Etiketin merkinnästä 1:ma ei löytynyt juurikaan tietoa. 1:ma saattaisi merkitä priimaa (ensiluokkainen, erinomainen). Tätä voisi tukea myös se havainto, että sekundaa on merkitty tällä tavalla II:da.
Lyhenne voi olla jokin epävirallinen merkintä, jos se on käsin kirjoitettu. Toisaalta merkintä voisi tarkoittaa hintaa, eli että yksi karamelliaski maksaa yhden markan. Joissain vanhoissa makeismainoksissa hinta merkittiin esimerkiksi 2:50, mikä tarkoittaa, että yksi aski maksaa 2,50 markkaa.
Hinnerjoen karamellitehdas toimi 1920 - 1930-luvulla. Yrityksen nimi oli Satakunnan Makeisia, mutta se käytti myös nimeä Satakunnan Mehu ja Makeistehdas. Yrityksen perustaja oli Oskar Nikula.
Lähteet:
Kuusisto, Antti: Makein kirja : makean ja…
Tässä muutamia kirjoja, jotka käsittelevät yhteisöllisyyden historiaa ja muutosta. Mukana on pari kirjaa, joissa painopiste on vielä 1900-lukua aiemmassa historiassa, mutta ajattelin, että nekin saattaisivat kiinnostaa.
Anttila, Erkko. Esikaupunkien vuosisata: paikallinen yhteisöllisyys Helsingin seudun vanhoissa työväen esikaupungeissa 1900-luvulla. Väitöskirja. (Helsingin yliopisto, 2015)
Kylä kaupungistuvassa yhteiskunnassa: yhteisöelämän muutos ja jatkuvuus. Holmila, Marja (toim.) (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001)
Perheen jäljillä: perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa 1400–2020. Ilmakangas, Johanna & Lahtinen, Anu (toim.) (Vastapaino, 2021)
Suomalaisen arjen historia 3. Modernin Suomen synty. Häggman, Kai &…
Celia-kirjaston nimi tulee sen perustajasta Cely (Cecilia) Mechelinistä, joka perusti Kirjoja sokeille -yhdistyksen vuonna 1890. Hän oli tuolloin vasta 23-vuotias.
Kirjasto valtiollistettiin v. 1978, jolloin sen nimeksi tuli Näkövammaisten kirjasto. Vuonna 2001 nimi muuttui muotoon Celia - Näkövammaisten kirjasto.
Lisää Celian historiasta:
http://www.celia.fi/web/guest/historia
Kolmen nyt jo aikuisen tyttären isänä sanoisin, että kaikki Mauri Kunnaksen kirjat sopivat mainiosti lukutaitoisille seitsenvuotiaille. Itse asiassa niitä voivat lukutaidottomatkin vallan hyvin katsella suurella mielihyvällä, koska kuvia on paljon ja ne ovat täynnä kekseliäitä ja opettavaisia yksityiskohtia. Koirien Kalevalassahan (1992) Kunnas on tehnyt omia muunnelmiaan Akseli Gallén-Kallelan tutuista maalauksista, joten kirja soveltuu mainiosti myös kuvataiteen historian opiskeluun. Kunnaksen kirjoissa on paljon toimintaa, mutta ei väkivaltaa vaan huumoria. Olen myös aika varma siitä, että jos koululaiset jollain saa kiinnostumaan Aleksis Kivestä, niin Seitsemän koiraveljestä (2002) on ehdoton suosikki.
Heikki Poroila
Kysymyksestä ei käynyt ilmi, kuinka vanhoista puhelinluetteloista on kyse. Viimeiset puhelinluettelot ilmestyivät vuonna 2017. Helmet-alueella puhelinluetteloita löytyy Pasilan seutuvarastosta. Varastossa on Helsingin puhelinluetteloita hyvin pitkältä ajalta, mutta myös muun Suomen puhelinluetteloista siellä ovat ainakin uusimmat. Varastoon pääsee tutustumaan keskiviikkoisin. Muinakin päivinä varaston aineistoon voi toki tutustua. Varaston kirjat toimitetaan kirjaston yleisötiloihin luettavaksi. Puhelinluetteloita ei voi lainata, mutta siksi ne ovat aina paikalla. Jos etsit tiettyä vanhempaa teosta, se voidaan toimittaa sinulle kaukolainaksi. Sinun kannattaa soittaa Pasilan kirjastoon 09 310 85 001 ja varmistaa, onko…
Puhelinkakun nimeä ei varmaan voi enää tarkasti jäljittää.
MTV uutiset on selvitellyt nimen vaiheita 13.11.2019 :"Puhelinkakun nimen alkuperästä kerrotaan kahdenlaista versiota. Ensimmäisen mukaan sentraalisantrat, eli puhelinkeskuksissa työskennelleet naispuoleiset puhelunvälittäjät, olisivat nautiskelleet puhelinkakkua tauoillaan, ja kakku olisi saanut nimensä siitä. Toisen arvion mukaan nimi viittaa kakun nopeaan valmistumiseen: herkku ehtii valmistua yhden puhelinsoiton aikana. Tarina ei tosin kerro, kuinka pitkä puhelu on kyseessä. " MTV
Unohdetut kakut blogissa on päädytty samaan tulokseen. https://www.satokangas.fi/Unohdetut%20kakut/index.html
Nettikeskusteluissa pohdittiin myös sitä, että kakku olisi nimetty aikansa…
Johan Ludvig Runebergin runot Svartsjukans nätter on viiden runoelman sarja. Mustasukkaisuuden yöt -sarjasta on olemassa sekä Otto Mannisen suomennos vuodelta 1948 että Tarmo Maneliuksen suomennos vuodelta 1987.
