Linda eli yliopistokirjastojen yhteistietokanta on ainakin toistaiseksi vapaasti käytettävissä. Lindan kautta voi etsiä mm. graduja aiheen mukaan. Jotkut opinnäytetyöt ovat myös verkossa luettavissa. Joidenkin oppilaitosten opinnäytetyöt voi saada lähikirjastonsa kautta kaukolainaan.
Linda löytyy täältä:
http://finna.fi
Lindan kautta löytyvät ainakin nämä:
- Mieli paloi muualle : opettajan työuran muutos ja ammatillisen identiteetin rakentuminen / Mariikka Almiala. (Väitöskirja, Joensuun yliopisto, 2008)
- Ammatti-identiteetin muodostuminen uudelleenkoulutuksessa ja uudessa ammatissa [Elektroninen aineisto] / Laura Hyvönen. (Tampereen yliopisto, 2008)
- Silta selviytymiseen : tutkielma uudelleenkouluttautumisesta ja sairastumisesta…
Metsästäjätutkinnon opaskirjoina käytetään teoksia 'Metsästäjän opas' ja
'Metsästäjän opas:metsästys- ja aselainsäädäntö'. Näitä kirjoja on hankittu Oulun
kaupunginkirjastoon sekä lainattavaksi että käsikirjastoon, jossa niitä voi lukea kirjastossa.
Kaupunginkirjaston tietokannasta http://www.ouka.fi/kirjasto/intro/ voit tarkistaa, onko lainattavia kirjoja
paikalla. Metsästäjän oppaan uusimman painoksen mukaan metsästäjätutkintoon käyvät 6. ja myöhäisemmät painokset.
Lisätietoa myös Metsästäjäin Keskusjärjestön sivuilta http://www.mkj-jco.fi/
Valitettavasti HelMet-kirjastoissa ei voi lainata pelkästään kirjastokortin numeron kertomalla. Se johtuu siitä, että kirjastokortin numero saattaa joutua helposti vääriin käsiin, jolloin joku voisi käyttää väärinkäyttää numeroa lainaamalla kirjoja toisen kortille.
Sen sijaan varaukset voi lainata kuvallisella henkilöllisyystodistuksella, jos kirjastokortti on jäänyt kotiin. Henkilöllisyystodistuksen on oltava virallinen, eikä esimerkiksi opiskelijakortti tai muut epävirallinen todistus käy lainattaessa.
Suomen lehdistön historia -kirjasarjan neljäs osa käsittelee paikallislehdistön historiaa. Teoksen mukaan Merikarvia-lehti oli vuosina 1941-1982 nimeltään Merikarvian Kunnallislehti.
Suomen lehdistön historia. 4 : Paikallislehdistön historia (Kustannuskiila, 1985)
Finna-haun mukaan Merikarvian Kunnallislehteä on tallella paperipainoksina vaihtelevasti joiltakin vuosilta. Vuoden 1943 vuosikertaa ei kuitenkaan näyttäisi löytyvän.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=merikarvian+kunnallislehti+…
Kansalliskirjasto ei ole digitoinut Merikarvian kunnallislehteä. Asiakaskäyttöön on ehditty digitoida kaikki Suomessa 31.12.1939 mennessä julkaistut lehdet. Lehdet ovat yleisökäytössä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa.…
Keskikirjastoista löytyvät seuraavat tuon ajan Hankoa käsittelevät teokset:
Romaanit:
Ahde, J.: Tulen ja raudan rannat. Gummerus, 1975
Jääskeläinen, S.: Punainen Hanko. Otava, 2003
Lassila, P.: Kesän kerran mentyä. Teos, 2017
Samulinen, M.: Majakka vaikenee. Tammi, 1971
Tietokirjat:
Hanko toisessa maailmansodassa. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos, 2011
Russarö : Hankoniemen silmä. Suomen Majakkaseura, 2012
Ishchenko, A.: Hangon motti. Hanko maailmankartalle ry, 2017
Karlsson, T.: Hankoniemi vieraissa käsissä. Hangethe Böcker, 2014
Lappalainen, N.: Hankoniemi toisessa maailmansodassa. WSOY, 1987
Silvast, P.: Hanko ja Porkkala. AtlasArt, 2015
Finna.fi :n kautta löytyy Suomen arkistojen, kirjastojen…
