Nuottiin "Ylen opettavaiset laulut" (Yleisradio, 1979) sisältyvät "Harakoiden valituslaulu" ja "Taivas nousee" vastaavat kuvaustasi. Laulut on säveltänyt Jukka Jarvola ja sanoittanut Marja-Leena Tuurna. Laulut kuuluvat Jukka Jarvolan sävellykseen "Ensimmäinen auringonnousu", jonka teksti pohjautuu polynesialaiseen kansansatuun. Tämä sävellys tai musiikkisatu mainitaan Antti Häyrysen kirjoittamassa Konserttikeskuksen historiikissa "Sikamakeet konsertit : Konserttikeskuksen viisikymmentä vuotta" (s. 28):https://www.konserttikeskus.fi/wp-content/uploads/2021/04/kk_sikamakeet_konsertit_170x240_www.pdfYleisradiolla on kokoelmassaan äänite tästä musiikkisadusta:http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=ensimm%c3%a4inen+auringonnousu…
Pohjoismaiden suurin vapaana virtaava koski on Ruotsin Älvsbynissä sijaitseva Storforsen. Lisätietoa löytyy Älvsbynin kunnan verkkosivuilta ruotsin kielellä: Storforsen | Älvsbyns kommun.
Vuorisaarnasta löytyy kohta, joka vastaa melko tarkasti kysymystäsi. "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet", sanotaan Matteuksen evankeliumissa 6:34.
Kyseessä on Pirkko Karpin satu "Kun eukko säilöi kesäpäivän".
Tarina löytyy teoksista:
Somerkivi, Urho: "Neljäs lukukirja" (Otava, 1975)
Karppi, Pirkko: "Jättiläinen ja paimenpilli" (WSOY, 1959)
Kyseinen kirja on Una Nuotion kirjoittama Ravinto ja terveys. vastaavia kirjoja löytyy oheisen linkin kautta
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28ravinto%29%20t%3A%28terv…
Äyräpään osalta katsoisin ensimmäisenä teosta Suomen maatilat : tietokirja maamme keskikokoisista ja suurista maatiloista. 4, Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänit (1932). Arrankorven osalta vastaava teos voisi olla Suuri maatilakirja = Lantgårdar i Finland. 5, Hämeen lääni (1964).Käpiö-niminen tila löytyy Hollolasta kiinteistötunnuksella 283-419-1-70. Tila sijaitsee suunnilleen osoitteessa Käpiöntie 204 - 206. Paikalla ei sijaitse enää asuinrakennusta, jonkinlainen raunio löytyy. Ks. https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fiLisää tietoa Uusi-Pätilän kylästä, ml. Käpiön tila:https://koskenkohinat.fi/places/uusi-patilan-kyla/https://koskenkohinat.fi/wp-content/uploads/2020/12/Uusi-P%C3%A4til%C3%A4n-kyl%C3%A4-Heidi-Nurminen.…
Suomessa on kunnostettu järviä kuivattamalla niitä väliaikaisesti osittain tai kokonaan, esim. Työtjärvi (Hollola), Haapajärvi (Lappeenranta) ja Pirttijärvi (Muhos). Utajärvellä sijaitseva Särkijärvi oli ensimmäinen kuivatettu järvi Suomessa. Kuivatusta alettiin valmistella syksyllä 2000 ja varsinainen tyhjentäminen aloitettiin helmikuussa 2001.
Lähde: Lehmijoki, Anne: Työtjärven kunnostussuunnitelma (pdf)
Aiheesta löytyy myös mm. Ylen artikkeli Hulkkianjärvi parani kuivatuksen avulla (Ilmarinen, 2013) ja Helsingin Sanomien artikkeli 10.5.2002 Tyhjennys pelasti Särkijärven: ranta-asukkaat tyytyväisiä parantuneeseen vedenlaatuun (Mainio, 2002).
1700-luvulta lähtien on tehty järvenlaskuja, joilla pyrittiin saamaan…
Espoossa käytetään tietokirjallisuudessa YKL:n mukaista kymmenluokitusta.
