Quarterstaff-sanan suomenkielinen käännös on esim. WSOY:n kustantamassa Englanti-suomi-suursanakirjassa taistelusauva.
Taistelusauva-sanaa käytetään myös alan harrastuspiireissä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Quarterstaff
Englanti-suomi-suursanakirja = English-Finnish general dictionary / Raija Hurme, Maritta Pesonen, Olli Syväoja (WSOY, 2003)
https://schranken.wordpress.com/category/taistelusauva/
https://savonmiekka.wordpress.com/
Elsa Lindberg-Dovlette on mukana autonomian aikana tuotantonsa aloittaneet suomalaiset ja suomenruotsalaiset kirjailijat esittelevässä matrikkelissa Suomen kirjailijat 1809-1916 (SKS, 1993), eli kyllä häntä sopii suomalaiseksi sanoa.
Toppilansalmi - Hietasaari. Rakennusinventointi 1992 -julkaisussa (Oulun kaupunki, sarja A 109/1992) mainitaan osoitteessa Vaaskiventie 1 sijaitseva huvila, jonka on rakennuttanut oululainen merikapteeni ja joka on myöhemmin siirtynyt Oulasvirran suvun omistukseen. Nykyisin rakennus on tiettävästi kaupungin omistuksessa ja se on saanut huonon kuntonsa vuoksi purkuluvan.
Huvilan runko-osat ovat vuodelta 1878. Lisärakennus on valmistunut 1920. Rakennusinventoinnin mukaan "Hirsirunkoinen, kiviperustuksien päällä oleva huvila on ulkoa vuorattu ja maalattu punamullalla. Rakennus on säilyttänyt hyvin alkuperäiset piirteensä ja kerroksellisen rakenteensa."
Erinomaisen katsauksen vanhaan oululaiseen huvilakulttuuriin saa Kaarina Niskalan…
Ihana Elisa -tv-sarjan kerrotaan perustuvan löyhästi englantilaisen Samuel Richardsonin (1689-1761) teokseen Pamela, or Virtue rewarded, ks. esim. http://www.yle.fi/tv2/?p=jutut&ID=849
Richardsonin teos on ilmestynyt myös suomeksi kahtena osana nimillä Pamela vainottuna (1919) ja Pamela naimissa (1923).
Seuraavat teokset ovat uudempaa kalevalamittaista kirjallisuutta:
Insinööri Ilmarinen: Kylähullun Kalevala. Helsinki: Kylähullu-kirjat, R. Varis, 2001. ISBN 952-91-4112-2.
Insinööri Ilmarinen: Kylähullun kanteletar. Helsinki: Kylähullu-kirjat, 2004. ISBN 952-91-6880-2.
Keskimäki, Tuomas: Yö vain ylläni lepäsi. Helsinki: Salakirjat, 2010. ISBN 978-952-5774-13-9.
Keskimäki, Tuomas: Suohon eksynyt. Helsinki: Salakirjat, 2012. ISBN 978-952-5774-21-4.
Murto, Aulis: Siitä syntyi Suomen laulu: Runokokoelma Kalevalan runokielellä. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-147-7.
Niikko, Petri (toim.): Suomen kansan uusi runorumpu: Uusia kalevalaisia runoja 1900-luvun lopulta.…
Oulun Numismaattinen Kerho r.y.:n varsin mallikkailta www-sivuilta löytyy tieto, että käyttämättömän vuoden 1963 Å-sarjanumeroisen markan setelin arvo olisi noin 1 - 1,50 euroa.
Tieto löytyi mainitun sivuston Usein kysytyt kysymykset (FAQ) -sivulta.
http://www.oulunnumismaatikot.fi/faq2.htm#arvomarkka
Kielitoimiston sanakirja määrittelee gourmet-sanan, suomeksi myös gurmee, näin:
1. gurmeeruoka; yhdyssanojen alkuosana: herkku.
2. harv. hyvän ruoan ja viinien ystävä ja tuntija, herkkusuu.
gurmee - Kielitoimiston sanakirja
Gourmand on ranskaa ja sanakirjan mukaan sillä on seuraavia merkityksiä:
- herkutteleva, perso hyvälle ruoalla, ahne, perso (kuvainnollisesti), herkkusuu, syömäri, gastronomiassa käytetään mm. ilmaisussa gurmeeateria (repas gourmand), kasvitieteessä hedelmäpuun vesaoksa (branche gourmande), juurivesa tai mansikan rönsy, sokeriherneet (pois gourmands)
Netta on lyhennelmämuoto Agnes-nimestä. Agnes on kreikkalaista perua, (h)agnos, puhdas, siveä. Netta on myös Agneta-nimen eräs puhuttelumuodoista. (Kustaa Vilkuna: Etunimet. - Helsinki, 1990)
Opi lukemaan -nimisiä sarjoja on julkaistu useita.
