Kuvaa lopullisesta Symposium-maalauksesta on vaikea löytää. Sen luonnosversio, nimeltään Probleemi, on Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön kokoelmissa ja kuva tästä versiosta on kaikissa Gallen-Kallela-kirjoissa, mutta Symposium on yksityisessä kokoelmassa. Lopullisesta versiosta on "sfinksinainen poistettu ja sen sijaan mystilliset 'hengensiivet' lyövät vasemmalta kuvaan” (Onni Okkonen: A. Gallen-Kallela : elämä ja taide, WSOY 1961, s. 278). Probleemi-versiossa juopuneesti nauraa röhöttävä hahmo (Oskar Merikanto) on Symposion-versiossa esitetty jo nukahtaneena pöytää vasten.
Ainoa kunnollisen kokoinen, mutta mustavalkoinen kuva löytyi Onni Okkosen kirjasta Akseli Gallen-Kallelan taidetta (WSOY, 1948), kuvaliite nro 47. Okkosen yllä…
Olemme pohtineet sitä, kuinka tekoäly vaikuttaa palveluumme ja sitä, kuinka siitä voisi olla meille hyötyä siitä asti, kun tekoälysovellukset alkoivat olla kaikkien käytettävissä. Tähän mennessä meille ei ole tullut edes mieleen, että emme jatkaisi palveluamme. Tietopalvelu on myöskin kirjastolaissa mainittu yleisten kirjastojen tehtäväksi, joten emme edes näe mahdollisena Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta luopumista, https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2016/1492#OT5Tekoälyn mahdollisuudet muuttuvat tietysti koko ajan ja esimerkiksi tuo hakukoneen hakutulosten alkuun sijoitettu tekoälytiivistelmä vaikuttaa olevan sellainen, joka ehkä saattaa vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon meille lähetetään kysymyksiä. Vaikuttaisi…
Kirjastokortti on luottokortti, jolla saa haltuunsa suuren määrän myös rahallisesti arvokasta omaisuutta. Mikään organisaatio maailmassa ei anna tällaista luottokorttia tuntemattomalle ja tunnistamattomalle henkilölle.
Kirjaston tiloissa voi kirjoja, lehtiä, äänitteitä ja muita aineistoja käyttää anonyymisti, mutta lainaaminen ja vieminen pois kirjastosta edellyttää kyseisen henkilön todistettuun henkilöllisyyteen yhdistettyä korttia. Kysymys on siis pohjimmiltaan omaisuudenvalvonnasta.
Heikki Poroila
Ainakin seuraavanlainen koko Pähkinänsärkijän pianopartituuri löytyy Sibelius-Akatemian kirjastosta:
https://finna.fi
Partituurin luettelointitiedoissa ei kuitenkaan näytä mainittavan, kuka on tehnyt soitinnuksen.
Helsingin Konservatorion kirjastosta puolestaan löytyy Pletnevin pianolle soitintama nuotti, jonka luettelointitiedoissa puolestaan ei kerrota, mitkä otteet Pähkinänsärkijästä siihen sisältyvät:
https://finna.fi
Tässä vielä kaikki nuotit, jotka löysin Arsca-tietokannasta hakutermeillä tsaikovski, op71, piano:
https://finna.fi
Suosittelen siis kysymään asiaa suoraan yllä mainittujen oppilaitosten kirjastoista.
Netistä muistovärssyjä löytyy seuraavilta sivuilta
Positiivarit, http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?1fcb43be-44d2-4e8c-8ed2-b3e2c11…
Helsingin hautauspalvelu, http://www.merituhkaus.fi/index.php?page=muistolauseet
Syväsen kukka, http://www.floristi.net/varssytekstit.html
Memoria-hautaustoimistot, http://www.memoriahautaus.com/muistolauseet.htm
Korhosen kukkatalo, http://www.korhosenkukkatalo.com/kukkatalo/hautaustoimisto/muistolausee…
Aihepiiristä löytyy myös kirjallisuutta, jota kannattaa tiedustella lähimmästä kirjastostanne. Aforismi- ja värssykokoelmia : 1. Värssykirja: Lauselmia iloon ja suruun (1969) 2.Parhaimmat värssyt : lauselmia iloon ja suruun (edellisen teokset 3. uudistettu versio 1994) 3.Ssanoista kauneimmat :…
Pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kokoelmista löytyisivät ainakin seuraavat torppareita ja torpparilaitosta käsittelevät teokset:
- Gylling, Edvard: Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet ruotsinvallan aikana : tutkimus. Helsinki : Puromiehen kirjapaino, 1909 (Väitöskirja - Helsingin yliopisto)
- Peltonen, Matti: Talolliset ja torpparit : vuosisadan vaihteen maatalouskysymys Suomessa. Helsinki : Suomen historiallinen seura, 1992 (Väitöskirja - Helsingin yliopisto)
- Haatio, Toivo: Torpat ja torpparit. Espoo : 2005
- Rasila, Viljo: Suomen torpparikysymys vuoteen 1909. (1961)
- Rasila, Viljo: Torpparikysymyksen ratkaisuvaihe. (1970)
- Niemelä, Jari: Talonpoika toimessaan : Suomen maatalouden historia.