Mannisen suomennos löytyy teoksesta Johan Ludvig Runeberg: Runoteokset 1 (WSOY, useita painoksia).
Maneliuksen suomennos sisältyy teokseen Johan Ludvig Runeberg: Runoja. 1 (Sahlgren, 1987).
https://finna.fi
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Piafin ja Brelin ohjelmistosta on suomeksi julkaistu nuottina lähinnä artistien tunnetuimpia lauluja - Piafilta mm. En kadu mitään, Hymni rakkaudelle ja Pariisin taivaan alla; Breliltä Jos nyt menet pois, Päivät kuin unta ja Vanhojen rakastavaisten laulu. Nuotteja suomeksi näihin löytyy esim. Suuri toivelaulukirja -sarjasta.
Huomattavasti useampia Piafin ja Brelin lauluja on esitetty teattereissa, sekä suomeksi että ruotsiksi. Susanna Haaviston albumi Laulusi elää, Brel koostuu Liisa Ryömän Helsingin kaupunginteatterille laatimista suomennoksista. Haaviston Pakko saada laulaa - Edith Piaf -albumin laulutekstit puolestaan ovat pääosin Esko Elstelän teatterille tekemiä suomennoksia. Jotkut kappaleet on käännetty moneen kertaan eri…
Kyseessä on kappale Harhakuvia, englanninkielinen nimi on We pretend. Säveltäjät ovat S. Vlavianos ja R. Constandinos, suomenkieliset sanat on tehnyt Saukki. Laulu alkaa sanoilla Tiedät sen, vältellen katseet kohtaa. Kappaletta ovat esittäneet ainakin Arja Koriseva ja Matti Esko.
Tässä linkki hakutulokseen Kansalliskirjaston tietokannasta:
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?hiddenFilters%5B%5D=%23%3A%22%28%28building%3A0%2FNLF%2F%29+OR+%28building%3A1%2Fhelka%2F339%2F%29%29+NOT+%28building%3A1%2FNLF%2Farto%2F%29%22&dfApplied=1&lookfor=harhakuvia+vlavianos&type=AllFields&page=2
Hei!
Löysin sattumalta Kielikello-lehden artikkelista esimerkin sukunimestä Ots:
Esimerkiksi Ots, jonka virolainen genetiivi on Otsa, ja Ernesaks, viron genetiivi Ernesaksa.
Lähde: https://www.kielikello.fi/-/miten-virolaisia-sukunimia-taivutetaan-suom…-
Kirjastoissa on myös paljon viron kielen oppikirjoja, joita voi tulla lainaamaan.
Esim: Renate Pajusalu: Meie keelesild (Otava, 2017)
Jokaisella kirjalla on oma yksilöllinen numeronsa. Suosittua kirjaa voi olla kirjastojen kokoelmissa yhteensä satoja kappaleita ja niillä on tietenkin jokaisella oma yksilöllinen numeronsa, jotta tiedetään mikä kappale milloinkin on kyseessä.
Jos kirja jää palautuksessa rekisteröimättä, niin tietenkin on mahdollista että se päätyy hyllyyn, vaikka on rekisterin mukaan vielä asiakkaalla lainassa. Mutta tällöinkin kirja joko löytyy etsittäessä hyllystä, tai jos se menee uudestaan lainaan, niin uusi laina kumoaa aina vanhan ja kirja poistuu edellisen lainaajan tiedoista automaattisesti.
Pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyvät esim. seuraavat kauhukirjallisuutta käsittelevät kirjat:
- Ballinger: Hirviötieto (Helsinki 1993).
- Hänninen & Latvanen: Verikekkerit : kauhun käsikirja (Helsinki 1996).
Näiden teosten saatavuuden näet HelMet-aineistohaussa osoitteessa http://www.helmet.fi .
Hämeenlinnan kaupunginkirjaston ylläpitämästä Makupalat-linkkikirjastosta löytyy kauhukirjallisuutta käsitteleviä linkkejä ( http://www.makupalat.fi/kirjat1b.htm#tieteis ).
Kuopion Science Fiction Seura ylläpitää sähköistä scifi-, kauhu- ja fantasialehteä osoitteessa http://www.iwn.fi/kalaksikukko . Lehdessä on myös kauhukirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita.
Pääkirjastossa käy n. 4000 asiakasta päivässä. Tilastotietoja kirjaston toiminnasta löytyy kirjaston kotisivulta http://www.lahti.fi/kirjasto/tilastotietoja_vuodelta_2004.htm
Tuntomerkkien perusteella kyseessä voisi olla vuonna 1999 valmistunut Stephen Poliakoffin käsikirjoittama ja ohjaama brittiläinen 3-osainen minisarja "Shooting the Past". Se on julkaistu myös Suomessa ainakin DVD:nä.
Tarkempia lisätietoja mm. juonesta esimerkiksi Wikipediassa.
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan kyseessä on sama teos. Samuli Paulaharjun Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1939.Teoksesta on otettu useita painoksia, uusimman pitäisi ilmestyä vuonna 2025.Tiedot eri painoksista voit etsiä Fennicasta:https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
Valitettavasti näyttää siltä, että Charlotte Delbon teoksia ei löydy ainakaan Suomen suurimmista kirjastoista. Häneltä ei myöskään löydy suomennettuja teoksia. Englanniksi häneltä on saatavilla kaksi teosta, jotka ovat muistelmia: Auschwitz and After (1997) ja Days and Memory (1990). Hän on myös toimittanut teoksen Convoy to Auschwitz: Women of the French resistance (1997). Päätimme hankkia Turun kaupunginkirjastoon teokset Auschwitz and After ja Convoy to Auschwitz. Runokokoelmaa häneltä ei näytä olevan saatavilla.
