Tikkurilan kirjastoon on hankittu esimerkiksi nämä teokset:
Kiinteistöyhtiön kirjanpito ja tilinpäätös / Kari Manner, Antti Suulamo, 9. p. 2010
Kehittyvä kirjanpitotaito / Soile Tomperi 12. p. 2009
Kehittyvä kirjanpitotaito. Harjoituskirja / Soile Tomperi, 13. p. 2009
Asunto-osakeyhtiön kirjanpito- ja verokirja / Marjo Salin 9. p. 2008
HelMetistä voi hakea aiheesta lisää teoksia hakusanoilla asunto-osakeyhtiöt ja kirjanpito.
Georges Simenon lukemattomine Maigret-kirjoineen tulee ensimmäisenä mieleen. Tässä listaa vanhimmista käännetyistä kirjoista:
- Juna Venetsiasta 1976
- Maigret erehtyy 1976
- Maigret huvittelee
- Maigret ja ilmiantaja 1976
- Maigret ja penkillä istuskelija 1976
- Murha Rivieralla 1976
- Rouva Maigret'n ystävätär 1976
- Maigret ja monsieur Charles 1975
- Maigret ja yksineläjä 1975
- Maigret ja turskanpyytäjät 1974
- Maigret ja harmaasilmäinen rouva 1973
- Maigret ja gangsterit 1972
- Maigret kanavasululla 1971
- Maigret rajan pinnassa 1971
- Maigret ja hänen lapsuudenystävänsä 1970
- Maigret kansainvälisessä 1969
- Maigret ja mies siltojen alta 1964
- Maigret on kärsivällinen 1967
- Maigret vuokraa huoneen 1958
Tunnetuin nykydekkaristi,…
Kysymyksessä on varmaan Peter S. Beaglen fantasiakirja ”Viimeinen yksisarvinen” (WSOY, 1994). Sitä löytyy kirjastoista, https://www.finna.fi/Record/anders.38051. Kohdasta muut kirjastot voit valita lähimmän.
Ensimmäinen Viiru ja Pesonen -kirja Viirun syntymäpäivät julkaistiin vuonna 1984. Kirjoissa Ukko Pesonen ja hänen kissansa Viiru elävät yksinkertaista elämää maaseudulla, mutta aivan tarkkaa ajankohtaa tarinoille on mahdotonta sanoa. Kirjojen hahmojen vaatetus viittaa 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin, ja kuvituksessa vilahtelee Pesosen kodissa käytössä olevia "vanhanaikaisia" esineitä kuten maitotonkkia, emalipottia, putkiradioita ja öljylamppuja, mutta myös modernimpia esineitä kuten autonrenkaita, rullaluistimia ja kuulosuojaimia. Kirjojen seikkailut ovat kuitenkin ajattomia, eikä tarinoissa ajankohtaa määritellä sen tarkemmin, joten kyseessä lienee satujen "vanha hyvä aika".
Hakemalla Turun kaupunginkirjaston kokoelmista osoitteessa http://www.turku.fi/kirjasto/ löytyy International Who's Who of Professional and Business Women vuodelta 1989. Hakutuloksesta käy lisäksi ilmi että teos on sijoitettu Käsikirjaston hyllyyn (ts. ei ole lainakappale). Mutta International Who's Who of Professionals -nimistä kirjaa ei löydy, ja näyttää siltä että on perin hankalaa löytää Suomesta ylipäätään: sekä Manda (yleisten kirjastojen yhteistietokanta) että Linda (yliopistokirjastojen yhteistietokanta) antavat kielteisiä hakutuloksia.
Lahden toisella puolella Kungliga biblioteket, Stockholms stadsbibliotek, ja Stockholms universitetsbibliotek eivät nekään tunnista ko. kirjaa.
(Ns. vapailta markkinoilta löytyy sen sijaan, esim.…
Kattavimman tuloksen saanee hakemalla Suomen kansallisbibliografian
Fennican cdrom-versiosta. Luettelo virosta suomeksi käännetyistä kirjoista saadaan seuraavasti: 'Kirjoita hakulause'-kenttään kirjoitetaan: ki=6est (eli haettavien kirjojen alkukieli on viro). Jos halutaan siistiä hakutulosta eli
pudottaa pois Suomessa painetut muunkieliset virosta käännetyt kirjat,
tehdään uusi haku: ki=fin. Lopuksi yhdistetään nämä kaksi hakua
kirjoittamalla hakulauseeksi: yh=1 ja yh=2.
Ehkä voitte käydä esim. Helsingin pääkirjastossa Pasilassa, missä voitte ilman ajanvarausta tutustua cdrom-mikrolla virosta suomennettujen kirjojen listaan.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukuniemt -kirjasta(2000)löytyy useampikin selitys nimelle. Keisu on mm. Iittiläinen talon- ja sukunimi, joka perustuu viljelysnimeen (keiso = "sarjakukkainen putkikasvi"). Saulo Kepsun kokoamassa teoksessa Pohjois-Kymenlaakson kylännimistä (198I) Kejsu on merkitty vuosilta 1860-66. Keisu-nimien alue löytyy myös pohjoisesta. Ylitorniolla on satoja vuosia vanhaksi sanottu Keisun talo, jonka mukaan asukkaat ovat ottaneet myös sukunimen. Pellosta löytyy niemi, jonka nimi on selitetty sanasta keisu, "mutkalle kasvanut mänty".
Raimo Jussilan Kalevalan sanakirja kertoo, että "katse" kysymyksessä mainitussa yhteydessä tarkoittaa "loitsimalla valmistettua lääkettä". Vastaavasti yksi katsoa-verbin monista merkityksistä on "hoitaa loitsulääkkeillä" (voiti niillä voitehilla, katsoi niillä katsehilla | 9:471).
