Marketta on muuntuma Margaretasta (kreikan kielessä 'helmi'). Margareta oli marttyyrineito, joka surmattiin keisari Diocletianuksen toimeenpanemissa vainoissa 300-luvulla Vähässä-Aasiassa.
Marjatta on Kalevalan loppurunossa esiintyvä nimi. Nimi on sekamuoto Marketasta ja Mariasta. Maria-nimen alkuperästä löydät tietoa tämän palvelun arkistosta kirjoittamalla hakulaatikkoon esimerkiksi Maria ja etunimet. Arkiston osoite on http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/arkisto.aspx
Milka on Emilian ja Ludmilan muunnos, mutta myös itsenäinen raamatullinen nimi (heprean kielessä 'kuningatar'). Vanha testamentti tuntee kaksi Milkaa.
Lähde:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
Christer Kihlman on julkaissut kaksi runokokoelmaa Rummen vid havet (1951) ja Munkmonolog (1953). Fennican, Suomen kansallisbibliografian mukaan niitä ei ole suomennettu.Christer Kihlman on julkaissut runoja sisältävän kokoomateoksen yhdessä Henrik Tikkasen kanssa, joka on tehnyt kirjaan piirrokset. Teoksen nimi on Alastomat ja autuaat (De nakna och de saliga) ja sen on vuonna 1982 suomentanut Pentti Saaritsa, joka on useiden Kihlmanin teosten suomentaja. Christer Kihlmanin teoksia ovat suomentaneet lisäksi Oili Suominen, Pentti Saarikoski, Esa Adrian ja Kristiina Kivivuori."Kurjet" -runoa on siteerattu internetissä, mutta tarkat lähdetiedot puuttuvat. Runon alkuperää emme valitettavasti pysty selvittämään saatavilla olevien tietolähteiden…
Kirjassa Suomen rahat arviohintoineen vuodelta 2002 annetaan vuoden 1907 5 pennin arviohinnaksi 50 senttiä. Arviohinta on kolikolle, joka on sellaisessa kunnossa, jossa se yleisimmin esiintyy. Kolikkoa on aikanaan ollut jakelussa 766 889 kpl. Esimerkiksi vuoden 1910 5 pennin kolikkoa tehtiin vain 66 000 kappaletta ja sen arvo onkin tänä päivänä 25 euroa.
Saksalais-puolalais-itävaltalainen yhteistuotanto, pala-animaatiosarja Muumien maailma tehtiin vuosina 1977–1982. Suomen televisiossa sarjaa esitettiin 1980-luvulla nimellä Muumilaakson tarinoita. https://fi.wikipedia.org/wiki/Muumien_maailma
Kysyjä tarkoittanee kuitenkin myöhäisempää Muumilaakson tarinoita -sarjaa, vuosina 1990–1992 tehtyä animaatiosarjaa. Se oli Suomessakin hyvin suosittu. https://fi.wikipedia.org/wiki/Muumilaakson_tarinoita
Sarjan taustamusiikit sävelsi japanilainen Sumio Shiratori. Hän sävelsi kuvakäsikirjoitusten pohjalta yhteensä 260 eri kappaletta. Japanin ulkopuoliset, myös Suomessa soivat tunnusmusiikit sävelsi hollantilainen Pierre Kartner. Suomen- ja ruotsinkieliset versiot esittää Benny Törnroos. Kaksi…
Elina Karjalaisen Ilmapallossa -runo (alkaa sanoilla "Ilmapallon korista..") löytyy kirjasta Taivastelija. Kirjan sekä siis runon julkaisuvuosi on 1986.
Kysymiäsi kahta muuta runoa emme ole onnistuneet löytämään painetuista lähteistä.
Elefantti -runo puolestaan löytyy ainakin Taikurin hatun lorupankki -blogin sivuilta, ilman tekijätietoja: http://lorupankki.blogspot.com/2008_06_01_archive.html
Runojen hakemiseen ei ole olemassa tuollaista kuvaamasi palvelua, ikävä kyllä! Kirjastossa käytämme hakemiseen erilaisia hakuteoksia kuten Pikku Pegasosta sekä Mervi Kosken toimittamia Lastenrunojen hakemistoa 1 ja 2. Ainoastaan käännösrunoista on olemassa tietokanta, Linkki maailman runouteen, http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/
Aristoteles tarkoittaa parasta ja tulee kreikan kielen sanoista "aristos totalis". Englanninkielisissä maissa on käytössä yleensä muoto Aristotle.
Alex on lyhentymä Alexanderista. Nimi on kreikkaa ja tarkoittaa puolustajaa, suojelijaa ja auttajaa.
