Suomen kuvataiteilijat matrikkelista, joka sisältää Suomen taiteilijaseuraan kuuluvat jäsenet, ei Taipale -nimistä taiteilijaa löydy 1970-luvulta eikä myöhemmistäkään painoksista.
Google-haulla löytyy muutama kuvataiteilija Taipale, mutta he näyttävät olevan nuorempia kuin nyt kysymänne henkilö.
Joillakin aikakauslehdillä on antiikin ja kuvataiteen tunnistuspalstoja, joihin lukijat voivat lähettää kuvia tauluistaan tunnistamista ja arvioimista varten. Palvelu on maksutonta.
Jos suunnittelette talujen myyntiä, hinta-arvion ja mahdollisesti myös tietoja taiteilijasta saa Bukowskin tai Hagelstamin huutokaupoista
http://www.bukowskis.com/ tai http://www.hagelstam.fi/
Kysymyksen säkeet ovat L. Onervan tekstiä. Katkelma on vuonna 1910 julkaistuun kokoelmaan Särjetyt jumalat sisältyvän Geisha-sikermän päätösrunosta, ensimmäinen sen kahdesta säkeistöstä:
Luulet päivään pääseväsi:
tulee ilta vastaan.
Ihminen on aavistusta,
unta ainoastaan.
Geisha-sikermä (kokonaisuudessaan tai osittain) on mukana useassa Onerva-kokoomateoksessa. "Luulet päivään pääseväsi" löytyy Särjettyjen jumalien lisäksi esimerkiksi Helena Anhavan toimittamasta valikoimasta Etsin suurta tuulta : valitut runot 1904-1952.
Pertti Wilkko nimistä taiteilijaa en löytänyt, mutta viipurilaisesta Pentti Wilkosta löysin muutaman maininnan. Hän muutti sodan jälkeen Kymenlaaksoon ja vaikutti siellä. Wilkko syntyi 1912 ja kuoli vuonna 1989.
Erkki Lehtovaaraa en taiteilijamatrikkeleista myöskään löytänyt. Turussa vaikutti kuitenkin arvostettu taidegraafikko Veikko Lehtovaara, jonka töitä on esimerkiksi Kansallisgallerian kokoelmissa useita kymmeniä. Hän käytti Turkua ja sen ikonisia maisemia töissään.
Toivottavasti Erkki Lehtovaaran identiteetti selviää.
Ystävällisin terveisin,
Vaikka vihurirokko sairautena on vähäpätöinen - oireet ovat lieviä, kestävät vähän aikaa ja tauti paranee jälkiä jättämättä - rokotus sitä vastaan on katsottu tarpeelliseksi, koska kohdunsisäinen vihurirokkoinfektio on haitallinen sikiölle. Vihurirokkorokotuksen ensisijaisena päämääränä on sikiövaurioiden esto, minkä vuoksi vihurirokkorokotus liitettiin 11-13-vuotiaiden koulutyttöjen rokotusohjelmaan vuonna 1975.
Koska ensisijaisena tarkoituksena on suojata sikiötä, pidettiin tärkeänä rokottaa ainakin hedelmällisessä iässä olevat naiset. Yksiselitteistä vastausta siihen, mikä olisi paras ja taloudellisin menetelmä päämäärän saavuttamiseksi, ei välttämättä ole olemassa, ja eri maissa päädyttiinkin erilaisiin ratkaisuihin…
Tässä muutamia kirjoja, joiden tarinat sivuavat aihepiiriltään mainitsemiasi teoksia. Tapahtumapaikkoina Pohjois-Afrikka, Lähi-itä ja Afganistan.
Yasmina Khadra: Kabulin pääskyset
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat ja Chicagolaisittain
Hanan al-Shaikh: Kaukana Lontoossa
Emily Nasrallah: Muistot
Naguib Mahfouz: Kairo-trilogia ( Palatsikatu, Intohimon palatsi, Sokerikuja)
Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä
Nadeem Aslam: Sokean miehen puutarha
Francesca Marciano: Matka kuvien taakse.
Auringonkukka on saanut nimensä siitä, että kasvi seuraa auringon liikkeitä. Nuoret auringonkukat kääntyvät päivän aikana aina aurinkoa päin, mutta täysin auennut kukinto ei enää auringon liikkeitä seuraa, vaan kukinto osoittaa koko ajan itään.Auringonkukat piristävät kodinThe science behind why some sunflowers move
Kyseinen kappale on Atahualpa Yupanquin Nostalgias tucumanas, joka tunnetaan suomenkielisellä nimellä Kaipaus. Suomenkieliset sanat ovat Kauko Käyhkön käsialaa.
