Kyseessä on Marionin levyttämä kappale nimeltä Appi näki anopin. Laulu on alunperin ilmestynyt El Bimbo -LP-levyllä vuonna 1975. El Bimbo-pitkäsoitto on julkaistu myös cd-levynä vuonna 1999.
Jokaisessa maassa ja kulttuurissa on erilaisia uskomuksia siitä, miksi ihmiset vilustuvat. Esimerkiksi Suomessa meillä on tapana sanoa, että vilustuminen liittyy lähes aina siihen että olemme kylmettyneet, olemme menneet ulos märällä tukalla tai emme ole pukeneet riittäväksi vaatteita pakkassäällä.
Sitkeästi elävistä uskomuksista huolimatta flunssa ei ole seurausta kylmettymisestä tai "vilustumisesta" vaan virustartunnasta. Tavallisin flunssan aiheuttaja on rinovirus, joka on syynä 30–50%:ssa sairastumisista. Rinovirus lisääntyy kylmässä nopeammin kuin lämpimässä. Ihmisen immuunijärjestelmä taas heikkenee kylmässä. Kun nenä viilenee kylmässä ilmassa, immuunisolujemme kyky kontrolloida viruksen lisääntymistä limakalvoilla heikkenee. Tämän…
Morsiamen ulos huutaminen vaikuttaisi liittyneen häätilaisuuksissa vihkimisen jälkeisiin menoihin: morsian huudettiin hääyön jälkeen ulos katsastettavaksi. Uloshuutajat eivät kuuluneet varsinaiseen hääväkeen, vaan nämä olivat usein ulkopuolisia. Pääkaupungissa varsinkin akateeminen nuoriso osallistui tähän toimintaan niin innokkaasti, että yliopiston osakuntia yritettiin saada ikävyyksien välttämiseksi hyväksymään periaate, jonka mukaan "pidättäydyttäisiin häätilaisuuksissa vallitsevasta tavasta 'huutaa morsian ulos'".
"Vihkimisen jälkeen seurasivat illallinen ja tanssi juhlien jatkuessa pitkälti pikkutunneille. Seuraavinakin päivinä järjestettiin vielä kekkereitä, sillä morsiusparin ei juuri ollut tapana lähteä…
Jos joulutervehdys on luonteeltaan yksityinen, ei tekijänoikeus sitä säätele. Yritysmaailman joulutervehdykset ovat ehkä rajatapauksia, mutta noin yleisesti ottaen sellaista viestintää, joka ei ole julkista vaan kahdenvälistä, tuskin voinee pitää tekijänoikeudellisesti merkityksellisenä. Sehän ei tule ulkopuolisten tietoonkaan.
Runon ikä ei kuitenkaan ratkaise sen käyttövapautta vaan runon kirjoittajan kuolinvuosi. Jos siitä on yli 70 vuotta eli runoilija on kuollut 1940 tai aikaisemmin, runoa voi käyttää vapaasti. Jos kyseessä ei ole oma käännös, käännös nauttii suojaa siihen asti, kunnes kääntäjän kuolemasta on 70 vuotta.
Yrityksen verkkosivuilla runosta otettu lainaus edellyttää aina tekijän tai perikunnan lupaa, jos tekijänoikeus on…
Loru sisältyy Lasten omaan lukukirjaan, josta on otettu useampikin painos vuosien 1958 ja 1964 välillä. Kirjan toimittivat Urho Somerkivi, Hellin Tynell ja Inkeri Airola.
Kirja kuuluu Helmet-kirjastojen kokoelmiin ja se on tilattavissa omaan lähikirjastoonne Pasilan kirjavarastosta.
https://lastenkirjainstituutti.fi/kirjasto
https://finna.fi
Kekri oli sadonkorjuun juhla, jolla ei alunperin ollut tarkaa päivämäärää, vaan jota juhlittiin eri taloissa eri aikaan. 1800-luvulla kekri liittyi yhteen kristillisen pyhäinpäivän kanssa. Monet kekrinviettotavat ovat siirtyneet ajan myötä jouluun, esimerkiksi kekripukista tuli joulupukki. Myös kekriä juhlitaan edelleen, mm. kekrimarkkinoilla. Kekrin merkitys on siis kovasti muuttunut siirryttäessä maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta kaupunkielämään, mutta kokonaan se ei ole kadonnut. Nämä tiedot ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön sivuilta, joilta löytyy myös lisää tietoa:
http://neba.finlit.fi/juhlat/kekri/kekri.html
https://www.kekri.fi/kylalle/kylalle-kekritietoa
Rivit ovat William Shakepearen Macbethin IV näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta.
