Tein tiedonhaun pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen kokoelmiin, ks. (Aihe:riistaruoat) OR (Aihe:riistaruoat AND Aihe:sisäeli*) | Hakutulokset | helmet.fi (finna.fi) Sain hakutulokseksi yhteensä 50 kirjaviitettä.Tein haun myös näin: (Aihe:ruoanvalmistus OR Aihe:ruokaohjeet OR Aihe:ruoka) AND (Kaikki osumat:sisäeli*) | Hakutulokset | helmet.fi (finna.fi). Tulokseksi sain vain alla olevat "Jaakon parhaat" ja "Butlerin kanssa keittiössä".Tässä muutama esimerkki hakutuloksesta: Kolmonen, Jaakko & Mäkelä, Matti: Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivien herkut. Patakolmonen 2006. Ks. Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivien herkut | Helmet-kirjastot | helmet.fi (finna.fi)Kolmonen, Jaakko: Jaakon parhaat. Patakolmonen [1983]. Ks.…
Voisiko kysessä olla T. S. Eliotin runokokoelman Neljän kvartettoa runo East Coker.
T. S. Eliotin Neljän kvarteton East Coker alkaa sanoin ”My end is my beginning”, Juha Silvon suomennoksessa ”Alussani on loppuni”.
Teksti on varmaankin lainattu 1300-luvun ranskalaisen säveltäjän Guillaume de Machaut’n rondosta ”Ma fin est mon commencement”, joka on Wikipedian mukaan jonkinlainen musiikillinen palindromi.
Eliotin Neljän kvarteton suomennoksen kommenteissa kääntäjä kertoo, että ”Eliot on kääntänyt päinvastaiseksi Skotlannin kuningattaren Maria Stuartin (1542-1587) moton ”En ma fin est mon commencement” – lopussani on alkuni.
Neljän kvartettoa
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1818818?lang=fin
Runon Neljä kvartettoa : East Coker…
Asiaa voi selvittää vaikka Helsingin kaupunginarkiston Sinetti-järjestelmän kautta. Sieltä voi etsiä digitoituja Helsinki-karttoja eri ajoilta. Kaikissa kartoissa ei toki ole katunumeroita. Korttelien numerot näkyvät useammissa kartoissa, mutta osa kartoista on luonnoksia, joissa ei ole tarkkoja osoitteita. Haun voi kohdistaa tiettyyn aikaan ja hakutuloksen voi rajata karttoihin. Esimerkiksi kartat vuosilta 1820 -1880: Http://yksa.disec.fi/Yksa4/search/HELKA/?search.fields%5Btype%5D.values=Map&search.fields%5BtemporalYear%5D.value=1820&search.fields%5BtemporalYear%5D.endValue=1880
Läntinen ja Itäinen Heikinkatu olivat 1800-luvulla erottajalta nykyisen Kansallismuseon aseudulle johtavan esplandityyppisen kadun…
Aulikki Miettisen kuvakirjassa "Kaisa-mummin yövieraat" (Otava, 1988) Siiri-Sofia Pykäläinen ja hänen kaverinsa Viljami Kettunen menevät Viljamin Kaisa-mummille yökylään. Miettinen on tehnyt Kettusista muitakin kuvakirjoja.
Aulikki Miettisen esittely Kirjasammossa (https://www.kirjasampo.fi/fi):
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Auc3acf4f3-089f-4493-8489-2…
Tällainen kommentti löytyy ainakin Ernest Hemingwayn kirjasta Jäähyväiset aseille (3. kirja, 25):"Mitä varten syöt lihaa?" Rinaldi kääntyi pappiin päin. "Etkö tiedä että on perjantai." "On torstai, pappi sanoi." "Se on vale. On perjantai. Syöt meidän Herramme ruumista. Se on jumalallista lihaa. Minä tiedän. Se on kuollutta itävaltalaista. Sitä sinä syöt." "Valkoinen liha on upseereista", sanoin täydentäen vanhan vitsin. Rinaldi nauroi. Hän täytti lasinsa. (s. 202; 5. p., 2011)
Tiedustelimme asiaa Sotaveteraaniliitosta (www.sotaveteraaniliitto.fi ) ja Postimuseosta (www.postimuseo.fi ).
