Kaikissa käytössä olevissa musiikin tietokannoissa Rakkauden kiertokulku –äänitteellä (2001) Rum and Coca- Cola –kappaleen (säv. Sullavan, Baron) sanoittajaksi on mainittu Juha Vainio. Valitettavasti ei löytynyt dokumentoitua tietoa, käytetäänkö levyn esityksessä Vainion vanhaa Agricola –sanoitusta (1977) vai jotain uudempaa ja onko mukana englannin kielistä alkuperäistekstiä. Ainoa keino olisi tietysti kuunnella ko. äänite, mutta sitä ei valitettavasti vastaajakirjastossa ole. Helmet –kirjastojärjelmästä http://www.helmet.fi levy toki löytyy. Ennen Juha Vainiota Rum and Coca-Cola –kappaleen on suomentanut Sauvo Puhtila käyttäen pseudonyymiä Pekka Saarto.
Helsingin Sanomien aikakoneella löytyi uutinen, jossa kerrottiin Lindholm Oy:n höyläämön ja puutavaravaraston palosta. Juttu ilmestyi keskiviikon 13.7.1977 lehdessä. Uutisjutun mukaan: "Nopeasti kahlitsemattomaksi levinnyt suurpalo tuhosi tiistaina aamupäivällä Lindholm Oy:n höyläämön ja sen yhteydessä olleen puutavaravaraston Espoossa." Palo syttyi siis 12.7.1977.
Louisa May Alcottin Little women -teos (1868) ilmestyi vuonna 1916 Tyyni Tuulion suomennoksena nimellä Pikku naisia. Se sai jatkoa teoksella Good wives (1869), Annikki Haahdin suomentamana nimellä Viimevuotiset ystävämme (1921). Teos on ilmestynyt suomeksi myös nimellä Pikku naisia 2 (suom. Sari Karhulahti, 2005). Jatkoa Pikku naisia -kirjoille voi lukea teoksista Little men eli Pikku miehiä (1871, suom. Ville Hynynen, 1918) ja Jo's boys and how they turned out (1886) eli Plumfieldin pojat ja mitä heistä tuli (suom. Elma Voipio, 1919). Sarjaan kuuluu siis neljä teosta.
Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat (toim. Tuija Mäki, Avain,2019)
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%…
On vaikeaa sanoa kuinka koronatilanne ja muut logistiikkaongelmat ovat vaikuttaneet yksittäisten kirjakauppojen toimitusaikoihin, mutta esimerkiksi Amazonin ja Amazonin kumppaneiden toimituksissa on ollut koronaepidemian aikana viiveitä. Asiakkaiden kokemia toimitusvaikeuksia on käsitelty esimerkiksi tässä Washington Postin artikkelissa: https://www.washingtonpost.com/technology/2020/05/21/amazon-shopper-com….
Lisäksi kansainvälinen konttipula ja muut logistiikkaketjujen ongelmat ovat vuonna 2021 hidastaneet tuotteiden kuljetuksia: https://www.hdi.global/en-sg/infocenter/insights/2021/transport-challen…. Myös Helsingin Sanomissa on kirjoitettu aiheesta: https://www.hs.fi/talous/art-2000008181915.html (artikkeli on maksumuurin takana).…
Valitettavasti kirjaa voi olla vaikea löytää. Se on käännetty ranskaksi nimellä Soldats inconnus vuonna 1956, mutta näyttää siltä, että uusia painoksia ei sen jälkeen ole otettu. Ulkomaisista verkkodivareista sitä voi toki etsiä, mutta ainakaan omalla pikaisella haullani en löytänyt yhtäkään myynnissä olevaa kappaletta.
Ranskankielistä laitosta on joissakin suomalaisissa kirjastoissa, ja siitä voi tehdä tarvittaessa kaukolainapyynnön oman kirjastonsa kautta.
Mitä ilmeisimmin luondu-sana on tullut viron kautta suomen kieleen ja sieltä edelleen saameen. Tiina Södermanin artikkelissa* Viron rantamurteiden suomalaissanat (1996) sanotaan, että "Viron Kolgan luondu on SKES:n mukaan peräisin suomesta, ja suomen luonto on lainautunut myös saameen (SSA)".
*Linkki avautuu PDF:nä
Katso myös SKES eli Suomen kielen etymologinen sanakirja.
Neljäs osa on nimeltään Langenneiden enkelten kaupunki. Se ilmestyy tämän vuoden syyskuussa.
Englannin kielellä neljättä ja viidettä osaa saa jo lainaksi HelMet-kirjastoista. Neljäs osa on nimeltään City of fallen angels ja viides osa on City of lost souls.