Paavo Cajanderin suomennos on vuodelta 1885 ja siinä kyseiset rivit kuuluvat näin:
Mun kihelmöipi peukalon':
Jotakin pahaa tuloss' on. —
https://www.gutenberg.org/cache/epub/16893/pg16893.html
Yrjö Jylhän suomennoksessa (1936) sama kohta kuuluu näin:
Mun särkee peukaloni pää, / tuloa pahan tietää tää.
Matti Rossi suomensi saman kohdan vuonna 1983 seuraavasti:
Kämmenpuuta kutittaa, / paha saapuu portin taa.
Rossin suomennoksessa vuodelta 2004 kyseinen kohta kuuluu näin:
Kämmenpuuta kutittaa, / paha saapuu oven taa.
https://www.gutenberg.org/files/1533/1533-h/1533-h.htm
William Shakespeare: Draamoja. 7, Macbeth (…
Jutta Grahnin aviomies ilmestyi ensimmäisen kerran Huovisen novellikokoelmassa Rasvamaksa. Se sisältyy myös Huovis-valikoimiin Vapaita suhteita ja Naiset on kultia.Etsityistä tarinoista jälkimmäinen voisi olla niin ikään Rasvamaksasta löytyvä Ruhtinaspari tunturihotellissa – olkoonkin, että Ruotsin kuninkaallisista tässä ei ole kyse, vaan "M:n ruhtinasparista". Tähän sisältyvä ateriointitapahtuma on kerrottu ruhtinaan ja ruhtinattaren ajatuksina tähän tapaan: "Nyt minä leikkaan tuosta pihvin suipommasta päästä palasen. Minäsiirrän veitsellä parsan kappaleen lihapalan päälle ja vetäisen edelleen veitsellä kastiketta pihvin palan päälle" – ja niin edelleen. Ruotsin kuningasparista kerrotaan Rasvamaksan novellissa Kukistunut monarkki.Mitään…
Lainoja ei vielä voi valitettavasti uusia netin kautta. Uuden järjestelmän myötä ensi vuonna tämä onnistuu.
Tällä hetkellä voi uusia lainojaan kahdella tapaa: joko käymällä lähimmässä kirjastossa tai puhelin-
uusinnan kautta: ma-pe klo 12-18 p.0600-060504.Tämä on maksullinen palvelu, 0, 98 e /min + pvm.
Matti Rossin käännöksessä Warwickin repliikki kuuluu kokonaisuudessaan näin:
"Juokoon sitten maa myös meidän veremme.
Tapan hevoseni, ellen pääse pakoon.
Mutta miksi seisomme ja valitamme
tappioitamme kuin pelästyneet akat,
vaikka vihollinen riehuu; miksi katselemme
tätä tragediaa ikään kuin näyttelijät
siinä rehkisivät pilan päiten? Polviltani
minä vannon Jumalalle, etten lepää
enkä miekkaa pane tuppeen ennen
kuin kuolema on sammuttanut katseeni
tai kohtalo on suonut koston tyydytyksen."
Shakespeare, William: Henrik VI, kolmas osa. Suom. Matti Rossi. WSOY, 2007.
Rautatieliikenteestämme ja sen historiasta löytyy useita kirjoja, joista saattaisi löytyä kaivatunlaista tietoa. Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmassa mahdollisesti kiinnostavia voisivat olla esimerkiksi seuraavaan valikoimaan poimimani teokset:
Jari Auvinen, VR Suomi : dieselien aikaan
Jouni Eerola, Pasilan konepaja 1903-2003 : sata vuotta rautatievaunujen valmistusta ja korjausta Helsingissä
Tapio Eonsuu, Pekka Honkanen ja Eljas Pölhö, Suomen veturit. Osa 2, Moottorikalusto
Heikki Immeli, Piletti Pietariin : Suomen kulkuneuvojen 100-vuotistaipaleelta
Ari Julku & Kimmo Pyrhönen, Dr13 : Kymen Hurun tarina
Tapio Keränen, Rautatien arkea
Kyösti Kiiskinen, Rautahevon kyydissä : junamatka Matin ja Liisan päivistä Pendolinoon
Petri…
Cassia didymobotrya on suomeksi terttusenna. Terttusenna on ainavihreä, kolmisen metriä korkea pensas, joka kukkii melkein koko vuoden. Pensas on kotoisin Afrikasta. Kukat ovat keltaiset ja kynttilämäiset kukinnot pystyjä. Kukinnon päässä on sinimustia nuppuja. (Lähde: Rauno Mattila & Uljas Virolainen: Subtropiikin kasviopas, 1995).
