Kirjastonhoitaja tai -virkailija etsivänä on harvinaisempi hahmo dekkareissa.
Tapahtumapaikkana kirjaston on kyllä monissa kirjoissa ja kirjastolainen uhrina tai osallisena on myös yleinen.
Löysin vain kaksi:
Essi Aron Pimeässä kasvaneet, jossa kirjastonhoitaja Immi alkaa selvitellä rikosta.
ja Saraleena Aarnitaipaleen Kirjailijan murhan, jossa Kirjastonhoitaja Anna Maljakova ratkoo kollegansa murhaa.
TV-sarjoissa kirjastonhoitajat ovat aktiivisempia salapoliiseja esim. Auroran murhakerho.
Osa Susisaaren rakennuksista tuhoutui Krimin sodassa 1855, kun Britannian ja Ranskan sotalaivat pommittivat Viaporia eli Suomenlinnaa. Osa rakennuksista on kuitenkin edelleen jäljellä, ks. tarkemmin https://suomenlinna.fi/slhk/toiminta/alue-ja-rakennukset/
Claes Anderssonin runo, joka alkaa rivillä "Kesät me muistimme" sisältyy kokoelmaan Vuoden viimeinen kesä : runoja vuosilta 1962-84 (1985, s.111). Runo on kokoelmasta Tillkortakommanden (1981) ja sen on suomentanut Pentti Saaritsa.
Hannu Salakka on kirjoittanut runon Kiurujen aikaan (teoksissa Ennen kaipasin tähän : runoja, 1983; Myös todellisuus on uskonto : runoja, 1986). Kiurujen kesä -nimistä runoa tai kokoelmaa Hannu Salakalta ei löytynyt.
https://finna.fi/
Lause sisältyy teokseen Die fröhliche Wissenschaft. Suomeksi se on käännetty nimellä Iloinen tiede.
https://books.google.fi/books?id=Vf8KETLiKXMC&pg=PA87&lpg=PA87&dq=Nietz…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iloinen_tiede
Kyseessä lienee Robert Holdstockin Alkumetsä ja sen itsenäiset jatko-osat Metsän henget, Holvi metsään, Merlinin metsä, tai, Magian näky ja Norsunluuportti, joihin näkee viitattavan myös Alkumetsän tarinoita -sarjana.
Lassi Nummen runokokoelmassa Kaksoiskuva (Otava 1982) on ss. 8-12 runo (tai runosikermä) nimeltään Tämä vähäinen asia. Runo alkaa näin:
Keskipäivän kirkkaudessa / käännän katseeni.
Sydänyön pimeydessä / ojennan käteni...
Pitkässä runossa on mm. tällaisia säkeitä:
Ihosta se alkaa: / emme ole aivan nuoria enää.
...
Älä siis nouse, / älä aivan vielä.
Pidä kätesi / linnun untuvilla. Pian se levittää siipensä.
Runo löytyy myös mm. antologioista Runon maa : suomalaisten toiverunot ja Tämän runon haluaisin kuulla, osa 2.
Kysymys olikin vaikeampi kuin olisi voinut kuvitella. Monicalla on nimittäin eri korut eri esityksissä, joten Youtubesta löytyvistä esityksistä tämän Full show-videon korua en saanut selvitettyä. https://www.youtube.com/watch?v=vJvubxHPvo4. Koru on näyttävä. Luulin alkuun, että se olisi Lapponia-koru ja tiedustelinkin asiaa Kalevala-korusta, jonka osa Lapponia nykyään on. Sieltä vastattiin kuitenkiin, että Monikan koru ei ole Lapponia. Yritin etsiä kuvauksia tuosta esityksestä, mutta niistä ei löytynyt tietoa asun ja korujen suunnittelijasta. Vuoden 78 Mitä Missä Milloin -artikkelissa ei kerrota esiintymisasusta ja koruista, ei myöskään HS:n artikkeleissa (9.5.1977) mainita niitä. Valitettavasti varastostamme ei löydy…
Kyseessä oli kaiketi amerikkalaisen King Features Entertainment -yhtiön Genesis-projekti. Tuottaja John Heynmanin ideoima dramatisoitu Raamattu-sarja kuvattiin autenttisilla tapahtumapaikoilla. Näyttelijöillä oli heprean kielen taito. Kallis jättihanke alkoi 70-luvun loppupuolella. Ensimmäinen Mooseksen kirja ja Luukkaan evankeliumi esitettiin Suomen televisiossa 10-osaisena sarjana, ensimmäinen jakso sunnuntaina 10.10.1982 TV1-kanavalla klo 17.00. Helsingin Sanomien ohjelmatietojen mukaan sarjan nimi oli ytimekkäästi "Raamattu".
