Yliopistojen rakennukset ovat julkisia tiloja, ja niiden avoimissa osissa voi vierailla aukioloaikojen mukaan. Helsingin yliopiston rakennusten aukioloajat löytyvät täältä: https://www.helsinki.fi/fi/tutustu-meihin/tama-helsingin-yliopisto/ylio…. Kuvaamisesta löytyy tietoa tältä sivulta: https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/medialle/valo-ja-videokuvaamin….
Senaatintorin ympärillä olevista rakennuksista avoimia vierailukohteita ovat myös Kansalliskirjasto (https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/asiointi/vierailu-kirjastossa), tuomiokirkko (https://helsingintuomiokirkko.fi/index/info.html#) ja Sederholmin talossa sijaitseva Helsingin kaupunginmuseo, johon on maksuton pääsy (https://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/). Tuomiokirkon kivijalassa…
Kysyin asiaa Vaasan teknillisen korkeakoulun fysiikan lehtorilta, ja hän vastasi seuraavasti: Suljetuista tai lähes suljetuista kappaleista se on pallomainen kappale, pallo koskien niin yli- kuin alipainettakin (peruslamput, lamppujen lasikuvut).
Avoimista kappaleista taas ne, joiden poikkileikkaus on ympyrä. Putket joissa kulkee nestettä tai kaasua, ovat poikkileikkaukseltaan ympyröitä, samoin esim. siltarummut, tuuliturbiinien varret jne.
Kirjojen epäiltiin levittävän mm. tulirokkoa ja lavantautia, mutta ennen kaikkea pelättiin keuhkotuberkuloosia. Ensisijaisena ohjeena oli
-Kirjat asetetaan avattuina seisomaan auringonpaisteeseen esim. avonaiseen akkunaan. Valo ja ilma ovat aina tartunta-aineiden vihollisia ja tappavat ne nopeasti.
-Kirjoja myös kaasutettiin form-aldehylillä. Ns. form-alnitabletit normaalissa huoneenlämmössä kaasuuntuivat ja desinfiovat kirjan.
-Kirjojen desinfiomista varten suositeltiin pienempiin kirjastoihin tehtäväksi tiivis puulaatikkoa, missä formalehydiidi puhdisti kirjat.
-Viheriäsuopavesi oli tehokas keino puhdistaa kirjan kansia ja selkää, jos ne kestävät materiaaliltaan nestettä.
Nämä ohjeet löytyivät tästä lehdestä :
Kansanvalistus ja…
Laulusta on olemassa ainakin sanoitukseltaan erilaisia muunnelmia. ”Oisipa mulla pienen pieni ankka” alkaa laulu ”Ankka”, joka vastaa parhaiten muistamaasi sanoitusta ja joka sisältyy kirjaan ”Me laulamme” (Suomen elintarviketyöläisten liitto, 1971, ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto, 1977). Kirjassa on vain laulun sanat ja yksi säkeistö, jossa lauletaan myös: ”Kansasta katsois varmaan moni tollo…””Partiolaulukirjassa” (Partiokirja, 1985) laulussa ”Olisipa minulla pienen pieni” lauletaan kyllä ankasta ja kissasta, mutta siinä ei mainita kansaa eikä tolloja. Kirjassa on vain laulun sanat ja säkeistöjä on viisi.Lehdessä ”Pelimanni” (2009, nro 1, s. 19–22) on vielä yksi muunnelma laulusta: ”Olisipa minullakin pienen pieni…
Kannattaa kääntyä antikvariaattien puoleen, joilla nykyään on netissä hyviä sivustoja ja kauppoja.
Jotta voisit löytää juuri oikean aapisen, olisi hyvä, jos tietäisit esimerkiksi tekijän nimen.
Voit kuitenkin selata myynnissä olevia aapisia kirjoittamalla hakuruutuun sanan aapinen ja sitten tarkkailla vuosilukua.