Sotaveteraaniliitosta saimme tietää, että Pro Patria -muistotaluja ei ole koottu yhteen tiedostoon kuten sotamuistomerkit.
Postimuseon kirjastolla (Tampere) oli asiasta ensi käden tietoa. Kirjaston informaatikon vastaus kuuluu näin:
”Postin sankarivainajien muistotaulut on paljastettu 8.6.1941 ja 10.2.1952. Kummastakin tapahtumasta on selostus Postitorvi -lehdessä.
Ensimmäisessä taulussa on 68 talvisodassa kuolleen henkilön nimet aakkosjärjestyksessä sekä syntymä- ja kuolinaika.
Jatkosodassa vainajia oli 204 ja nimet sisältäviä tauluja kaksi, jotka sijoitettiin ensimmäisen taulun kummallekin puolelle.
Vainajat olivat henkilöitä…
Simo Puupposesta eli Aapelista löytyy tietoja monista eri lähteistä, mm. seuraavista teoksista:
- Suomalaisia kirjailijoita 1500-luvulta nykypäiviin
- Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon
- Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita (teos on vuodelta 1967)
Mainintoja Aapelista on myös mm. Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historiassa, Otavan kirjallisuustiedossa ja Matti Kuusen toimittamassa teoksessa Suomen kirjallisuus.
Parnassosta (3/1959)löytyy Jouko Tyyrin kirjoittama artikkeli Aapelin rooli ja maailma. Jyväskylän kaupunginkirjaston lehtileikekokoelmassa on myös joitakin sanomalehtileikkeitä Aapelista.
Kymenlaakson kirjastojen aineistotietokannassa
www.kouvola.fi/kirjasto/kyyti on noin 80 viittausta
vampyyrikirjoihin. Näistä viitteistä noin 60
viitettä Kouvolan kirjaston vampyyrikirjoihin, mukana ovat sekä aikuisten- että lastenkirjat, fiktiivisten teosten ohella myös tietokirjallisuutta kuten
rajatietoon luettavia teoksia.Viittauksia aikuisten
osaston vampyyrikirjoihin on noin 30 kpl
Heta Rytilän kokoamasta Kirjastopalvelu Oy:n
kustantamasta 20-sivuisessa Vampyyrikirjaluettelossa /
Vambyrbibliografissa on lueteltu vuoteen 1993 mennessä ilmestyineitä kirjoja.
Tietoa vampyyrikirjoista ja -elokuvista ja
liitteenä luettelot kauhusarjakuvista ja vampyyrielokuvista on Harto Hännisen ja
Marko Latvasen kirjassa VERIKEKKERIT. KAUHUN…
Digitaalinen / elektroninen / sähköinen julkaiseminen tarkoittaa yleensä verkkojulkaisemista. Myös cd-rom-julkaisut ovat digitaalisia julkaisuja. Kirjastotyössä digitaalinen julkaisutoiminta näkyy toisaalta kirjastojen asiakkailleen tarjoamina verkko- tai cd-rom-julkaisuina ja toisaalta kirjastojen itse tuottamina verkkojulkaisuina.
Kirjastot voivat tarjota asiakkailleen digitaalisena mm. lehtiartikkeleita, sanakirjoja ja eri alojen hakuteoksia. Suomessa Kansallinen elektroninen kirjasto, FinELib http://www.lib.helsinki.fi/finelib/index.html hankkii kansainvälisiä ja kotimaisia elektronia aineistoja tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen tueksi. FinELib on konsortio, joka koostuu yliopistoista, ammattikorkeakouluista, tutkimuslaitoksista ja…
Hei
Kate Atkinsonin romaani Elämä elämältä sopii etsimääsi kirjatyyppiin. Teoksen päähenkilölle Ursulalle kuvataan erilaisia vaihtoehtoisia elämiä.