Kaunokirjallisuudessa on tosiaankin käytössä oma sovellus, jossa esim. suomenkielinen kaunokirjallisuus menee seuraavasti:
2 = Sekasisältöiset
2.1 = Kansanrunous
2.2 = Runot
2.3 = Näytelmät, kuunnelmat
2.4 = Romaanit, novellit, näytelmäelokuvat
2.49 = Sarjakuvat
2.5 = Sadut, animaatioelokuvat
2.59 = Kuvakirjat
Ruotsinkielinen kaunokirjallisuus alkaa Espoossa numerolla 3, saksankielinen numerolla 4 ja englanninkielinen numerolla 5. Ikävä kyllä tama ei mene aivan samoin Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla, vaan näissä suomi on 1, ruotsi 2, saksa 3 ja englanti 4.
Helsinki käyttää lisäksi tietokirjallisuudessa omaa luokitustaan.
Keskikirjastoista löytyvät seuraavat tuon ajan Hankoa käsittelevät teokset:
Romaanit:
Ahde, J.: Tulen ja raudan rannat. Gummerus, 1975
Jääskeläinen, S.: Punainen Hanko. Otava, 2003
Lassila, P.: Kesän kerran mentyä. Teos, 2017
Samulinen, M.: Majakka vaikenee. Tammi, 1971
Tietokirjat:
Hanko toisessa maailmansodassa. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos, 2011
Russarö : Hankoniemen silmä. Suomen Majakkaseura, 2012
Ishchenko, A.: Hangon motti. Hanko maailmankartalle ry, 2017
Karlsson, T.: Hankoniemi vieraissa käsissä. Hangethe Böcker, 2014
Lappalainen, N.: Hankoniemi toisessa maailmansodassa. WSOY, 1987
Silvast, P.: Hanko ja Porkkala. AtlasArt, 2015
Finna.fi :n kautta löytyy Suomen arkistojen, kirjastojen…
J. H. Erkon runo Lumitähtiä julkaistiin Joulukontti-lehdessä 1.12.1906. Voitte lukea runon lehden digitoidusta numerosta, joka aukeaa alla olevasta linkistä.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1354466?term=LAITAN…
Runo on luettavissa myös esimerkiksi J. H. Erkon Koottujen teosten toisesta osasta.
"Vanhojen mestarien" (mm. Immi Hellénin, Larin Kyöstin, Eino Leinon, Zacharias Topeliuksen) joulurunoja löytyy runsaasti esimerkiksi teoksista Lapsuuden joulu : Rakkaimmat joulurunot (toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen, 2005, useita painoksia) ja Lapsuuden joulu : kauneimmat joulun runot ja laulut. Osa 1 ja Osa 2 (toim. Satu Marttila ja Juha Virkkunen, 1979 ja 1980).
https://finna.fi/
Etsitty runo on kuin onkin peräisin Milnen kokoelmasta Now we are six, jossa sen nimenä on The end. Toisinaan siihen näkee viitattavan myös nimellä Now we are six. Suomeksi Nyt ollaan kuusivuotiaita ilmestyi ensimmäisen kerran Ville Revon kääntämänä osana teosta Nalle Puh : kootut kertomukset ja runot (WSOY, 1997). Kirjan päättävä runo on tässä otsikoitu englanninkielisen alkuteoksen mukaisesti sanalla Loppu.
Viihdekirjallisuuden ja maalaisromantiikan ystävät ovat Katajamäkien ja Jylhäsalmien lisäksi lukeneet myös mm. Anu Joenpolven Rantakylä-sarjaa ja Amanda Vaaran Majatalo Villa Venla -sarjaa. Myös Enni Mustosen tuotannosta löytyy monenlaista. Hiljattain ilmestyi Tuuli Kivijoelta Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella -kirja, joka avaa uuden sarjan. Maija Kajannolta ilmestyy ensi keväänä vielä yksi jatko-osa Kahvila Koivu sarjaan. Käännöskirjallisuudesta tykättyjä ovat olleet ainakin Jenny Colganin sarjat.
Dekkarien ja jännityksen puolelta voisi suositella moniakin eri kirjoja ja sarjoja. Kestosuosikkeja ovat Reijo Mäen, Seppo Jokisen, Markku Ropposen ja Leena Lehtolaisen sarjat sekä monet ruotsalaisdekkaristit, kuten Anna Jansson,…
Olisiko kyseessä satukokoelma Kolme toivomusta (kuvat: Alf Danning... et al;sadut: Kerttu Hämeranta..et al, toim. Marja Peltonen), Valistus 1978. Kokoelmaan sisältyy Lauri Mannisen satu Taikasormus, joka vastaa kuvausta etsimästäsi sadusta. Siinä velho muuttaa prinsessan lähteeksi, ja lumouksen murtaa metsänvartijan poika Hannu jonka Halli-koira muutetaan oravaksi.
