Kirjaston lehtiosastolla on Tekniikan maailman numero 8/77. Sitä ei voi lainata, mutta kopion siitä kyllä saa. Sen sijaan varsinaisia piirustuksia, joita lehden ilmestymisaikaan on ilmeisesti voinut tilata TM:sta, ei kirjastossa ole. Netistä löytyi suomalainen osoite, missä on juttua tällaisen veneen rakentamisesta. Se on osoitteessa: www.lannevesi.net/pursiseura. Vaneriveneiden rakentamisesta kirjastossa on pari Kai Osaran kirjaa:” Vaneriveneitä rakentamaan ” ja ”Uusi jokaisen kilpavene Vesimäkärä”.
Perhevapaista säädettiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuoden 1917 teollisuustyöasetuksessa, joka takasi teollisuustyössä työskenteleville naisille neljän viikon palkattoman äitiysloman. Liiketyöntekijäin vastaava synnytysloma oli kuusi viikkoa. Vapaat olivat palkattomia ja pakollisia. Äitiysrahaa ryhdyttiin maksamaan vasta vuonna 1964 voimaan tulleen sairausvakuutuslain myötä.
Äitiysloman pituus määräytyi siis tuohon aikaan myös vuonna 1941 kullakin alalla voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että keväällä 1941 Suomessa elettiin välirauhan aikaa. Talvisota oli juuri päättynyt, mutta yhteiskunnalliset olot eivät olleet normalisoituneet. Ilmassa oli levottomuutta ja uuden sodan uhkaa.
Sota-aika ja…
Vaski tarkoittaa kuparia tai kupariseosta. Vaskikello-sanaa on käytetty niin kirkon- kuin lehmänkelloista.
Lähde:Nykysuomen sanakirja. 3, osat 5 ja 6 : S-Ö , WSOY, 1978.
Tietoa Vaskikellon kelloista:
http://vaskikello.fi/valikko.htm
Monien dekkarifanien hyödyntämä sivusto Tornion kaupungin verkossa on poistettu 30.6.2023 tietoturvariskin takia ja ylläpito on samalla lopetettu. Se, millaisista tietoturvariskeistä on kysymys, ei ole tiedossa. Sivuston aineisto on kuuleman mukaan tallella, mutta sen jatkokäytöstä ei ole vielä päätetty. Tiedot ovat peräisin sivuston pitkäaikaisen ylläpitäjän tviitistä.
Näiden kahden asian välillä on aika vaikeaa nähdä kausaalista seuraavuutta tai edes korrelaatiota.
Suosittelen tutustumista esimerkiksi seuraaviin teoksiin:
Graham Priest, Logiikka
Richard Osborne, Filosofia aloittelijoille
Jonkinlaisen selityksen tähän antaa Lauri Hakulinen kirjassa Suomen kielen rakenne ja kehitys (1979). Kirjan alussa Hakulinen kirjoittaa, että läpikäyvänä periaatteena suomen foneemien (konsonanttien ja vokaalien) sanoiksi rakentumisessa on jäntevää puhe-elimen käyttöä edellyttävien äännösten karttamien. Pyritään siis helppoon ääntämiseen. Ilmauksia tästä piirteestä ovat seuraavat: vokaalisointu, sanan alussa ei esiinny konsonanttiyhtymää, eikä paljon tavujen lopussakaan, sanojen lopussa ei koskaan myöskään ole konsonattiyhtymää.
Sananloppuisina konsonantteina esiintyy nykysuomessa joitain huudahduksia lukuunottamatta vain seuraavat (yleisyysjärjestyksessä lueteltuina): n, t, s, r, l, jotka ovat helpoimmin äännettäviä kaikista…
Pohjalaisessa olleessa artikkelissa 21.8.2006 kerrotaan, että kirjailijat Elvi Sinervo ja Venny Kontturi ovat molemmat kirjoittaneet samasta kujasta, joka oli oikealta nimeltään Tiilitehtaankuja. Kontturi nimitti kujaa Ruukinkujaksi ja Sinervo Roistokuja. Samassa artikkelissa mainitaan, että kujaa on kutsuttu myös Sammonkaduksi ja Lemmenkujaksi. Kujaa ei enää ole, vaan se jäi Palosaarelle rakennetun Ruukinkartanon vanhustentalon alle.
Kustaa Vilkunan Etunimet (2005) ja Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja (1999) kertovat, että Emmi on Emman tai Emilian hellittelymuoto. Emma on muinaisaksalaista alkuperää ja merkitsee voimakasta, yleistä tai suurta. Emilia pohjaa muinaisroomalaiseen Aemilius-suvun nimeen. Liisa on suomalainen lyhentymä Elisabetista, ja pohjautuu heprealaiseen Elisebaan, joka merkitsee Jumala on valani tai Jumala antaa valon. Marie on saksalais-ranskalainen muunnos hepralais-armenialaisesta Mariasta, jonka merkitys ilmeisesti on toivottu lapsi tai myös näkijätär, herratar.