Voisiko ihan tavallisista etymologisista sanakirjoista olla apua? Esimerkiksi ”Suomen sanojen alkuperä” (osat 1–3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000) tuntuu tuntevan ainakin sellaisia purjehdussanoja kuin ”purje” ja ”märssy”. Toinen vastaava lähde on moniosainen ”Suomen kielen etymologinen sanakirja”. Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” ei ole yhtä laaja mutta kenties selkeämpi tyyliltään.
Varmaan purjehdussanastossa on myös lainasanoja. Niitä voisi katsoa Kalevi Koukkusen teoksesta ”Atomi ja missi : vierassanojen etymologinen sanakirja” (WSOY, 1990).
Kolmantena vaihtoehtona olisi Etymologinen viitetietokanta osoitteessa http://kaino.kotus.fi/sanat/evita/. Sieltä voi löytyä…
Täällä Pohjantähden alla -trilogian suomenkielisiä osia ei ole missään vaiheessa julkaistu erillisin alanimekkein varustettuina. Ruotsinkielinen Pohjantähti ei ole trilogian ainoa käännös, joka ei tyydy pelkkään osien numerointiin: esimerkiksi englannin- ja ranskankieliset tulkinnat antavat romaanisarjan toiselle ja kolmannelle osalle omat yksilölliset nimensä. Mitään varsinaista syytä tai selitystä tälle en Linna-kirjallisuudesta onnistunut löytämään, mutta arvelisin alanimekkeillä halutun hieman avata ja selventää romaanien tematiikkaa ulkomaalaiselle lukijakunnalle, jolle Suomen historian vaiheet eivät ole niin tuttuja kuin meille itsellemme, ja näin tehdä niistä houkuttelevamman tuntuisia.
Federico Garcìa Lorca kirjoitti paljon kuolemasta ja rakkaudesta. Etsin kysymääsi runoa sen nimellä, alkulauseilla ja tutkimalla Garcìa Lorcan runoteoksia. Vastaavaa ei löytynyt. Espanjan kielellä etsittynä samat teemat löytyvät runosta nimeltä Gacela hämärästä kuolemasta (Andalusian lauluja 2002, suom. Matti Rossi). Runon nimi on Gacela de la muerte oscura.
-- Tahtoisin nukkua hetken,
hetken, minuutin, sata vuotta.
Mutta älkää luulko että olen kuollut -
huulissani on kultainen talli,
ja minä olen länsituulen rakas ystävä
ja omien kyynelteni mittaamaton varjo.
Peitä minut harsoin kun aamu koittaa
sillä se syytää silmilleni muurahaisia --
Muuta sopivaa runoa pyyntöösi ei ikävä kyllä löytynyt.
Carl von Linné antoi 1700-luvun puolessa välissä meduusa-nimen onteloeläimille, joiden kellomainen ruumis muistuttaa päätä niiden ympärillä liehuvine polttiaislokeroineen. Nimitys tulee antiikin taruston Medusasta, manalan naishahmoisesta hirviöstä, jonka hiukset olivat käärmeitä.
Suomessa meduusa-sanaa on käytetty eläintieteessä jo 1800-luvun loppupuolella.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Suomen Rahaliikkeen verkkokaupassa välillä 1928-1933 lyöty vastaava markan raha näyttäisi maksavan 14.90 €. https://suomenrahaliike.fi/Suomen-itsenaeisyys-markka-1928-1933-24K-kultaus. Markan arvoon vaikuttaa tietenkin sen kunto. Kuntoluokat löytyvät vaikkapa Holmaston julkaisemasta Suomen rahat 811-2009 arviohintoineen, joka löytyy Kouvolan pääkirjastosta.
