Esim. seuraavat löytyvät Helmetistä : www.helmet.fi
1. Taivaanpojan verkko : värisatuja / Hannele Huovi ; kuvittanut Kristiina Louhi KIRJA 2002
2. Saahinkaisen samettiviitta / [toimittaja, laulujen säveltäjä, musiikki- ja tanssiohjeet: Aija Leinon KIRJA 2000
3. Taiteilija Romielsin ihmeelliset värit : tarinoita ja satuja / Matti Masajev KIRJA 1996
4. Peikonpojan värikätkö / Petra Szabo ; suomentanut Päivi Lankinen KIRJA 1993
5. Taivaanpojan verkko : värisatuja / Hannele Huovi ; kuv. Kristiina Louhi
6. Sininen joulupukki / Simon Tom, suom. Sinikka Sajama, Mäkelä 1998
7. Babarin värikirja / Laurent de Brunhoff, Perhemediat 2006
8. Sika ja värit /Julia Vuori, Otava 2004
9. Touhu Possu ja hauskat värit / Christian Fox…
Napoleonin rakastajattaren, puolalaisen kreivittären Marie Walewskan (1789-1817) mukaan on nimetty kalaruoka 'Kuha à la Walewska': nahattomat, rullalle käärityt kuhafileet kypsytetään uunivuoassa kalaliemessä ja kuivassa valkoviinissä ja tarjoillaan uunissa hieman ruskistetun juures- tai perunasoseen kera.
Marie Walewskalla ja Napoleonilla oli yhteinen avioton poika Alexandre Joseph Colonna (1810–68), joka toimi sittemmin muun muassa ulkoministerinä ja senaattorina.
Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja (Otava, 2009)
Facta Online Tietosanakirja (WSOY)
http://en.wikipedia.org/wiki/Countess_Marie_Walewska
Sellon kirjaston dia-skannerilla pitäisi onnistua myös negatiivien skannaus. Myös Tapiolan kirjastossa on dia-skanneri, soittamalla kannattaa varmistaa onnistuuko siellä myös negatiivien skannaus.
Helsingissä dia-skannereita löytyy Lasipalatsin kohtaamispaikalta, Itäkeskusksesta, Kontulasta, Malmilta, Pohjois-Haagasta, Töölöstä ja Vuosaaresta. Ennen paikanpäälle menemistä kannattaa varmistaa onnistuuko negatiivien skannaus.
Ensimmäinen runo on T. H. Körnerin Maailman tekijä. Se löytyy Keskikoulun lukukirja 1:stä (3.p. 1965). Pekasta kerrotaan Olli Vuorisen Kova pää -runossa, joka sisältyy teokseen Lausuntarunoja
nuorelle väelle (Valistus 1951). Kumpaakin teosta voi tiedustella
esim. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjastosta.
Kansallisbibliografiasta löytyy Antero Taivalkosken suomentama Kreivitär Monte-Christo eli Salaperäinen nainen (Tampere: K. L. Rantanen , 1909) eli teos on ainakin Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmissa. Lisäksi se löytyy Turun yliopiston kirjaston ja Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokannoista.
Jos olet saanut kirjastokortin alle 15-vuotiaana, se on voimassa, kunnes täytät 15 v. Siinä yhteydessä korttiin tehdään muutoksia.
Jos olet hukannut kirjastokorttisi, se tulee kuolettaa ilmoittamalla asiasta kirjastoon. Kirjastokortin katoamisesta voi jättää ilmoituksen nauhalle kirjastojen ollessa suljettuna soittamalla puhelinnumeroon 09-310 85309. Et ole vastuussa siitä aineistosta, joka on lainattu kadonneella kortilla sen jälkeen kun ilmoitus kortin katoamisesta on tehty.
Kadonneeksi ilmoitettu kirjastokortti poistetaan käytöstä. Uusi kirjastokortti on maksullinen. Alle 15-vuotias saa maksaa uudesta kortista kaksi euroa ja yli 15-vuotias kolme euroa.
