Lokki-nimisiä kappaleita on useita, mutta Arja Havakan 1990-luvulla tunnetuksi tekemä Lokki-niminen valssi alkaa: "On hiljainen aaltojen keinunta tää". Tämä laulu on alun perin venäläinen kansansävelmä, jonka on sanoittanut Antti Henttonen. Siihen löytyy nuotti esim. Suuren toivelaulukirjan osasta 12 (kosketinsoitinsovitus, sointumerkit, sanat).
Aikuiset ampiaiset eivät syö lihaa, mutta ampiaisen toukat käyttävät ravintonaan aikuisten niille saalistamia hyönteisiä ja muuta proteiinipitoista ravintoa. Vastalahjaksi lihanpalasta toukat luovuttavat aikuisille pisaran erittämäänsä makeaa nestettä. Rituaalilla on tärkeä osuus ampiaisyhteiskunnan lujittamisessa.
Monet ampiaisten toukkien syömistä hyönteisistä ovat ovat puutarhojen ja viljelysten tuholaisia. Toukkien ravinnoksi kelpaa myös isompien eläinten liha. Ampiaiset ovatkin osa luonnon siivouspartiota, joka tehokkaasti paloittelee ja siistii pois eläinten raadot.
Sanonta "viekää tuhkatkin pesästä" juontaa juurensa 1600-luvun salpietariveroon. Vanha sanonta on varmasti ehtinyt esiintyä monessakin kirjallisessa teoksessa. Leena Härmä käytti sitä muodossa Viekää tuhkakin pesästä vuonna 1971 julkaistun näytelmänsä nimenä.
Sanonta:
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3026869
http://velipohjonen.blogspot.com/2018/05/viekaa-tuhkatkin-pesasta.html
Viekää tuhkakin pesästä:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aucae27f94-c100-4fec-bde4-8…
https://www.finna.fi/Record/piki.17073
https://digi.kirjastot.fi/files/original/a3dc70c86fe5f84a56ec23ce0db37e…
Ainakin kerran aikaisemmin vastaavanlainen kysymys on esitetty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa ja silloin kysyjää kehotettiin olemaan yhteydessä Digi- ja väestötietoviraston osoitepalveluun. Osoitepalvelussa kerrotaan, jos kysytty henkilö on kuollut. Voit soittaa palveluun, puhelinnumero on maksullinen. Osoitepalvelun sivut löytyvät tästä linkistä https://dvv.fi/osoitepalvelu.
Muutenkin viranomainen, joka pystyy sinua parhaiten kysymässäsi asiassa auttamaan on juuri Digi- ja väestötietovirasto, jonka sivuille pääset tästä linkistä https://dvv.fi/henkiloasiakkaat.
Perhevapaista säädettiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuoden 1917 teollisuustyöasetuksessa, joka takasi teollisuustyössä työskenteleville naisille neljän viikon palkattoman äitiysloman. Liiketyöntekijäin vastaava synnytysloma oli kuusi viikkoa. Vapaat olivat palkattomia ja pakollisia. Äitiysrahaa ryhdyttiin maksamaan vasta vuonna 1964 voimaan tulleen sairausvakuutuslain myötä.
Äitiysloman pituus määräytyi siis tuohon aikaan myös vuonna 1941 kullakin alalla voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että keväällä 1941 Suomessa elettiin välirauhan aikaa. Talvisota oli juuri päättynyt, mutta yhteiskunnalliset olot eivät olleet normalisoituneet. Ilmassa oli levottomuutta ja uuden sodan uhkaa.
Sota-aika ja…
Olet lähettänyt kysymyksesi Kysy kirjastonhoitajalta -tietopalveluun, mutta et karro tarkemmin, millaista vastausta niihin etsit. Et varmaan kuitenkaan oleta, että kirjastonhoitajan pätevyys antaisi valmiuden antaa suoria, ehdottomia ja paikkansa pitäviä vastauksia esittämiesi kaltaisiin kysymyksiin? Tuskin myöskään haluat kuulla kysymyksiisi vastaavan kirjastonhoitajan omaa, yksilöllistä näkemystä asiasta - sehän olisi kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide.
Kirjastonhoitaja pystyy kuitenkin sanomaan, että esittämiisi kysymyksiin ihminen on etsinyt vastausta loputtomasti, ja eri ihmiset ovat löytäneet niihin kukin itselleen sopivat vastaukset - tai sitten olleet löytämättä. Tästä todistaa maailmankirjallisuus, joka on täynnä sekä…
Kyseessä on Claes Anderssonin runo Det vi saknar mister vi aldrig kokoelmasta Dikter från havets botten (1993). Laura Virkki on suomentanut runon ja suomennos on luettavissa antologiasta Vain unen varjo : kaipuun ja surun runoja (toimittaneet Hannele Koivunen ja Laura Virkki, 1997), s. 99.
Runo on jaettu neljälle riville ja sen suomennoksen ensimmäinen rivi alkaa näin: Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan.