1980-luvulla ilmestyi Opi lukemaan -sarja, jossa ei kuitenkaan ole pupun päitä eikä värikoodeja. Alla esimerkiksi kuva yhdestä sarjan kirjasta: Mansikin uusi hattu:
https://www.google.com/search?q=mansikin+uusi+hattu&rls=com.microsoft:f…
Vaukirja.fi on julkaissut Opi lukemaan -sarjaa, mutta siinäkään ei ole värikoodeja eikä pupunpäitä. Alla tietoa tästä sarjasta:
http://www.vaukirja.fi/Opi-lukemaan/Mika-on-Vaukirjan-Opi-lukemaan-sarj…
1990-luvulla ilmestyi Osaan jo lukea -sarja. Siinä ukkelihahmolla erotellaan kirjat helpoista vaikeisiin: Aloitteleva, Luen hyvin tai Ahmin. Alla kuva yhdestä sarja kirjasta:
http://hallinto.somero.fi/kirjasto/lapset/osaan_jo_lukea.html
1980-luvulla…
Tuntemattoman isoisän jäljittämisessä kannattaa olla yhteydessä sukututkijoihin, esimerkiksi Savon sukututkimusharrastajiin, mikäli sukusi on kotoisin Savosta: savonsukututkimusharrastajat@gmail.com.Nykyään sukututkimuksen apuna ovat myös myös dna-testit, joita teettävät useat – lähinnä amerikkalaiset – yritykset. Dna-tutkimuksista lisätietoa Suomen sukututkimusseurasta: https://www.genealogia.fi/geneettinen-sukututkimus/.
Könnin kelloista löytyy tietoa erityisesti Könnin suvun sivuilta , http://www.konninsuku.net/ , erityisesti kohdasta Könnin kellot http://www.konninsuku.net/fi/fi_14.html ja Kirjallisuus ja artikkeleita.
Teos pohjalaisesta kelloseppien suvusta:
Könnin suku, sukuhistoria ja sukuluettelo, toinen laitos
ensimmäisen v. 1949 julkaistun laitoksen pohjalta toimittanut Leena Rajala, o.s. Vähä-Koivisto
julkaisija Könnin suvun Oltermannikunta, Vaasa Oy 1988
Opinnäytetyö könninkelloista:
Räihä Jorma, Könnin valmistamat pöytä- ja taskukellot
Taidehistorian pro-gradu työ, Helsinki 1995
sekä kelloihin tai niiden valmistajiin liittyvät artikkelit:
Ahoniemi Veikko, Könnin mestarit, kellojen tuhattaiturit,
A & K. Antiikki, keräily ja Taide 1/2005…
Kyseessä taitaa olla Tony DiTerlizzin kirjoittama viisiosainen kirjasarja Spiderwickin kronikat, ja sen ensimmäinen osa Haltijakirja. (Ilmestynyt 2003) Sarjassa äiti ja kolme lasta muuttavat salaperäiseen Lukkivyöryn kartanoon, josta löytyy kaikenlaista outoa, mm. jonkun otuksen pesä keittiön seinän takaa ja salainen huone, johon pääsee vain ruokahissin kautta. Sarjan on kuvittanut erittäin hienosti Holly Black. Kuvailemastasi kohtauksesta, jossa siskon hiukset on sidottu sängyn päätyyn, löytyy kirjasta myös kuva. Sarjasta on tehty myös elokuva.
Literature-Mapin kanssa samalla käyttöliittymällä toimii myös Music-Map: https://www.music-map.com/
Lisäksi verkossa on paljon erilaisia yhteisöllisiä musiikkipalveluita, joissa voi tutustua artisteihin tyylillä "mitä muut, jotka pitävät artistista X, ovat kuunnelleet". Tällaisista esimerkkinä vaikkapa Last.fm: https://www.last.fm/
Kirkko voi olla suuri monella tapaa: pinta-alaltaan, tilavuudeltaan, sisä- tai ulkokorkeudeltaan, ulkomitoiltaan, tai sisään mahtuvien ihmisten lukumäärältä.
Yleisesti kuitenkin maailman suurimpana kirkkona pidetään Basilique Notre-Dame de la Paix de Yamoussoukro -kirkkoa Norsunluurannikon pääkaupungissa Yamoussoukrossa. Sen korkeus kupolin huipulla olevan ristin kärjestä mitattuna on 158 metriä, pinta-ala on 30 000 m², ja istumapaikkoja on 7 000 hengelle, seisomapaikkoja vielä 11 000.
