Nykysuomen sanakirja (1988) ei anna sanahelinästä määritelmää vaan ainoastaan esimerkkejä: "Korea, halpahintainen sanahelinä", "Koko puhe oli onttoa sanahelinää" ja "Ei pelkkä sanahelinä ole runoutta". Uusi suomen kielen sanakirja (Timo Nurmi, 1998) määrittelee, että kyseistä sanaa käytetään halventavasti koreilevasta puheesta tai kirjoituksesta. Suomen kielen perussanakirjan (1994) mukaan sitä käytetään vaikuttavuutta tavoittelevasta sisällöttömästä kielenkäytöstä.
Oman kielitajuni mukaan sanahelinässä on kysymys jollain tavalla katteettomasta puheesta; kuulija ei voi käsittää puhujan sanojen merkitystä vaan joutuu pitämään niitä onttoina sanoina. Tulee mieleen ns. puppusanageneraattori, jonka sanotaan kokoavan muodoltaan…
Tunnetuin esimerkki maasta, jossa vammaisten maahanmuuttoa on lainsäädännöllisesti rajoitettu, lienee Kanada. Vaikka sen maahanmuuttolaista 1990-luvulla poistettiinkin maahanmuuton esteitä käsittelevässä pykälässä aiemmin käytetyt ilmaukset "invaliditeetti" ja "vammaisuus", niiden tilalle tullutta tulkinnanvaraista "ylettömän terveys- tai sosiaalipalvelujen tarpeen" kriteeriä on sovellettu paljolti vuoden 1869 maahanmuuttolain hengessä, jota laadittaessa vammaiset nähtiin pelkkänä taakkana yhteiskunnalle: "38 (1) A foreign national is inadmissible on health grounds if their health condition -- (c) might reasonably be expected to cause excessive demand on health or social services." Tähän vuonna 2001 voimaantulleen lain pykälään…
Kysymyksessä voi olla neuvostokirjailijan Tihon Sjomuškin romaani "Alitet pakenee vuorille". Helsinki: Kansankulttuuri, 1958. Se on tositapahtumiin pohjautuva kirja elämästä Tšuktšien niemimaalla. Harvinaisen kiintoisia ovat kuvaukset tšuktšien perinnäistavoista, noidista ja taikauskon aiheuttamista ristiriidoista ja onnettomuuksista. Kirjailijan teokset kertoivat tsuktsien elämästä Neuvostoliitossa.
Toinen kirja voi olla V.A. Obrutsevin "Sannikovin maa". Moskova,1961. Teos kertoo tutkimusmatkasta ja tuntemattoman maan löydöstä, siellä alkuasukkaiden kylässä oli samaani.
Myös Arvostetun tšuktšikirjailijan Juri Rytheun tarinoiden miljöönä on Pohjoinen Jäämeri vähäisine rantakylineen, aiheena…
Suomi oli 1800-luvun lopulla vielä suurimmalta osin maatalousyhteiskunta, jossa tyypillinen miehen ammatti oli renki. 1800-luvun loppupuolella renki ansaitsi vuodessa rahapalkkaa 100-150 markkaa. Tämän lisäksi palkkaan sisältyi erilaisia luontoisetuja.https://veteraanienperinto.fi/index.php/tietopankit/kertomuksia/itsenaistymisen-vuodet/nuorisoa-1800-luvun-lopulla/Vuoden 1899 100-150 markkaa olisivat nykyrahassa 557-835 euroa.https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html
Ensimmäiset Kyrösjärven ympärihiihdot järjestettiin vuonna 1929. Silloin ne olivat Ikaalisten suojeluskunnan eri joukkueiden väliset kilpailut. Hiihdon ideoijana ja syntysanojen lausujana oli silloinen suojeluskunnan paikallispäällikkö Aarne Kauppila.
Kyrösjärven ympärihiihtoja jatkettiin 1930-luvulla jokatalvisena tapahtumana. Vuoden 1947 ympärihiihto oli ensimmäinen Ikaalisten Urheilijoiden osastojen välinen kilpailu. Näitä hiihtoja järjestettiin 1970-luvulle saakka.
Viimeinen perinteinen Kyrösjärven ympärihiihto, josta löysin maininnan, järjestettiin vuonna 1973. Seuraavana vuonna sen asemesta kilpailtiin Kyrösjärven hiihdossa. Pohjois-Satakunta-lehden uutisen (21.2.1974) mukaan tätä "entistä Kyrösjärven ympärihiihtoa" seuraamassa ei…
Verkostakin nykyisin löytyvä Suomen etymologinen sanakirja on mainio apu, kun etsitään sanojen alkuperää ja merkityksiä.