Kirkonkirjoilla tarkoitetaan erilaisia seurakunnan ylläpitämiä rekistereitä ja luetteloita. Niitä ovat luettelo seurakunnan jäsenistä sekä luettelot syntyneistä ja kastetuista, rippikoulun käyneistä ja konfirmoiduista sekä henkilöistä, joiden avioliiton esteistä on toimitettu tutkinta. Lisäksi pidetään rekisteriä avioliittoon vihityistä, kuolleista ja haudatuista, muuttaneista sekä kirkosta eronneista ja kirkkoon liittyneistä. (Kirkkolaki 16:2)
Aina vuoteen 1962 saakka tiedot seurakuntien jäsenistä talletettiin sidottuihin kirjoihin. Vanhimmat niistä on mikrofilmattu. 1960-luvulla siirryttiin niin sanottuihin perhelehtiin eli erillisiin kortteihin. Noin kaksi kolmasosaa seurakunnista on siirtänyt sataa vuotta vanhemmat kirkonkirjat…
Ilkka Remeksen nuorille kirjoitetut kirjat eivät kuulemma ole yhteydessä aikuisille kirjoitettuihin. Välillä Aaron isä mainitaan, mutta ovat kuitenkin sikäli itsenäisiä kirjoja, että yhteyttä ei ole Antti Korven seikkailuihin. Aaro näyttää myös pysyvän saman ikäisenä kaikkien kirjojen ajan. Aaro-kirjat kannattaa kuitenkin lukea julkaisujärjestyksessä eli
Piraatit. Helsinki: WSOY, 2003.
Musta kobra. Helsinki: WSOY, 2004.
Pimeän pyöveli. Helsinki: WSOY, 2005.
Kirottu koodi. Helsinki: WSOY, 2006.
Hermes. Helsinki: WSOY, 2007.
Draculan ratsu. Helsinki: WSOY, 2008.
Operaatio Solaris. WSOY, 2009.
Riskiraja. WSOY, 2010.
Lisätietoa kirjojen taustoista osoitteesta http://ilkkaremes.wordpress.com/
J. H. Erkon runo Lumitähtiä julkaistiin Joulukontti-lehdessä 1.12.1906. Voitte lukea runon lehden digitoidusta numerosta, joka aukeaa alla olevasta linkistä.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1354466?term=LAITAN…
Runo on luettavissa myös esimerkiksi J. H. Erkon Koottujen teosten toisesta osasta.
"Vanhojen mestarien" (mm. Immi Hellénin, Larin Kyöstin, Eino Leinon, Zacharias Topeliuksen) joulurunoja löytyy runsaasti esimerkiksi teoksista Lapsuuden joulu : Rakkaimmat joulurunot (toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen, 2005, useita painoksia) ja Lapsuuden joulu : kauneimmat joulun runot ja laulut. Osa 1 ja Osa 2 (toim. Satu Marttila ja Juha Virkkunen, 1979 ja 1980).
https://finna.fi/
Aiemmin tekijöiden elinvuodet ovat näkyneet kattavasti vain Kansalliskirjaston Fennica-tietokannassa. Nykyään Fennica on osa kansallista, kirjastojen yhteisluettelona käyttämää Melinda-metatietovarantoa. Tämän vuoksi tiedot päätyvät myös muiden kirjastojen tietokantoihin. Kansalliskirjasto on käyttänyt toiminnon suunnittelussa tietosuojavaltuutetun, tekijänoikeusjärjestöjen ym. asiantuntemusta. Kansalliskirjastolta voi kysyä asiasta lisätietoja ja heille voi myös ilmoittaa, jos haluaa korjauksen nimeään koskeviin tietoihin. Yhteystiedot palautteen lähettämistä varten ovat täällä: https://finto.fi/finaf/fi/Tavoitteena on saada kustakin tekijästä käyttöön nimimuoto, joka on mahdollisimman yksilöllinen, jotta olisi helpompi löytää,…
Etsitty runo on kuin onkin peräisin Milnen kokoelmasta Now we are six, jossa sen nimenä on The end. Toisinaan siihen näkee viitattavan myös nimellä Now we are six. Suomeksi Nyt ollaan kuusivuotiaita ilmestyi ensimmäisen kerran Ville Revon kääntämänä osana teosta Nalle Puh : kootut kertomukset ja runot (WSOY, 1997). Kirjan päättävä runo on tässä otsikoitu englanninkielisen alkuteoksen mukaisesti sanalla Loppu.
