"Lännen lokari" on Hiski Salomaan (1891-1957) säveltämä ja sanoittama laulu, joka tunnetaan ehkä parhaiten hänen omasta tulkinnastaan. Yleisradiossa "Lännen lokari" joutui esityskieltoon vuonna 1952, ja vapautui pannasta vasta 1970-luvulla.
Laulun sanat löytyvät verkosta mm. osoitteesta http://www.punatahdet.com/piisitmuut.html#6
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimen ”Haataja” alkuperästä ei ole varmuutta. Maaningalla on kerrottu nimen syntyhistoriaksi, että se olisi saanut alkunsa toimeliaasta miehestä joka olisi kovasti ”huatanna ja ruatanna” eli ”haatanut ja raatanut”. Sana ”haataa” merkitsisi ’puuhata’, joskaan siitä ei ole muita murremainintoja, ja kyseessä saattaakin olla vain äänneasun perusteella motivoitunut sanaparivastine sanalla ”raataa”. ”Suomen murteiden sanakirjakaan” (osa 2; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988) ei tunne verbiä ”haataa”.
Mikkosen ja Paikkalan mukaan mahdollista on myös, että ”Haataja” olisi peräisin ortodoksisesta etunimestä ”Hatja” tai ”…
Navetan juhla -niminen runo löytyy teoksesta Kotiaapinen (toim. Martti Haavio, Aili Konttinen, Ohto Oksala, WSOY, 1937). Suositusta aapisesta on otettu 23 painosta, viimeisin vuonna 1981. Runo on lisäksi ainakin samojen tekijöiden teoksessa Iloinen aapinen (vuodelta 1933), viimeisin 15. painos on vuodelta 2004.
Navetan juhla menee näin:
Tässä kiehuu tee.
Härkä hymyilee.
Suuta nuoleksii.
Lehmä emännällä
hiki helmeilee.
Pikku vasa tuttisuu,
killisilmä, tähtipää
huutaa mää
ja huutaa möö.
Martti Haavion satu Tiina Tonttutyttö on useassa satukirjassa, mm. näissä:
Suomalaisten satujen helmiä 2 , Kirjapaja, 2001
Petterin kirahvit ja muita suomalaisia satuja , WSOY, 1999
Pieni aarreaitta 2 , WSOY, 1992
Tiitiäinen, metsäläinen--suomalaisia satuja…
Hei!
Eeva Riihonen kirjoittaa teoksessaan Mikä lapselle nimeksi, että Sirkan alkuperä on kirjallinen, mutta sirkka tarkoittaa myös kasvin itulehteä.
Kirjallinen alkuperä tarkoittaa vuonna 1877 suomeksi ilmestynyttä satukirjasta Prinsessa Lumisirkku ja kääpiöt, josta Sirkku irtautui tytön nimeksi. Kansanvalistusseuran kalenteriin Sirkku tuli vuonna 1893 ja muuttui 1900 Sirkaksi. Sirkka-niminen lahti ilmestyi jo 1888.
Pentti Lempiäisen teos Nimipäiväsanat ja Kustaa Vilkunan Etunimet ovat hyvin samalla kannalla kuin Eeva Riihonen. Niissä mainitaan Sirkka-nimen yhteydet heinäsirkkaan ja keltasirkkuun, mutta ei mitään vieraskielisiä merkityksiä.
Netta Muskett (s. 1887) on julkaissut 57 romaania vuosina 1927-1964. Teoksia on käännetty ainakin suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi ja portugaliksi, mahdollisesti myös muille kielille.
Muskett käsittelee viihteellisissä, romanttisissa kirjoissaan vakaviakin aiheita, kuten ensimmäisen maailmansodan seurauksena yksin jääneiden naisten ongelmia, esim. teoksessa Painted Heaven (1934; suomeksi Saat taivaan). Toisen maailmansodan jälkeisessä tuotannossaan Muskett käsitteli myös perinteisten moraalikäsitysten ja modernin ajan seksuaalisen vapautumisen välisiä ristiriitoja, esim. teoksessa Light From One Star (1954; suom. Tähdet tuikkivat).
Netta Muskettin teosten alkuperäiset nimet ja julkaisuvuodet:
The Jade Spider. London, Hutchinson, 1927.
The…
Sanakirja antaa pepita-sanalla myös toisenkin merkityksen. Pepita tarkoittaa myös kultakimpaletta kultahippua ja tämä vaikuttakin aika todennäköiseltä merkitykseltä.
Pepita on lempinimi nimestä Joseph! Ohessa linkki
http://www.behindthename.com/nmc/spa3.php
Joseph tai suomalaisittain Joosef tulee hebrean kielestä ja merkitsee "jumala antaa lisää (lapsia)". Vanhassa testamentissa Joosef oli patriarkka Jaakobin Egyptiin myyty 11. poika, josta tuli faaraon neuvonantaja ja unien selittäjä. Espanjassa Joseph-nimestä on muodostunut mm. José, Pepe, Pepito ja sen feminiininen muota Pepita.