Toinen ehdotus on Lauren Olivierin nuorten aikuisten kirja Kuin viimeistä päivää. Teoksen juonta kuvataan näin:
Yllätyksekseen Sam herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää loputtomana uusintojen sarjana. Yksi päivä on vastaus toiselle, kumoaa sen tai ottaa jonkin tyystin toisen suunnan. Seitsemän päivää muodostavat seitsemän vaihtoehtoista totuutta, jotka nivoutuvat sekä Samin että hänen läheisimpiensä tulevaisuuteen. Oikukas kohtalo paljastaa Samathalle asioita, jotka lyövät kaikki ällikällä – myös hänet itsensä. Eikä onnellinen loppu olekaan enää…
Raaka peruna ei ole myrkyllistä. Ei kyllä kovin hyvän makuistakaan. Raa'an peruna tärkkelys saattaa aiheuttaa myös turvotusta ja ilmavaivoja. Pula-aikoina raakaa perunaa on käytetty hiivan korvikkeena. (ohje alempana)
Peruna muuttuu myrkylliseksi, jos se alkaa valon vaikutuksesta vihertää. Silloin siihen on kertynyt paljon glykoalkaloideja, esimerkiksi solaniinia ja kakoniinia, jotka ovat suurina pitoisuuksina haitallisia terveydelle. Solaniinia on suhteellisen paljon myös varhaisperunoissa, jotka syödään kuorineen. Sen takia uusien perunoiden syöttämistä pikkulapsille tulisi välttää. Solaniinia on myös itäneissä perunoissa.
Onneksi Solaniini-piroiset perunat maistuvat myös kitkeriltä, jolloin niitä ei tule syöneeksi raakana…
Kaarina Helakisa-seura ei saanut kirjaan rahoitusta, joten he laittoivat kirjan aineiston luettavaksi omille nettisivuilleen. Kaarina Helakisa-kirjailijaseuran toiminta on päättynyt vuoden 2018 lopussa. Seuran sivuilta löytyy kuitenkin yhteystiedot, joihin voit ottaa yhteyttä jos Helakisasta haluat keskustella. Seuran nettisivujen osoite on :
https://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/kaarina-helakisa/
Kysyimme asiaa eräältä Hugleikur Dagssonin tuotantoa paljon lukeneelta kulttuurintutkijalta. Hänen oletuksensa on, että stripin huumori perustuu vanhaan oivallukseen lapsia/nuorisoa paheksuvista aikuisista. Sattumalta paikalle tupsahtanut aikuinen alkaa lasta/nuorta tuntematta paheksua stereotyyppisesti mahdollisesta ruudun liikakatselusta ja lapsen hölmistynyt vastaus paljastaa (ehkä) aikuisen paheksunnan älyttömyyden. Nauru rakentuu ikiaikaisen ja lähes aina katteettoman nuorten paheksunnan kuvaukseen. Ehkä hauskaa on se, että usein selän takana tai yleisellä tasolla harrastettava paheksunta osoitetaankin tässä stripissä suoraan jollekin, kenelle tahansa nuorelle, josta tämä paheksuva aikuinen ei todellisuudessa tiedä mitään.
Viola-tietokannasta en löytänyt yhtään Hilkka-nimisen valssin nuottia, mutta äänitteenä löytyi kahden säveltäjän tuonniminen valssi:
(1) Kaj Pahlman: Hilkka (levytetty 1960, tämä on soitinsävellys)
(2) Viljo Marttila: Hilkka (Ulla Ylisen sanat, levyttänyt Mauno Lampimäki vuonna 1987)
Unto Monosen sävellysten joukosta en löytänyt oikein mitään Hilkka-aiheista laulua.
