Viola-tietokannan mukaan tästä venäläisestä kansanlaulusta "Beloi akatsii grozdja dušistyje" on tehty ainakin kaksi eri sanoitusta. Selvästi yleisempi on Martti Wuoren (1858-1934) suomennos "Valkoakaasiat" (Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset). Säveltäjä ja sanoittaja Usko Kemppi on tehnyt salanimellä U. Kalanti myös version "Tuomien kukkiessa" (Taas alla tuomien). Tämä suomennos on ilmeisesti syntynyt vasta 1940-luvulla.
En löytänyt yhtään viitettä, joka olisi maininnut suomenkielisen tekstin tekijäksi R. R. Ryynäsen. Tähän hätään en myöskään pystynyt saamaan käsiini tuota kokoelmaa "Köyhälistön laulukirja", eikä sen sisältöä ole missään tietokannassa avattu edes sen vertaa, että näkisi, millä nimellä laulu kokoelmassa on. Oma…
Sanakirja antaa pepita-sanalla myös toisenkin merkityksen. Pepita tarkoittaa myös kultakimpaletta kultahippua ja tämä vaikuttakin aika todennäköiseltä merkitykseltä.
Pepita on lempinimi nimestä Joseph! Ohessa linkki
http://www.behindthename.com/nmc/spa3.php
Joseph tai suomalaisittain Joosef tulee hebrean kielestä ja merkitsee "jumala antaa lisää (lapsia)". Vanhassa testamentissa Joosef oli patriarkka Jaakobin Egyptiin myyty 11. poika, josta tuli faaraon neuvonantaja ja unien selittäjä. Espanjassa Joseph-nimestä on muodostunut mm. José, Pepe, Pepito ja sen feminiininen muota Pepita.
Lähde: Pentti Lempiäinen Suuri etunimikirja
Latinan kielessä Sebastian tarkoittaa miestä Sebastian kaupungista Vähästä-Aasiasta, kreikassa Sebast[ian]us tarkoittaa kunnioitettavaa, kunnioituksen ansaitsevaa. Katolisessa kirkossa Sebastian on kymmenen pyhimyksen ja autuaaksi julistetun nimi. Pyhimyskalenterissa Sebastian ja Sebastianus ovat muistona marttyyristä, joka sai perimätiedon mukaan surmansa Diocletianuksen vainoissa.
Hänen muistopäivänsä on ollut Suomen almanakassa 1700-luvulla 20.1. Suomen katolilaisten nykykalenterissa päivä on pysynyt edelleen samana. Ruotsalaisessa almanakassa Sebastianin nimipäivä on myös 20.1.
Nimistä kannattaa etsiä tietoa esim. Vilkuna, Kustaa, Etunimet tai Lempiäinen, Pentti Suuri etunimikirja.
Suomen kielessä ei alkujaan ole ollut d-äännettä, esimerkiksi Kalevalassa d-kirjainta ei esiinny. 1500-luvulla Suomen kirjakielen suunnittelija Mikael Agricola päätyi kirjoittamaan th-äänteen d-kirjaimella tai dh-yhdistelmällä. Vuoden 1642 Raamatussa th-äänteen tilalle vakiinnutettiin ruotsin kielestä lainattu d-äänne. 1800-luvulla soinnilliset äänteet olivat ruotsia puhumattomalle kansanosalle vaikeita ja puhekielessä d-kirjain korvattiin helposti jollakin toisella tai jätettiin pois. Tämä d-äänteen korvaaminen on edelleen yleistä. D-äänne lausutaan parhaiten vierasperäisissä sanoissa kuten diabetes tai radon.
Puhekielessä d-kirjain korvataan Länsi-Suomessa esimerkiksi r tai h-kirjaimella lehti – lehren – lehen/saada – saaha/tehdä –…
Kyseessä on Otavan Tyttöjen kirjastossa 1943 ilmestynyt tanskalaisen Estrid Ottin (1900-67) Lofotin Liisa : kertomus tytöille. Kirjassa 13-vuotias Liisa matkustaa talveksi sukulaistensa luo Norjaan, missä hän tutustuu kalastajakylän arkeen Lofooteilla ja kokee erilaisia seikkailuja serkkunsa Livin kanssa.
Lofotin Liisaa löytyy lukuisista kirjastoista eri puolilta Suomea.
"Lännen lokari" on Hiski Salomaan (1891-1957) säveltämä ja sanoittama laulu, joka tunnetaan ehkä parhaiten hänen omasta tulkinnastaan. Yleisradiossa "Lännen lokari" joutui esityskieltoon vuonna 1952, ja vapautui pannasta vasta 1970-luvulla.
Laulun sanat löytyvät verkosta mm. osoitteesta http://www.punatahdet.com/piisitmuut.html#6
P.J. Hannikaisen "Ahkera puro" -niminen laulu alkaa säkeellä
Sä metsäpuro iloinen,
mi riennät yhä vain!
Nyt seisahdapas hetkinen
ja leiki kerallain!