Esko Rahkosen tulkitsemana kappale on kuultavissa esimerkiksi äänitteeltä 20 suosikkia : Syvä kuin meri (1995)
joitakin kirjoja aiheesta on kyllä olemassa kirjastossa: Tuomela: Tee itse hifikaiuttimia (2003) ja Laaksonen: Kotiteatteri : Luo toimiva viihdekeskus (2011). Näistä pitäisi perusteita löytyä, riippuen onko kiinnostunut kaksikanava vai kotiteatteri systeemistä.
Parhaiten tietoa kuitenkin varmaan saisi lehdistä. Kirjastolle on tilattuna Hifimaailma lehti, mistä löytyy vanhojakin vuosikertoja. Lehdestä löytyy tietoa ja testejä aina uusista laitteista, niin kaiuttimista kuin vahvistimistakin. Lisäksi kirjaston e-lehdissä on tilattuna AV-Plus lehti, mistä myös löytyy tietoa ja testejä aiheesta.
Kiitos yhteydenotostasi! Nuorisotiedon kirjastosta löytyy kirjallisuutta Euroopan unionista ja nuorisopolitiikasta, mutta julkaisut painottuvat lähinnä 2000-luvun alkupuolelle, vuonna 2001 julkaistuun EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet. Euroopan komission valkoinen kirja -teokseen (http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/com/2001/com2001_0681fi01.p…) ja siitä tehtyihin arviointeihin. Lissabonin sopimuksen jälkeistä EU:n nuorisopoliittista materiaalia meillä ei valitettavasti painettuna ole. Eduskunnan kirjaston tietokannasta (https://finna.fi löytyy kuitenkin hieman uudempaakin aineistoa niin nuorisopolitiikasta kuin EU:n päätöksenteosta. Lisäksi on hyvä muistaa, että EU:n nuorisopoliittisissa asioissa lopullinen lainsäädäntövalta on…
Hallussanne näyttää olevan vastaava aineisto, jonka meiltäkin tästä aiheesta löytyy.
Mikkelin kaupunginkirjaston kokoelmissa on kirja Wanhan wäen kasarmeista jalkaväkimuseoksi, jossa on lyhyt kuvaus, n. 1/4 sivua, miten Mikkelin kaupunki luovutti maata 1879 ja kasarmi rakennettiin 1880-81 Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan käyttöön sekä yksi kuva, jossa pataljoona valmistautuu äksiisiin.
Kotiseutukokoelmassa meillä on pieni julkaisu Finska militärens album: några ord och bilder till Finska armens minne, 1902 vuodelta. Alussa on pari sivua yleiskatsausta mm. kasarmit lueteltu rakennuskustannuksineen, minkä verran lukutaidottomia oli kussakin pataljoonassa. Siinä on neljä kuvaa Mikkelin pataljoonasta otettuna Lappeenrannan harjoitusleirillä…
Olemme käyneet läpi Jyväskylän historiaa käsitteleviä kuvateoksia, mutta kuvaa kyseisestä rakennuksesta ei valitettavasti ole löytynyt. Pahoittelen! Suosittelisin kysymään seuraavaksi Keski-Suomen museon kuva-arkistosta (sähköposti ksmuseo.arkistot@jkl.fi, puhelin 014 266 4256).
Jos käytät Facebookia, kannattaa liittyä ryhmään Valokuvien vanha Jyväskylä (https://www.facebook.com/groups/valokuvienvanhajyvaskyla/). Ehkäpä jollain paikallishistoriasta kiinnostuneella ryhmäläisellä olisi omissa arkistoissaan kuva tästä rakennuksesta.
Ylen kulttuurisivuilta kohdasta kirjat, löytyy hyvä artikkeli aiheesta. Se on nimeltään Pietarilaiset Gogolin ja Dostojevskin kuvaamina. Linkki artikkeliin.Artikkelin mukaan Gogol kärjistää, tyypittelee ja liioittelee kuvaamiaan ihmisiä ja ilmiöitä.
