Muna-Reeta on Hilja Haahden runo. Runo on ilmestynyt kokoelmassa Tuomenterttuja (1899) ja löytyy myös valikoimasta Tämän runon haluaisin kuulla, osasta 2 (1987).
Vaikka en onnistunut löytämään asialle pitävää vahvistusta, on mitä luultavinta, että Vaitinaro on saanut nimensä samaan tapaan kuin samoilla tienoilla sijaitseva Pispanaro: "Pispa omisti niittymaata Hyhkyn itälaidalla Pyhäjärven rannalla. Tienoota sanottiin Pispanaroksi." (Helenius) Niin kuin muuallakin Suomessa, oli vanhan Pirkkalan isännillä paljon näiden henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuneita nimiä, joita heimoveljet olivat antaneet heidän ruumiillisten tai henkisten ominaisuuksiensa perusteella. Vaitti on mitä todennäköisimmin siirtynyt sukunimeksi hiljaiselle ja vähäpuheiselle ihmiselle annetusta lisänimestä. Otaksuttavasti vanhan Pirkkalan pitäjän Hyhkyssä on ollut tämänniminen isäntä, jonka mukaan Vaitinaro on sitten nimetty…
Laulaja Carola Standertskjöld-Liemolan hautapaikasta on kysytty aiemminkin Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi-palvelussa. Vastauksessa kerrotaan, että Carola on haudattu kotikartanon puistoon Hirsalaan. Lähteenä on käytetty Tuija Wuori-Tabermannin teosta Carola - sydämeen jäi soimaan blues (2004).
http://www.kysy.fi/kysymys/heihyvaa-uuden-vuoden-jatkoatiedustelisin-mi…
"Vuonna 1888 miehen päiväpalkka oli yksi markka. Hevosmies sai kaksi markkaa. Piiat ansaitsivat hieman vähemmän eli noin 70 penniä päivässä. Pohjois-Karjalassa oli myös tapana, että taloon tullessaan rengit ja piiat saivat vaatteet talon puolesta. Tätä tapaa yritettiin ajoittain muuttaa, mutta tilattoman väestön vastustuksesta siihen aina palattiin. Palkollisten ansioita ei voi pitää suuren suurina kun suhteutetaan ne vallitsevaan hintatasoon. Esimerkiksi 1888 tynnyri ruista maksoi 20 markkaa, voikilo 1 markka 20 penniä, täysikasvuinen härkä maksoi 50 markkaa ja lammas 7 markkaa 50 penniä.
Lähde: Enon historia 1860-1967. Ismo Björn. Jyväskylä 1994."
Yllä oleva lainaus löytyi osoitteesta
http://mail.edu.kitee.fi/~tietavai/historia/…
Talvisodan ajan sota- ja kenttäsairaaloista voi lukea ainakin seuraavista kirjoista:
-Lääkärinä sodassa. Suomen lääkäriliiton kokoamista muistelmista toim. Kyllikki Kauttu. Helsinki: Tammi, 1989.
-Suomen sotien 1939-1945 lääkintähuolto kuvina. Toimituskunta: Ensio Taipale … et al. Lahti: Sotilaslääkinnän tuki, 1990.
-Lääkkeen tie sodissamme vuosina 1939-1945: sotiemme lääkehuolto ja kenttäapteekkarien muistelmia. Toim. Mauno Turunen. Mikkeli 1992.
-Saksa-Äärimaa, Maija: Kenttäsairaalan matkassa : nuoren sairaanhoitajan sotapäiväkirja. Helsinki 1992.
Kirjoja voi kysyä lähimmästä kaupunginkirjastosta. Lisäksi kirjastosta kannattaa kysyä mahdollisuutta käyttää ARTO-artikkelitietokantaa. Asiasanoilla talvisota, sotasairaalat, kenttäsairaalat…
Tennysonin runoista vain pieni osa on suomennettu ja The lady of Shalott näyttää valitettavasti kuuluvan niihin suomentamattomiin. Tennysonia on suomeksi saatavilla vain muutamassa antologiassa; yhtään kokonaista runokokoelmaa tai käännösvalikoimaa hänen tuotannostaan ei meillä ole julkaistu.
Sana maailma on esiintynyt Suomen kirjakielessä jo Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, mutta sanan keksijää ei voida tietää. Sana edustaa rakenteeltaan ikivanhaa yhdyssanatyyppiä, jossa rakenneosat ovat rinnasteisessa suhteessa keskenään. Yhdyssanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim karjalan "moailma" ja viron "maailm". Rinnasteisia yhdyssanoja on myös suomen etäsukukielissä, joten tämän sananmuodostuskeinon katsotaan olevan kantauralilaista perua.