On myös vaikea arvata, millä muulla nimellä voisi kulkea valssi, jossa Hilkasta puhutaan. Yritin etsiä Hilkan eri taivutusmuodoilla, mutta ei tärpännyt. Yhden sanan perusteella etsiminen on aina hankalaa, alkusanojen tai kertosäkeen muistaminen voisi auttaa. Hilkka-sanalla voidaan viitata tytönnimen lisäksi myös päähineeseen.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Etsimäsi kirja voisi olla Bengt Anderbergin Satu pienen pienestä tytöstä. Se on ilmestynyt Lasten parhaat - kirjakerhosarjassa vuonna 1994, kuvitus on Jan Mogensenin ja suomennos Leena Järvenpään.
Analogisen television ruuduissa tanssiva lumisade on kohinaa eli satunnaisia taajuuksia sisältävää signaalia. Suuri osa kohinasta on television sähkölaitteissa väkisin syntyvää lämpö- ja raekohinaa. Osa on myös muuta ympäristön taustakohinaa, joka on peräisin eri laitteiden ja lämpimien pintojen säteilemästä sähkömagneettisesta säteilystä, Auringon hiukkaspurkauksista ja kosmisesta taustasäteilystä. Televisiovastaanottimen viritin vahvistaa vastaanottamansa signaalia. Kun signaalin kantoaaltoa ei ole tai kohinaa on paljon suhteessa hyötysignaaliin, vahvistus tuo kohinan näkyviin lumisateena.Lähteet:Kohina – WikipediaHärö, Mika. "Digitaaliset televisiotekniikat ja analogisen antenniverkon päivittäminen digiaikaan".Why Don't TVs Have Static…
Linnea-tietokannoista (Fennica=Suomen kansallisbibliografia, Linda= yliopistokirjastojen yhteistietokanta, Manda=yleisten kirjastojen
yhteistietokanta, Arto=kotimainen artikkeliviitetietokanta) ei todellakaan löydy edes osittain tämän nimistä teosta. Jos julkaisu on uusi, siitä saattaisi löytyä tietoja internetin hakupalveluiden (http://www.kirjastot.fi/tiedonhaku/) avulla,´mutta tässä tapauksessa ei netistäkään löytynyt mitään. Ehkä julkaisu ei ole vielä ilmestynyt? Entä kirjoittaja ja nimeke? Pitänevätkö paikkansa?
Sanna-Liisa Knuutilan selkokirja Jäätyneet tiet (Reuna, 2020) on selkokielinen romaani, joka kertoo pohjoissuomalaisten naisten evakkomatkasta ja kotiinpaluusta. Kirjan henkilöt eivät ole karjalaisia, mutta kokivat evakkotien.
Marja Simolan kirjoittamat selkokirjat Sellaista oli Viipurissa (Ilias, 2010) kertoo Kotilaisen perheen elämästä Viipurissa 1920- ja 30-luvuilla. Jatko-osa Jäähyväiset Viipurille (Kirjokansi, 20119 kertoo perheen elämästä sodan aikana, kahdesta evakkomatkasta ja asettumisesta uudelle paikkakunnalle. Marja Simolan kirjat perustuvat hänen oman sukunsa tarinaan. Kirjan päähenkilön Otto Kotilaisen elämästä kertoo myös Marja Simolan kirjoittama Täyttä elämää (Ilias, 2004).
Selkokirjoja voi etsiä esimerkiksi…
Suomen kansallisbibliografia Fennicaan on luetteloitu kaikki Suomessa julkaistu kirjallisuus. Voit etsiä Fennicasta alkuteoksen nimellä tietoa, onko jokin teos suomennettu.
Näistä viidestä mainitsemastasi Stephen Boothin rikosromaanista ei löydy viitetietoja Fennicasta, toisin sanoen niitä ei ole suomennettu.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