Helsingin Sanomat 10.10.1982
50- ja 60-luvun Pohjolan-Sanomat löytyvät meiltä Kemin kaupunginkirjastosta sekä sidottuina lehtivuosikertoina että mikrofilminä. Kopioita lehdistä voidaan ottaa ainoastaan mikrofilmeiltä, joita pääsee lukemaan varaamalla mikrofilmilukulaitteen (p. 016-258253). Lukulaitteen käyttö on ilmaista, ainoastaan tulostaminen on maksullista. Mikrofilmilukulaiteelta voi myös tallentaa scannattuja sivuja esim. omalle muistitikulle.
Kemin kaupunginkirjasto ei kaukolainaa mikrofilmejä. Kirjastot voivat pyytää Pohjolan-Sanomien mikrofilmejä kaukolainaan Lapin maakuntakirjastosta.
En löytänyt suoraa vastausta tai vahvistusta sille, onko jossain maassa sijaissynnyttäminen kielletty laissa nimenomaan ihmiskauppaan vedoten. Muita esiin tulleita eettisiä argumentteja ovat sijaissynnytysten siirtyminen lainsäädännöltään tiukemmista maista ongelmamaihin, tasa-arvo (miesten oikeudet hedelmöityshoitoihin), raskauden riskit, äiti-lapsisuhde (synnyttävän naisen kiintyminen lapseen) ja sopimukseton tila (jos lapsella ei ole selkeästi määriteltyä holhoojaa) (Wikipedia).
Sijaissynnytyksiä koskevassa lainsäädännössä on suuriakin eroja eri maiden välillä. Yksinkertaistaen voi sanoa, että joissakin maissa sijaissynnytys on kielletty (esim. kaikissa Pohjoismaissa (Huupponen 2014)), toisissa se on sallittu, kunhan siihen ei liity…
Sukunimi on tosiaan varsin harvinainen. Sitä ei mainita kirjastomme suomalaisia sukunimiä käsittelevissä lähdekirjoissakaan, joten selvyyttä nimen alkuperään ei tullut.
Suomen sukututkimusseuran HisKi-historiakirjojen hakuohjelma löysi kastetut-otsikon alta kolme 1800-luvulla syntynyttä lasta (Ida Gustawa s. 2.9. 1873, Karolina Markusdotter s. 1.5. 1876, Johannes s. 27.7. 1888), joiden isän nimi oli Mäkitaipale. Lapset syntyivät Lieson kylässä, joka sijaitsee entisessä Lammin kunnassa Hämeenlinnassa. Lasten isän nimeksi mainitaan kaksi kertaa Karl Johansson Mäkitaipale ja kerran vain Karl Mäkitaipale. Äidin nimi on Karolina Marcusd:r (dotter?).
HisKin kautta löytyy myös tieto, että vuonna 1845 on vihitty Liesossa Adam Johansson…
Juice Leskisen Norjalainen villapaita -kappaleessa on kohta: Puhuimme Junnusta / Sanoin: "En tunnusta / jatketta perinteen / Kaikki se kyllä / on päittemme yllä / ja sen vähin erin teen".
Laulu kertoo kahden miehen, kaimojen, kohtaamisesta Norjan vuonoilla. He juovat viinaa, tupakoivat, vaihtavat riimejä ja filosofoivat. Juice on kirjassa Juice puhuu II kertonut laulun syntymästä seuraavasti: Juha Vainion kuoltua Juice oli nähnyt unen, jossa häntä pyydettiin sanoittamaan loppuun Vainiolta kesken jäänyt laulu. Vainio oli saanut aikaan vain laulun nimen Norjalainen villapaita. Juice oli unessa riimitellyt laulun alun, "Mies tuli vuonolta / näyttäen huonolta /norjalaispaidassaan" - ja sitten herännyt. Ihmeteltyään moista…
Hei,Rakkausromaanihan on nimensä mukaisesti romaani, joka keskittyy romanttisen rakkauden kuvaamiseen. Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjan mukaan termi klassinen viittaa kirjallisuuskritiikeissä yleensä "sellaisiin taideteoksen ominaisuuksiin kuten järjestys, sopusointuisuus, tasapaino, kurinalaisuus ja suhteelliseuudentaju".Joka tapauksessa klassinen viittaa tässä myös perinteiseen kerrontaan ja suurelta osin myös perinteisiin sukupuolirooleihin verrattuna tuoreempaan rakkausromaaniin, joka haastaa näitä stereotypioita. Toki klassisessa (ja klassikoiksi nousseissa) rakkausromaaneissa tuota rakkauskäsitettä problematisointiin oman aikakauden mittapuulla radikaalistikin, mikä lienee yksi syy, että Austenia, Brontëja ja muita…
Tieteen termipankin mukaan SKS:n julkaisemiin Suomen kirjailijat-matrikkeleihin pääsee, jos on julkaissut yhden vähintään 48-sivuisen kaunokirjallisen tai kirjallisuudentutkimukseen liittyvän teoksen. Suomen kirjailijaliiton kriteerit ovat tiukemmat, sillä sen jäseneksi voi päästä kun on julkaissut kaksi riittävän korkeatasoista kaunokirjallista teosta. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kirjailija
Suomenkielistä Nissan Patrolin korjausopasta ei valitettavasti ole julkaistu.
