Varmin paikka etsiä luotettavaa tietoa ilmeistyneistä lastenlevyistä on Viola-tietokanta (https://finna.fi), joka sisältää tiedot kaikista Suomessa julkaistuista äänitteistä. Siellä voi tehdä äänitteisiin kohdistuvan sanahaun "lastenlaulut 1970-luku", joka tuottaa 53 viitettä. Jatkohaut vuosiin 1980-1983 tuottavat paljon lisää viitteitä, mutta ongelmana on, että hakija joutuu poimimaan levykokonaisuudet yksittäisten laulujen joukosta.
Samantyyppiset haut esimerkiksi HelMet-tietokannassa tuottavat enemmän osumia, koska hakusanaa "lastenlaulut" on käytetty myös sellaisten levyjen yhteydessä, jotka eivät ole puhtaasti lastenlevyjä. Tämä määrittelykysymys onkin melkoinen ongelma, sillä käsite "lastenlevy" ei ole millään tavalla yksiselitteinen…
Talonpoikien elämästä 1800-luvulla Pohjanmaalla kerrotaan mm. kirjoissa Suomen talonpoikia Lallista Kyösti Kallioon : 74 elämäkertaa, Esko Toivonen: Nukeri : kansanelämää Kaustisella 1830-luvun puolimaista 1930-luvulle sekä Kaarlelan pitäjän historia 3. Talonpoikien elämästä 1800-luvulla Suomessa kerrotaan mm. kirjoissa Työtä ja rakkautta : kansanmiesten päiväkirjoja 1834-1937, Antero Heikkinen: Kirveskansa-trilogia, Jari Niemelä: Talonpoika toimessaan, Sukupolvien perintö 2 sekä Suomalaisen arjen historia 2 : säätyjen Suomi.
Myös romaaneja aiheesta löytyy. Pohjanmaalle sijoittuvia ovat mm. Salme Aejmaleus: Kaksi lakeutta, Veli Ranta-Ojala: Meritien maa sekä Eira Pättikankaan Punainen silkkinauha, Jokaisella kotinsa ja Vain routainen maa.…
Kyseessä on Catherine & Laurence Anholtin kuvakirja nimeltään Kaikkein paras paikka (2000). Verkkokirjastossa: https://helle.finna.fi/Record/helle.262705?sid=3123933201
Kirja kertoo Jonista, joka rakastaa kaupunkia. Jonin pappa asuu maaseudulla meren lähellä. Joni matkustaa pappansa luokse maalle. Illalla hän ei saa unta. "Siellä oli rauhallista. Siellä oli erilaista. Maalla oli niin pimeää, ettei hän pystynyt nukkumaan".
Katkelma on V. A. Koskenniemen epigrammista, joka alkaa näin: "Jos tuhlari taikka saituri liet / sinä yhtä paljon hautaas viet". Runo on kokoelmasta Minä ja maailma : epigrammeja (1960).
Runo on julkaistu myös Suomen Turku -lehden numerossa 4/1960.
https://finna.fi/Record/helka.993391273506253
Nimityksiä inkeroinen, inkeröinen ja inkerikko on käytetty Inkerin vanhoista karjalaisperäisistä, kreikkalaiskatolisista asukkaista. Nimen Inkeri syntyä on pohdittu ja yksi selityksistä on, että se on peräisin venäläisestä nimestä Igor, jonka skandinaavinen vastine on Ingor. Viljo Nissilän mukaan Inkeroinen, Inkeröinen ja Ingersby viittaisivat inkeriläiseen siirtoasutukseen.Lähde ja lisätietoa: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet (2000)
Kollegani oli selvitellyt asiaa. Helle Kannilan hauta sijaitsee Hietaniemen hautausmaan uudella puolella. Sen sijainti on 02-02-21B-18-0296 eli aivan Mechelinin kadun vieressä. Opastusta löytyy osoitteesta https://www.helsinginseurakunnat.fi/hautausmaat/hietaniemi.html.
Voitto Viron teos “Vanha hautausmaa : Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas” (Otava, 1993). Käsittelee Hietaniemen hautausmaata. Vanhempi painos on suppeampi, joten nämä 1990-luvulta alkaen otetut painokset ovat kattavampia. Jonkin verran kuuluisuuksien hautoja on mainittu osoitteessa http://juhankotisivu.arkku.net/kuuluisuuksien_hautoja.htm. Mitään kattavaa listausta suomalaisten hautapaikoista ei kuitenkaan taida olla olemassa.
Kirjastotila on rauhoitettu asioimiseen, lukemiseen ja oleskeluun. Potkulaudalla ajelu kirjastossa ei ole suotavaa. Niillä on helppo törmäillä ja aiheuttaa hämminkiä. Osa potkulaudan käyttäjistä osaa käyttäytyä laudan kanssa, mutta kaikki eivät osaa. Tämän vuoksi kaikkien kannalta on hyvä, että potkulautoja ei tuoda ollenkaan kirjastotilaan.