Siellä jossakin on Laila Hietamiehen Lappeenranta-sarjan kuudes kirja. Sille on sarjassa jatkoa enää yhden kirjan verran: Lappeenranta-sarjan päättää Kallis kotimaa.
Lappeenranta-sarja:
1. Lehmusten kaupunki
2. Unohduksen lumet
3. Kukkivat kummut
4. Syksyksi kotiin
5. Koivu ja tähti
6. Siellä jossakin
7. Kallis kotimaa
Taideyliopiston kirjasto on kaikille avoin kirjasto - kuten Suomen kirjastot yleensäkin ovat.Jos kyseisen aineiston kohdalla lukee, että se on avovarastossa, se tarkoittanee, ettei sitä tarvitse etukäteen varata tutustumista varten. Voit toki ottaa yhteyttä Töölön kampuskirjastoon ja varmistaa asian.lib.siba@uniarts.fiPuh. 040 710 4224https://uniarts.finna.fi/
Töölön kirjastossa saa apua tulostamiseen (esim. koronarokotustodistus Omakannasta). Omakantaan kirjautumisessa vaaditaan vahva tunnistautuminen (esim. verkkopankkitunnukset). Jos et käytä Omakantaa, voit saada koronatodistuksen tulostettuna terveydenhuollosta.
https://www.kanta.fi/koronapassi
Suomen Pankki lakkasi vastaanottamasta v.1897 5:n markan seteliä v.1944 lopussa, joten seteliä ei käytetty 1950-luvulla. Tieto on Antti Heinosen kirjasta Ruplista markkoihin s. 305-306. Kirja löytyy Suomen Pankin julkaisuarkistosta.
Tätä Michael Lewisin kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu. Tähän mennessä suomennetut kirjat:
Valehtelijan pokeri : kovaa peliä Wall Streetillä (1990)
Se kaikkein uusin: tarina Piilaaksosta (2002)
Sinne ja takaisin: kriittinen matka velkakriisimaihin (2012)
Flash boys: kapina Wall Streetillä (2015, 2.p. 2017)
Kansanrunous ja kansanlaulut ovat suullista perinnettä, jossa oleellisena osana on muuntelu. Kerääjien muistiin kirjoittamat tekstit ja nuotit ovat aina toisintoja. Kysyjä toteaakin, että "oikeaa" tai "väärää" versiota tuskin on olemassa. Siksipä en tähän varsinaista vastausta pysty antamaan. Kuitenkin muutama huomio ”Veret tuli mun silimihini” laulun 3. säkeistöstä: "Raitti se raitti se Amerikan raitti on sannalla sannootettu".Sannootettu lienee tässä murteellinen muoto verbistä ”hiekoittaa” https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/sannoittaaIlmaisua ”sannalla sannoitettu” on käytetty muissakin lauluissa, esimerkiksi ”Rautatie on sannalla sannoitettu” (Karjalainen kansanlaulu) ja ”Maantie on pitkä ja sannoitettu”. Pieni Aasinsilta…
Tartuntojen leviämisestä kirjaston kirjojen välityksellä on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -sivustolla. http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=961def2c-24…
Vastauksen mukaan kirjaston kirjoja voi käyttää ilman huolta. "Hygienia-asioissa kannattaa olla aina tarkkana - sekä terveenä että sairaana. Kirjaston kirjoja voi kuitenkin käyttää huoleti."