Kysymykseen Turkuun sijoittuvista dekkareista on vastattu Kysy kirjastonhoitaja -palvelussa aiemminkin. Kuvaukseen historiallisisten dekkarien kirjoittajasta sopisi hyvin Jyrki Heino. Pientä ongelman poikasta on siinä, että Heino on syntynyt vuonna 1958, ja ehkä nuorehko on vähän jo vanhentunut laatusana hänen kohdallaan. Olisiko kyseessä kuitenkin Heino tai kenties joku muu aiemmassa vastauksessa mainituista kirjailijoista?
Kysy kirjastonhoitajalta. Turussa kirjoitetaan dekkareita ja Turkuun sijoittuvia dekkareita on paljon [..].
Kustantamo S & S. Jyrki Heino.
Ohjelman teemakappale on englantilaisen The Creation-yhtyeen Making Time vuodelta 1966.Lähteet:https://www.imdb.com/title/tt6417190/fullcredits/?ref_=tt_cst_sm#music_department (Osiossa Music Department)https://en.wikipedia.org/wiki/Making_Time#:~:text=Since%202017%2C%20it%20has%20been,was%20named%20after%20the%20song.
Matin muijan kuolema on suomalainen kansanlaulu. Painettuna se löytyy ainakin Johannes K. Lindstedtin kokoaman kirjan Laululipas : Suomen laajin kansan laulukirja toisesta niteestä (vuoden 1907 laitos). Hieman tästä poikkeava versio on julkaistu Erkki Ala-Könnin toimittamassa Alavuden laulukirjassa (1978).
1. Paitsi, että kirjastotyö on muuttumassa ja osin jo muuttunutkin, myös asiakkaiden tarpeet ovat muuttuneet. Aikuisten keskuudessa voi selvästi havaita suuria hämmennyksen tunteita kun he huomaavat, että eivät juurikaan tunne lasten ja nuorten median käyttötapoja tai eivät itse koe selviytyvänsä uusien medialaitteiden käytössä. Tiedonhaun- ja hallinnantaidot ovat kaikissa ikäryhmissä kovasti yksipuolistuneet ja myös kirjastoammattilaisten omissa taidoissa voisi olla parantamisen varaa. Esimerkiksi kirjastoammattilaisten käyttämät opetusmallit ovat tukeutuneet pitkälti kirjallisiin lähteisiin ja näkökulma tiedonhankintaan on ollut hyvin teknologispainotteinen. Sosiaalisen median myötä myös tiedonhankinnan kanavat ovat muuttuneet.
Tällä…
Crazy oli laulunkirjoittajakaksikko Nicky Chinnin ja Mike Chapmanin tuotantoa. Kappaleen ensilevytyksestä vastannut Mud oli yksi niistä brittiyhtyeistä, joille "Chinnichap" kirjoitti useita hittejä 70-luvulla. Iso-Britanniassa 26. tammikuuta 1973 singlenä julkaistuun Crazyyn Vexi Salmi kirjoitti suomenkieliset sanat samana vuonna, ja Markku Aron Jestas sentään äänitettiin 3. lokakuuta.
Härski kappale muutti Markku Aron uran: Sadat naiset lähestyivät - Musiikki - Voice.fi
Markku Aro: Jestas sentään | Elävä arkisto | yle.fi
Mud – Crazy (1973, Vinyl) - Discogs
KÄÄNNÖSKAPPALEEN ESITTELY (THE COVER SONG INTRODUCTION): JESTAS SENTÄÄN | Suomalaisen musiikin kotisatama: jokaiselle jotakin (wordpress.com)
On useita tapoja lukea kirja-arvosteluja: Parnasso-nimistä kirjallisuuslehteä voi käydä selailemassa esim. Pasilassa (lehdet vuodesta 1951, ei lainata), Itäkeskuksessa (lehdet vuodesta 1960, ei lainata), Rikhardinkadulla (kuluva + 16 edellistä vuotta, lehtiä myös lainataan).