Kirjan kannessa on metsästäjä joka näkee oravan puussa (kohtaus Taikasormus-sadusta), mutta kokoelman ensimmäinen satu on Kaali ja jänis johon liittyvässä kuvassa on akka ja kaalinkerä.
Kirja löytyy useista pääkaupunkiseudun kirjastoista, voit tarkistaa sen saatavuuden ja varata kirjan Helmet-tietokannasta osoitteesta www.helmet.fi
Suomen murteiden sanakirjan mukaan jukara tarkoittaa tylsää puukkoa. Tylsälle puukolle kirjasta löytyy myös karjalainen murresana jukero, ja kysymyksessä mainittua "voi herran jukaraa" vastaava jukeri tunnetaan lievänä voimasanana Etelä-Karjalassa ("Mun oli niih harmi sittej jotta voi Herraj jukeri!"). Mahdollisesti pohjoissavolaisten sanonnassa jukara on vastaavasti alkuperäisestä merkityksestään voimasanaksi siirtynyt ilmaus. Useimpiin juka-alkuisiin sanoihin sisältyy jonkinlainen vastahankaisuuden ajatus: juka sinänsä tarkoittaa tottelematonta, jukaileminen on vastustamista, jukainen tarkoittaa sekä kierosyistä ja sitkeää puuta että pahankurista, jukaaminen on raahaamista, kiistelyä, vastaansanomista, jukautuminen kiinni…
Tutustuin Viisikkoihin hieman uudelleen ja mielestäni niissä täyttyy kaikkitietävän kertojan tunnusmerkit. Kaikkitietävä kertoja on nimensä mukaisesti kaikkitietävä eli tietää kaikkien hahmojen ajatukset. Lyhyellä otannalla Viisikoissa näyttäisi olevan juuri näin, kertoja tietää mitä kenenkin mielessä liikkuu. Viisikot on kirjoitettu hän-muotoon eli vielä tarkemmin kyseessä on kaikkitietävä kolmannen persoonan (hän) kertoja. Vanhoissa klassikoissa onkin monesti käytetty juuri kaikkitietävää kolmannen persoonan kertojaa. Jos Viisikot olisivat pelkkiä hän-kertojallisia kirjoja, niin silloin näkökulma olisi rajatumpi eli tiedettäisiin esimerkiksi vain yhden hahmon ajatukset ja näkökulma olisi hänen.
Kyseessä saattaisi olla Sven Wernströmin nuortenkirja Salaisten saari (De hemligas ö). Se on ilmestynyt suomeksi vuonna 1969 ja kertoo jokilaivaonnettomuudessa haaksirikkoutuvasta partiolaisjoukosta. Nuoret pelastautuvat saarelle, jossa he joutuvat viettämään pitkän ajan. He rakentavat majoja, metsästävät ja kalastavat. Kirveen lisäksi hakaneuloista valmistetut ongenkoukut nousevat arvoon. Pikku hiljaa muotoutuu yhteisö, joka kuitenkin riitautuu ja jakautuu kahteen, Håkan- ja Benka-nimisten poikien johtamaan joukkoon. Kaksi kilpailevaa joukkiota ajautuu lopulta suoranaiseen sotaan. Saarella oleskelun aikana ehtii syntyä myös vauva. Lopulta nuoret löydetään, ja uutistoimittajat ryntäävät paikalle tekemään juttua villi-ihmisten näköisistä…
Kirja on Alli Saarentaus-Salon Tiina itte yllättää vuodelta 1958.
Siinä 18-vuotias Tiina ottaa kesätyön puutarhaneuvojana ja ajelee myös polkupyörällä.
Armo Hormiasta ei ole julkaistu elämäkertaa. Hän syntyi 3.11.1928 ja kuoli 11.10.1988. Lisätietoja löytyy Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Armo_Hormia sekä teoksesta Suomen kirjailijat 1945-1980.