Sanonta "rikas tyttörukka" lienee lainaa englanninkielisestä ilmauksesta "poor little rich girl". Näytelmäkirjailija Eleanor Gates julkaisi tämän nimisen kolminäytöksisen näytelmän vuonna 1912. Ensi-iltansa se sai tammikuussa 1913. Vuonna 1917 siitä tuli elokuvaversio, jonka pääosaa näytteli Mary Pickford. Irving Cummingsin ohjaamassa vuoden 1936 uudelleenfilmatisoinnissa pääroolissa nähtiin Shirley Temple. Suomessa Cummingsin elokuvaa esitettiin nimellä Rikas tyttörukka. Samaa nimeä käytettiin myös 1987 julkaistusta Charles Jarrottin elokuvasta Poor little rich girl : the Barbara Hutton story.Ilmausta "poor little rich girl" popularisoi ja sen kehkeytymistä vakiintuneeksi sanonnaksi edisti myös sen niminen Noel Cowardin kirjoittama…
Hei!
Voisiko kyseessä olla Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja muita tarinoita, joka ilmestyi vuonna 2007 Jaana Kaparin suomennoksena?
Sen on suomentanut aiemmin Kirsi Kunnas vuonna 1969 ja Anja Ylönen vuonna 1980.
Suosittelen tarttumaan Mikko Moilasen teoksiin, jotka käsittelevät juuri hakemaasi aihetta: Kohtalona mestauslava - kuolemanrangaistus Suomessa 1500-1825 (Docendo 2021) ja Suomen pyövelit (Docendo 2019).Kohtalona mestauslava -kirjan lopussa on luettelo nykyisen Suomen alueella sijainneista mestauspaikoista (kaikkia siinä ei luultavasti ole lueteltu). Sipoosta Moilanen listaa kaksi mestauspaikkaa (s. 525). Toinen on Bålan, kirkonkylä, Smedåkersbacken (koordinaatit P 60° 52,310' ja I 28° 54,516'), joka on permätiedon mukaan toiminut 1700-luvulla mestauspaikkana. Se on sijainnut paikalla, jossa toimii nykyisin ruotsinkielinen yläaste. Toinen mestauspaikka on ollut Göststenen (Götankivi) (koordinaatit P 60° 22,509' ja I 25° 21,808'), joka on…
Kansallisarkiston Arkistojen Portti -palvelussa on aineisto-oppaita, joita voi selata aakkosittain. Lotta Svärdin arkistoista ja niiden tutkimisesta kerrotaan sivuilla https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/lotta-sv%C3%A4rd esim. seuraavaa:Kansallisarkistossa säilytettävää Lotta Svärd -järjestön arkistoa voi tutkia Helsingin toimipaikassa niin, että tilattu aineisto toimitetaan tilausta seuraavana arkipäivänä. Arkistoluetteloon voi tutustua Astia-verkkopalvelun kautta. Lotta Svärdin arkistoja voi hyödyntää monenlaisessa tutkimuksessa. Henkilöhistoriallisen tutkimuksen tekijät voivat sen avulla saada tietoa yksittäisistä lotista. Lotista ei ole kuitenkaan olemassa samanlaista kantakortistoa kuin sotilaista, joiden…
Signeerausta T.M. käytti ainakin kuvataiteilija Tauno Miesmaa (1891-1980), joka uransa alkupuolella piirsi karikatyyreja ja pilakuvia poliitikoista. Hänen mainitaan piirtäneen etenkin Tuulispää ja Velikulta –lehtiin. Hänet tunnetaan myöhemmin erittäin tuotteliaana kuvataiteilijana sadoista muotokuvistaan. Tauno Miesmaan piirroksista signeerauksineen on kuvia teoksessa ”Suomen taiteilijoita Alvar Cawenista Wäinö Aaltoseen, Elämäkertoja” (toim. Hertta Tirranen), joiden perusteella voisitte mahdollisesti saada selville sen, muistuttavatko kuvat ja signeeraukset teidän näkemiänne pilakuvia ja olisiko näkemienne kuvien piirtäjä tuo samainen Tauno Miesmaa.
Mitään merkintää siitä, että Tauno Miesmaa piirsi myös Pohjois-Savo –lehdelle emme…
Hei,
Helmet -verkkopalvelussa ei voi varata tietyn teoksen mitä tahansa painosta vaan haluttu painos täytyy valita erikseen. Kaunokirjallisuudessa painoksella ei välttämättä ole mitään väliä, mutta tietokirjallisuudessa uusimmissa painoksissa on usein uutta tarkistettua tietoa, jolloin painoksella on jo enemmän merkitystä.
Yleisimmin käytetty suomenkielinen nimitys sähkökäyttöiselle lettujen tai pannukakkujen paistolaitteelle verkkokauppojen valikoimissa näyttäisi olevan lettukone (crepe maker).
Googlen kuvahaku sanalla lettukone
Crêpe maker - Wikipedia
Kophtan lauluja I ja II löytyvät Johann Wolfgang von Goethen "Runoja" -nimisestä kokoelmasta, jonka Otto Manninen on suomentanut v. 1928. Uusi painos tästä kirjasta on ilmestynyt Delfiinikirjat-sarjassa 1980, siitäkin löytyvät nämä kaksi runoa, joista kysymäsi on jälkimmäinen.
Cajanderin suomennoksessa kysymäsi kohta menee näin:
”Tarinan ukko kertoo pojalleen,
Ja tästä päiväst’ alkain aikain loppuun
Ei päivä Crispianuksen niin pääty,
Ett’emme tulis puheeksi me, me harvat,
Me onnellisen harvat, veljet kaikki.”
Lähteenä olen käyttänyt ”William Shakespearen kootut draamat” -sarjan osaa seitsemän (WSOY, 1950).
