Reijo Pajamo on tehnyt kaksikin tällaista julkaisua, joiden sisältö on seuraava :
Laaja Suomessa laulettujen joulunajan virsien ja joululaulujen kokoelma, niiden syntyhistoriaa, tiedot sanoittajista ja säveltäjistä. Joululauluista yksinkertaiset melodianuotinnokset ja sointumerkit, laulut tekstissä alkusanojen mukaan. Lähdeluettelo, henkilöhakemisto ja hakemistot säveltäjistä ja runoilijoista
TEKIJÄ Pajamo, Reijo
TEOS Joululaulujen kertomaa / Reijo Pajamo ; kuv. Rudolf Koivu ja Martta Wendelin
PAINOS Toinen painos, 2011
Julkaisutiedot Vantaa : Reijo Pajamo ja Repale-Kustannus, c2011
TEKIJÄ Pajamo, Reijo
TEOS Taas kaikki…
VASKI-kirjastoista ainakin Turun kaupunginkirjaston pääkirjaston nuortenosasto Stoorista löytyy useamman yläkoulun oppiaineen oppikirjoja. Oppikirjoja on hankittu kokoelmaan näytteenomaisesti. Kustakin oppiaineesta on hankittu jokin sarja. Uudet sarjat löytyvät avohyllystä ja kirjaston varastosta löytyy myös vanhempia oppikirjasarjoja. Myös varastokirjoissa sovelletaan näytteenomaisuutta - eli kaikkia ei varastoida. Oppikirjoista on varastoitu hieman kattavammin ainoastaan äidinkielen ja kirjallisuuden yläkoulun oppikirjoja.
Voit etsiä oppikirjaa kirjaston tietokannasta http://www.vaskikirjastot.fi kirjoittamalla hakukenttään haluamasi oppiaineen nimen (esim. "matematiikka") ja "yläkoulu".
Näytteenomaisuuteen on päädytty, koska…
Alli Nissisen runoja on ainakin alla olevissa kirjoissa:
- Hopeakauha : valikoima satuja, kertomuksia ja runoja / Alli Nissinen (1938)
- Hämyhetkinä : joulukirja lapsille. 1, Runoja ja kertoelmia eri tekijöille / kertoelmat suom. A-a ; runot kirj. Immi Hellén ja Alli Nissinen (1898)
- Palleroisille iloksi: 1-5 / Alli Nissinen (1891, 1893, 1895, 1897, 1902)
- LASTEN TOVERINA / ALLI NISSINEN (1916)
Lisäksi yksittäisiä runoja on tosiaan mm. aapisissa ja koulujen lukukirjoissa, mm. näissä:
- Kultainen lukukirja / Martti Haavio, Aale Tynni, A. Hinkkanen
- Aapiskukko / Aarni Penttilä
- Hyvästi aapiskukko / Aarni Penttilä
Lukuisia Nissisen runoja on myös sävelletty lauluiksi: Suomen kansallisdiskografia Viola löytää 166 Nissisen runoon…
www.quora.com palvelu vastaa kysymykseen näin: "Ships reached London or Southampton, depending on which Line you travelled. Voyages were all year round, but in the monsoon season they could take longer if docking was a difficulty. The voyage would have taken about four to six months depending on the weather and the speed of the ship." eli matka Englannista Intiaan kesti 4-6 kuukautta laivan tyypintä ja sää olosuhteista riippuen.
https://www.google.com/search?rlz=1C1GCEB_enFI867FI867&ei=62HWXaG0JsT16QSr64sY&q=how+long+it+took+to+travel+from+England+to+India+in+the+18th+century&oq=how+long+it+took+to+travel+from+England+to+India+in+the+18th+century&gs_l=psy-ab.12...11682.11682..13240...0.0..0.58.58.1......0....1..gws-…
Fracesco Petrarcan sonetti CXXXII on luettavissa teoksista Tuhat laulujen vuotta (toim. Aale Tynni, Wsoy, useita painoksia), Rakkausrunoja : valikoima maailmankirjallisuudesta (Otava, 1953) ja Runosta runoon : suomalaisen runon yhteyksiä länsimaiseen kirjallisuuteen antiikista nykyaikaan (toim. Sakari Katajamäki ja Johanna Pentikäinen, WSOY, 2004).
Sonetin on suomentanut Aale Tynni.
Kaikki edellä mainitut teokset kuuluvat Helmet-kirjastojen kokoelmiin.
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
https://www.helmet.fi/fi-FI
Kyseessä on todennäköisesti Delia Owensin romaani Suon villi laulu (WSOY, 2020). Esittelyteksti:
"Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia – vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään."
