Tuntemattoman isoisän jäljittämisessä kannattaa olla yhteydessä sukututkijoihin, esimerkiksi Savon sukututkimusharrastajiin, mikäli sukusi on kotoisin Savosta: savonsukututkimusharrastajat@gmail.com.Nykyään sukututkimuksen apuna ovat myös myös dna-testit, joita teettävät useat – lähinnä amerikkalaiset – yritykset. Dna-tutkimuksista lisätietoa Suomen sukututkimusseurasta: https://www.genealogia.fi/geneettinen-sukututkimus/.
Kirjat kertovat seuraavaa.
Nimi Sari on muunnos nimestä Saara (toisten mielestä tämä ei tosin aivan varmaa). Saara on heprealaista alkuperää ja tarkoittaa ”ruhtinatar”. Nimi on alkuperäisessä muodossaan yli 4000 vuotta vanha ja se tunnetaan kaikkialla maailmassa. Raamatun alussa on tunnettu tarina Israelin kansan esivanhemmista Abrahamista ja Saarasta.
Nimimuoto Sari oli Suomessa kauan hyvin harvinainen. Sari tuli muotiin 60-luvulla ja yleistyi nopeasti. 1950-luvulla kastettiin jo noin 1000 Saria, mutta 1960-luvulla peräti n.15 000. Kaudella 1965 – 1974 Sari oli Suomen suosituin naisten etunimi. 1980-luvulta lähtien Sari on käynyt harvinaisemmaksi.
Anna on muunnos heprealaisesta nimestä Hannah, joka tarkoittaa ”armo” tai ”armahdettu”.…
Kyseessä on varmaankin Anthony Burgessin kirjoittama ja Fulvio Testan kuvittama Siellä missä jäätelö kasvaa (Kirjayhtymä, 1980).
Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokanta (http://www.lastenkirjainstituutti.fi/tietokannat/) kuvailee kirjan tapahtumia näin: "Minä, Jaska ja Tomppa pääsevät ilmalaivalla jäätelömaahan ja kertovat havainnoistaan. Kertomus seuraa tutkijoiden päiväkirjaa ja viikonpäivät ovat: namnamtai, tikkistai, keksiviikko, tortuntai, purijantai, lautastai, suuhuntai. Lopussa paljastuu, että pojat syövätkin jäätelöä vasta Luigin jäätelöbaarissa nimeltään Gelato Land eli Jäätelömaa."
Esimerkiksi seuraavissa aikuisten romaaneissa on mukana henkilöhahmoja, jotka ovat pyörätuolissa:
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone
Jyrki Kiiskinen: Jos minulla ei olisi rakkautta
Hannu Koivisto: Delfiinikomppi
Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut : romaani
Marja Wich: Isadora
Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
Lisää romaaneja, joissa on pyörätuolissa oleva fiktiivinen hahmo, voi löytyä etsimällä hakusanoilla "pyörätuolit", "halvaus", "liikuntaesteiset" tai "liikuntavammaiset" esimerkiksi OUTI-verkkokirjastosta tai Kirjasammosta.
Lastu-kirjastojen tietokannasta löytyy Jaakko Tepon Rasvainen pyttipannu, lastenmusiikkiyhtyeen Sotta ja Pytty laulu Pyttipannu sekä Olli Ahvenlahden säveltämä ja Kalle Väänäsen sanoittama Pyttipannussa on munaa, jonka Heikki Kinnunen on esittänyt. Se löytyy levyltä Revyylauluja.
YouTubesta kuuntelun perusteella etsimäsi laulu ei ole mikään näistä.
Etsin myös Yleisradion Fono-tietokannasta ja Kansalliskirjaston Finnasta, mutta lisää pyttipannu-lauluja ei niistäkään löytynyt.
Paavo Rintalan kirjassa "Pojat" Jake tulee kuten elokuvassakin molempien vanhempiensa hylkäämäksi. Hän on piilossa ladossa neljä päivää odottaen että häntä etsittäisiin. "Kukaan ei tullut häntä etsimään. Kukaan ei tiennyt hänen edes kadonneen." Jake ampuu itsensä "Fritz-sedältä" saamallaan aseella. Hänet löydetään sattumalta vasta kahden ja puolen kuukauden jälkeen heinäladosta. Hänet tunnistetaan taskusta löytyvät astmatupakkapakkauksesta. Farmaseutti, joka oli myynyt varaston viimeisen askin, tunnistaa pojan. Kukaan ei ollut kaivannut häntä.
