynyt. Myöskään kahvilaketjuista ei löytynyt tilastoa, johon olisi koottu eri ketjujen toimipaikkojen määrä. Useimmiten määrä ilmoitetaan kunkin ketjun omilla nettisivuilla. Sopivia tilastoja…
Zolan romaania ”La terre” ei ole tiettävästi suomennettu. Kirja on osa Zolan laajaa sukujen rappeutumista käsittelevää Les Rougon-Macquart -sarjaa, jonka osia on valitettavasti käännettyä vain sieltä täältä ilman mitään kronologista järjestystä. ”La terren” päähenkilön Jean Macquartin vaiheita jatkava ”La Débâcle” puolestaan on suomennettu nimellä ”Sota” (Päivälehti, 1892).
Zolan suomennetut teokset on listattu Wikipedian artikkeliin osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%89mile_Zola, ja ne löytyvät myös Zolan nimellä Fennica-tietokannasta osoitteesta https://finna.fi. Painettujen kirjojen lisäksi Zolan teos ”Pariisi” on ilmestynyt sanomalehdessä jatkokertomuksena, mutta teosta ”La terre” ei liene sellaisessa muodossakaan ilmestynyt…
Kuningas Learin neljännen näytöksen ensimmäiseen kohtaukseen sisältyvää Gloucesterin jaarlin repliikin katkelmaa on tulkittu suomeksi näin:
"Se vitsaust' on, kun sokeit' ohjaa hullut." (Paavo Cajander)
"Voi aikoja, kun sokeit' ohjaa hullut!" (Yrjö Jylhä)
"Aikoihin on eletty kun hullut taluttavat sokeita." (Matti Rossi, 1972)
"Tämän ajan kuva; hullut taluttavat sokeita." (Matti Rossi, 2005)
Ehkäpä puhelimessa puhuessa puhuu siksi selkeämmin ja kovemmin, jos ei näe toisen eleitä ja ilmeitä, ja näin varmistaa tulevansa kuulluksi. Sanaton viestintä on isossa roolissa kun kommunikoimme. Tutkimustulokset vaihtelevat, mutta useimmat tutkivat pitävät oikeana tietona, että 70-93% kaikesta viestinnästä on sanatonta. Kyseessä voi olla myös jomman kumman osapuolen heikentynyt kuulo tai puhelimen äänenvoimakkuus tai muu ominaisuus. Hälyisessä tilassa kasvotusten keskustelu voi siten olla hiljaisempaa, kun on ehkä mahdollista lukea huulilta osa puheesta tai ymmärtää eleistä ja ilmeistä.Tässä vielä muutama linkki joihin törmäsin asiaa tutkiessani.https://www.lifesize.com/fi/blog/speaking-without-words/https://blog.kuulu.fi/…
Valitettavasti tällaisia dokumentteja ei näytä löytyvän. Pietarin suomalaisten historiaa on kyllä aika lailla tutkittu. Viittaan tässä ensimmäiseksi Max Engmanin lukuisiin tutkimuksiin.
Nuohoaminen oli vallankumousta edeltävässä Pietarissa hyvin tyypillinen suomalaiselinkeino. 1800-luvun puolivälistä tiedetään, että peräti kaksi kolmannesta Pietarin nuohoojista oli suomalaisia. Erityisen paljon ammattiin oli lähdetty Parikkalasta.
Engman, Max
Pietarinsuomalaiset. - WSOY, 2004
Opas tiedonhakuun ja lähteisiin:
Engman, Max
Suomalaiset Venäjällä : lähdeopas. - Kansallisarkisto, 2004
Pietarissa ilmestyi suomenkielisiä sanomalehtiä, Kansalliskirjastossa niitä luettavana mikrofilmiltä
http://www.inkeri.com/inkerilehdet.html
Sodanjälkeisen Saksan ja Berliinin arjesta on kirjoitettu melko runsaasti, mutta suomennoksia on olemassa valitettavan vähän.
Vaski-kirjastoista löytyy esimerkiksi kulttuurihistorioitsija Wolfgang Schivelbuschin teos In a Cold Crater: Cultural and Intellectual Life in Berlin, 1945-48 (1998). Schivelbusch keskittyy pääasiassa Berliinin kulttuurielämään sodanjälkeisessä Berliinissä. Vaski-kirjastoista löytyy lisäksi Marta Hillersin omaelämäkerrallinen teos Nainen Berliinissä: Päiväkirja 20.4.-22.6.1945 (1954). Tässä anonyymisti julkaistussa kirjassa tekijä kuvailee omaa elämäänsä sodan viimeisinä päivinä sekä sodan jälkeen. Tietoa sodanjälkeisestä elämästä löytyy jonkin verran sotahistorioitsija Antony Beevorin teoksesta Berliini 1945 (2002…
Ruotsalaista kielihistoriaa käsitteleviltä sivuilta löytyy tieto siitä, että useampien sijamuotojen käyttö on muuttunut keskiajan loppuun mennessä, jolloin kahden sijamuodon käyttö vakiintui, Istitutet för språk och folkminnen, https://www.isof.se/lar-dig-mer/kunskapsbanker/lar-dig-mer-om-svenska-s…
ja Svenska institutet, https://si.se/sa-arbetar-vi/svenskan-i-varlden/artiklar-om-sprak/kort-s….