Laulun sanat löytyvät esimerkiksi teoksista
Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta (toim. Timo Leskelä, Tammi, 2008)
Matin ja Maijan laulukirja (toim. Olli Heikkilä, Kokonuotti, 1990)
Suuri kevät- ja kesälaulukirja (toim. Elsa Kojo, WSOY, 1984)
Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007) määrittelee, että Kansalliskirjaston on yhteistyössä julkaisualan kanssa tallennettava kotimainen julkaisutuotanto. Laki velvoittaa siis kustantajat antamaan vaadittavat ilmaiskappaleet.
Kansalliskirjasto saa vapaakappaleet kaikista Suomessa painetuista painotuotteista sekä ääntä, kuvaa tai tekstiä sisältävistä tallenteista. Painotuotteiden vapaakappaleet välitetään myös Suomen muihin vapaakappalekirjastoihin. Sanomalehdet ja tallenteet säilytetään vain Kansalliskirjastossa, pienpainateaineisto Kansalliskirjaston lisäksi Turun yliopiston kirjastossa.
Alla olevasta linkistä voit lukea lisää vapaakappaletoiminnasta. Linkistä löydät myös listan vapaakappalekirjastoista.…
Maitojunalla palaamisessa on tavallisesti kyse jonkin vastentahtoisessa keskeyttämisessä. Kun joku palaa maitojunalla kotiin, häneltä on jäänyt tehtävä kesken. Ilmaus on siirtynyt yleiskieleen sotilasslangista. Sen alkuperäinen merkitys on ollut "joutua komennetuksi kesken kurssin takaisin perusyksikköönsä tai joukko-osastoonsa". Sanonta on saanut alkunsa RUK:sta, josta todistuksetta jääneet oppilaat lähetettiin joukko-osastoihinsa päättäjäispäivänä jollakin varhaisella aamujunalla.
Lähteet:
Pirkko Muikku-Werner, Jarmo Harri Jantunen, Ossi Kokko, Suurella sydämellä ihan sikana : suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja
Antti Penttinen, Sotilasslangin sanakirja
Marjatta Vilkamaa-Viitala, Joka lähtöön (http://www.kotus.fi/?s=3578)
Kansatieteellisissä lähteissä takapuolen tai muiden alaruumiin osien tervaaminen on merkinnyt rangaistusta siveettömästä elämästä: "Huorintekijöiltä tervattiin takapuoli -- " (Muistan kuinka Räisälässä... : Räisälän perinnettä). Kaunokirjallisuudessa aihelmaa on hyödyntänyt esimerkiksi Anu Kaipainen: " -- kaksi tytöistä oli löydetty parin päivän päästä erään luodon rannasta alastomina ja takapuoli tervattuina." (On neidolla punapaula)
Jotkut ovat takapuolen tervaamisesta puhuessaan kiinnittäneet erityistä huomiota tervan tarttuvuuteen, ja tervatuista takapuolista on tullut paikalleen jämähtämisen kuva. "Tervatut takamukset on virkapaikkaansa liiaksi kiintyneellä henkilöllä. 'Yhdistyselämässä tunnetaan valitettavan yleinen ilmiö, jonka…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimen ”Haataja” alkuperästä ei ole varmuutta. Maaningalla on kerrottu nimen syntyhistoriaksi, että se olisi saanut alkunsa toimeliaasta miehestä joka olisi kovasti ”huatanna ja ruatanna” eli ”haatanut ja raatanut”. Sana ”haataa” merkitsisi ’puuhata’, joskaan siitä ei ole muita murremainintoja, ja kyseessä saattaakin olla vain äänneasun perusteella motivoitunut sanaparivastine sanalla ”raataa”. ”Suomen murteiden sanakirjakaan” (osa 2; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988) ei tunne verbiä ”haataa”.
Mikkosen ja Paikkalan mukaan mahdollista on myös, että ”Haataja” olisi peräisin ortodoksisesta etunimestä ”Hatja” tai ”…
Suomen sanojen alkuperä -kirjassa on pirssi-sanalle löydetty seuraavanlaisia merkityksiä uudemman merkityksen "taksi" lisäksi:
"vaja, katos, puutavaran välivarasto, lautatarha"; kaakkoismurteiden pirsa tarkoittaa "lautatarha, laivojen purku- ja lastin myyntipaikka, polttopuukauppa"; venäjän birza tarkoittaa "seisontapaikka, asemapaikka (esim. ajureita varten)"
Kansanperinteen sanakirjassa on myös annettu samantapainen merkitys:
"ajurien tai työväen odotus- ja seisontapaikka, ajuriasema, (viljan, halkojen) lastaus- ja purkauslaituri, halkotarha".
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 2. SKS 1995.
Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sankirja. WSOY 1979.
Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen Badding-elämäkerran (Gummerus, 1996, 9519743103, s. 45-6.) mukaan Badding-puhuttelunimen keksi Raulin koulukaveri Rauli "Rafe" Tanskanen keskikoulun viidennellä luokalla. Englanninkieliset nimet olivat tuollin "in". Badding ei tarkoittanut mitään erityistä, se vain kuulosti hyvältä.