Alle 15-vuotias saa kirjastokortin huoltajan tai toisen täysi-ikäisen vastuuhenkilön…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Pakkalan kirja Sukunimet antaa Armisesta seuraavat tiedot:
nimi on saattanut kehittyä miehen etunimestä Arminius, joka on latinalaistettu muoto saksalaisesta nimestä Herman. Epätodennäköisempi vaihtoehto on, että nimi olisi kehittynyt naisennimestä Armida.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Herman -nimi tulee muinaissaksalaisista sanoista heri=sotajoukko ja man=mies, siis Herman=sotilas.
Arminen on kaakkoissuomalinen sukunimi ja sitä on esiintynyt Karjalan kannaksella ja Suur-Lappeen alueella. Lappeella Armilan kylässä on ollut Armisia jo 1540-luvulla.
Lila-nimen taustasta on olemassa erilaisia tulkintoja. Se voidaan nähdä pidentymänä tai muunnoksena Elisabetin hellittelymuodoista, kuten Lil, Lill, Lily, Lilly, Lilian ja Lillian, tai lyhentymänä lila-loppuisista nimistä, kuten Delila. Joissakin maissa nimen alkuperänä pidetään Leilaa. Suomessa Lila liittyy väriin liila ja sitä kautta nimeen Liila, joka naisennimenä on myös kansanomainen muunnos nimestä Delila.
Delilan merkitystä ei tiedetä varmasti, mutta tämän alkuperältään heprealaisen naisennimen on selitetty tarkoittavan muun muassa "hentoa, herkkää" tai "riutuvaa, kaihoisaa". Elisabetin tausta on niin ikään hepreassa ja naisennimessä Elisheba, joka tarkoittaa "Jumala on valani". Leila on alkuaan arabialainen ja…
Suomen ympäristökeskus on seurannut pintavesien tilaa valtakunnallisilla ja alueellisilla seurannoilla 1960-luvulta lähtien. Uusin luokitus vuosilta 2000-2003 löytyy Ympäristökeskuksen pintavesien laatua käsittelevältä sivustolta:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=179102&lan=FI
Sivustolta löytyy mm. värikoodattu Suomen kartta järvien, jokien ja merialueen vedenlaadusta 2000–2003( http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=15739&lan=fi ), mutta myös tarkempia alueittaisia karttoja. Ks. esim. kartta: Vesien laatu Jokioisilla 2000-2003:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=38774&lan=fi
Lisää tietoa aiheesta voi kysyä Hämeen ympäristökeskuksesta:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=209475&lan=fi…
Molempien Kemijokien suussa sijaitsee Kemi-niminen kaupunki. Vienan Kemi mainitaan lähteissä ensimmäisen kerran 1400-luvulla, Suomen Kemi 1300-luvulla. Molemmat ovat siis hyvin vanhoja.Suomen murteiden sanakirjan mukaan kemi tarkoittaa mm. kenttää tai niittyä. Vienan Kemin nimi on venäjäksi Кемь (Kem), mistä voisi ehkä päätellä, että nimen taustalla ei ole sama murresana kuin Suomen puolella.Lisätietoa:https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemi_(Viena)https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemin_historiaKemi Suomen murteiden sanakirjassa
Kustaa Vilkunan Etunimet-teoksen mukaan Linnea-nimi on tullut sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen almanakkaan ruotsalaisen kasvitieteilijän Karl von Linnén kunniaksi. Suomessa esiintyy myös Linnean suomalaistettu muoto Vanamo. Edith, Edit tai Eedit on vanha englantilainen nimi Edgith, joka tarkoittaa onnellista taistelua tai rikasta sotaa. Elsa puolestaan on suomalainen muunnos nimestä Elisabeth. Elisabeth on alkuperältään heprealainen nimi Eliseba (Jumala on valani). Muita nimen muunnoksia ovat esim. Ilse, Lisa, Elise ja Liisa. Mikaelin nimi pohjautuu heprealaiseen arkkienkeli Miikaelin nimeen. Miikael on ylin seitsemästä pääenkelistä. Aku tai muut suomalaistetut nimimuodot Aki, Aukusti ja Kusti ovat muunnelmia etunimestä August, joka…
Ihan täsmälleen kysymyksessä siteeratun kaltaista säettä en onnistunut löytämään, en edes Eeva Tikan runotuotannosta. Sangen lähelle etsittyä osuu Elisabet Laurilan runo Maani, joka sisältyy hänen vuonna 1972 julkaistuun kokoelmaansa Elisabetin runoja. Vuonna 1978 ilmestynyt Kootut runot sisältää samaisesta runosta laajemman kaksisäkeistöisen version.
