"manspread" on suomeksi "äijähaara", viittaa miesten tapaan istua julkisessa liikennevälineessä jalat levällään tilaa vieden. Sen vastapari on "shebagging", naisten tapa viedä tilaa kantamuksillaan ja laukuillaan, jotka asetetaan viereiselle istuimelle, jotta siihen ei istuisi kukaan muu. Sille ei liene suomenkielistä vastinetta.
"mansplain" tarkoittaa alentuvaa, kaikkitietävää tapaa selittää asioita. Alkuosa "man" (mies) perustuu ajatukselle, että tällainen käytös hyväksytään helposti miehiltä. Suomeksi se on "miesselittäminen".
Kuvailemasi hypoteettinen tilanne koskisi varmasti myös muita tuotantoeläimiä eikä pelkästään lehmiä. Vegaaniliiton sivuilla Usein kysytyt kysymykset -osiossa kysymykseen "mitä eläimille tehdään/tehtäisiin jos niitä ei syötäisi?" on vastattu näin: "Tuotannossa olevia eläimiä on paljon, koska niitä lisäännytetään jatkuvasti suuria määriä vastaamaan eläinkunnan tuotteiden kysyntään. Eläinten määrää voitaisiin vähentää lopettamalla eläinten pakotettu lisääntyminen." Vastauksessa ei kuitenkaan pohdita asiaa tämän tarkemmin. Vegaaniliitto kehottaa ottamaan yhteyttä, jos jokin asia askarruttaa.Vegaaniasiaa on käsitelty Suomen mittakaavassa, vaikkakaan ei kovin syvällisesti, Ylen nettiartikkelissa Tervetuloa vegaani-Suomeen. Luonnonvarakeskuksen…
Koulun kirjastokortti on ns. laitoskirjastokortti, joka on Helmet-kirjastossa voimassa vuoden kerrallaan - mm. juuri sen vuoksi, koska vastuuhenkilöt voivat vaihtua. Luokan kortin vastuuhenkilö voidaan vaihtaa missä tahansa Helmet-kirjastossa. Riittää, että uusi vastuuhenkilö hoitaa asian. Uuden vastuuhenkilön kannattaa ottaa mukaansa kuvallinen henkilötodistus sekä oma Helmet-kirjastokorttinsa. Luokan kirjastokortti linkitetään vastuuhenkilön tietoihin, mikä käy nopeimmin linkittämällä luokan kortti ja vastuuhenkilön kirjastokortti toisiinsa.
Nykyinen Anna-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1974. Vuosina 1971-1974 ilmestyi lehti nimeltä Uusi Anna, joka oli yhdistetty Anna- ja Hopeapeili-nimisistä julkaisuista. (Lähde: Suomen kansallibibliografia Fennica: https://finna.fi
Uusi Anna -lehteä ei Helmet-kirjastoissa ole. Anna-lehdet löytyvät vuodesta 1980 alkaen Pasilan kirjastosta. Sitä vanhempia ei Helmet-krjastoissa ole.
Uusi Anna -lehti (1971-1974) ja Anna-lehti vuodesta 1974 alkaen löytyvät Kansalliskirjaston kokoelmista:
http://www.kansalliskirjasto.fi/
Turun kaupunginkirjastosta eikä muistakaan yleisistä kirjastoista löydy näitä vuosikertoja. Jos pääset Turkuun katsomaan, Eeva-lehti 1967-1968 löytyy sekä Turun yliopiston kirjastosta että Åbo Akademin kirjastosta.
https://finna.fi/Record/utu.993074015405971
https://finna.fi/Record/abo.9911294523405972
Tarkempaa tietoa, missä numeroissa jatkokertomus on, ei ole löytynyt, mutta voit tilata vuosikerrat etukäteen katsottavaksesi lukusaliin.
Eeva Karvisen pro gradussa "Debytantti pidoissa ja pannassa: Kaari Utrion Eevan tyttäret – teoksen vastaanotto 1984 – 85 naishistorian tutkijoiden yhteisön ja jokapäiväisten historian kuvien maailmassa" sanotaan "Viiteen opiskeluvuoteen oli sisältynyt kaksi pro gradua. Ne oli jo hyödynnetty…
Etsitty kirja saattaisi olla Tony Hutchingsin Meneviä esineitä (Artko, 1977).