Hakuteoksessa Iskelmän tähtitaivas (WSOY, 2004) on esitetty, että Somerjoki muokkasi taiteiljanimensä Michael Bondin lastenkirjojen Karhuherra Paddington -hahmosta, koska hän samastui karhuherran haurauteen ja herkkyyteen. Vaikka ensimmäinen Paddinton-kirja ilmestyi Englannissa jo 1958, suomennokset ilmestyivät vasta vuoden 1973 jälkeen. Somerjoen levykannessa nimi Badding oli jo v. 1970.
Linnut eivät eritä nestemäistä virtsaa, vaan niiden virtsa on valkoista ja selvästi havaittavaa ainetta, kiteistä virtsahappoa, jonka linnut erittävät yhdessä ulosteen kanssa. Ulosteet poistuvat linnun elimistöstä ns. yhteissuolen (viemärisuolen) eli kloaakin kautta, jonka kautta kehosta poistetaan myös munat. Linnuilla nestemäinen virtsa-aine ei tulisi kysymykseen, sillä se - toisin kuin liukenematon virtsahappo - aiheuttaisi munankuoren sisässä tapahtuvan alkion myrkytystilan.
Lähteet:
Erkki Pulliainen, Kanan historia, biologia ja tuotanto
Helena Telkänranta, Kanojen maailma
Tässä Pikku neiti porvoolaisen sanat (lähde: Toivelauluja: iskelmien aarreaitta. 64. - Hki: Fazer, 1965).
Kohdannut oon BB:n,
tavannut myös CC:n,
tunnen melkein kaikki kauniit naiset maailman.
Sydämet vain ovat
heillä kovin kovat,
siksi kotiin tultuani
pääni pyörälle jo pani
tyttö, joka minusta on kaikkein kaunehin.
Pikku neiti porvoolainen
pisamainen
tämän vuoden missi on!
Miehet lankee hurmioon
ja mä yksi heistä oon.
Pikku neiti porvoolaisen
ihanaisen
tukka kullankeltainen
on kuin laineet rukiin uusimaalaisen.
Hän on niin kuin haltiatar tämän maan
eikä Italiaan sopis ollenkaan.
Hän on suurta rauhaa metsien
ja järvi sininen.
Kun hän hymyilee kuin suvi suloinen
minä tunnen sydämessäin rakkauden.
Häntä palvon vain ja ihannoin
ja sanoa nyt…
Hirvensalmen historiikkia kirjoittava historiantutkija Erkki Kinnunen kertoo sähköpostissaan 13.3.2020 seuraavaa:
"Pöyryn hautausmaalla eli ns. uudella hautausmaalla paljastettiin vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneille pystytetty muistopatsas Hirvensalmen 300-vuotisjuhlien yhteydessä 29.7.1956. Patsasasia oli kehitteillä vuosia. Hirvensalmen työväenjärjestöjen yhteisen patsastoimikunnan toimesta kerättiin varoja patsaan hankkimista varten. Toimikunta, johon kuuluivat Adam Tillonen, Viljam Liimatainen ja Matti Ek, saivat tukea myös kunnalta. Kunta oli luovuttanut aikaisemmin tarkoitukseen 20.000 markkaa ja vuoden 1956 budjetissa 30.000 markkaa ja niin saatiin patsasrahasto kartutettua niin suureksi, että sen turvin…
Lönnrotin sanakirjassa "vanhan Erkin" on määritelty tarkoittavan paholaista. Sanontaa kuulee siksi myös muodossa "ei ota pirukaan selvää". Erkki esiintyy nykyään yleisemminkin sanonnoissa, kuten "ruoka on niin pahaa, ettei sitä söisi Erkkikään". Tällöin se on enemmänkin merkityksessä "ei kukaan". Erkki-nimen käyttäminen sanonnoissa voi johtua nimen yleisyydestä. Varsinkin 1980-luvulta alkaen se on ollut yleensä vanhemman miehen nimi, jolloin sitä on ruvettu käyttämään pilkallisesti.
Sanonnan alkuperää on käsitelty aiemmin mm. Helsingin Sanomien Usko Siskoa -palstalla (6.4.2014) ja Helsingin kaupunginkirjaston Kysy-palvelussa (7.11.2017).
Lähteet:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002722090.html
http://www.kysy.fi/kysymys/mista-tulee-…
Runo on julkaistu ainakin aikakauslehdissä. Sen voi lukea Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista, esimerkiksi Rauhan Sanomat -lehdestä vuodelta 1906:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/840443?term=kaihokka….
Soturikissat-sarjaa voisi suositella noin 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille.
Erin Hunter -tekijänimen takana on neljä kirjoittajaa: Kate Cary, Cherith Baldry, Victoria Holmes ja Tui Sutherland.
Paljon tietoa kirjoista ja kirjoittajista löytyy mm. kahdelta suomenkieliseltä fanisivustolta:
http://ameliette.webs.com/
http://thewarriorcats.suntuubi.com/