Pahaputket (Oenanthe) on kaksisirkkainen suku, johon kuuluu n. 30 kaksi- tai monivuotista ruohoa. Useimmat kasvavat kosteilla rannoilla tai matalassa vedessä, mutta sukuun kuuluu myös kuivempien niitty-yhdyskuntien lajeja. Suku on levinnyt Australiaa lukuunottamatta kaikkiin maanosiin. Euroopassa kasvaa 13 lajia; Pohjoismaissa on tavattu neljä lajia, joista ainoastaan O. aquatica (pahaputki) kuuluu Suomen lajistoon. Useimmat Oenanthe-lajit ovat myrkyllisiä, mihin viittaa suvun suomenkielinen nimikin. - Maamme lounaisimmassa osassa tavattava O. aquatica on Oenanthe-suvun lajeista ainoa suomenkielisen nimen saanut.
Erittäin myrkyllistä O. crocataa tavataan Euroopassa pääasiassa mantereen lounaisosassa sekä Isossa-Britanniassa ja Irlannissa.…
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Juhlakalenterin mukaan hernekeittotorstai on vanha perinne. Keskiajalla katolisen kirkon tapoihin kuului paastota perjantaisin. Sen vuoksi torstaisin syötiin täyttävää ruokaa, kuten hernerokkaa tai papusoppaa. Hernekeitto liittyy myös laskiaisen ruokaperinteisiin. Laskiainen | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura - Juhlakalenteri (finlit.fi)
Eppu Nuotiolla ei ole omia fani- tai kotisivuja eikä hänelle näin ollen löydy suoria yhteystietojakaan. Kirjailijoille voi lähettää lukija- tai fanipostia kustantajan kautta. Eppu Nuotion kirjojen kustantaja on viime vuodet ollut Otava. Kustantajan nettisivuilta löytyy lisätietoja kirjailijasta sekä kustantamon yhteystiedot:
http://www.otava.fi
Aiemmmin Nuotion kirjojen kustantaja oli Tammi. Myös Tammen sivuilta (http://www.tammi.fi) sekä Wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Eppu_Nuotio) löytyy tietoja kirjailijasta ja hänen tuotannostaan.
Pulavuosina tämän maan kurjuuteen suivautunut ja valtakuntaa muuttanut Nooke pistäytyy ainakin Koillismaa-sarjan kirjassa Selkosen kansaa.
"Nooke oli jo ennen rajan taakse menoaan ollut hieman raivopäinen. Hullu työmies mutta vihasi talollisiakin kuin myrkkyä. Yksinäisen, jo kuolleen piian jalkapoika. Ärsytti mieheksi tultuaan metsäpomoja itsepäisyydellään. Ei koskaan kulkenut niska kumarassa. Teki niin kuin sattui itse asian päättämään. Vajaat kymmenen vuotta taisi olla siitä kesästä, kun Nooke katosi seudulta." (s. 516)
Etsitty runo voisi olla Ivan Krylovin faabeli Kotka ja mehiläinen.
Kirsi Kunnaksen suomentamassa Krylovin faabeleita -valikoimassa tämän runon viimeiset säkeet ovat seuraavanlaiset:
"Tiedän kyllä, en saa kunniaa
mutta kennoja katsellessani ilon saan:
on siellä pisara minunkin hunajaa!"
Hei
Kysymyksesi ylittää kirjastonhoitajan osaamisen. Ehdottaisin, että varaat Kelan verkkosivuilta itsellesi soittoajan. Voit varata itsellesi sopivan ajan, jolloin Kelan virkailija ottaa sinuun yhteyttä. Pääset varaamaan ajan tämän linkin kautta: https://ajanvaraus2.kela.fi
Ilkeä äitipuoli taikoo kuninkaantyttären yksitoista veljeä joutseniksi H.C. Andersenin sadussa Villijoutsenet. Sisar keksii keinon vapauttaa veljensä lumouksesta kutomalla heille paitoja nokkosista. Taika onnistuu kuitenkin vain, jos hän pysyttelee täysin puhumattomana niin kauan kunnes paidat ovat valmiit, joten lehmus- katkelma lienee jostain toisesta sadusta. Tunnistaisikohan joku lukijoista, mistä sadusta kyseinen lause on peräisin? Villijoutsenet-sadun on julkaissut suomeksi mm. Otava 1990, Lasten keskus 1985 sekä Otava 2005 kokoelmassa H.C. Andersenin Satuaarteita.
Keski-kirjastojen kirjastokorttia voi käyttää vain Keski-Suomen yleisissä kirjastoissa. Kirjastokortin saa kuitenkin mihin tahansa Suomen yleiseen kirjastoon, asuinpaikasta riippumatta. Jos siis asioit esimerkiksi Tampereella, voit saada sieltä PIKI-kirjastojen kirjastokortin. Korttia haettaessa tarvitaan kuvallinen henkilöllisyystodistus.
Voisikohan kyseessä olla Ilona Meretojan nuortenkirja Lootuskukan jalokivi (WSOY, 1958)? Kirjassa joukko nuoria eurooppalaisia seikkailee Tiibetissä. Luostareissakin käydään ja joudutaan jännittäviin ja vaarallisiin tilanteisiin, mutta ainakaan pikaisella selaamisella en kyllä löytänyt kohtausta, jossa nuoret olisivat olleet munkkien kiusattavina.
James Dashnerin The Maze Runner -kirjoja ei valitettavasti ole suomennettu. Suomen kansallisbibliografiassa ei myöskään ole ennakkotietoja, että niitä julkaistaisiin lähiaikoina Suomessa. Netistäkään ei löytynyt tietoja siitä, että Dashnerin teosten käännösoikeudet olisi myyty Suomeen.
https://finna.fi
http://jamesdashner.com/books/
