Turkuun ei ole suunnitteilla uutta pääkirjastoa. Turun pääkirjaston uudempi osa valmistui vuonna 2007 ja vanhemman pääkirjastorakennuksen kunnostus vuonna 2008.
Brita af Geijerstamin runo Hönttä-Lönttä (Klumpa-Dumpa) sisältyy teokseen Aarteiden kirja 2 : Kerro äiti (toim. Kirsi Kunnas, WSOY, 1956). Runon on suomentanut Hannes Korpi-Anttila.
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/PoemDetails.aspx?PoemI…
Jouluinen runonne on Ester Ahokaisen kirjoittama Jouluaamuna. Lukukirja, johon tämä sisältyy, on Urho Somerkiven ja Engun Rauhamaan Lasten kolmas lukukirja (Otava, 1959).
Kyseessä voisi olla Anita Shreven romaani Vaaralliset kirjeet, vaikka kesäleirillä kohdatun tytön nimi onkin siinä Siân. Päähenkilön nimi on Charles Callahan, ja hänellä on Harriet-niminen vaimo. Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 1994. Alkuteos Where or When on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1993.
Lisätietoa esim. Kirjasammosta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_124
Kyseiset rivit ovat Unto Kupiaisen runosta Oppineen herran hautajaiset, joka on julkaistu kokoelmassa Peeveli ja peipponen (1958).https://www.kirjastot.fi/kysy/olen-kerran-elamassani-kuullut-unto?language_content_entity=fiUnto Kupiaisen Peeveli ja peipponen Helmet-kirjastoissa
Havata-verbin merkitys on 'herätä unesta, havahtua'. Sana löytyy sekä vanhan kirjasuomen että Suomen murteiden sanakirjasta. Sitä on kuitenkin mahdotonta sanoa, onko Onerva tuntenut sanan entuudestaan vai yksinkertaisesti johtanut sen runollista vapautta käyttäen havahtua-verbistä.havata - Koko artikkeli - Suomen murteiden sanakirja havaita - Koko artikkeli - Vanhan kirjasuomen sanakirja havahtua - Kielitoimiston sanakirja
Runo on "Miten isäkissa parani" ja löytyy teoksesta nimeltä Nikkar-Tikkarin mäellä (WSOY, 1960). Teos pohjautuu tsekkiläisten kansanrunojen valikoimaan ja runot on suomentanut Kirsi Kunnas.
Teosta löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista, Pasilasta ja Kalliosta: http://luettelo.helmet.fi/record=b1073904~S9*fin
Kiittää voi tosiaan liikaakin. Jos jokaisessa lauseessa kiittelee, se voi tuntua vastaanottajasta vaivaannuttavalta. Tarkasti on kuitenkaan vaikea sanella kirjeen sanamuotoja, koska ne riippuvat kokonaisuudesta.
Suvi Ruotsin ”Tapakirja” (Otava 2005) ehdottaa muodollisemman kirjeen lopetuksiksi ilmaisuja ”Ystävällisin terveisin” ja ”Kunnioittavasti”. Tosin Sirkka Lassilan ”Uusi käytöksen kultainen kirja” (WSOY, 2000) pitää ilmaisua ”Kunnioittavasti” hyvin muodollisena ja sopivana vain kaikkein virallisimpiin yhteyksiin. Sen sijaan tarjotaan ilmaisua ”Parhain terveisin” ja vähemmän muodollisiin kirjeisiin esimerkiksi ilmaisuja ”Lämpimin terveisin” ja ”Sydämellisesti”.
Käsikirjoituksen Risto Jarvan ohjaamaan elokuvaan Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) ovat laatineet Jussi Kylätasku, Kullervo Kukkasjärvi ja ohjaaja itse. Se on alkuperäiskäsikirjoitus eikä siis perustu kenenkään kirjoittamaan kirjaan.
Yksityiskohtaista tietoa Ranskan liljan (fleur-de-lis, fleur-de-lys, fleur-de-luce) käytöstä polttomerkkinä ei löytynyt, mutta mainittiin kyllä, että rikollisia polttomerkittiin olkapäähän liljamerkillä. Polttomerkeistä ja niiden historiasta löytyy tietoa seuraavilta sivuilta:
http://www.faqs.org/faqs/bodyart/alternative-faq/section-3.html
http://plaza.v-wave.com/paladin/workshops/branding.html
Kirjasta The Oxford history of the prison: the practice of punishment in western society (1998) löytyy yleistä tietoa polttomerkkien rangaistuskäytöstä Euroopassa hakusanalla "branding". Ranskasta mainitaan, että rikollisia polttomerkittiin " kuninkaan merkillä" (king's imprint). Liljahan on Ranskan kansallissymboli.
Liljasta on lukuisia erilaisia…
Tähän kysymykseen on vastattu myös maaliskuussa. Vastaus on edelleen sama kuin silloin: kustantajan kotisivuilta ei löydy tietoa jatko-osien suomentamisesta. Jos haluat kysyä asiaa suoraan kustantajalta, WSOYn sivuilla on palautelomake sitä varten.