Lähde: Pentti Lempiäinen Suuri etunimikirja
Uuden suomalaisen nimikirjan, 951-1-08948-X, mukaan Kari on kansallisromanttisen kauden nimiä. Sen todetaan tulleen yleiseen tietoisuuteen Juhani Ahon "Panun" myötä 1897. Kari-nimi on ko kirjan mukan lyhennys venäjän nimestä Makari, joka on alkuaan kreikan Makarios "onnellinen, autuas". Lännempänä Karin todetaan lyhentyneen nimistä Ansgarius, Oskari tai Sakari. Ko. kirja sisältää vielä hiukan lisää taustatietoa ko nimelle.
Suomen sanojen alkuperä -kirjassa on pirssi-sanalle löydetty seuraavanlaisia merkityksiä uudemman merkityksen "taksi" lisäksi:
"vaja, katos, puutavaran välivarasto, lautatarha"; kaakkoismurteiden pirsa tarkoittaa "lautatarha, laivojen purku- ja lastin myyntipaikka, polttopuukauppa"; venäjän birza tarkoittaa "seisontapaikka, asemapaikka (esim. ajureita varten)"
Kansanperinteen sanakirjassa on myös annettu samantapainen merkitys:
"ajurien tai työväen odotus- ja seisontapaikka, ajuriasema, (viljan, halkojen) lastaus- ja purkauslaituri, halkotarha".
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 2. SKS 1995.
Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sankirja. WSOY 1979.
Jos paranormaali romantiikka kiinnostaa, suosittelisin lämpimästi Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjaa (osat: Kesytön, Uhanalainen, Jäljitetty, Vainuttu). Niissä on päähenkilönä Raisa-niminen lukiolainen, jolle paljastuu, että seudulla asuu ihmissusia. Samantapainen asetelma on myös Elina Pitkäkankaan sarjassa, jonka osat ovat Kuura ja Kajo. Se on tosin suunnattu ehkä vähän vanhemmille kuin Rouhiaisen sarja.
Kolmantena voisin suositella Sini Helmisen Väkiveriset-sarjaa (osat: Kaarnan kätkössä ja Kiven sisässä), jonka osat toimivat myös itsenäisinä kirjoina. Siinäkin tavallisen maailman takaa paljastuu salattu fantasiamaailma. Neljäntenä voisin mainita Reetta Aarnion Maan, veden ja tulen väki -sarjan (osat: Maan kätkemä, Veden vanki, Virvatulen…
Ulla on lyhentymä Ulrikasta. Muitakin selityksiä on : nimelle pidetään lähtökohtana myös Ursula –nimeä, ortodoksien keskuudessa Uljana –nimeä. Ulrika puolestaan on sisarnimi miehen nimelle Ulrik, joka tulee saksalaisesta nimestä Udalrich ja perustuu sanoihin ’uodal’ (omaisuus, perintötila) ja ’rich’ (rikas, mahtava) eli merkitys on perintörikas, perintötilallinen. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta https://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/nimipalvelu_etunimihaku.asp?L=1 saa tietoja nimien esiintyvyydestä eri aikoina. Ulla nimeä on annettu nimeksi eniten 1940-59. Yhteensä Ulla-nimisiä on 26072.
Lisää etunimistä kirjoista Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja (2004) ; Saarikalle, Anne : Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007…
Maalauksen luonnoksessa vuodelta 1885 nuoren naisen vierellä on vastasyntynyt vauva. Luonnos tunnetaan yleisesti nimellä "Salasynnyttäjä". Seuraavana vuonna valmistuneessa lopullisessa versiossa Gallen-Kallela oli luopunut salassa synnyttämisen teemasta. "Eksynyt" tunnetaan myös sen vaihtoehtoisella nimellä "Tyttö palaneessa metsässä". Näin voi päätellä Gallen-Kallelan näyttelyluettelon kuvista, jotka löytyivät kirjasta: Akseli Gallen-Kallela : Ateneum 16.2.-26.5.1996, Turun taidemuseo 26.6.-1.9. 1996 / [kirjan toimittaja Juha Ilvas] [Helsinki] : Suomen taiteen museo, Ateneum, 1996.
Yleisimpien suomalaisten sukunimien alkuperästä, varhaisvaiheista ja levikistä kertoo Otavan kustantama Uusi suomalainen nimikirja (1988). Sen mukaan Kervinen on karjalais-savolainen sukunimi, joka on kehittynyt sellaisesta germaanisesta henkilönnimestä kuin Gerwen, Gerwi, Kerwin, Garwen. Samaa alkuperää on Karvinen. Kervinen on tunnettu Suomen ulkopuolellakin Skandinaviassa, Gotlannissa ja Baltiassa, joten sen tuloa Suomeen ei voida tarkkaan tietää. 1500-luvulla nimi oli levinnyt Kannakselle sekä Laatokan Karjalaan.
