Kaari Utrion Ruusulamppu on vuonna 2002 ilmestynyt pieni (48 sivua, kuvia, korkeus 13 cm) kaunokirjallinen teos. Sen on julkaissut mainostoimisto nimeltä Kaisaniemen dynamo. Sallan lukupäiväkirja -blogi (http://sbrunou.blogspot.fi/2006_10_01_archive.html) arvelee sen olevan mahdollisesti mainostoimiston lukijalahja.
Kirjaa ei ole lainkaan kuntien kirjastoissa, vaan ainoastaan muutamissa yliopistojen kirjastoissa ei-lainattavana lukusalikappaleena. Kansalliskirjastosta voit saada sen lukusalikäyttöön:
http://www.kansalliskirjasto.fi/
Paavo Cajander suomentaa teoksessa ”Kesäyön unelma” (SKS, 1891) katkelman seuraavasti: ”Se laski pieneen maidonkarva kukkaan, / Mi lemmen haavoista nyt purpuroitui / Ja jota lemmenkukaks sanoo immet.” (s. 22). Hiukan tuoreempaa käännöstä edustaa Yrjö Jylhän suomentama ”Kesäyön unelma” (Otava, 1999; ensimmäinen painos 1961), jossa kukkaa luonnehditaan näin: ”punertui lemmenhaavasta se kukka; / ja lemmikiksi sanovat sit’ immet”. Lauri Sipari kääntää katkelman teoksessa ”Kesäyön uni” (Love kirjat, 1989) seuraavasti kukkaaan viitaten: ”mutta purppurainen tästä lähtien / rakkauden tuskan repimänä”. Matti Rossin käännös ”Juhannusyön uni” (WSOY, 2005) sommittelee kukkaa koskevan kohdan näin: ”Neitosille se on lemmen orpo kukka, orvokki.”
Melko…
Eeva Kilpi on omaa sukua Salo. Hän oli avioliitossa vuosina 1949 - 1966 Mikko Kilven kanssa.
Lähde: Kuka kukin on (Otava, 2004)
Sukunimestä Kilpi kerrotaan Suomen kansallisbiografiassa (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005) seuraavaa:
"Sukunimi Kilpi ei ole suojattu, mistä syystä eri puolilla maata on lukuisia tämännimisiä sukuja. Kustavista lähtöisin olevan Kilpi-suvun nimen otti ensimmäisenä käyttöönsä tuleva kirjailija (->) Volter Kilpi Turun klassillisen lyseon alaluokilla 1886. Hänen isänsä oli merikapteeni David Ericsson (1843 - 1919). Ericsson oli vakiintunut sukunimeksi edellisen luotsi- ja kapteenisukupolven aikana. Suvussa oli useita Erik Ericsson (Eriksson) -nimisiä talollisia"
Volter Kilven suvusta kerrotaan enemmän Päiviö…
Valitettavasti emme ole onnistuneet löytämään tekijää kaipaamaasi tekstiin. Teksti tuntuu tutulta, mutta olisiko siinä kuitenkin useammasta värssystä otettuja lauseita.
Muistovärssyjä on koottuna esimerkiksi Kirkollisen hautaustoimiston nettisivuilla
http://www.hautaustoimisto.info/index.php?p=Muistolauseet . Näissäkään ei kaikissa ole tekijää mainittu. Muistovärssysivuja löytyy Googlesta sanalla muistolauseet tai muistolauseita.
Usko, toivo, rakkaus -sanonta tulee Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä (13:13): "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus". Latinankielisessä Raamatussa (Biblia vulgata) sanonta kuuluu seuraavasti: "Nunc autem manent fides, spes, caritas, tria haec: major autem horum est caritas". Perusmuodossa sanonta on latinaksi "fides, spes, caritas".
Kirjaston tietopalvelun keskeinen tehtävä on auttaa yleisöä löytämään sitä sisältöä, jota he etsivät, siis materiaalia, josta voi löytyä vastaus kysymykseen, joka etsijän mielessä on. Osassa erikoiskirjastoja toimii kirjastotehtävissä myös tutkijoita, jotka tekevät laajempia tiedonhakuja yleensä omille organisaatioilleen, mutta jossain määrin myös yleisölle maksusta, esim. Museovirastossa tai Urheilumuseon tietopalvelussa. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastaajista suurin osa työskentelee yleisessä kirjastossa. Meillä on käytettävissämme yleisten kirjastojen kokoelmat, joitakin maksullisia tietokantoja sekä avoimet verkon resurssit. Erikoiskirjastot, jotka vastaavat palvelussamme, on lueteltu Vastaajakirjastot-…
Rouva Oliverin luoma salapoliisihahmo Agatha Christien kirjassa Cards on the Table vuodelta 1936 on kansallisuudeltaan suomalainen. Rouva Oliver sanoo näin: "I've written thirty-two books by now - (--) and I only regret one thing, making my detective a Finn. I don't really know anything about Finns and I'm always getting letters from Finland pointing out something impossible that he's said or done. "
Christie Agatha: Cards on the Table (HarperCollins, 1981)
Ilmaus "tuhansien järvien maa" on lähtöisin J. L. Runebergin Maamme-laulusta (Vårt land), sen kymmenennestä säkeistöstä: "Totuuden, runon kotimaa, / maa tuhatjärvinen - " ("O land, du tusen sjöars land"). Tämä kuuluu käytetyimpiin fraaseihin Suomen ulkomaisessa matkailupropagandassa.