Samuel tulee heprean sanasta "schemuel", "Jumalan nimeen" tai "hänen nimensä on Jumala", kansanomainen tulkinta "jumalalta pyydetty".
Sofia on kreikkaa ja tarkoittaa viisautta - filosofia-sanan alkuperäinen merkitys onkin "viisauden rakastaminen".
Ida on etenkin Saksassa ja Ranskassa suosittu pyhimysnimi, joka on ilmeisesti lyhentymä Id(a)berga-, Iduberga- ja Edburga -pyhimysten nimistä.
Maria on alkujaan heprealais-aramenialainen nimi, jonka merkityksestä ei ole varmaa tietoa: on arveltu, että…
Suomen evankelisluterilaisen kirkon mukaan:"Ehtoollinen on toinen luterilaisen kirkon pyhistä toimituksista eli sakramenteista. Jeesus itse on käskenyt seuraajiaan nauttimaan leipää ja viiniä hänen muistokseen."https://evl.fi/kirkossa/messu-eli-jumalanpalvelus/ehtoollinen
Raamatussa sanotaan: "Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti ja mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. '
Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: 'Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun…
Kyseessä lienee jonkinlainen väärinymmärrys, sillä alun perin ilmeisesti sotilaskielestä peräisin oleva sanonta on liittynyt nimenomaisesti hymyilemättömyyteen. Jari Tammen Suuri haistattelusanakirja mainitsee tämän hymynhyydytyskäskyn muodossa "hymy pyllyyn". Hymy pyllyyn oli myös tv-viihdesarjan nimi. Siinä tunnetut näyttelijät yrittivät juontaja Maria Sidin johdolla saada yleisön joukosta valitun katsojan nauramaan. Katsoja puolestaan yritti olla nauramatta. Onnistumisesta oli luvassa rahapalkinto.
Voisi kuitenkin otaksua, että kysymyksessä tarkoitetussa merkityksessä "hymy takapuolessa" on jonkinlainen tehostettu versio perinteisemmästä sanonnasta "hymyillä suu korvissa".
Sukunimi Sokura on eteläkarjalainen nimi. Kirjallisissa dokumenteissa on merkintöjä tämännimisistä 1500-luvulta. Luumäellä Sokura on myös kylännimi. Antreassa taas on Sokuranmaa-niminen kylä. Nimi Sokura voisi olla samaa perua kuin nimi Sokka, jonka arvellaan olevan peräisin venäläisestä ristimänimestä Sofon.
Lähde: Mikkonen, Pirjo : Sukunimet (Otava 2000)
Pikaisella tiedonhaulla löysin maksumuurin takana olevan lehtiartikkelin ja nostona siitä näkyi maininta, että vanha nimitys raakku tulisi venäjän kielen simpukkaa tarkoittavasta sanasta rakushka. Tutkin asiaa lisää Suomen etymologisesta sanakirjasta, joka löytyy Kotimaisten kielten keskuksen / Kotuksen sivujen kautta. Siellä hakusana raakku tuotti tuloksen, joka vahvistaa etymologian olevan venäjän kielessä. Sana raakku on myös Kotuksen hyväksymä.Suora linkki Suomen etymologiseen sanakirjaan on https://kaino.kotus.fi/ses/
Kyseessä on todellakin Kasevan biisi nimeltään "Striptease-tanssija". Se on ilmestynyt levyllä "Silloin kun" (1974). CD-versio on ilmestynyt 1991. Levyn saatavuuden voit tarkistaa pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta http://www.libplussa.fi
Pronssiottelun puuttumiseen ei ole mitään virallista selitystä. Todennäköisesti suurin syy on yleinen vähäinen kiinnostus yleisön ja pelaajien taholta. Pronssiottelua ei nähdä riittävän houkuttelevana, kun välierissä hävinneiden joukkueiden suurin panos on jo mennyt. Jalkapallossa pronssimitali ei muutenkaan edes MM-kisoissa ole niin arvostettu kuin monissa muissa urheilulajeissa. Myös pronssiottelun sovittaminen kisaohjelmaan tuo lisähaasteen, jos ottelun täytyy olla päivää ennen finaalia.