Ohessa vielä maaliskuussa annettu vastaus:
Libba Braylta on ilmestynyt tähän mennessä kolme kirjaa, A great and terrible beauty, Rebel angels ja The sweet far thing. Ensinmainittu julkaistiin vuonna 2007 suomeksi nimellä Kauhun ja kauneuden valtakunta. Kaksi muuta ovat sen jatko-osia. Niiden ilmestymisestä Suomessa ei ole ainakaan vielä tietoa kustantajan verkkosivuilla (www.wsoy.fi).
Sana muistuttaa latinan kielen sanaa 'stella', joka merkitsee tähteä. Sanan eri kielisiä johdannaisia löytyy alla olevasta linkistä:
http://www.myetymology.com/latin/stella.html
Kyseessä voisi olla Usko Laukkasen kirja Keiju ja peikot vuodelta 1977. Onnet-tietokannasta löytyy siitä seuraava kuvaus: "Metsänkeiju Orvokki ja metsänpeikot Puntti ja Sintti valmistautuvat talven viettoon. Peikot auttavat siipensä loukannutta keijua selviytymään talvesta." Kirjan eri painoksia on saatavilla kirjastoissa.Puntti ja Sintti palaavat oppimaan aakkoset Laukkasen kirjassa Metsänpeikot opintiellä, mutta tämä kirja julkaistiin vasta vuonna 1986. Myös sitä löytyy kirjastoista.
Elämäkertakirja, josta Mosku elokuva tehtiin on saatavissa kirjakaupoista. Kirjan tiedot:
Kännö, Sakari: Mosku, WSOY 2002. ISBN 951-0-27328-7
Toinen kaunokirjallisuuden luokassa oleva teos on myös
kirjakaupoissa:
Hihnavaara, Lauri: Luiron laulu, WSOY 2002. ISBN 951-0-27549-2
On olemassa myös Korhonen, Teppo: Moskun talo, Sodankylän Alaponkun pihapiiri ja sen kunnostus 1997-1998.Helsinki, Museovirasto, Rakennushistorian osasto, 2001.
Lapin kirjastojen Aurora-tietokannasta http://intro.rovaniemi.fi/Lappi?formid=find2 löytyy useita artikkeliviitteitä asiasanalla
Mosku sekä viittaus mm. K. M. Walleniuksen romaaniin: Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä sekä neljä muuta tarinaa.
Tuolle käsitteelle ei taida olla täysin vakiintunutta suomenkielistä nimitystä, mutta verkkoarkisto ei kuulosta ainakaan minusta hullummalta vaihtoehdolta. Kansalliskirjaston osoitteessa https://www.kiwi.fi/pages/viewpage.action?pageId=17762417 ylläpitämä sanasto tosin määrittelee sen olevan "Kansalliskirjaston ylläpitämä, kotimaisen yleisön saatavilla olevan verkkoaineiston arkisto", mutta merkitystä on aika lähellä sitä. Sanastossa termille institutional repository annetaan vastineeksi julkaisuarkisto, joten se voisi olla toinen mahdollinen termi, jos arkistossa on nimenomaan julkaisuja. Digitaalinen arkisto voisi olla myös yksi potentiaalinen termi, joka puolestaan voi sopia kuvaamaan hyvin monenlaista aineistoa, esimerkiksi myös…
Kyseessä saattaisi olla karekuoriainen (Megatoma undata).
Karekuoriainen esiintyy luonnossa lahopuissa, joissa sen toukat elävät usein erilaisten pistiäisten ja lintujen pesissä. Laji voi esiintyä myös vanhoissa hirsirakennuksissa, mutta sen toukat aiheuttavat vain harvoin merkittäviä tuhoja luonnonkuituisille materiaaleille ja nahalle.
Karekuoriaisen tunnistaa värityksestä. Mustan kuoriaisen peitinsiivissä on kaksi aaltoilevaa epämääräistä valkoisten suomujen muodostamaa poikkivyötä ja etuselän takakulmissa on vaaleat laikut. Laji on kooltaan 3,5–5,9 mm ja muodoltaan pitkän soikea.
Aikuiset karekuoriaiset talvehtivat ja ne lähtevät liikkeelle alkukesällä etsimään ravintoa ja lisääntymiskumppaneita. Muninta tapahtuu lahopuissa oleviin…
Sylvi Kekkosesta on kirjoitettu seuraavat elämäkerrat:
Mattsson, Anne: Sylvi Kekkosen elämäkerta, Helsinki, Art House, 2000, Juva, WS Bookwell
Vartio, Marja-Liisa : Sylvi Kekkosen muotokuva, Helsinki, Art House, 2000. 2. korj. painos.
Suhola, Aino: Luja ja urhoollinen sydän Sylvi Kekkosen elämä, Helsinki, Otava, 2000
Saure, Salme: Maamme ensimmäiset naiset, Jyväskylä, Gummerus, 1995
Pálmen, Aili (toim.)Sylvi Kekkosen muisto, Helsingissä, Otava, 1975
Seuraavissa teoksissa on myös tietoja Sylvi Kekkosesta:
Saure, Salme: Maamme ensimmäiset naiset, Jyväskylä, Gummerus, 1995
Maan äitejä--kirja Suomen tasavallan presidenttien puolisoista, Porvoo, WSOY, 1962