Niiden mukaan varhemmin käytössä oli neljä sijamuotoa: nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi ja datiivi.
Esimerkkisanana artikkeleissa on sana fisker (nom.), fisk (akk.), fisks (gen.) ja fiski (dat.), joka on nykymuodossaan siis fisk (nom.), fisks (gen.)= kala.
Ilmeisesti Tony Curtisia esittävät kuvat ovat aitoja. Sen sijaan osa Roger Mooren kuvista on kollaaseja ja lapsuuden kuvassa on hänen poikansa Geoffrey Moore. Mooren mukaan hänestä ei ollut onnistunutta kuvaa lapsena. Sen sijaan jaksossa "Greensleeves" vilahtava perhekuva nuoresta Brett Sinclairista vanhempiensa kanssa on aito kuva Roger Mooresta, hänen vaimostaan Luisasta ja pariskunnan lapsista.Lähteet:The Persuaders! - WikipediaIMDbOfficial Persuaders appreciation society
Pahoittelemme, jos asiassa on sattunut erehdys ja maksu on jäänyt pyyhkimättä asiakastiedoista, vaikka se olisi maksettu kassaan. Kirjastojen kassajärjestelmä ja kirjastojärjestelmä ovat kaksi erillistä järjestelmää, joten maksu kirjautuu kirjastojärjestelmään vain, jos se on muistettu merkitä kassan lisäksi myös sinne. Varsinkin isompia maksuja kirjastoille maksettaessa voisi olla hyödyllistä säilyttää (ja tarvittaessa pyytää) kuitti suoritetusta maksusta, jolloin jo suoritetun maksun voi osoittaa esittämällä kyseisen kuitin. Joka tapauksessa asia on nyt korjattu, eikä tiedoissanne ole enää ko. myöhästymismaksua.
Tampereen kaupunginkirjastosta on saatavilla Helsinki : historiallinen kaupunkikartasto (Helsingin kaupungin tietokeskus, 2009), joka sisältää runsaasti eriaikaisia karttoja ja teemakarttoja kaupungista. Lähimmäs kaivattua 1910-lukua tässä osuu Helsingin kartta vuodelta 1900 (s. 34). Verkosta löytyvät esimerkiksi 1916 ja 1920 julkaistut kartat Plankarta öfver Helsingfors stad 1916 (https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201308194334) ja Helsinki ympäristöineen
(https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201308194381).
1930-luvun Helsingistä oivallinen lähde on puolestaan Helsinki 1930 : Helsingin karttakirja (Genimap, 2005). Helsinki : historiallinen kaupunkikartasto sisältää Helsingin kartan 1930-luvun lopusta (s. 43). Verkkoaineistona…
Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä, joten Martti Lindqvistin (s. 1945 - k. 2004) runon julkaisemiseen tarvitaan lupa. Luvan voi hankkia kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestöstä Sanastosta, ja se maksaa 46,64 euroa per ilmoitus. Linkki luvan hankkimiseksi kuolinilmoituskäyttöä varten löytyy tältä Sanaston sivulta: Kirjallisuuden käyttö kuolinilmoituksessa
Aspergerin oireyhtymästä löytyy suomeksikin jo jonkin verran kirjallisuutta. Tässä muutamia nimekkeitä:
Ives, Martine: "Mitä Aspergerin syndrooma on, ja miten se vaikuttaa minuun?--opas nuorille", 2002. ISBN 951-97336-6-3.
Laukkarinen, Liisa: "Yhden asian mies--Asperger-lapsen kasvu aikuiseksi", 1998. ISBN 951-31-1304-3.
Gillberg, Cristopher: "Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla", 1999. ISBN 951-580-263-6.
Kielinen, Marko: "Aspergerin syndrooma--kouluikäisen Asperger-lapsen kasvun tukeminen" , 1999. ISBN 951-97336-4-7.
"Autismi--teoriasta käytäntöön" / toim. Oiva Itkonen, 1999. ISBN 951-796-127-8.
Kerola, Kyllikki: "Autismikuntoutus", 2000. ISBN 952-451-014-6.
Englanniksi on tänä vuonna ilmestynyt: Pyles,…
Ensin löysin jutun "Sinkulle apu kirjastosta?" (5/2010), mutta siinä ei ole tarinoita tapahtuneista tutustumisista, ainoastaan leikkimielistä strategista pohdintaa. Mutta kuvaillun kaltainen pieni juttu löytyi numerosta 1/2013 otsikolla "Rakkautta kirjastossa". Siinä on kuusi lyhyttä 'Lukijat kertovat' -tekstiä. Samassa lehdessä on myös artikkeli sinkkuillan järjestämisestä Kallion kirjastossa Helsingissä.