Richard Scarryn tuotannosta lähimmäs menee Iloinen ilmakirja (Tammi, 1973). Tässä tosin yhdellä aukeamalla on yleensä useita kuvia, mutta muut tuntomerkit täsmäävät.
Punahilkasta on tehty paljon erilaisia mukaelmia. Näistä lähimmäs kysymyksessä kuvailtua mennee Tomi Ungererin kirjasta Petronella ja muita satuja (Weilin+Göös, 1975) löytyvä versio. Siinä Punahilkka lähtee viemään viikoittaista ruoka-avustusta läpikotaisin pahalle isoäidilleen. Matkallaan tyttö kohtaa ystävällisen suden, joka tahtoo viedä hänet palatsiinsa. He lähtevät, menevät naimisiin, saavat paljon lapsia ja elävät onnellisina ikänsä kaiken. Sen sijaan ilman ruokaa jäänyt isoäiti kutistui, kunnes oli enää vaaksan mittainen. Viimeksi hänet nähtiin tyhjentämässä muuatta ruokakomeroa erään sopulin seurassa. Sadun lopussa on kuva isoäidistä reikäjuuston ääressä enemmän rottaa tai hiirtä kuin sopulia muistuttavan jyrsijän kanssa.
Italialainen sarja Käskijän merkki (Il segno del comando, 1971) nähtiin Suomessa vuonna 1973 MTV:n ohjelmistossa.
http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/k%C3%A4skij%C3%A4n-merkki.htm
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4skij%C3%A4n_merkki
Monissa maissa on käytössä jonkinlainen henkilötunnus- tai sosiaaliturvatunnusjärjestelmä, mutta niiden käyttötarkoitukset ja muodot voivat luonnollisesti olla erilaisia kuin Suomessa. Englanninkielisen Wikipedian artikkeli osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/National_identification_number tarjoaa aika hyvän katsauksen asiasta. Siitä käy hyvin ilmi, miten erilaisia käytännöt voivat olla. Jotkut saattavat myös suhtautua epäluuloisesti siihen, että valtio numeroi ihmisiä ja kerää heistä rekisteriä.
Koska tunnuksen käyttö voi olla maailmalla hyvin erilaista kuin Suomessa eikä monessakaan maassa henkilötunnus ole samanlainen kuin Suomessa, ei liene ihme, jos suomalainen henkilötunnus herättää maailmalla hämmennystä. Kansallisilla…
Johanna Tuomolan jännitystrilogian kolmas osa ei ole vielä ilmestynyt. Ilmestymisen ajankohdasta ei ole ennakkotietoa.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/node/161
Tässä Yleisradion jutussa kerrotaan, että Itämereen arvioidaan upotetun noin 50 000 tonnia kemiallisia aseita ja ainakin 200 000 tonnia tavallisia ammuksia. Osa näistä on vaurioitunut ja vuotaa, toiset taas syöpyvät hitaasti. Lähes kaikista näistä katsotaan voivan lähteä ympäristölle ja eliöstölle haitallisia kemikaaleja tulevan vuosisadan aikana.
https://yle.fi/uutiset/3-12272316
Tiede-lehden artikkelissa kertoo tarkemmin, mitä vaarallisia kemikaaleja mereen päätyi toisen maailmansodan jälkeen sekä mihin paikoin kemiallisia aseita erityisesti upotettiin. Upotuksien tarkkoja määriä, koostumuksia ja sijainteja ei tunneta, minkä takia on epäselvää, kuinka paljon potentiaalisesti ongelmallisia aineita Itämeressä voi olla…
Valitettavasti näistä kirjailijoista ei ole mainintaa Näytelmäkirjailijamatrikkelissa eikä suomalaisissa kirjailijaluetteloissa, ei myöskään Kansallisbiografiassa tai Kansallisbiografian lähteissä. Suomalaisen kirjallisuuden seuran matrikkelista löytyy Anna Jungista seuraavat tiedot: syntynyt 2.8.1876 Oulussa ja kuollut 19.7.1929 Helsingissä. Hän on kirjoittanut Kaksinpuhelua oulunkielellä 1921 ja Annlis och andra barn 1918.