Tiedot löytyvät Kaisa Häkkisen teoksesta Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY 2004)
Tämä Portian lausuman ajatus on William Shakespearen näytelmän Venetsian kauppias neljännen näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta.
"The quality of mercy is not strain'd,
It droppeth as the gentle rain from heaven
Upon the place beneath: it is twice blest;
It blesseth him that gives and him that takes."
Tiina Ohimaa ja Alice Martin ovat suomentaneet kohdan näin:
"Armon luonteeseen ei pakko kuulu.
Se pisaroi kuin taivaan lauha sade
alas maahan. Siunaus on kaksinkertainen:
se siunaa antajan ja vastaanottajan."
Paavo Cajander suomensi kyseisen kohdan vuonna 1883 seuraavasti:
"Pakoittaa ei voi laupeutta lainkaan;
Kuin vieno sade taivaast´ alas maahan
Se tiukkuu, kaksin kerroin siunattuna:
se siunaa antaja ja ottajan."
Näytelmästä on olemassa…
Sanonta "Viisas ymmärtää vähemmälläkin" on lähtöisin Plautukselta peräisin olevasta latinankielisestä ilmauksesta Sapienti sat, 'kylliksi viisaalle; viisas ymmärtää mistä on kysymys, viisalle ei tarvitse selittää enempää'. (Arto Kivimäki, Summa summarum : latinankielisiä termejä)
Kalle Holmbergin ohjaamassa, Paavo Haavikon Kalevala-aiheiseen romaaniin perustuvassa Rauta-aika -elokuvassa on kohtaus, jossa Lemminkäinen suojautuu hirven sisään.
Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat-romaanisarjasta tehdyssä tv-elokuvassa on myös kohtaus, jossa isä pelastaa poikansa paleltumasta laittamalla lapsen ison eläimen avattuun vatsaan.
Pentti Haanpään kertomuksessa Makuusäkki päähenkilö (Rimppi) menee hirven kaadettuaan ja nyljettyään väsyneenä talvipakkasessa nukkumaan kaatamansa hirvennahan sisään. Kertomuksen mukaan lappalainen nukkuu tarvittaessa nahkapussissa, makuusäkissä. Aamulla päähenkilö onkin pulassa kovaksi jäätyneen hirvennahan sisällä. Kertomus löytyy ainakin Erno Paasilinnan toimittamasta, Haanpään kertomuksia…
Selvittelin asiaa selailemalla aihetta käsittelevää kirjallisuutta, mutta ensimmäisestä käyttökerrasta ei löytynyt tietoa. Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjan ”Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa” (Kirjapaja, 2007) esipuheessa sanotaan käsitettä ”luokkaretki” (”klassresa”) on käytetty Ruotsissa tarkoittamaan ”työväenluokasta lähtöisin olevan henkilön sosiaalista nousua” (s. 8). Suomessa sen sijaan heidän mukaansa on puhuttu enemmänkin sosiaalisesta noususta. Kyse ei siis olisi tämän mukaan niinkään maaltamuutosta tai Ruotsiin muuttamisesta vaan noususta korkeampaa yhteiskuntaluokkaan.
Luultavasti termi on ollut aika populaari, sillä sitä ei löytynyt vanhemmista sosiologiaa käsittelevistä teoksista, vaikka niissä käsitellään kyllä…
Minnan pääsiäismuna löytyy Marjatta Pokelan lastenlaulukokoelmasta Eveliinan lauluja. Siinä on sanat ja nuotit kosketinsoittimille. Leppävaaran kirjastosta teos on tällä hetkellä lainassa, mutta sitä löytyy monista pääkaupunkiseudun kirjastoista.
Kuunsirppi on keskeinen islamilainen symboli. Se muistuttaa kuukalenterista, jonka mukaan islamin uskonnollinen elämä on järjestetty. Muslimeille kapean sirpin näkyminen iltataivaalla on merkki kuukauden vaihtumisesta. Erityisen tärkeässä asemassa Kuu on Ramadanin, islamilaisen hijra-kalenterin yhdeksännen kuukauden alun merkkinä. Silloin alkaa kuukauden mittainen uskonnollinen paasto. Kuunsirppiä käytetään myös islamin leviämisen vertauskuvana. Islamin symbolia täydennettiin 1600-luvulla viisisakaraisella tähdellä. Sakaroiden on sanottu viittaavan islamin viiteen peruspilariin – uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus – mutta tämä on pelkkä vahvistamaton olettamus.