Kirjastopalvelu oy: julkaisemaa Kirjallisuusarvosteluja-nimistä julkaisua, johon on koottu saniomalehdissä julkaistuja kirjallisuusarvosteluja vuodesta 1971 vuoteen 2002 voi käydä tutkimassa esim. Itäkeskuksen kirjastossa. Kirjastoissa on lisäksi käytössä Helsingin sanomien sähköinen arkisto, jonka antiin on mahdollista tutustua ainakin suurempien kirjastojen tietopalvelussa. Aikakauslehtien viitetietokanta Aleksi saattaisi myös olla avuksi. Kiinnostavista…
Kyllä yksityiset ihmiset voivat omistaa kokonaisia saaria. Saarten hinnat riippuvat tietenkin niiden koosta ja sijainnista. Yksi kuuluisimmista yksityissaaren omistajista on miljärdööri Richard Branson, joka omistaa Necker Island nimisen saaren Brittiläisillä Neitsytsaarilla. Kaikkien saarten omistajien ei kuitenkaan tarvitse olla miljonäärejä vaan esimerkiksi Suomesta saaren mökkeineen voi ostaa tällä hetkellä Turun saaristosta noin 200-250 000 eurolla. Voit katsella myynti-ilmoituksia esim. http://xn--saaristovlittj-eibeb.fi/fi/vapaa-aika Halvemmallakin saaria on toki tarjolla. Saaria myydään mm. Oikotien palvelussa ja kaikissa muissakin tontteja tai kiinteistöjä myyvissä palveluissa.
Ystävällisin terveisin,
Kati Vuontisjärvi
Rovaniemen…
Hei
Tämä vaihtelee palveluntarjoajan mukaan, mutta useimmiten palvelu muistaa mihin jäit, jotta voi jatkaa kuuntelua kun kirjaudut seuraavan kerran.
Jos kirjautumisten välillä on pitkä aika ja äänikirja, jota kuuntelit on lainattu, niin laina on saattanut erääntyä ja äänikirja on automaattisesti palautunut. Silloin sinun pitää lainata äänikirja uudestaan. Siinä tapauksessa palvelu ei ehkä enää muista mihin jäit viimeksi.
Monosella tarkoitetaan tässä hautaustoimistoa. Nimi on sanonnassa peräisin varmastikin Helsingin Kruununhaassa osoitteessa Liisankatu 25 sijainneesta Mikko Monosen ruumisarkkuliikkeestä eli hautaustoimistosta.
Mikko Monosen vuonna 1918 perustettu hautaustoimisto tuli 1960-luvulla tunnetuksi koko kansan keskuudessa Muksut-yhtyeen laulusta Liisankadulla. Laulu alkaa sanoilla ”Liisankadulla, samassa talossa kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike, on mun kotini, vessa, vesiposti, keittokomero ja huone.” Tapio Lipponen sävelsi laulun Pentti Saarikosken sanoihin.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/laulusta-tuttu-hautaustoimisto
50- ja 60-luvun Pohjolan-Sanomat löytyvät meiltä Kemin kaupunginkirjastosta sekä sidottuina lehtivuosikertoina että mikrofilminä. Kopioita lehdistä voidaan ottaa ainoastaan mikrofilmeiltä, joita pääsee lukemaan varaamalla mikrofilmilukulaitteen (p. 016-258253). Lukulaitteen käyttö on ilmaista, ainoastaan tulostaminen on maksullista. Mikrofilmilukulaiteelta voi myös tallentaa scannattuja sivuja esim. omalle muistitikulle.
Kemin kaupunginkirjasto ei kaukolainaa mikrofilmejä. Kirjastot voivat pyytää Pohjolan-Sanomien mikrofilmejä kaukolainaan Lapin maakuntakirjastosta.
Valtakunnallisia yhteisiä tilastoja kirjastojen lainatuimmista kirjoista ei ole. Paikallisia tilastoja jotka kattavat tietyn aikavälin löytyy kyllä. Esim. pääkaupunkiseudulla on tilastoitu Helmet-kirjastojen lainatuimmat v. 2017. Lainoja kymmenelle eniten lainatulle kertyi viime vuonna yhteensä 52 592. Erään verkkolähteen mukaan 100 000 painettua kirjaa vaatisi n. 400 puun kaatamisen. Eli kirjan ostamisen sijasta lainaamalla säästyisi n. 200 puuta.
Helmet.fi, http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Lainatuimmat_kirjat_2017
Yle.fi, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/14/puusta-kirjaksi
Ehdotan Risto Rasan Kaksi seppää -kokoelmasta (Otava, 1976) säkeellä "Tämä on selkäkirjoitusta" alkavaa runoa, jossa puhutaan sekä "ihokielestä" että "unen nuolenpäistä". Kaikkia sanoja siinä tosin ei tunneta - arvataan vain.
Mittasilla on J. N. Vainion lastenlaulu, johon voi sanat löytää esimerkiksi J. N. Lahtisen ja Siiri Lampénin toimittamasta Alakansakoulun laulu- ja laululeikkikirjasta (Valistus, 1927) tai Jouko Pesolan ja Joonas Kokkosen vastaavasta kokoelmasta Laulamme ja leikimme : lasten lauluja ja laululeikkejä (Valistus, 1958).