Isossa-Britanniassa M. Harland & Son -kustantamo julkaisi vuonna 1899 briteille tarkoitetun Suomen-matkaoppaan, jonka nimi oli Finland : the land of a thousand lakes ("Suomi, tuhansien järvien maa"). Kirjaan sisältyi Maamme-laulu kokonaisuudessaan englanniksi.
Lähde:
Sakari Virkkunen (toim.), Suomalainen fraasisanakirja. Otava, 1981
Sven Hirn & Erkki Markkanen, Tuhansien järvien maa : Suomen matkailun historia. Matkailun edistämiskeskus, 1987
Tiedustelin tätä asiaa Kouvolan Lakritsin tehtaalta:
"Voi pakastaa. Näin jotkut suuret lakritsin ystävät tekevätkin, kun haluavat varmistaa tuoreen lakritsin saannin aina."
Eli todella tuoreesta satsista herkullista lakua kannattaa laittaa vähän syrjään pahan päivän varalle.
Vuosina 1966–73, jolloin Brita Hedberg oli Tampereella De Gamlas Hemin johtajana, nopeinta mahdollista vuoroa käyttäen matka Helsingistä Tampereelle kesti 2 tuntia 10 minuuttia (1966)/1 tunti 59 minuuttia (1973). Keskimääräisempi matka-aika pikajunalla oli 2.30–2.50 (1966)/2.20–2.40 (1973).
Lähde:
Suomen kulkuneuvot : turisti
Arno Forsius kirjoittaa nettiartikkelissaan (2005), että pernisiöösiksi anemiaksi (latin. perniciosus, vaarallinen) kutsutaan B12-vitamiinin eli kobalamiinin puutoksesta johtuvaa anemiaa. Suomessa taudista käytetään myös nimeä näivetysveritauti. Taudin oireet ovat moninaiset. Anemia näkyy pääasiassa ihon ja limakalvojen kalpeutena sekä ihon ja silmänvalkuaisten kellertävyytenä. Vaikeusasteesta riippuen oireisiin kuuluu "yleistä heikkoutta, voimattomuutta, huimausta, sydämentykytystä, hengenahdistusta, rasitusrintakipua ja erityisesti alaraajojen turvotuksia". Puutostila aiheuttaa myös kielen limakalvon muuttumisen ohueksi ja sileäksi. Lisäksi voi esiintyä raajojen kärkiosista alkavaa puutumista, värinätunnon…
Muurahaisyhteiskunnan ikä määräytyy kuningattaren iän mukaan. Kuningattaren kuollessa n. 12-vuotiaana surkastuu pesäkin. Sen sijaan toisenlaiset pesät, joissa on monta kuningatarta, ovat teoriassa kuolemattomia. Pohjois-Suomessa on tavattu E. Oinosen (1915-72) tutkimusten mukaan pesä, jonka ikä saattaa olla 1000 vuotta. Lähde: Otavan suuri ensyklopedia, osa 12 (Otava, 1971).
Kohtelias kehotus "Tehkää hyvin!" pohjautuu ruotsinkieliseen ilmaukseen "Var så god!" siinä missä sen nykyään tutumpi käännöskin "Olkaa hyvä!". Sille, miksi oleminen on tässä muuttunut tekemiseksi, en tutkimistani lähteistä kuitenkaan onnistunut löytämään selitystä. Nykysuomen sanakirjan mukaan "tehdä" esiintyy tässä yksinkertaisesti merkitykseltään kalvenneena. Kaupan kassalla voidaan kysyä "Paljonko se tekee?" sen sijaan, että sanottaisiin "Paljonko se on?" (Erkki Kari, Naulan kantaan : nykysuomen idiomisanakirja). Voisi kuitenkin kaiketi ajatella, että kun on esimerkiksi tarjottu jotain tai kehotettu istumaan, on odotettu sen johtavan jonkinlaiseen tekemiseen tai toimintaan. "Tehkää hyvin!" on siis ikään kuin kehotus toimia niin…
Suomalainen fraasisanakirja viittaa sanonnan "lastu lainehilla" kohdalla juuri
Kalevalaan, toisen runon 211:een jakeeseen. Ja kyllä Kalevala antaa ymmärtää, että tieto joen yläjuoksun uudesta asukkaasta tuo Pohjan piialle kostoaikeita
mieleen: Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä. Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa, kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an, tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa.