Sen paremmin kuunsirpin kuin tähdenkään…
Risto Ahti on suomentanut Blaken runon Auguries of innocence kirjaansa William Blake & vimmainen genius (Sanasato, 2001) nimellä Viattomuuden tunnusmerkit. Ahti on tulkinnut Blaken kuuluisat aloitussäkeet näin: "Nähdä Maailma Hiekanjyvässä, / Ja taivas Villikukassa".
Lähtisin purkamaan kysymystäsi suomalaisten heimojen kautta - vaikka ne eivät olekaan nykyisin enää niin selkeästi erotettavissa, kuin aiemmin historiassa. Perustietoa suomalaisista heimoista löytyy ihan Wikipedian Suomalaiset heimot -artikkelista. Artikkelin mukaan suomalaiset heimot ovat muinaisia etnisiä ryhmiä - siis enemmän ja vähemmän erillään toisistaan eläneitä porukoita. Etninen ryhmä -Wikipedia-artikkeli määrittelee ne näin:
"Etnisellä ryhmällä tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jonka katsotaan muodostavan erillisen ryhmän, joka perustuu sen jäsenten yhteiseen kulttuuriperintöön, uskontoon, kieleen, alkuperään tai ulkonäköön. Etniset ryhmä korreloivat kielialueiden kanssa ja ryhmien väliset etniset ja kielelliset rajat ovat usein…
Suomen sanojen alkuperä (osa 2; SKS ja Kotus, 1995) kertoo, että polku liittyy verbiin polkea. Se on esiintynyt suomen kirjakielessä sen alusta lähtien, ja sanalla on vastineita lukuisissa sukukielissä, joskin merkitys voi hiukan vaihdella. Koska tietoa sanan lainautumisesta ei ole, sitä voidaan pitää omaperäisenä sanana.
Kirjastossa sähköisenä käytössä oleva MOT Synonyymisanakirja antaa sanalle polku synonyymit ura ja tie. Suomen sanojen alkuperä (osa 3; SKS ja Kotus, 2000) kertoo, että myös nämä sanat ovat esiintyneet suomen kirjakielessä alusta lähtien. Siten nekin voidaan laskea omaperäiseksi, koska tiedossa ei ole lainaustumista muista kielistä.
Luultavasti sanoilla on ollut hiukan erilaisia merkityksiä, ja nykykielessähän tie…
Daffodils (tai I wandered lonely as a cloud, lähteestä riippuen) on suomennettu.
Wordsworth-suomennosvalikoimassa Runoja (WSOY, 1949) kysymyksessä siteerattu kohta kuuluu Aale Tynnin suomentamana seuraavasti:
"Niin yksin kuljin vaeltain
kuin pilvi yllä kumpujen,
kun äkkiä mä nähdä sain
narsissiryhmän kultaisen."
Tässä valikoimassa runo esiintyy ilman otsikkoa Mielikuvitus-sikermän seitsemäntenä runona.
Antologiassa Tuhat laulujen vuotta (WSOY, 1957) on Aale Tynnin myöhempi suomennos, otsikolla Vaelsin halki maisemain:
"Vaelsin halki maisemain
kuin pilvi yksin kulkien,
silmiini äkkiä kun sain
narsissiryhmän kultaisen."
Edith Holdenin Luontopäiväkirja 1905 -kirjasta (Otava, 1989) Keltanarsissit löytyy Aila Meriluodon suomentamana:
"Kuin…
Valenssi on se sanan ominaisuus, että se esiintyy tietynlaisten täydennysten kanssa. Selvimmin valenssillisia ovat verbit; esim. ihastua saa kaksi täydennystä, joista toinen ilmaisee ihastujan ja toinen ihastuksen kohteen (Tyttö ihastui räppiin), ja verbi asettaa saa kolme täydennystä: ne ilmaisevat asettajan, asetettavan entiteetin ja paikan, johon tämä päätyy (Äiti asetti maljakon pöydälle). Täydennysten määrän mukaan puhutaan yksi-, kaksi- tai kolmipaikkaisista verbeistä ja verbien paikkaisuudesta. Valenssin mukaiset täydennykset ovat verbin yhteydessä pakollisia, joskaan niitä ei ole aina pantu ilmi lauseessa vaan ne ymmärretään merkityksen kannalta mukana oleviksi: verbit kuvaavat tapahtumia tai tiloja, joihin väistämättä kuuluu…