Ainakin seuraavanlainen koko Pähkinänsärkijän pianopartituuri löytyy Sibelius-Akatemian kirjastosta:
https://finna.fi
Partituurin luettelointitiedoissa ei kuitenkaan näytä mainittavan, kuka on tehnyt soitinnuksen.
Helsingin Konservatorion kirjastosta puolestaan löytyy Pletnevin pianolle soitintama nuotti, jonka luettelointitiedoissa puolestaan ei kerrota, mitkä otteet Pähkinänsärkijästä siihen sisältyvät:
https://finna.fi
Tässä vielä kaikki nuotit, jotka löysin Arsca-tietokannasta hakutermeillä tsaikovski, op71, piano:
https://finna.fi
Suosittelen siis kysymään asiaa suoraan yllä mainittujen oppilaitosten kirjastoista.
Varsinaista jouluevankeliumia (Luukkaan evankeliumi) ei
meänkielisenä ole. Kirjasta Ilosanoma: älkää pelätkö:
jouluevankeliumi murteella löytyy Yliperän kielellä
kirjoitettu Luukkaan evankeliumi.
Bengt Pohjaselta löytyy kaksi meänkielistä evankeliumia:
Tule Leevi följhyyn : Markkyksen evanjeeliymmi torniolaaksoksi
ja Älä sie, vaimo, tähhään tuki : Johanneksen evanjeeliymi.
Kaikki nämä kolme kirjaa löytyvät ainakin Lapin
maakuntakirjastosta, josta kirjastosi voi pyytää niitä kaukolainaksi.
Gregoriaaninen eli nykyinen. Suomessa siihen siirryttiin jo 1.3.1753. Jostain kummasta syystä kuitenkin pääsiäisen ajankohta määriteltiin poikkeavalla tavalla, tässä siirryttiin normaalikäytäntöön vasta vuoden 1869 alusta. Näin suuriruhtinaanmaassa Suomessa oli eri kalenteri kuin Venäjällä, jossa oli 1890-luvulla vielä voimassa juliaaninen kalenteri. Myös ortodoksinen kirkko noudatti sitä ja mahdollista on, että Suomen ortodoksisten seurakuntien tuonaikaisissa kirkonkirjoissa on sen mukaisia merkintöjä.
Oja, Heikki
Aikakirja. - Otava, 1999.
Vanhat kalenterit löytyvät esimerkiksi almanakkatoimistosta, https://almanakka.helsinki.fi/ Ne ovat olleet verkossa, mutta poistuneet, joten kannattaa kysyä heiltä lisätietoa.
Seurakunnat korostavat, että kirkoissa esitettävää musiikkia valittaessa tulisi muistaa vihkitilaisuuden jumalanpalvelusluonne. Kirkollisissa toimituksissa esitettävän musiikin tulee liittyä toimituksen kokonaisuuteen. Kanta sopivaan musiikkiin on seurakuntakohtainen. Ennen kappaleen valintaa kannattaa ottaa yhteys vihkiseurakunnan kanttoriin, joka vastaa tilaisuuden musiikista. Lisätietoja saa seurakuntien nettisivuilta http://www.turunseurakunnat.fi/portal/seurakuntayhtyma/suomi/ http://www.raisionseurakunta.fi/
Varsinais-Suomen kirjastojen yhteisestä Vaski-tietokannasta löytyy hakusanalla ’rakkauslaulut’ lukuisia nuottijulkaisuja, joissa on suosittuja rakkauslauluja eri kielillä. Vaskin osoite on http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?…
Tähän kysymykseen en löytänyt mitään virallista sääntöä. Katsoin kirjaston etikettikirjoja, mm. tervehtimisopasta (Moikkari: Moikkaajan muistikirja) sekä terveydenhuoltoalan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (Laitila: potilaan käsikirja, Salonen: Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle). Nämä viimeksi mainitut kirjat keskittyivät enemmän käytöstapoihin lääkärin vastaanotolla.
Et ole kysymyksesi kanssa yksin. Erilaisilla keskustelupalstoilla asiaa on myös pohdittu http://www.vauva.fi/keskustelu/3419026/ketju/tykkaako_laakarit_jos_niit…. Yleisin mielipide näyttää olevan, että lääkäri ei yleensä tervehdi ensin mutta jos potilas tervehtii, hän vastaa. Pitänee myös muistaa, että lääkärit tapaavat niin paljon ihmisiä, että eivät välttämättä…
Aikuinen yli 15-vuotias tarvitsee kuvallisen, virallisen henkilötodistuksen korttia hakiessaan. Ensimmäinen kortti ei maksa mitään, jos kortti on kadonnut tai hankkii uuden jo olemassaolevan tilalle, se maksaa 3 euroa.