Antologia on lainattavissa Helmet-kirjastoista.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__SVain%20unen%20varjo__Oright…
Jonkinlaisen selityksen tähän antaa Lauri Hakulinen kirjassa Suomen kielen rakenne ja kehitys (1979). Kirjan alussa Hakulinen kirjoittaa, että läpikäyvänä periaatteena suomen foneemien (konsonanttien ja vokaalien) sanoiksi rakentumisessa on jäntevää puhe-elimen käyttöä edellyttävien äännösten karttamien. Pyritään siis helppoon ääntämiseen. Ilmauksia tästä piirteestä ovat seuraavat: vokaalisointu, sanan alussa ei esiinny konsonanttiyhtymää, eikä paljon tavujen lopussakaan, sanojen lopussa ei koskaan myöskään ole konsonattiyhtymää.
Sananloppuisina konsonantteina esiintyy nykysuomessa joitain huudahduksia lukuunottamatta vain seuraavat (yleisyysjärjestyksessä lueteltuina): n, t, s, r, l, jotka ovat helpoimmin äännettäviä kaikista…
Pohjalaisessa olleessa artikkelissa 21.8.2006 kerrotaan, että kirjailijat Elvi Sinervo ja Venny Kontturi ovat molemmat kirjoittaneet samasta kujasta, joka oli oikealta nimeltään Tiilitehtaankuja. Kontturi nimitti kujaa Ruukinkujaksi ja Sinervo Roistokuja. Samassa artikkelissa mainitaan, että kujaa on kutsuttu myös Sammonkaduksi ja Lemmenkujaksi. Kujaa ei enää ole, vaan se jäi Palosaarelle rakennetun Ruukinkartanon vanhustentalon alle.
Mahtaisikohan olla kyse Anja Snellmanin tekstistä, tosin ei runosta vaan proosasta? Snellmanin teoksessa "Paratiisin kartta" (1999) kirjan päähenkilö, opettaja Raakel, pitää luokalleen ensimmäisen kesäloman jälkeen syyslukukauden alkajaisiksi puheen, joka alkaa näin: "Joonatan Leijonamielen rohkeutta, sitä haluaisin antaa teille. Vaahteramäen Eemelin elämäniloa, että mitään ei kannata liikaa murehtia etukäteen, asiat otetaan sellaisina kun ne tulevat ja sitten toimitaan, tehdään mitä voidaan."
Puhe jatkuu ja siinä mainitaan muitakin lastenkirjallisuuden tärkeitä hahmoja, myös Peppi Pitkätossu nurinkuisuudessaan. Kokonaisuudessaan puhe löytyy "Paratiisin kartan" sivuilta 45 - 46.
Lähde:
Anja Snellman: Paratiisin kartta (1999)
Pentti Lempiäisen Nimipäivättömien nimipäiväkirjan (WSOY 1989) mukaan Sarita on mitä todennäköisimmin muunnos nimestä Sari (s. 166).
Kustaa Vilkunan Suuri nimipäiväkalenteri (1969) -kirjan mukaan Sari-nimen juuret ovat vuorostaan raamatullisessa nimessä Saara. Saara-nimi tunnetaan jo 4000 vuoden takaa. Se on hepreaa ja tarkoittaa ruhtinatarta.
Saritan nimipäivää voi siten viettää Saaran ja Sarin päivänä eli 19. heinäkuuta, vaikkei nimeä toistaiseksi vielä olekaan almanakassa.
Kirjaston henkilökunnan palkat maksetaan kirjaston budjetista, johon rahat tulevat suureksi osaksi kunnallisveroista ja muista kunnan tai kaupungin tuloista. Pienen osan rahoituksesta kirjasto pystyy itsekin hankkimaan myöhästymismaksuilla, varausmaksuilla ja muilla asiakkailta saatavilla tuloilla. Kirjaston tuloilla ei kuitenkaan saataisi maksettua kuin pienen henkilömäärän palkat, eivätkä tulot mene suoraan tiettyyn menoluokkaan vaan yleiseen rahoituspottiin, josta sitten käytettävissä olevat rajat jaellaan eri menoluokkiin.
Kunnat saavat kirjastopalvelujen järjestämiseen myös valtionrahoitusta. Kunnat voivat kohdentaa saamansa laskennallisen valtionosuuden harkintansa mukaan. Vuonna 2010 laskennallinen valtionosuus kirjastopalveluihin…
"Alviina on muunnos nimestä Alfiina, jonka alkuperäksi on esitetty Adolfiinaa ja miehennimeä Alf.
Suomessa Alviinaksi on nimitetty tyttöjä pääasiassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. 2000-luvun alussa nimen kannatus oli pienoisessa kasvussa, joskin se oli edelleen hyvin harvinainen. Myös kirjoitusasut Alvina, Alfiina ja Alfina ovat harvinaisia. Aikoinaan nimen kansanomaisia muotoja olivat muun muassa Alvi, Alva, Fiina, Fiinu, Iina, Viina ja Viinu." Lähde: Anne Saarikalle, Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007, s. 31.