Lauri Pohjolasta löytyy SKS:n Suomen kirjailijat pienoiselämäkerroista vain tiedot, että hän on julkaissut Jäijellähtö ja muita kuvvauksija vanhasta Oulusta, 1948. Lisäksi hän on julkaissut Kaltio lehdessä mm. Pyrstötähti 1957 ja Kulassiparooni 1948 sekä Elättivaras teoksessa Aakkosista alettiin Oulun kansakoulujen 75…
Kiitokset kirjoista tai äänikirjoista voi lähettää helposti suoraan kustantajalle. Aku Laitisen lukemat kirjat on pääosin kustantanut Karisto.
https://www.karisto.fi/
Zacharias Topeliuksen runon Ljungblommor suomennos Kanervankukkia sisältyy Topeliuksen koottujen teosten osaan XI. Runon on suomentanut Otto Manninen.
Topelius, Zacharias: Kootut teokset : XI : Runoja (WSOY, 1931)
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/
Kappaleen on laulanut suomeksi useampikin laulaja, ja myös suomennoksia on useita. Kuulut mulle vain -nimisenä sen ovat esittäneet Leena Lintula, Tamara Hramova ja Ingmar Englundin yhtye, Reijo Ahola ja Bohemes ja Yari & Se. Tarkempia tietoja hakupalvelu Finnasta:
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=+king+pee+wee+%22kuulut+mul…
Olet mun sä vain -nimisenä kappaleen on esittänyt Jorma Kääriäinen & Agents:
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=+king+pee+wee+%22olet+mun+s…
Olet yksin mun -nimisenä sen on esittänyt Jussi & The Boys:
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=+king+pee+wee+%22olet+yksin…
Tilinpidollinen termi saldo on lainaa italiasta ja merkitsee jäännöstä eli tulojen ja menojen erotusta, käytännssä esimerkiksi pankkitilillä olevaa rahasummaa. Italian saldo on substantiivijohdos verbistä saldare 'täydentää, tehdä kokonaiseksi', ja tämä juontuu puolestaan latinan verbistä solidāre, joka on johdos adjektiivista solidus 'luja, kiinteä, kokonainen'. Suomeen saldo on epäilemättä lainattu ruotsista, jossa sana on ollut käytössä 1600-luvulta alkaen. Suomen kirjakielessä saldo-sanaa on alettu suomalaisena sanana käyttää 1800-luvun jälkipuoliskolla; se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.Lähde: Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Teos on ilmeisesti Unto Parvilahden Berijan tarhat. Otava 1957. Se on käännetty useille kielille, myös espanjaksi:
LOS JARDINES DE BERIA
Parvilahti, Unto
Las experiencias de un trabajador esclavo en el paraiso soviético.Lauro. Luis de Caralt, Barcelona, 1961. 319 p.
Kirjan voi ostaa myös verkkokirjakaupoista. Esim. http://www.tangaroalibros.com/cgi-bin/resultado1.asp?Codigo=2887
Vuonna 1917 Haukiputaalla toimivat Asemakylän, Pohjois-Kellon, Putaan, Kirkonniemen, Jokikylän koulu, Keski-Kellon, Etelä-Kellon ja Sahankylän koulut.
Kansakoulun alkaessa ensimmäistä kertaa 1875 oppilaita oli 50, joiden joukossa jopa 17-vuotiaita. Kevätlukukaudella oppilaita oli jo 73. Kyseisenä vuonna opetettiin uskontoa, kirjoitusta, laskentoa, maantietoa, suomea (lukemista), laulua ja käsitöitä. Kuitenkin ainakin lukemistunteja on käytetty läksyjen kirjoittamiseen, sillä muita oppikirjoja kuin raamatunhistoria ja katkismus ei ollut.
Tietoja kouluoloista 1900-luvun alussa löytyy seuraavista julkaisuista:
- Jaakko Jussila: Silmäys Haukiputaan kunnan kansakoulujen vaiheisiin vuosina 1875-1925 (1925)
- Koulutaival: Haukiputaan kunnan…
Osaa kirjaston aineistosta ei voi varata. Tällaista aineistoa ovat Bestseller-kirjat, lainattavat esineet ja joissakin kirjastoissa olevien ns. pokkarihyllyjen aineisto. Aineisto, jossa on merkintä "ei varata", on lainattavaa aineistoa, tosin sen laina-aika on yleensä lyhyempi eikä aineistojen lainoja myöskään voi uusia.
https://www.helmet.fi/fi-FI