Lapsi tarvitsee aina vanhemman tai muun aikuisen takaajaksi kortilleen.Lapsen kortti on myös ilmainen, mutta kadonnut maksaa 2 euroa. Kirjaston sivulta osoitteesta:http://www.lib.hel.fi/ kohdasta lomakkeet löytyy
lomake lapsen kortin hankintaa varten.
Raamatun hinta-arvio kannattaa kysyä jostakin antikvariaatista. Nyt ei näytä missään olevan myytävänä vanhaa kuvaraamattua. Huuto-netissä tosin on tarjolla Dorén kuvittama raamattu vuodelta 1951. Hintapyyntö on 130 €.
Esimerkiksi Nettidivari (http://www.nettidivari.com) ja Pokstaavi Oy (http://www.pokstaavi.fi) ovat erikoistuneet uskonnollisen kirjallisuuden myyntiin, joten esimerkiksi näistä voisi kysyä raamatun arvoa.
Aale ja sen harvinaisempi rinnakkaismuoto Aali olivat alun perin monen a-alkuisen nimen puhuttelumuotoja. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa monen a-kirjaimella alkaneen miehennimen kantajaa kutsuttiin Aaleksi (Aarne, Alarik, Aleksanteri, Aleksi, Arvid), mutta Naantalissa on merkitty muistiin tieto Aalesta myös Aleksandran kutsumanimenä. Aalea annettiin vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä etunimeksi sekä miehille että naisille, mutta lopulta se vakiintui miehennimeksi.
Virossa ja Inkerinmaalla sekä Aale että Aali tunnetaan naisenniminä. Nämä (sekä rinnakkaismuodot Aal, Aala ja Aalu) ovat lyhentymiä nimistä Adelheid, Aleksandra tai Rosalie. - Suomessakin tunnetuin Aale on nainen, inkeriläissyntyinen runoilija Aale Tynni.
Lähteet:
Anne…
THL:n mukaan koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tartuttavina pinnoilla pitkään. Elintarvikkeiden tai tavaroiden välityksellä tapahtuvia tartuntoja ei ole toistaiseksi havaittu. Laboratoriotutkimuksissa on havaittu, että virus voi säilyä erilaisilla pinnoilla muutamista tunneista jopa kolmeen päivään. Teoreettisista tutkimuksista ei kuitenkaan voi tehdä suoria päätelmiä siitä, miten virus säilyy arkiympäristössä. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä.
Kirjat voi siis palauttaa normaalisti, eikä niiden pyyhkiminen ole tarpeen. Ei toki ole haitaksikaan, jos antaa luettujen kirjojen hetken odottaa ennen kirjastoon palauttamista.
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-…
O. E. Juurikorven uudistettu suomennos (1957): "Leikki on alkanut!" (Sherlock Holmesin seikkailut. 2, s. 372)
Jaakko Anhava (2010): "Riista on liikkeellä." (Sherlock Holmes : kootut kertomukset, s. 783)
Kirjastokortti on luottokortti, jolla saa haltuunsa suuren määrän myös rahallisesti arvokasta omaisuutta. Mikään organisaatio maailmassa ei anna tällaista luottokorttia tuntemattomalle ja tunnistamattomalle henkilölle.
Kirjaston tiloissa voi kirjoja, lehtiä, äänitteitä ja muita aineistoja käyttää anonyymisti, mutta lainaaminen ja vieminen pois kirjastosta edellyttää kyseisen henkilön todistettuun henkilöllisyyteen yhdistettyä korttia. Kysymys on siis pohjimmiltaan omaisuudenvalvonnasta.
Heikki Poroila
Gonzo (italian typerystä ja hölmöä merkitsevän sanan mukaan) on Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjan (WSOY, 2003) mukaan "Yhdysvalloista peräisin oleva tolkuttoman-hillittömän kirjoittelun undergroundvaikutteinen muoto, joka kyseenalaistaa ns. hyväksytyt arvot ja vääristelee tahallaan tosiasioita. Gonzo-journalismille on ominaista liioitellun retorinen kielenkäyttö, bisarrit ja kreisit ilmaisut yms. Käsitteen lanseerasi Hunter S. Thompson Rolling Stone -lehdessä 1971 julkaisemassaan kirjoituksessa."
Oikein hyvä johdatus gonzon olemukseen on Esa Saarisen kirjoitus Gonzo-journalismi eli kirjallisuuden ylösnousu M. A. Nummisen ja Saarisen kirjeenvaihtokirjassa Terässinfonia (Weilin + Göös, 1981). Parhaita esimerkkejä gonzo-tyylistä…