Lähde:
http://www.spiegel.de/sport/fussball/fussball-em-2016-warum-gibt-es-kein-spiel-um-platz-drei-a-1102000.html
Lennart Meren teoksen Hopeavalkea mukaan Viron pääkaupungilla on yhdeksäntoista nimeä, joista tunnetuimmat ovat Tallinna, Reval ja Lindanisa ja vähemmän tunnettuja suomalaisten Kesoi, venäläisten Ledenets sekä lättiläisten Danepils. Meri pohtii kymmensivuisessa artikkelissaan "Miten vanha Tallinna on?" eri nimien historiallista taustaa.Kaupunkina Tallinna mainitaan säilyneissä asiakirjoissa ensimmäistä kertaa 1238. Silloin se siis oli jo varmasti olemassa Itämeren maailmassa tunnettuna kaupunkina. Virallisesti Tallinnasta, tai siis tuolloin saksalaisittain Revalista, tuli kaupunki 1248, kun se sai Lyypekin lain kaupunkioikeudet. Tallinnan vironkielinen nimi merkitsee yksinkertaisesti ”tanskalaisten kaupunkia” (taani linn) ja sellaisena…
Sellon kirjaston dia-skannerilla pitäisi onnistua myös negatiivien skannaus. Myös Tapiolan kirjastossa on dia-skanneri, soittamalla kannattaa varmistaa onnistuuko siellä myös negatiivien skannaus.
Helsingissä dia-skannereita löytyy Lasipalatsin kohtaamispaikalta, Itäkeskusksesta, Kontulasta, Malmilta, Pohjois-Haagasta, Töölöstä ja Vuosaaresta. Ennen paikanpäälle menemistä kannattaa varmistaa onnistuuko negatiivien skannaus.
Seuraavassa kirjassa on näytteitä Ilomantsista:
Forsberg, Hannele: Pohjois-Karjalan murrenäytteitä. 1988.
Vanhempia murrenäytteitä on kirjassa:
Suomen kansan murrekirja 2 : itämurteet. 1945.
Vielä vanhempaa kieltä käsittelee Aimo Turunen kirjassaan Mantsin laulu : Ilomantsin ja sen lähitienoiden kalevalaista kansanrunoutta, 1987. Siinä on esitelty ilomantsilaisia runonlaulajia ja heidän runouttaan. Luvussa Pohjois-Karjalan kansanrunouden kielestä s. 16 on kerrottu itäisistä murteista.
Aluetietokanta Koivikosta löytyi asiasanoilla 'Ilomantsi, murteet' ja 'Pohjois-Karjala, murteet' joitakin aiheseen liittyviä lehtiartikkeliviitteitä:
Turunen, Aimo: Pohjois-Karjalan murteen itäiset ainekset.
Karjalainen viesti 1988:1, s. 11-14
Turunen, Aimo:…
Irjala oli ollut rälssitilana vapautettu maaverosta kuninkaalle suoritettavaa ratsupalvelusta vastaan. Käytettävissä olevista kartanokirjoista eikä verkosta löytynyt vastausta kysymykseen miksi kartanoa kutsuttiin kasarmiksi. Voisikohan nimitys juontaa jurensa rälssiajoilta? Kirjastoissa on jonkin verran kartanokirjoja, joita kannattaa tiedustella niistä etenkin jos niiden tietoja ei ole aineistoluettelossa. Esim. teoksessa Suomen kartanot ja suurtilat (1939)on Irjalan kartanosta kirjoitettu sivulla 192. Kirjaan voi tutustua mm. Sellon kirjastossa Leppävaarassa ja sen sivuista voi ottaa valokopioita.
Yle Arkistosta löytyi tieto, että Heikki ja Kaija –sarjassa on kaksikin tunnussävelmää. Duurista molliksi muuttuvan, ilmeisesti juuri tuo puhallinkvintetoksi kuvailemasi kappale on Leonid Bashmakovin säveltämä. Toinen, iloisempi kappale on Juhani Raiskisen sävellys.
Yle Arkistosta arveltiin, että kappaleet on sävelletty kyseistä sarjaa varten. Kappaleista ei löytynyt mitään tarkempia tietoja, esimerkiksi nimeä tai opusnumeroa.
Yleisurheilu.fi-sivustolla on Koulussa yleisurheillaan -esite, jossa kerrotaan kiekonheitosta mm. näin: "linkoava heitto kiekon lähtiessä pyörimään etusormen kautta heittosuuntaan."
https://www.yleisurheilu.fi/sites/default/files/h_hetki_koulussayleisurheillaan.pdf
Kalevala on käännetty ensi kerran englanniksi vuonna 1907. Se julkaistiin kirjasarjassa Everyman`s Library. Kääntäjä oli William Forsell Kirby ja kustantaja J.M. Dent & Co ja E.P. Dutton & Co.
Mahtavasta eepoksestamme on olemassa useita käännösversioita mm. Oxford University Pressin pokkariversio, 1989. Sen kääntäjä on Keith Bosley. Myös OTAVA on julkaissut Kalevalan englanniksi vuonna 1988. Sen on kääntänyt Eino Friberg ja kuvittanut Björn Landström.