Petra Heikkilä on nykyään Tampereella asuva kuvataiteilija. Hänen yhteystietonsa löytyvät tammelantaiteilijat.net-sivustolta:
http://www.tammelantaiteilijat.net/index.php?kuka=Heikkil%E4,%20Petra
Joensuun seutukirjaston henkilökunnan ylläpitämää kirjallisuuspiiriä ei ole, mutta Joensuun pääkirjastossa kokoontuu Joensuun seudun kansalaisopiston kirjallisuuspiiri "Lukemisen lumo", jota vetää Kirsi Komulainen. Piiri on kokoontunut kevätpuolella tammikuusta lähtien kerran viikossa, viimeinen kokoontuminen on 27.4.09. Hukanhaudan koululla kokoontuu Eija Komun vetämä kansalaisopiston Hukanhaudan kirjallisuusryhmä joka toinen viikko.
Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri:n lukupiiri toimii netissä. Siihen voivat osallistua Ukri:n jäsenet: http://www.ukri.net/?page_id=84 .
"Epävirallisia" lukupiirejä on varmaan paljonkin, 4.10.2007 oli Karjalaisessa juttu Outi Juurikaisen kaveripiirin lukupiiristä: http://www.karjalainen.fi/scripts/…
Vanhat suomalaiset peltipurkit -blogissa arvioidaan makeisrasiaa valmistetun 1920-luvun lopulla http://peltipurkit.blogspot.com/2015/04/fazerin-karamellirasia_20.html . Tuotetta on mainostettu eri lehdissä ainakin vuonna 1927. Tämä mainos on Seura-lehdestä: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/757695?term=kultakaramelleissa&page=44 . Peltipurkkien puhdistamisesta voi lukea samaisesta blogista:
http://peltipurkit.blogspot.com/p/peltipurkkien-puhdistaminen-ja-sailytys.html
Makeisrasiaa on ollut myynnissä esimerkiksi Huuto.netissä 20 euron lähtöhintaan sekä antikvariaatissa 20 eurolla.
https://www.huuto.net/kohteet/fazer-200mk-karkkirasia/557294999
https://www.juvekim.fi/product.php?id=…
Hei
Tutkiessani asiaa netistä en löydä lähdette sille missä hän tuo olisi sanonut, kirja, haastattelu, kirje jne. Ainakaan hänen kirjeistään en vastaavaa sitaattia löytänyt. Mutta näyttää, että on yleisesti hyväksytty sen olevan häneltä. Asian todistaminen vaatisi henkilön elämänkertoihin tutustumista. Kyseessä voi olla myös elokuvarepliikki, joka olisi ollut hänestä kertovassa elokuvassa.
Eli en voi varmuudella kertoa onko kyseessä hänen sitaattinsa.
Meillä on Viipurin läänin henkikirjoja noilta vuosilta, mutta niihin eivät sisälly Viipurin kaupungin tiedot. Kehottaisin ottamaan yhteyttä Mikkelin maakunta-arkistoon (p. 015-321 3132 tai s-posti: mikkeli@narc.fi). Arkistosta löytyy Viipurin seurakuntien mikrofilmejä mainitsemiltanne vuosilta. He osaavat neuvoa myös henkikirjojen suhteen.
Näyttää siltä, että sotien aikana aliupseereille ei ollut yhtenäistä päivärahaa, vaan summa vaihteli sotilasarvojen mukaan. Rintamajoukoissa alikersantin päiväraha oli talvisodan aikaan 10 markkaa. Jatkosodan loppuvaiheessa alikersantin päiväraha taas oli 18 markkaa, kersantin 25 markkaa ja ylikersantin 30 markkaa.
Lähteinä käytin seuraavia teoksia: Väinö Mononen, Talvisota Kuhmossa I: Kuolema kolkuttaa korvessa (BoD, 2020); Suomen sota 1941-1945 10. osa (toim. Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto, Sotateos 1961).
Ruotsalaisia on varmasti yhtä monenlaisia kuin kaikkien muidenkin maiden kansalaisia, mutta ainakin Ylen oppiminen -sivustolta löytyy tietoa ruotsalaisuudesta, johon kuuluu runsaasti juhlapyhiä ja ruokaperinteitä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/02/abbaa-ja-anjovista-ruotsalaisi…
Ylen Elävästä arkistosta löytyy kyllä myös Ällöttävän onnellisia diskuteeraajia? -niminen sarja, joissa käsitellään suomalaisten stereotypioita ruotsalaisista:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/03/allottavan-onnellisia-diskutee…;
Kyseessä on varmaankin Shaun Bythellin teos Elämäni kirjakauppiaana (The Diary of a Bookseller, suom. Jaana Kapari-Jatta, Kirjapaja, 2019). Teoksen pitäisi ilmestyä toukokuussa 2019.