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2428945
Vanhin Suomesta löydetty esine on vuonna 1913 löydetty Antrean verkko, ajalta noin 8540 eaa.-https://www.museovirasto.fi/fi/palvelut-ja-ohjeet/julkaisut/kansallismuseon-julkaisuja. Otsikon The Best of the National Museum of Finland allaJääkausi päättyi Suomessa noin 9 000 eaa., minkä jälkeen ensimmäiset asukkaat saapuivat Etelä-Suomeen. Silloin alkoi Mesoliittinen kivikausi, joka kesti noin 8850–5200 eaa.Varhaiset asuttajat metsästivät ensin hylkeitä ja peuroja, jälkimmäisistä eli Suomessa kaksi lajia, tunturi- ja metsäpeura. Myöhemmin hylkeen- ja hirvenpyynti olivat tärkeimmät metsästyselinkeinot.-Jääkauden jälkeinen asutus; Museovirasto-https://fi.wikipedia.org/wiki/Kivikausi_Suomessa)-https://www.tiedonportailla.fi/…
En löytänyt tietoa, kuinka kauan ihminen selviäisi noin kuumassa. Sitä kannattaa tiedustella lääkäriltä, esim. Terveys.fi-palvelussa on Kysy terveydestä osa, jonka puoleen kannattaa kääntyä.
Viimeisten löylynheiton MM-kisojen finaalissa vuonna 2010 venäläinen osanottaja kuoli ja suomalainen paloi pahoin saunassa, jonka lämpötila on eri lähteiden (IL, IS, ESS:n lehtijuttujen mukaan) ollut 116-120 tienoilla. Finalistit olivat olleet saunassa 6 minuuttia. Saunassa oli ollut paljon kosteutta, joten se oli vaikuttanut tapahtumien kulkuun, samoin kuin muut seikat. IL haastatteli Suomen Saunaseuran puheenjohtaja Lasse Lehtosta, joka haastattelussa toteaa että ihminen kestää130-140 -asteisessa saunassakin, jos olosuhteet ovat kuivat, mutta…
Kysymykseen on vastattu palvelussamme aiemmin näin:
"Pihtiputaan Mummon isäksi" on henkilöitävissä Allan Liuhala, lehtimies ja lehtimiestyön opettaja Tampereen yliopistossa, jossa hän journalistin uransa ohessa opetti koko 60-luvun.
Ilmauksen syntyajankohta on varhainen 1960-luku: "'Pitää kirjoittaa niin, että Pihtiputaan Mummokin se ymmärtää', livahti kerran 1960-luvun alun opetustilanteessa Liuhalan suusta."
Pihtipudas valikoitui mummon kotipaikaksi "paljolti siksi, että Pihtiputaalla asui urheiluvaikuttaja Tahko Pihkala, Liuhalan isän kaveri."
Mummon päätyminen osaksi ilmausta juontaa juurensa Liuhalan kotioloihin: "Liuhalan perheeseenhän kuului Tampereen-vuosina mummu, anoppi. 'Mummu oli meidän perheen aarre ja rikkaus. Lapset…
Hei,Yhtä ainoaa sopivaa teosta ei löytynyt, mutta näissä voisi olla jotain tietoa:Vanhempaa kirjallisuutta:Smolan, Rick, ja David Cohen. A Day in the Life of the Soviet Union: Photographed by 100 of the World's Leading Photojournalists on One Day, May 15 1987. New York (NY): Collins, 1987.Pennanen, Erkki. Naapurin maailma: Raportti Neuvostoliitosta. Helsinki: Tammi, 1979.Schildt, Göran, ja Lauri Hirvensalo. Kolme Viikkoa Neuvostoliitossa. Porvoo ; Helsinki: WSOY, 1954.Shahov, A., ja Juhani Konkka. Matkoja Neuvostoliitossa. Porvoo: WSOY, 1954.Saves, Seppo, Eero Balk, ja Jüri Vendelin. Niin Suuri on Maa. Helsinki: Tammi, 1990.Steinbeck, John, Robert Capa, ja Olli Mäkinen. Matkalla Neuvostoliitossa. Helsinki: Tammi, 2002.Ja tuoreempaa:…
Musteen katoaminen kirjasta ei todellakaan ole normaalia tai tavallista! On tosin olemassa mustetta, joka häviää tarkoituksella kirjasta tietyn ajan kuluttua, mutta tästä ei varmastikaan ole oman kirjasi kohdalla kysymys. Lisäksi kaikki kyseisen teoksen kaikkien niteiden teksti ei ole haihtunut, koska verkosta löytyy kuvia teoksen sisäsivuista, joissa kirjoitus on hyvin näkyvissä. Onkin aivan outo juttu, miksi juuri kyseisen niteen muste on kadonnut!