Maani
Sininen maani
Valkoinen maani
Punainen maani
Suomi itsessäni
jota kannan mukanani
maailman halki --
Etunimi Luukas voidaan taivuttaa joissakin sijamuodoissa kahdella tavalla. Yksikön genetiivi voi siis olla joko Luukaksen tai Luukkaan.
Vierasperäiset s-loppuiset nimet taivutetaan yleensä käyttämällä i-sidevokaalia. Genetiivimuoto nimestä Thomas on siis Thomasin, silloin kun on kyse vieraskielisestä nimestä (samoin kuin esimerkiksi Charles - Charlesin). Jos kyse on suomalaisen Thomaksen nimestä, genetiivimuoto on Thomaksen.
https://kaino.kotus.fi/etunimientaivutus/index.php?s=hae
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/nimien%20taivutus/ohje/632
https://www.kotus.fi/kielitieto/yleiskieli_ja_sen_huoltaminen/nostoja_k…
Monikon genetiivi sanasta puolustusvoimat on puolustusvoimien tai puolustusvoimain.…
"Miksi romaanien alkuja siteerataan, mutta edes suurimpien klassikkojen viimeisistä virkkeistä harva muistaa mitään?" kysytään Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin Maailmojen loput -kirjan esittelytekstissä. Kirjojen lopetukset ovat eittämättä jääneet aloitusten varjoon. Melkoisen liudan "maailman ja Suomen kirjallisuuden väkevimpiä alkuja" esittelevä kirja kyllä löytyy (Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi, Aloittamisen taito), mutta lopetuksista kiinnostunut saa tyytyä edellä mainittuun Vuolan ja Melenderin teokseen, joka yleisluontoisen romaanin loppuja koskevan pohdinnan ohella sisältää pienoisesseidensä yhteydessä kolmekymmentä valikoitua lopetusta.
Suomi oli 1800-luvun lopulla vielä suurimmalta osin maatalousyhteiskunta, jossa tyypillinen miehen ammatti oli renki. 1800-luvun loppupuolella renki ansaitsi vuodessa rahapalkkaa 100-150 markkaa. Tämän lisäksi palkkaan sisältyi erilaisia luontoisetuja.https://veteraanienperinto.fi/index.php/tietopankit/kertomuksia/itsenaistymisen-vuodet/nuorisoa-1800-luvun-lopulla/Vuoden 1899 100-150 markkaa olisivat nykyrahassa 557-835 euroa.https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html
Kirjastoista löytyy monenlaisia helppolukuisia sarjoja lukemista aloitteleville.
Kaikkein helppolukuisimmat löytyvät Kipinät-sarjasta. Näistä ohuista kirjasista löytyy joka sivulta kuva, ja pari kolme hyvin helppoa tavutettua lausetta (sarjan kirjoja esim. Min-ne mar-su me-ni?, Su-si o-saa,aa-si o-saa). Samantyyppisiä, mutta hauskempia ovat Hannele Huovin Onnin ja Ennin tie, Pötyä!sanoi mummo,Kenkku kettu, Kummallinen pöytä ja Pikku kulta Pökö Pää.
Hieman pitemmälle ehtineelle lukijalle suosittelisin Sininen banaani- sarjaa. Kirjoissa on värikkäät kuvat, ja sarja on sangen suosittu. Sarjan kirjat ovat tosin käännöksiä, joten lauserakenteissa ei ole aina huomioitu helppolukuisuutta.
Onnistuneet kuvat ja kivat tarinat ovat myös Helena…
Mahdoton tietää, mitä sanoittaja tarkalleen on tekstillä tarkoittanut, mutta sanoituksen voisi tulkita vain kuvailevan Baloo-karhun rentoa elämänasennetta ja uskoa luontoäidin huolenpitoon.