Nimipäivästä Helsingin kaupunginkirjasto on vastannut 15.9.2010 vastaavaan kysymykseen näin: "Alviinalla ei yksinkertaisesti ole virallista nimipäivää eikä ole sellaista ollutkaan. Nimeä ei…
Helsingin Sanomista kerrotaan, että ensimmäinen Torsti tietää -palsta ilmestyi 18.10.1998. Samantyylinen Kysy Kirstiltä oli ilmestynyt sunnuntaisin vuodesta 1993 lähtien. Kun Torsti oli aloittanut palstansa, Kirsti ja Torsti vuorottelivat sunnuntain lehdessä. Vuonna 2009 Kirsti jäi eläkkeelle. Sen jälkeen Torstin kanssa on vuorotellut Usko Siskoa -palsta.
Sukunimet Tavas, Tavast, Tawast, Tavaste, Tavasti ja Tavastila perustuvat kaikki hämäläistä merkitsevään lisänimeen Tavast.
Suomessa oli jo keskiajalla tunnettu Tavast-suku, jonka kantaisä Nikolaus Tavast asui Hämeenlinnassa vuoden 1340 paikkeilla. Tähän sukuun kuului myös 1400-luvulla elänyt Turun piispa Maunu Tavast. Suku elää yhä. Monet muutkin hämäläislähtöiset suomalaiset ovat aloittaneet omat Tavast-sukunsa, joiden edustajien mukana nimi eri muodoissaan on levinnyt ympäri Suomen.
Lähde:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet
Luokittelu tarkoittaa kirjastossa sitä, että aineiston asiasisältö määritellään ja aineisto merkitään luokkanumerolla. Suomen yleisissä kirjastoissa on käytössä Deweyn luokitusjärjestelmä (http://ykl.kirjastot.fi/), jossa aineisto on sisältönsä mukaan jaettu kymmeneen pääluokkaan (niitä merkitään numeroilla 0-9) ja kukin näistä luokista voidaan edelleen jakaa kymmeneen alaluokkaan ja taas nämä luokat kymmeneen luokkaan jne. Luokkanumero voi olla esim. muotoa:72.9131 (=Renesanssin arkkitehtuuri).
Luokittelua käytetään aineiston sijoittamiseen, löytymiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen kirjastossa.
Aineiston löytämisen ja käyttämisen helpottamiseksi se asiasanoitetaan eli merkitään tietokantoihin aineiston perään sen sisältöä kuvaavia…
Kaikissa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa ovat voimassa samat käyttösäännöt.
Myöhässä olevasta aineistosta peritään myöhästymismaksua 0,10 € jokaiselta kalenteripäivältä, mukaan lukien palautuspäivä. Lasten aineistosta myöhästymismaksuja ei peritä.
Myöhässä olevista lainoista seuraa tilapäinen lainausoikeuden menetys, joko välittömästi (jos myöhässä olevia lainoja on kymmenen tai enemmän) tai määräajan kuluttua (28 vrk eräpäivästä). Tämä koskee myös lasten aineiston lainoja.
Kirjasto lähettää myöhässä olevasta aineistosta kaksi myöhästymismuistutusta, minkä jälkeen kirjasto siirtää palauttamattoman aineiston perintätoimiston perittäväksi. Jos asia menee perintätoimistolle asti, joutuu asiakas maksamaan myös perintätoimiston kulut.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivulla kerrotaan, että "Joulupukki on iloinen vanha mies, joka tuo lahjoja jouluna. Joulupukilla on pitkä valkoinen parta ja punaiset vaatteet. Joulupukki asuu Joulumuorin ja joulutonttujen kanssa Lapissa Korvatunturilla." SKS:n sivun mukaan pukin nimi juontuu vanhemmista juhlakiertueista, joissa sarvipäiset pukit kiertelivät taloissa vaatimassa kestitystä. Sittemmin joulupukki sai inhimillisiä piirteitä Myran piispa Nikolaukselta, joka jakoi piparkakkuja ja namuja lapsille 6.12.
Suomalaisen kirjallisuuden seura
https://tietava.finlit.fi/juhlakalenteri/joulu/joulupukki/
Makupaloista löysin linkkejä joulupukki-tietoa etsivälle haulla joulupukit, https://www.makupalat.fi/fi/k/all/hae/?…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Uuden suomalaisen nimikirjan (2000) mukaan sukunimi Mörö tulee siitä, että tummatukkaista, isokokoista ihmistä on saatettu nimitellä sanoilla mörkö ja mörö, joilla on tarkoitettu pelottavan ja kummituksen lisäksi myös villieläintä, karhua, sutta tms. Sukunimenä Mörö on kannakselainen, nimenkantajia asui ennen viime sotia etenkin Valkjärvellä ja Kivennavalla.