Kirjastojen yhteisellä Frank-monihaulla (http://monihaku.kirjastot.fi/frank/search/) löytyy seuraava englanninkielinen teos:
Imhoff, Tim: Nissan Patrol & Ford Maverick
Sparkford : Haynes, 1997
Ulkoasu [294] s. : kuv. ; 27 cm
Sarja Haynes repair manual ; 72760
Huomautus 1988-1997. - Models covered: All Nissan Patrol and Ford Maverick models 1988 through 1997.
ISBN 1-56392-383-1 (nid.)
Lisäksi löytyy yksi ranskankielinen kirja:
Nissan Patrol et Patrol GR : moteurs Diesel 6 cylindres 2.8 jusqu'à avril 1998
Boulogne : E.T.A.I., 2000
Ulkoasu xxii, 101, 7 s. : kuv. ; 28 cm
Sarja Revue technique automobile
ISBN 2-7268-5413-3 (nid.)
Halutessanne voitte saada nämä…
Biojätteiden lajitteluohjeissa voi olla eroja riippuen siitä missä päin Suomea ollaan. Erot ohjeissa johtuvat biojätteen käsittelytavoista. Esimerkiksi biokaasulaitoksessa mädätettävien tai laitoksessa kompostoitaviin biojätteisiin voi laittaa hiukan eri jätteitä kuin bioetanolin valmistukseen käytettäviin biojätteisiin. Varmista oman alueesi jätelaitokselta biojätteen lajitteluohje.Biojätteen pakkaaminen | Biojäte.info
Kristillinen henkilönnimi Clemens on muotoutunut Suomessa asuun Klemetti, mutta talonnimissä ja sukunimissä on säilynyt monia muitakin muotoja. Vanhojen länsisuomalaisten talonnimien joukossa ovat Klemola, Kleemola ja Klemelä tavallisia, muoto Kleimola on harvinaisempi. Latinan sana clemens tarkoittaa 'lempeää'.
Lähteet:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet
Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja
Kotimaisesta 1700-luvun elämästä kertovia romaaneja ovat mm. Pirjo Tuomisen Kuningasväylä (Tammi 1997) sekä Leila Tuuren Kauppamiesten sukua (Karisto 2001) ja Kauppamiehen tytär (Karisto 2003). Maailmalta vastaavia teoksia voisivat olla esim. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo (WSOY, 17. painos 2007) ja Per Olov Enquistin Henkilääkäri (Gummerus, 3. painos 2003).
Tietokirjallisuuden puolelta löytyy myös sopivia teoksia aikakauden tapakulttuuriin ja herrasväen elämään tutustumiseen. Näitä ovat esim. Kirsi Vainio-Kohosen Sophie Creutzin aika: aateliselämää 1700-luvun Suomessa (SKS 2008) ja Riitta Koskisen Säätyläiskoti Suomessa: sisustuksia, historiaa ja tapakulttuuria 1700-luvulta.
Kertomastasi tulee mieleen Richard Adamsin teos Ruttokoirat (WSOY, 1978), jossa kaksi koiraa vaeltelevat nummilla karattuaan koe-eläinlaboratoriosta. Toinen koirista, kettuterrieri, on alunperin kuulunut miehelle, joka kuoli auto-onnettomuudessa. Tämän jälkeen miehen omaiset myivät terrierin koe-eläimeksi.
Olisiko lukijoillamme muita ehdotuksia?
Kattavin kirja aiheesta on varmaankin Aki Pulkkasen Gunilla ja kummat kertomukset. Kirjasta löytyy myös kattava lähdeluettelo, jonka avulla voit löytää vielä lisätietoja.
Kempeleen alueen kummitustietoa löytyy Satu Ekmarkin kirjasta Perinnettä Kempeleestä.
Kaleva on haastatellut Aki Pulkkasta Pohjois-Pohjanmaan kummitusperinteestä.