Tarkoittamasi kirja on :
Lehtinen, Mika : Ruoanvalmistuksen käsikirja / Mika Lehtinen, Harri Peltonen, Päivi Talvinen. WSOY. 2005. Toscaleivosten ohje löytyy todellakin sivulta 757. Kirjan sijainti- ja saatavuustiedot pääkaupunkiseudulla selviävät HelMet -tietokannasta http://www.helmet.fi
Kellon käyttäminen suunnan ilmoittamiseen perustuu kellotauluun. Kun jokin sijaitsee kello kymmenessä, se tarkoittaa, että se on esimerkiksi ajoneuvon kulkusuuntaan nähden viistosti etuvasemmalla. Tällöin suoraan kulkusuuntaan nähden olisi klo 12 ja klo 3 olisi suoraan oikealla. Sama juttu, vaikka seisoisit paikoillasi. jos puhujat seisovat kasvot eri suuntiin, asiasta tulee monitulkintaisempi.
En ole varma, mutta yhdistän suunnan ilmoittamisen kellonaikana armeijaan ja erityisesti lentämiseen.
Vötjistellä-sanalle ei löytynyt vastinetta Kainuun alueen murrekirjoista. Lähimmäksi päästään sanalla "vötkistellä", joka tarkoittaa viivyttelyä laiskuuden takia (Seppänen, Markku: Van tul[l]ook[k]oon siitä kal[l]uo? : rikasta ja ronskia Kainuun murretta. 2021).Savon murteesta puolestaan löytyy vötjälehtee, vötjälehtöö, joka tarkoittaa lorvailla, vetelehtiä, laiskotella (Eskelinen, Unto: Tavvoo savvoo : savon kielen sanakirja. 2018.)Useammalta kainuulaiselta henkilökunnan jäseneltä kysyttäessä sana vötjistellä yhdistettiin vötkistelyyn ja laiskuuteen.
Tavallisimmin kotelo repeää ja sen sisällä kehittynyt aikuinen yksinkertaisesti ryömii esiin. Poikkeuksiakin tästä toki on: esimerkiksi isohangokkaan kotelokoppa on niin luja, että kuoriutuvan perhosen on liuotettava siihen syljellään ulospääsyreikä.Lähteet: Eläinten maailma : Otavan iso eläintietosanakirja. [3], Lepakot – perhosetPerhosten lumo : suomalainen perhostieto
Suomen Kuvalehden numerossa 49 vuodelta 1928 kerrotaan puolankalaisesta Antti Hiltusesta, jonka mielestä on tullut "kuivaksi astella tasaisella lattialla. Hän on halunnut astella vähän vaikeampia teitä, esim. viikatteen terällä". Hiltusesta on myös kuva. Juttu on lehden Ajanvietesivulla ja kyseinen lehti ilmestyi 1.12.1929.
Olisikohan tämä etsimäsi juttu ja kuva.
Lehden voi lukea Kansallisarkiston digitoimista aineistoista:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888883?term=viikatt…
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889614?term=viikatt…
Тёмные алле́и on kokoelma Ivan Buninin vuosina 1937 – 1944 kirjoittamia kertomuksia. Kertomuskokoelmaa ei ole käännetty kokonaisuudessaan, mutta osa sen kertomuksista mm. niminovelli Puiston pimeät käytävät sisältyy Juhani Konkan suomentamaan Buninin Valittuihin kertomuksiin. Тёмные алле́и –teoksesta on mukana myös esimerkiksi kertomukset Muusa, Rusja ja Natali, Pariisissa ja Yömajassa.
Teoksen saatavuuden pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa voit tarkistaa Helmet-haulla.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175921832087
https://finna.fi/
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%91%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%…
Ei ole olemassa mitään mallia, jonka perusteella voisi tietää, mistä onnettomuuksista lehdet kirjoittavat, mistä eivät. Muille kuin ehkä paikalliselle lehdelle bussionnettomuus on yksi mahdollinen uutinen tuhansien joukossa. Siihen, tuleeko se ylipäätään välitetyksi jonkun uutispalvelun myötä laajemmalla, vaikuttaa turman mittaluokka ja mahdolliset erikoisolosuhteet. Valitettavasti näyttää hyvin keskeinen tekijä olevan kuolleiden lukumäärä.
Uutisrunsauden keskellä tulee helposti sellainen illuusio, että kaikki julkaisevat "kaikki" uutiset. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaisessa lehdessä uutistoimitus karsii suurimman osan tarjolla olevista uutisista jollain perusteella. Lehti pyrkii valitsemaan uutisen, joiden se uskoo kiinnostavan…