Helsinki : Suomalaisen…
Jonkinlaisen selityksen tähän antaa Lauri Hakulinen kirjassa Suomen kielen rakenne ja kehitys (1979). Kirjan alussa Hakulinen kirjoittaa, että läpikäyvänä periaatteena suomen foneemien (konsonanttien ja vokaalien) sanoiksi rakentumisessa on jäntevää puhe-elimen käyttöä edellyttävien äännösten karttamien. Pyritään siis helppoon ääntämiseen. Ilmauksia tästä piirteestä ovat seuraavat: vokaalisointu, sanan alussa ei esiinny konsonanttiyhtymää, eikä paljon tavujen lopussakaan, sanojen lopussa ei koskaan myöskään ole konsonattiyhtymää.
Sananloppuisina konsonantteina esiintyy nykysuomessa joitain huudahduksia lukuunottamatta vain seuraavat (yleisyysjärjestyksessä lueteltuina): n, t, s, r, l, jotka ovat helpoimmin äännettäviä kaikista…
Hei ja kiitos kysymyksestä!Apposen on ypö-sanan johdannainen. Merkitystä tehostavalla partikkelilla ypö on tarkka vastine inkeroisessa ja karjalassa. Sana itsessään ei merkitse oikeastaan yhtään mitään. Myös muista sanoista on muodostettu vastaanvanlaisia vahvennuspartikkeleja, esim. apposen auki ja upo uusi. Suomen kielessa ypi on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sana kirjassa 1787. Useimmat alkusointuiset vahvennuspartikkelit ovat tulleet kirjakieleen vasta 1800-luvulla, sillä ne ovat ominaisia suomen itämurteille. Sepposen selällään, aivan auki, ammollaan. Ovi jäi sepposen selälleen, linnonpojilla suu sepposen selälällään. Sepposen on myös vahvistuspartikkeli, joka on syntynyt alkusoinnin myötä. Sepo > seppo…
En onnistunut löytämään vastausta kysymykseen MTV3- tai MTV3 Junior-nettisivuilta. Lähetin kysymyksesi Katsomo.fi-asiakaspalveluun, josta vastattiin seuraavasti:
"Valitettavasti ohjelmien taustatietoja on melko niukasti saatavana.
Little Pet Shopissa äänirooleissa olevia naisia ovat Annituuli Kasurinen, Eeva Markkinen, Katja Aakkula, Reetta Korhonen, sekä Saara Aalto."
Joku edellämainituista näyttelijöistä on naispuolisen Pepper-haisunäädän ääni. Tämän tarkempaa vastausta en osaa antaa.
Lähteet:
http://www.katsomo.fi/#!/asiakaspalvelu
Tulee mieleen Jack Londonin Susikoira. - Kajaanin kirjastossa on aianakin Otavan painos vuodelta 1990. Takakannen tekstin mukaan:
"Susikoira Valkohammas oli osaksi susi, osaksi koira - ja hurjempi, voimakkaampi ja viisaampi kuin yksikään susi tai koira. Se joutui elinaikanaan olemaan sekä hyvä että pahan palveluksessa. Sitä ei kesyttänyt ruoska eikä rangaistus, vaan ihminen joka lopulta ymmärsi sitä."
Wikipediassa sitä kuvataan näin:
"Valkohammas on osaksi susi ja osaksi koira. Jack saa apua Alex Larson nimiseltä mieheltä, joka tunsi Jackin isän ja suostuu viemään tämän hänen isänsä vanhalle kaivaukselle. Matkalla hän käy intiaaniheimon kylässä, jossa hän näkee susikoiran nimeltä Valkohammas. Jack kiintyy koiraan, mutta jatkaa silti…
Netissä tätä runoa ("Hetkien helminauha") kierrätetään paljon anonyyminä tekstinä. Viola-tietokannasta löytyy viite Martti Rahkosen tämännimiseen sävellykseen. Sen alkusanat näyttävät menevän kuten kysymyksessäkin. Tekstin tekijäksi on tietokannassa merkitty Irja Virtanen. Tämä on kyllä ainoa viite, joten tieto lienee epävarmam eikä sitä voine ainakaan tekijänoikeudellisessa mielessä pitää vahvistettuna.
