Lapio on kivikautinen keksintö. Se kehittyi suurten eläinten lapaluista tehdyistä työkaluista, joita käytettiin piikiven louhimiseen. Lapion etäinen edeltäjä oli kaivukeppi, jolla entisaikojen maanviljelijät rikkoivat maanpinnan ennen kylvötöitä.
Britanniassa käytettiin kaivutöissä puisia lapioita noin 1300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Teräslapaisen lapion toivat Eurooppaan luultavasti roomalaiset n. 2150 vuotta sitten. Roomalaiset käyttivät myös puisia lapioita, joiden lavan alareunassa oli teräsvahvistus.
Lähde:
Keksinnöt kautta aikojen
Hakusananoilla Marseille ja Porcelain Internetistä löytyy runsaasti tietoa henkilöstä Armand Marseille.Hän posliinitehtailijan poika, joka keskittyi valmistamaan posliinisia nukenpäitä.
Nykyisin nämä nukenpäät ovat suosittuja antiikin keräilykohteita.
Marseillesin kaupungissa ovat puolestaan sijainneet posliinitehtaat (Chinoiseries), joissa valmistettiin
aasialaisiin aiheisiin perustuvaa posliinia.
Aiheesta löytyy Internetissä mm.
seuraava sivu : http://www.noteaccess.com/APPROACHES/DecorativeAA/PFrench.htm
http://www.noteaccess.com/APPROACHES/DecorativeAA/PFrench.htm
Helsingin kirjastojen tulostimilla ei voi käyttää itse tuomiaan papereita tai tarra-arkkeja. Tarrojen tulostus onnistuu ainoastaan vinyylileikkureilla. Vinyylileikkurilla voi luoda ja leikata joko tavallisia tarroja tai kuvioita kangaspainatuksiin. Helsingissä vinyylileikkureita voi käyttää Oodin, Kontulan, Oulunkylän ja Pasilan kirjastoissa. Ne voi varata Varaamo-palvelun kautta. Jos laitteiden käyttöön tarvitsee opastusta, kannattaa ottaa yhteyttä suoraan kirjastoon.
Varaamo: https://varaamo.hel.fi/
Helmet - vinyylileikkurit . https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Kiitos ja kiitoksia tarkoittavat samaa ja niillä on siis sama alkuperä.
Kiitos on sanan yksikkömuoto, kiitoksia taas monikko. Kielitoimiston sanakirja
Janne Saarikivi pohtii tutkielmassaan sivulla 276 sanan Kiitos etymologiaa. https://edition.fi/suomalaisugrilainenseura/catalog/view/11/1/130-1
Musiikki- ja mediaosastomme paneutui asiaan ja tiedottaa, että Sosan hiteistä suomennettuna löytyy ainoastaan Alfonsina ja meri. Teoksen on suomeksi levyttänyt Anneli Saaristo vuonna 1985 albumilleen Näin jäätiin henkiin. Laulun sanat ja nuotti löytyvät Suuresta Toivelaulukirjasta numero 20 sivulta 110-111.
Runo löytyy Martti Haavion toimittamasta Kultaisesta lukukirjasta (-57). Teos löytyy Helsingin kaupunginkirjaston varastosta, joka sijaitsee pääkirjastossa, Pasilassa.
Käytössämme olevissa sanakirjoissa Kielitoimiston sanakirjassa, https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/viikonloppu?searchMode=all ja Nykysuomen sanakirjassa vuoden 1966 painoksessa sana löytyy, mutta sen yleisyydestä ei ole mainittu mitään.
Haussa digitoiduista sanoma- ja aikakauslehdistä sekä pienpainatteista löytyi useita osumia viikonlop* alulla, joten sanaa on kyllä käytetty suomen kielessä esimerkiksi sanomalehtiartikkeleissa ennen 1950-lukua, https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=viikonlop*&formats=NEWSP….