Kysymyksessä siteerattu säe on Viljo Kojon runon Veet välkkyy taas viimeisestä säkeistöstä:
Siks salli, suven Jumala,
kun lähden täältä pois,
ett' alla paljaan jalkani
suviruoho lämmin ois.
Kun sitten taivaan salissa suot ilon iäisen,
niin muista pienen lapsesi yks toive pienoinen:
Hän joskus tahtois tavata
taas päivät kesäiset,
veen välkkeen, kentät kukkivat,
puut viherlehväiset.
Runo löytyy Kojon vuonna 1948 ilmestyneestä kokoelmasta Suviautuus. Sen lisäksi se on julkaistu ainakin tekijän itsensä toimittamassa valikoimassa Viljo Kojon kauneimmat runot (Otava, 1962)
Eräällä keskustelupalstalla on kysytty samaa asiaa ja vastauksena on Luomutila Orava Haukiputaalla http://www.oravanluomutila.fi/index.php?pinc=2 . Lisätiedustelujen mukaan Oulussa saa tilamaitoa ainakin Lambergin maitotilalta, Lehtikankaantie 40 (p. 0400-770379), n. klo 9 aamulla ja klo 19 illalla. Tilamaitoa myydään asiakkaan omiin astioihin.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Mette on lyhentymä saksalaisesta nimestä Mechthild (voima+taistelu). Nimi tarkoittaa siis voimakasta, mahtavaa taistelijaa. Nimi on samaa juurta kuin Mathilda.
Mathildan nimipäivä on 1700-luvun puolivälistä lähtien ollut suomalaisessa almanakassa 14.3. Katolisella kirkolla on useita Mechthild -pyhimyksiä ja autuutettuja, mutta nimipäivä ei liity kehenkään heistä. Sen sijaan se on 14.3.968 kuolleen saksalaisen kuningas Henrik I Linnustajan puolison ja useiden luostarien perustajan, pyhän Mathilden muistopäivä.
Ohessa linkki ruotsalaiseen etunimitietokantaan, jossa Meten nimipäiväksi on mainittu 20.7.
http://www.historiska.se/learning/nomina/search.asp
Mistä laulu alun perin on lähtöisin, lienee mahdoton sanoa. Vuosikymmeniä ympäri maailmaa eri kielillä ja kansojen keskuudessa on esiintynyt erilaisia versioita tästä laulusta. Suomen kansallisdiskografiasta löytyy levytettyjä tai nuotinnettuja versioita nimillä "Leijonanmetsästys", "Leijonan metsästys" ja "Leijonaa mä metsästän" 1990-luvun alusta alkaen, mutta tiettävästi laulua on leikitty Suomessa jo kymmeniä vuosia aiemmin. Laulun alkuperästä, iästä ja levinneisyydestä tietoa saadakseen olisi kartoitettava laajasti leikkilaulujen tai laululeikkien, kansanrunouden, kansanmusiikin, liikuntaleikkien ja muun leikkiperinteen tutkimusta - mahdollisesti jopa tehtävä tästä aiheesta kokonaan uusi tutkimus. Alustava lähteiden kartoitus on…
Tikkakosken tehtaan toimintaa on ollut vuosina 1893-1986. Sen perusti Luonetjoen padotun yläkosken, sahan ja jauhomyllyn maa-alueelle insinööri Gabriel Wilhelm Martin Stenij. Aluksi oli sahatoimintaa, myöhemmin tuotantoon on kuulunut sahojen ja myllyjen koneosia, aseita (mm. Suomi-konepistooli, josta on käytetty nimeä "Maailman paras ase"), auton liukuestenastoja ja Tikka-ompelukone.
Vuonna 1939 aloitti toimintansa kallioon louhitussa tunnelissa ammustehdas, jossa valmistettiin armeijalle 12,7 mm lentokoneenkonekiväärien ja 20 mm panssaritorjuntakiväärien ammuksia. Näiden lataustyö tapahtui tunnelitehtaan lähistöllä useissa erillisissä rakennuksissa räjähdysvaaran minimoimiseksi. Tämä tieto löytyy teoksesta
Mäkinen, Martti: Oy Tikkakoski…
Antiikin kreikan patsaiden materiaalina käytettiin yleensä pronssia tai marmoria, koska molemmat materiaalit ovat kestäviä, mutta samalla suhteellisen helposti kuvanveistäjän muovailtavia. On myös luultavaa, että antiikin Kreikassa oli puusta veistettyjä patsaita. Erityisen tärkeissä patsaissa, kuten Ateenan Parthenon-temppelin mahtavassa Athene Parthenos –patsaassa, saatettiin käyttää materiaalina kultaa ja norsunluuta.
Kreikkalainen kuvanveistäjä ei aina veistänyt patsasta esimerkiksi yhdestä isosta marmoripalasta, vaan usein hän teki esimerkiksi kädet ja pään erikseen. Lopuksi erikseen veistetyt palat liitettiin yhteen. Tällainen tapa oli tehokkaampaa ja halvempaa kuin ison kimpaleen veistäminen, mutta tekniikan varjopuolena oli se,…