Heikki Poroila
Panna tai painaa villaisella tarkoittaa unohtamista tai kehotusta olla reagoimatta johonkin. Se on todennäköisesti syntynyt vanhan kansan ohjeesta painaa kipeää kohtaa villaisella. Todellisuudessa villa ei kipuun välttämättä auta, mutta sanonta on kuitenkin jäänyt elämään.
https://yle.fi/uutiset/3-5411603
Raamatun hinta-arvio kannattaa kysyä jostakin antikvariaatista. Nyt ei näytä missään olevan myytävänä vanhaa kuvaraamattua. Huuto-netissä tosin on tarjolla Dorén kuvittama raamattu vuodelta 1951. Hintapyyntö on 130 €.
Esimerkiksi Nettidivari (http://www.nettidivari.com) ja Pokstaavi Oy (http://www.pokstaavi.fi) ovat erikoistuneet uskonnollisen kirjallisuuden myyntiin, joten esimerkiksi näistä voisi kysyä raamatun arvoa.
Hei,
intuitiosi on oikeassa. Suomeksi kirjoitettaessa pilkun jälkeen käytetään pientä alkukirjainta myös uudella rivillä. Lisätietoja aiheesta löytyy Kielitoimiston sivuilta.
Englanniksi kirjoitettaessa tilanne on toinen. Tervehdystä ja pilkkua seuraava virke aloitetaan isolla alkukirjaimella.
Lisätietoa esimerkiksi: https://intrepidenglish.co.uk/capitalisation/ ja https://www.indeed.com/career-advice/career-development/how-to-write-professional-email-with-templates
Pelkästään 1920-luvun muotiin keskittyy John Peacockin kirjasarjan kirja Fashion sourcebook: the 1920s. Muodin historiasta yleensä on kirjoitettu paljon, mm. näistä löytyy tietoa:
- Nineteenth-century fashion in detail / Lucy Johnston with Marion Kite and Helen Persson
- Costume and fashion : a concise history / James Laver
- History of twentieth century fashion / Elizabeth Ewing
- 1900-luvun muodin historia / Gertrud Lehnert
Näiden Internet-sivujen kautta löytyy tietoa 1920-luvun muodista:
http://www.costumes.org/history/100pages/1920links.htm
http://www.fashion-era.com/flapper_fashion_1920s.htm
Muodin historiasta on kysytty tästä palvelusta usein ennenkin. Aiemmat vastaukset löydät vastausten arkiston kautta kirjoittamalla hakuruutuun…
Seppo Juortamo kertoo Pakinoita Tampereelta nääs -kokoelmassaan (Mediapinta 2010) Rautatieläisten seuratalon eli Morkun vaiheista. Hänen mukaansa nykyistä seurataloa edelsi aiempi, "alkuperäinen Morkku", joka sijaitsi hieman etelämpänä (suunnilleen nykyisen Pendoliinon kohdalla). Vanhan talon jäätyä liian pieneksi uutta ryhdyttiin rakentamaan talkoilla. Uusi talo valmistui vuonna 1905.
Juortamon mukaan alkuperäisen Morkun nimesi rautatieläisten kirjastotoimikunnan sihteeri Pirttijoki, joka oli sitä mieltä, että kaikilla rakennuksilla on yleensä nimi. Sittemmin nimi siirtyi uudellekin seuratalolle, vaikkakaan kaikki aikalaiset eivät ilmeisesti olleet siihen tyytyväisiä.
Monien dekkarifanien hyödyntämä sivusto Tornion kaupungin verkossa on poistettu 30.6.2023 tietoturvariskin takia ja ylläpito on samalla lopetettu. Se, millaisista tietoturvariskeistä on kysymys, ei ole tiedossa. Sivuston aineisto on kuuleman mukaan tallella, mutta sen jatkokäytöstä ei ole vielä päätetty. Tiedot ovat peräisin sivuston pitkäaikaisen ylläpitäjän tviitistä.
Sukunimien Halonen, Halinen, Hallila ja Hallinen juuret ovat kahtaalla. Karjalassa nimet ovat kehittyneet ortodoksisista etunimistä Fali, Faleska, Hali, Haloi, Haleska. Vastaava etunimi venäjässä on Falalei, Fallelei, joka tulee kreikan nimestä Thalelaios. Toisaalta esihistoriallisella ajalla on kulkeutunut Suomeen germaaninen nimiryhmä Hali, Halo, Halikka, Halikka, Halla, Halle, Hallikka, Helle, Hälikkä. Tästä yleisimmäksi nimeksi on muodostunut Halonen. Se on levinnyt Karjalan kannakselta Liperin seuduille. Savossa se on yleisimpiä sukunimiä.
Oinas on voinut tulla sukunimeksi eläimen hoitajalle. Nimeksi se on voinut tulla myös henkilön silmiinpistävän piirteen vuoksi. Suomen murteissa oinas tarkoittaa pässiä tai jäärää.…
"Modaalipartikkelit" on (suomen kielen) kieliopissa taipumattomien sanojen ryhmään "partikkelit" kuuluva alaryhmä, johon kuuluvat sellaiset ilmaisun varmuutta kuvaavat partikkelit kuten "varmaan, kyllä, kai, muka".
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