Sanasta riisto sanakirja sanoo seuraavaa:
riistää (1752; yl.) ’temmata, kiskaista; anastaa’ / ’weg-, entreißen; mit Gewalt an sich nehmen’, murt. (eri tahoilla LounSm) myös ’raapaista iho verille (naula, tikku); rikkoutua sälölle (puu); pirstoa puu (ukkonen; hajat.); purkaa kangasta, neuletta, ratkoa saumaa’, riistoa (LUus ja ymp.) ’riipiä lehtiä; repiä rikki (vaate)’, riista, riiste (LounSm) ’(puusta irronnut) sälö, tikku’, riiska id., riistäytyä, riisto ~ ink rīstǟ ’ryöstää’.
Samaa kantaa kuin s.v. riisua main. sanat; sanoissa on myös deskr. sävyä (vrt. riitsiä (s.v. riisua) ja myös raastaa, ryöstää) ja niitä…
Käytännössä pimennysmääräyksiä purettiin vähitellen.
Puolustusvoimien ylipäällikön (presidentin) julistus 30.9.1944 määräsi, että sotavalaistus lakkautettiin 3.10. Vaasan, Kuopion, Mikkelin ja Hämeen lääneissä. Muissa lääneissä asiasta sai määrätä is. (ilmasuojelu?) komentaja. (Suomen asetuskokoelma 689/1944)
Uusi vastaava julistus 23.10.1944 määräsi, että sotavalaistus lakkautettiin 24.10. alkaen Viipurin, Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Oulun läänin ja Ahvenanmaan maakunnan alueella. Sotavalaistusta koskevat määräykset jäivät edelleen voimaan Lapin läänin alueella. (Suomen asetuskokoelma 744/1944)
Vaikeata on sanoa, onko vapautta ruvettu välittömästi täysimääräisesti käyttämään kaikilla paikkakunnilla.
Tervetuloa Mr. Chance -elokuvaa ei saa kirjastoista. Sillä ei ilmeisesti ole lainausoikeuksia. Englannin- ja ruostinkielisin tekstein (Being there) sitä saa ostettua dvd-levynä ainakin Elokuvien erikoisliike Videodivarista www.videodivari.fi ja Filmifriikistä www.filmifriikki.fi.
Armi Kuusela ajoi helmikuussa 1953 Sunbeam Talbot -autonsa etuosan lyttyyn ajaessaan jäisellä tiellä päin linja-autoa. Hänelle itselleen ei käynyt kuinkaan. Ilmeisesti auto ei palannut Armi Kuuselän käyttöön, eikä sen myöhemmistä vaiheista löytynyt tietoa.
(Lähde: Marttila Jorma, Armin kultaiset vuodet, 1999, s. 114-115)
Pakkausmerkintöjä on kahdenlaisia: parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä. Ne eroavat toisistaan siinä, että parasta ennen tuotetta voi kyllä käyttää pakkaukseen merkityn päivän jälkeen, mutta valmistaja ei takaa sen olevan parhaimmillaan. Tuotteessa voi olla haju, maku tai ulkonäköhaittoja, mutta se ei ole terveydelle vaarallista. Viimeinen käyttöpäivä on todellakin viimeinen päivä, jolloin tuote on ravinnoksi kelpaavaa. Sen jälkeen sitä ei saa myydä eikä jakaa edelleen. Syömistä ei suositella, mutta kukin aikuinen toimii omalla vastuullaan. Saa syödä sivusto ja Ruokatieto
Jos kuivaa ruokatavaraa heitetään pois, se menee biojätteeseen (ja pakkaukset lajinsa mukaan muovi- tai kartonkijätteeseen. Kompostiin ei kannata…
Mm. näissä teoksissa käsitellään työvoiman vuokrausta:
Hellsten, Jari: On the social dimensions in posting of workers : reasoning on Posted Workers Directive, wage liability, minimum wages and right to industrial action. Ministry of Labour, 2006
Viitala, Riitta: Näkökulmia vuokratyöhön / Riitta Viitala, Minna Vettensaari, Jutta Mäkipelkola. Työministeriö, 2006
Lehto, Anna-Maija: Pysyvän työn toivossa : määräaikaisten työsuhteiden käytöstä ja kokemisesta / Anna-Maija Lehto, Maija Lyly-Yrjänäinen, Hanna Sutela. Työministeriö, 2005
Saarinen, Mauri: Pätkätyöt : työnantajan ja palkansaajan opas Edita, 2005. 2. uud. p.
Viitala, Riitta: Työntekijä vuokrattuna : vuokratyövoiman käytön vaikutuksia työyhteisössä / Riitta Viitala, Jutta…
Äänitetietokanta Fono.fi:n hakutulosten mukaan kyseessä näyttäisi olevan kansanlaulu, joka äänitettynä tunnetaan esim. nimillä Matin muija, Matin Maija, Matin muijan kuolema, Sattui kerran vahingossa Matin muija kuolemaan ja myös Lehmän annan papille.