Elämäni kirjakauppiaana Vaskissa https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3840702
Elämäni kirjakauppiaana kustantajan sivuilla https://lkkp.kauppakv.fi/sivu/tuote/elamani-kirjakauppiaana/2437396
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789523540347&q…
Menetystä, häviötä tai perikatoa merkitsevällä hukka-sanalla on vasteita useimmissa lähisukukielissä (karjalan hukka, viron hukk). Etäsukukielten vasteet ovat epävarmempia. Sanavartalo saattaa olla germaanista perää.
Sekä suomen itämurteissa että karjalan kielessä sana hukka on saanut susi-merkityksen ehkä siksi, että sitä on käytetty kiertoilmauksena vaarallisesta tuhoisasta eläimestä.
Suomen kirjakielessä hukka-sana on esiintynyt ensimmäisen kerran vuoden 1642 Raamatussa.
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Helsingin Sanomia ei lainata kotiin missään Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteessä, eikä ilmeisesti kesäliitettä ole laitettu erikseen lainattavaksi. Useimmat kirjastot säilyttävät Helsingin Sanomia vain melko lyhyen ajan, mutta Pasilan kirjastossa niitä pidetään pysyvästi mikrofilmaukseen asti. Pasilan kirjastosta voisi siis kysyä liitettä kirjastossa luettavaksi tai itselle kopioitavaksi tai skannattavaksi.
Itäkeskuksen ja Pohjois-Haagan kirjastoissa Helsingin Sanomia säilytetään kuluva kuukausi ja kaksi edellistä kuukautta, joten sieltäkin olisi vielä mahdollista kysyä kesäliitettä. Muuten toukokuun lehdet ja luultavasti liitteet niiden mukana lienee jo poistettu kirjastoista.
Helsingin Sanomat löytyy myös ainoastaan kirjastossa…
Tällä hetkellä Helsingin kaupunginkirjastossa on käynnissä iso tarroitusoperaatio, koska aineiston luokitusjärjestelmä muuttuu. Käytössä on kannettavaan tietokoneeseen liitettävä tarroituslaite, joka tulostaa tarrapaperille. Sopisiko vastaavanlainen laite koulukirjastonkin aineiston tarroittamiseen?Kyseisiä laitteita löydät esimerkiksi Google-haulla "tarratulostimet". Laitteita löytyy kannettavia, työpöytämalleja ja tietokoneeseen liitettäviä tarratulostimia kiinteällä tai langattomalla verkkoliitännällä tai Bluetooth-yhteydellä. Yksi esimerkki tarratulostimista tässä: Tarratulostimet, kuitti- ja etikettitulostimet | Brother
Pahoittelen kovasti, että olet joutunut odottamaan vastausta näin kauan - osasyynä on tekninen kömmähdys. Pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistorekisteristä löytyvät seuraavat Irwinin cd-levyt mainitsemiesi kahden lisäksi: Kohta taas on joulu (Fazer Records 1997, alunperin julk.1972), Irwin 50 vuotta (Gold Disc 1993), Laulajan testamentti (1991), Lauluja alamaisista - kiellettyjä lauluja itsesensuurin ja Kekkosen ajalta (Levytuottajat 1991, alunperin julk. 1979), Hurraa! Me teemme laivoja: 12 uutta rallia (1990), Ai ai ai kun nuori ois (1990), Vuosikerta 89 (Flamingo Music 1989), Rentun ruusu (Flamingo Music 1988). Muut Irwinin cd-levyt näyttävät olevan kokoelmia.
Painoksien suuruuksia kannattaa tiedustella levy-yhtiöstä.
Tarkempia tietoja…
Oletettavasti tarkoitetaan suomalaisia tai Suomessa vaikuttaneita henkilöitä.
Valitettavasti tällaisen listan tekeminen näyttää olevan aika hankalaa. Monet varhaisemman teollisuutemme suurmiehistä olivat monialayrittäjiä ja tekstiiliteollisuus lienee ollut useallakin ainakin jonkinlainen sivuhobby. Näyttää myös siltä, että monesta henkilöstä löytyy eniten tietoa heidän perustamiensa/johtamiensa yritysten historiikeista.
Arto Seppälän kirjan
Lanka läpi vuosisatojen : lukemisto suomalaisen tekstiiliteollisuuden vaiheista 1700-luvulta vuoteen 2005, jolloin alan työnantajain liitto täyttää sata vuotta. - Tekstiili- ja vaatetusteollisuus, 2005
mukaan tällaisia tuon ajan tekstiilialan yrittäjiä ja sijoittajia voisivat olla mm.
Finlayson, James…