Vatikaanin Pietarinkirkon pituus on 212 metriä, korkeus 133 metriä ja pinta-ala 23 000 m², joten se on siis toiseksi suurin kirkko.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Notre-Dame_de_la_Paix
Emme valitettavasti löytäneet lorua, ehkä joku lukijoistamme tunnistaa sen?
Kollega löysi tietoa kukonaskelesta sinänsä:
Kansanomainen sanonta "Tapanina päivä on kukonaskelta pidempi ja loppiaisena sen hullukin jo huomaa" on näköjään käytössä. Kukonaskelta on käytetty kuvaamaan sekä lyhyttä askelta että harppausta. Vanhoissa lehdissä ilmaisu yleisesti liitetään jossain asioissa etenemiseen, mutta on viittauksia myös joulun aikaan jo 1910-1940 ilmestyneissä.
Tässä muutama linkki ilmaisuihin, sanan kukonaskel esiintyminen merkattu sivulla punaisella:
Johannes Linnankoski. Sirpaleita: tunnelmia ja kertomuksia
Otavainen 1.1. 1923 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/762762?term=kukonaskelta&page=18…
Ensimmäinen kirja on Sid Fleischmanin "Hokkuspokkusperhe", jossa herra Filiokkuksen perhe matkaa vankkureilla kohti Kaliforniaa ja äiti pitää matkalla lapsille vankkurikoulua. Kirjassa on myös lainsuojaton Pahanmaan Kid, jonka yksi lapsista tunnistaa, kun tämä kaivelee metsästyspuukolla hampaitaan.
Jälkimmäinen kirja on Eleanor Estesin "Lintumiehen perhe". Siinä isä on lintutieteilijä ja perhe muuttaa Kotkanpesä-nimiseen taloon. Kirjassa on myös kolmevuotias Benni-eno sekä Nuppu-kissa, jonka ajatuksia kirjassa myös kuvaillaan.
Kysyjä on ehkä sekoittanut mielessään laulut "Irja joka luki kirjoja" ja "Kirjalaisen laulu" (tai toiselta nimeltään "Kirjastokoira Kirjalainen").Laulun "Irja joka luki kirjoja" on säveltänyt Petter Ohls ja sanoittanut Kaarina Helakisa. Sen on levyttänyt ensimmäisenä Susanna Haavisto (1976). Säkeistöjen välissä lauletaan: "Tunnetko sinä pikku Irjaa?" Ensimmäinen säkeistö alkaa: "Joskus illallakin kuuluu peiton alta naurua"."Kirjalaisen laulun" on säveltänyt Jukka Jarvola ja sanoittanut Erkki Mäkinen. Sen on levyttänyt ensimmäisenä Elina Salo (1979). Laulu alkaa: "Kirjat ovat rattoni ja lukeminen työni juu". Aamiaisen syötyään Kirjalainen silmäilee tuoreet lehdet. Toisessa säkeistössä lauletaan: "Lounasaikaan keittokirja silmänruokaa…
Etsimänne lorut löytyvät Aale Tynnin toimittamasta Satuaapisesta, jonka ensimmäinen painos on ilmestynyt 1955:
TEOS Satuaapinen / toim. Aale Tynni ; kuv. Maija Karma
PAINOS 8. p. - 9. p. 1988. - 10. p. 1989. - 11. p. 1992. - 15. p. 1996
JULKTIEDOT Porvoo : WSOY, 1985
ULKOASU 61, [5] s. : kuv. ; 21 cm
STAND NRO 951-0-04159-9 (sid.)
Voisikohan kyseessä olla Tuula Korolaisen kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Kissaenkeli muuttaa taivaaseen vuodelta 1999? Kirjassa Aleksin Roope-kissa on kuollut, mutta ilmestyy Aleksin luokse siivet selässään ja kiertelee tämän kanssa tuttuja paikkoja, kunnes on tullut aika hyvästellä ja jatkaa matkaa kohti taivasta.
Asiaan on varmasti monenlaisia näkökulmia. Yle uutisoi (17.9.2018) aiheesta haastattelemalla mm. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimusjohtajaa Kyösti Arovuorta, jonka mukaan maatilojen määrä vähenee Suomessa melko tasaisesti, mutta tuotannon määrä ei ole pienentynyt. Alla linkki uutiseen:
https://yle.fi/uutiset/3-10407765