Selailin läpi myös Ahon Lastukokoelmat ja Lohilastut ja kalakaskut, niistä en tarinaa löytänyt. Uskonkin sen myöhemmän version olevan uudempi kuin Juhani Ahon tuotanto. Lähtökohta lienee kuitenkin Kalevalassa.
Suoraa vastausta arveluusi ei etymologisista sanakirjoista löydy. Suomen sanojen alkuperä: etymologisen sanakirjan (1995) mukaan leväperäinen kuuluu sanan levä yhteyteen (levä merkityksessä levällään) ja tarkoittaa huolimatonta, välinpitämätöntä (henkilöä, jolta asiat jäävät levälleen).
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2004) määrittely sanasta levä on: "Alkuaan vedessä tai veden pinnalla kasvavaa sammalta tai muuta kasvillisuutta sekä kosteaa maastoa merkitsevällä levä-sanalla ei ole vastineita sukukielissa. Sanaa on aiemmin epäilty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, joka kuuluisi yhteen muinaisnorjan limaista vesikasvia merkitsevän slý-sanan kanssa, mutta todennäköisemmin sana on samaa juurta kuin levällään tai leveänä…
Kyseessä on Enid Blytonin Salaisuus-sarja (The Five Find-Outers Mystery Series). Sarjassa on 15 kirjaa ja ne suomennettiin vuosien 1962 ja 1967 välillä.
Salaisuus-sarjan kirjoissa seikkailevat naamioitumisen mestari Pulla sekä Larry, Bes, Riki ja Kris ja skotlanninterrieri Nono.
http://joklaaja.blogspot.fi/2012/07/enid-blyton-salaisuus-sarja.html
http://www.enidblytonsociety.co.uk/five-find-outers.php
https://fi.wikipedia.org/wiki/Enid_Blyton
http://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/koko.htm
Mikäli tilaisuuteen myydään pääsylippuja, on kyseessä maksullinen tilaisuus, johon jokaiselta tulijalla on oltava oma lippu. Maksullinen ohjelma taas voi olla tarjolla tilaisuuksissa, joihin on vapaa pääsy. Tällöin tulija voi halutessaan tukea tapahtumaa tai esiintyjää ostamalla ohjelman, mutta mitään pakkoa siihen ei ole. Tällainen käytäntö on usein esim. seurakuntien järjestämissä konserteissa.
Kirjavälityksen listojen kautta voit saada tiedon kirjastasi moniin kirjastoihin, https://www.kirjavalitys.fi/.
Voit myös mainostaa kirjaasi kirjastot.fi-sivuston Pienkustantajien uutuuksia -palstalla, https://www.kirjastot.fi/forum/404 .
Yksittäisille kuntien kirjastoille tai kirjastokimpoille voi myös tarjota kirjaa suoraan, https://hakemisto.kirjastot.fi/.
Kuntien tai kirjastokimppojen kirjastot valitsevat aineistonsa itsenäisesti, joten yhtä reittiä tarjota kirjaa kaikille kirjastoille ei ole.
Käytettävissä olevista lähteistä ei löytynyt vastausta kysymykseesi, joten lähetin kysymyksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontaan. Kotuksen nimineuvonnasta vastattiin kysymykseesi näin:
"Aitta-sana voi paikannimien alkuosassa olla myös muodossa aitto (Aittolampi). Kyseessä on suomen kielen piirre, jossa muutamalla kaksitavuisella a/ä-vartaloisella substantiivilla on o- tai i-loppuinen yhdysosamuoto, esimerkiksi jalka -> jalkopää, lehmä -> lehmihaka.
Tämä näkyy paikannimissä vaihteluna, esim. Jalkasuo ~ Jalkosuo, Heinäaho ~ Heiniaho, Sikamäki ~ Sikomäki, Leppäsuo ~ Leppisuo, Aittalampi ~ Aittolampi, joista tapauksittain ja osin alueellisestikin toinen…
Jokaisen HelMet-alueen kaupungin kirjastojen rahaliikenne menee oman kaupungin talousjärjestelmän kautta eli yhteistä tietoa esimerkiksi myöhästymismaksukertymästä ei ole, ellei sellaista ruveta erikseen keräämään talousluvuista. Yleinen käytäntö Suomen kunnissa on, että myöhästymismaksun kaltainen tulokertymä arvioidaan taloussuunnitelmassa etukäteen ja se sitten ylitetään tai alitetaan sen mukaan, miten lähelle toteutunutta on osuttu.
Myöhästymismaksuja kertyy - kiitos meille ihmisille niin tavallisen huonon muistin ja muun unohtelun takia - niin runsaasti, että summilla on talousarvioissakin merkitystä. Sanoisin omasta noin 30 vuoden palvelutiskikokemuksesta, että keskikokoisen kirjaston kassalippaaseen tulee päivittäin kymppejä, mutta…