Yleisradion muistokirjoituksen sanoja hyödyntääkseni, Esko Riihelä puhui väsymättä turvallisuudesta: hän oli sujuvan ajamisen ja yhteispelin puolestapuhuja, ja painoi turvavöiden käytön tärkeyttä kansan tajuntaan. Nimeämällä kappaleensa Esko Riihelän painajaiseksi Kela on ehkä halunnut korostaa liekit kannoillaan pakoon autoilevan Villen ajotavan holtittomuutta ja liikenneturvallisuutta vaarantavaa käyttäytymistä – ja kenties jopa vihjata, ettei Ville ehkä käyttänyt turvavöitäkään. Kyllä tällainen Ville varmaan jonkinmoinen painajainen Riihelälle olisi ollut.
Esko Riihelä puhui väsymättä turvallisuudesta: "Hänestä tuli liikenteen ääni kansalaisille" | Yle
Kappale "Joulusahti" löytyy nuottijulkaisusta
"Eino Kettusen ikkuna maailmaan".
Kouvolan kirjaston kokoelmissa julkaisua ei ole, mutta
kaukopalveluna voimme sen pyynnöstä toimittaa, jos haluatte.
Kymenlaakson kirjastojen kokoelmatiedot löytyvät osoitteesta http://www.kyytikirjastot.fi
Louisa May Alcottin Little women -teos (1868) ilmestyi vuonna 1916 Tyyni Tuulion suomennoksena nimellä Pikku naisia. Se sai jatkoa teoksella Good wives (1869), Annikki Haahdin suomentamana nimellä Viimevuotiset ystävämme (1921). Teos on ilmestynyt suomeksi myös nimellä Pikku naisia 2 (suom. Sari Karhulahti, 2005). Jatkoa Pikku naisia -kirjoille voi lukea teoksista Little men eli Pikku miehiä (1871, suom. Ville Hynynen, 1918) ja Jo's boys and how they turned out (1886) eli Plumfieldin pojat ja mitä heistä tuli (suom. Elma Voipio, 1919). Sarjaan kuuluu siis neljä teosta.
Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat (toim. Tuija Mäki, Avain,2019)
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%…
Voisiko olla kyseessä Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki? Kirjasammossa voit tutkia kuvauksia kirjoista, https://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/kiljusen%20herrasv%C3%A4ki.
Kysymyksen sitaatti Freudin Das Unbehagen in der Kultur -kirjan englanninnoksesta kuuluu Erkki Purasen saksasta suomentamana seuraavasti: "Ihmisten välinen primaari vihamielisyys uhkaa näet alituisesti hajoittaa kulttuuriyhteisön alkutekijöihin." (Sigmund Freud, Ahdistava kulttuurimme, s. 46)
Englantilaisen Eric Malpassin (1910–1996) kirjoja luonnehditaan elämän ja lämpimän huumorin täyttämiksi kirjoiksi. Häneltä on suomennettu alla luetellut teokset.
- Aamulla kello seitsemän, 1978
- Beefy-paran pankkiryöstö, 1969
- Illalla kello kymmenen, 1968
- Joenrannan talossa, 1979.
- Oi, oi, tyttökulta, 1970
- Tuuli sadetta lietsoo, 1981.
Huumorilla höystettyä elämänviisautta edustavat myös seuraavat perhetarinat:
- Gilbert, Frank B. Jr.: Tusinoittain halvemmalla
- Bates, H. E.: Oi ihana toukokuu, Purppuratasanko, Rakkaus Lydiaan, Tuulahdus Ranskan ilmaa.
Palkittu ja kriitikoiden ”tosimpiin ja hauskimpiin” nykykirjailijoihin lukema Anne Tyler kuvaa kahdeksassa suomennetussa kirjassaan arkielämän tragikoomisuutta.
Elämäniloa edustavista…
Estehiihto -termiä ei oikein tunnuta käytettävän enää. Helge Nygrenin teoksessa Punainen olympia: TUL kansainvälisen työläisurheilun vaiheissa 1920-1930-luvuilla (1969, s. 33) kerrotaan työväen ensimmäisistä talviolympialaisista Schreiberhaussa Saksassa 31.1.-2.2.1925. Olosuhteista kerrotaan, että hiihtoradat olivat vaikeita, ne kiertelivät 700-1350 metriä merenpinnan yläpuolella. Suomalaiset hallitsivat hiihtoja. Nygren kertoo, että estehiihtoon vasta kisamaastossa tutustuneet Emil Elo ja Toivo Paavilainen ottivat tässä lajissa kaksoisvoiton. Laji oli ilmeisesti suomalaisille uusi, mutta muuta tästä lajista ei kerrota.
Voisiko kyseessä ollakin estehiihtoratsastus? Tässä ruotsinkielisessä filmissä kerrotaan…