Yksi äänite löytyy Jyväskylän yliopiston arkistosta: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/32038 Yliopiston tietueesta löytyy esim. kyseisen version nuotinnos ja sanat: "Sattui kerran vahingossa Matin muija kuolemaan. Tuosta Matti pappilahan rovastille kertomaan."
Laulusta on kysytty palvelussamme aiemminkin. Kirjastonhoitajan aikaisempi vastaus kuuluu:
Matin muijan kuolema on suomalainen kansanlaulu. Painettuna se löytyy ainakin Johannes K. Lindstedtin kokoaman kirjan Laululipas : Suomen…
Ylen uutisessa 95-vuotias Elovena-tyttö vaihtaa kansallispukunsa siniseen mekkoon – "Elovena on valmis kansainvälistymään kerrotaan, että Raision mukaan uudella ilmeellä halutaan korostaa brändin suomalaisuutta ja ajassa elämistä.
"Uusi sininen mekko viestii ajassa elämisestä, moderniudesta ja suomalaisuudesta, Raision markkinointijohtaja Mikko Lindqvist sanoo.
Raisio halusi päivittää 95-vuotiaan Elovena-tytön tähän päivään samalla, kun yhtiö lähtee kasvattamaan kansainvälistä kauraliiketoimintaansa."
Elovena-tytön historiaan voit tutustua sivustolla Elovena – Saa Syödä
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan Saarelainen on tai on ollut sukunimenä 3916 Suomen väestötietojärjestelmään rekisteröidyllä henkilöllä:
https://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/nimipalvelu_sukunimihaku.asp?L…
Uusi suomalainen nimikirja -teoksen (1988) mukaan nimi kertoo ensimmäisten tämän nimen kantajien olleen kotoisin saaresta tai joltakin saari-nimiseltä paikalta tai paikkakunnalta. Se on lähinnä pohjoiskarjalais-pohjoissavolainen sukunimi.
Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki ja yhteishauta sijaitsee Nurmon hautausmaalla VI-osaston keskivaiheilla. Haudassa lepäävät vainajat siirrettiin vuonna 1944 Paukanevalta, joihin heidät oli vuonna 1918 haudattu kahteen merkitsemättömään yhteishautaan. Hautamuistomerkkinä on punagraniittinen vaakakivi. Kiveen on piirretty kahteen riviin 21 hopeista ristiä, joista kukin merkitsee yhtä haudassa lepäävää tunnistamatonta vainajaa. Kiven sivuihin on kuvattu soihtua pitelevä käsi sekä säteilevä aurinko. (Johanna Miedon tekemä kartoitus 2009)
Nurmon joululehdessä (1995, s. 68-69) on artikkeli Paukanevan muistomerkistä. Kuvatekstissä on mainittu muistomerkin pystytysvuodeksi 1978, tietoa suunnittelijasta ei ole…
Olisikohan lukemasi ollut Grimmin veljesten satu Kaksitoista tanssivaa prinsessaa? Sadussa kuninkaan 12 kaunista tytärtä, prinsessaa, karkaa öisin isältään salaa tanssimaan. Prinsessat kulkevat hopea-, kulta- ja timanttipuita kasvavien metsien läpi. Sadusta on eri kuvittajien versioita. Erityisesti Errol Le Cainin kuvittamassa kirjassa eri jalokivipuiden väritys värjää myös metsässä kulkevat prinsessat.
Helsingin kaupunginkirjastosta löytyvät ainakin seuraavat teokset:
Aykroyd, Peter: Nuorten taitovoimistelu
Hämäläinen, Raili: Taitavaksi voimistelijaksi
Tikkanen, Jouko: Temppuja telineillä
Soitto urheilukirjastoon http://www.stadion.fi/Urheilumuseo/kirjasto/kirjasto.html
osoitti, että heiltä löytyy aiheeseen liittyviä kirjoja, mutta
uutta aineistoa vähemmän. Urheilukirjaston käyttö on kaikille avointa.
Väestörekisterikeskuksen etunimitilastoista löytyy tietoa siitä, milloin mitäkin nimeä on käytetty ja kuinka paljon. Kovin yksityiskohtaisia tietoja tilastosta ei kuitenkaan saa.
Eemi-nimeä on käytetty sekä miehen että naisen nimenä. Tilaston mukaan 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä nimi on ollut yhdeksällä miehellä ja alle viidellä naisella. Eemi yleistyi selvästi 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, jolloin nimen sai 204 miestä ja alle viisi naista. Vuosina 2000- 2009 Eemi annettiin nimeksi 334:lle miehelle ja tällä vuosikymmenellä Eemejä oli jo 1011.
Voit tarkastella tilastoja täältä.
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/nimipalvelu_etunimihaku.asp?L=1
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/
Välitimme kysymyksesi eteenpäin, valtakunnalliselle kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle ja sieltä vinkattiin teosta David Morehousen Selvänäköinen soturi (Lootus- kirja 1998).