Siitä, miten yleinen viikonloppu-sana on ollut puhekielessä tai toivotuksissa kannattaa kysyä tarkemmin Kotuksen Kielineuvonnasta, https://www.kotus.fi/palvelut/…
Kyseistä elokuvaa ei ole tiettävästi koskaan julkaistu tallenteena eikä sitä ole näin ollen saatavana myöskään esimerkiksi kirjastoista lainattavaksi.
Elokuvasta on Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa filmikopio, jota on mahdollista tulla katsomaan ennalta sopien koronarajoitukset huomioiden. Katselu on maksullista.
Elokuva on näytetty YLE TV2:ssa kolmesti, vuosina 1987, 1994 ja 1996.
Romaanin pohjalta tehty radiokuunnelma on kuunneltavissa YLE Areenan kautta.
Hirtettyjen kettujen metsä (1986) Elonetissä.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Sorjo oli Suomen almanakassa vuosina 1929-1949. Nimen tausta on epäselvä. Se saattaa olla Sorja-nimen rinnakkaismuoto samaan tapaan kuin Marjo-nimi on Marja-nimestä kehittynyt. Sorja tarkoittaa sopusuhtaista, kaunista, siroa ja sievää.
Hannele Klemettilän ja Laura Jaakkolan kirjassa "Mansimarjasta punapuolaan - Marjakasvien kulttuurihistoriaa" kerrotaan marjojen viljelyn historiasta seuraavaa:
puutarhamansikka saapui Suomeen 1800-luvulla, mutta peltoviljelyksi sen kasvattaminen laajeni vasta 1960-luvulla
vadelmia viljeltiin jo keskiajalla, systemaattisemmin niitä alettiin kasvattaa 1500-luvulla
puna- ja mustaherukkaa sekä karviaista on viljelty 1600-luvulta lähtien.
Sinikka Piipon teoksessa "Suomalaiset marjat - Kaikki metsän ja puutarhan lajit" kerrotaan, että marjanviljely yleistyi pappiloissa ja herraskartanoissa 1850-luvulla, tavallisten ihmisten parissa vielä myöhemmin. Viljelyn yleistymisessä oli toki myös paikkakuntakohtaisia eroja, esimerkiksi Turkuun…
Kyseessä on todellakin Kasevan biisi nimeltään "Striptease-tanssija". Se on ilmestynyt levyllä "Silloin kun" (1974). CD-versio on ilmestynyt 1991. Levyn saatavuuden voit tarkistaa pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta http://www.libplussa.fi
Kaikki mainitsemasi ainesosat ovat kyllä olennaisia osia venäläistä keittiötä. Kurkku on yksi suosituimmista kasviksista, smetanalla koristellaan monia ruokia ja siitä valmistetaan kastikkeita ja leivonnaisia. Hunajaa taas käytetään laajalti konditoriatuotteiden, makeisten ja virvoitusjuomien valmistuksessa, joskus sitä lisätään myös lintu- ja liharuokiin. (Natalya Ilyinykh: Suuri venäläinen keittokirja) Selaamissani muissa venäläisen ruoan keittokirjoissa näitä ainesosia oli monen eri ruoan yhteydessä, mutta erillisenä alkuruokana niitä ei mainittu.
Venäläisen ruokakulttuurin tuntija, venäjän kielen opettaja ja Helsingin suomalais-venäläisen koulun kotitalousopettaja Kirsi Viljaala kertoo asiasta näin: Alkupalana tai lisukkeena…
Netissä tekemieni kuvavertailujen perusteella arvelen, että kyseessä on savukaapuyökkönen (Cucullia lactucae), jonka toukkavaihe on keltaisen ja tummansinisen kirjava, mutta aikuisasu jokseenkin huomaamaton harmaa.
Heikki Poroila
Tekstistä päätellen laulu on Emmanuelle-elokuvan tunnussävelmä, alkup. nimeltään Emmanuelle, suom. nimeltään Rakkaus jää (säv. P. Bachelet, H.Roy, H. Blaikley, suom. san. R. Reiman). En kylläkään muista sitä Heinosen laulamana vaan Anneli Pasasen, löytyy ainakin Pasasen levyltä CBS-klassikot. Teksti on muistaakseni näin: Rakkaus jää/ jäljelle vain/ muu häviää/ maailmastain/ rakkaus jää/ muu pysy ei/ rakkaus jäi/ hän jäänyt ei./ Olimme niin erilaiset silti kuitenkin/ pian sen mä ymmärsin/ itse olin yö ja hän kuin päivä valoisin/ erosimme tietenkin. Suomenkieliset sanat ja nuotit löytyvät Emmanuelle-nimisenä mm. Suuri toivelaulukirja 14:sta.
Naiset muuttavat kotoa omaan asuntoon tavallisimmin 18-19 vuotiaina, miehet 18-20 vuotiaina Nuorten asuminen 2005 -tutkimuksen mukaan.
(http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=46396&lan=fi)
Sekä eloton että elollinen aines muodostuvat atomeista ja vain niiden järjestäytymistapa määrittää sen kumpaa lajia kohde on. Siksi eron tekeminen voi joskus olla vaikeaa. Alla kuitenkin muutamia määritelmiä.
Elävä aines elää muutoksessa. Se syntyy, kasvaa, lisääntyy ja kuolee. Elollinen syntyy toisesta saman lajin yksilöstä. Jos taas ajatellaan elottomia mineraaleja niin ne pysyvät muuttumattomina ellei niitä käsitellä (esim. hajoteta tai kuummenneta).
Eloton tarkoittaa sellaista ympäristön kohdetta, joka ei koskaan ole elänyt. Elollinen sen sijaan on sellaista, joka elää tai on joskus elänyt.
Elolliset organismit reagoivat ympäristön muutoksiin (esim. lintujen syysmuutto), jonka avulla ne sopeutuvat ja pysyvät hengissä. Elottomilla…
Tässä osa runosta: Mikko kettu oli ihan pahin kiusanhenki pihan. Aina leikit toisten lasten, Mikko särki varta vasten... jne. Emme valitettavasti julkaise kokonaisia teoksia tässä palvelussa (runo voi olla kokonainen teos)tekijänoikeudellisista syistä.
Runo löytyy lastenrunokirjasta ”Kissa liukkaalla jäällä” (Otava 1958), sivuilta 15–18. Tämä runokirja löytyy useasta kirjastostamme, voitte jättää varauksen jos teos ei löydy lähikirjastosta.
Encyclopedia mythologicasta löytyy tieto, että mystinen Ing mainitaan anglosaksisessa riimurunossa (Old English Rune Poem, https://anglosaxonpoetry.camden.rutgers.edu/the-rune-poem/) 700-800 luvulta. Ing on mieshahmo, joka matkaa itään meren yli.
https://pantheon.org/articles/i/ing2.html
Ing-riimu ja hahmo on yhdistetty Yngvi (muin.norja) Inguin (muin.germ.) Ingwine (muin.engl.) -jumaluuteen https://infogalactic.com/info/Yngvi, joka yhdistetään jumalaan nimeltä Freyr. Yngvistä sanotaan, että hän on Odinin poika, https://pantheon.org/articles/y/yngvi.html Freyr on hedelmällisyyden, maanviljelyksen ja sään jumala https://pantheon.org/articles/f/freyr.html
Muotoa Ign ei löydy …
Porvoon kirjastossa on seuraava teos, josta sukunimen alkuperä, historia ja levinneisyys selviävät:
Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Sukunimet (1992)
Ko. hakuteoksen mukaan sukunimi Pelli ja sen eri muodot, esim. Pellinen ovat kehittyneet etunimen Pekka kansanomaisesta kutsumamuodosta Pelle, jonka suomalaistunut versio on i-loppuinen Pelli. Lisätietoja voit saada em. nimikirjasta.