Täällä näyttäisi olevan myynnissä 40-luvulla ilmestynyt Meidän lasten aapinen, jonka on kuvittanut Rudolf Koivu:
http://www.antikvaari.fi/
http://www.antikvaari.fi/haku.asp?CurrentPage=3&Submit=Seuraava sivu&nimi=aapinen&aika=0&tekija=&myyja=0&tryhma=0&kieli=kaikki&stype=full
Täällä näyttää olevan mukana myös kirjojen kansikuvat:
http://www.antikvariaatti.net/
http://www.antikvariaatti.net/…
Kysymyksessä voi olla neuvostokirjailijan Tihon Sjomuškin romaani "Alitet pakenee vuorille". Helsinki: Kansankulttuuri, 1958. Se on tositapahtumiin pohjautuva kirja elämästä Tšuktšien niemimaalla. Harvinaisen kiintoisia ovat kuvaukset tšuktšien perinnäistavoista, noidista ja taikauskon aiheuttamista ristiriidoista ja onnettomuuksista. Kirjailijan teokset kertoivat tsuktsien elämästä Neuvostoliitossa.
Toinen kirja voi olla V.A. Obrutsevin "Sannikovin maa". Moskova,1961. Teos kertoo tutkimusmatkasta ja tuntemattoman maan löydöstä, siellä alkuasukkaiden kylässä oli samaani.
Myös Arvostetun tšuktšikirjailijan Juri Rytheun tarinoiden miljöönä on Pohjoinen Jäämeri vähäisine rantakylineen, aiheena…
Löytämäsi lisäksi uudehkoja suomenkielisiä kirjoja aiheesta ovat ainakin seuraavat:
- Konttinen, Että saatais sydämet avautumaan ”Yhteiskunnallinen mainonta nonprofit-organisaation viestinnässä (2006)
- Mäki, Markkinointi voittoa tavoittelemattomassa organisaatiossa (2005)
- Oy Veikkaus Ab:n harjoittama sponsorointi (2001)
Lisäksi löytyy useita 2000-luvulla ilmestyneitä englanninkielisiä teoksia aiheesta. Linda-tietokannasta parhaan tuloksen saa valitsemalla hakutyypiksi komentohaun ja kirjoittamalla ruutuun ”yleishyödylliset yhteisöt” and markkinointi tai ”nonprofit organizations” and marketing. Lindassa käytetään sekä suomen- että englanninkielisiä asiasanoja, joten usein kannattaa hakea molemmilla kielillä.
Aihealue on varsin laaja, sillä luonto on yksi kaunokirjallisuuden vakioaiheista. Tässä joitakin lukuvinkkejä.
Romaaneja, kotimaisia klassikoita:
Aho, Juhani: Papin tytär, Papin rouva
Huovinen, Veikko: Puukansan tarina
Kokko, Yrjö: Laulujoutsen
Sillanpää, F. E.: Ihmisiä suviyössä
Tuoreempaa kotimaista:
Fagerholm, Monika: Meri
Kamula, MIkko: Metsän kansa -sarja (1. osa Ikimetsien sydänmailla)
Kytömäki, Anne: Kultarinta, Kivitasku, Margarita
Sinisalo, Johanna: Linnunaivot
Ulkomaisia klassikoita:
Blixen, Karen: Varjoja ruohikolla
Brontë, Emily: Humiseva harju
London, Jack: Erämaan kutsu
Thoreau, Henry David: Walden : elämää metsässä
Uudempaa ulkomaista:
Hoffman, Alice: Punainen puutarha
Ivey,…
Voisiko tämä olla etsimäsi:
- Claire Ochsner, Syntymäpäivävene (1985)
Kuvakirjan päähenkilö on sveitsiläinen Stefan. Hän saa syntymäpäivälahjaksi matkan kaupunkiin. Toiseksi lahjakseen hän valitsee pienen veneen. Kaupunkimatkalla Stefan eksyy äidistään, saa polveensa haavan juostessaan sirkukseen, ja laivakin menee rikki. Häntä auttaa sirkuksen klovni. Kotona tehdään uusi laiva särkyneen tilalle.
Kirjaa on vielä monissa kirjastoissa. Jos sitä ei ole omalla kotipaikkakunnallasi, voit saada sen oman kirjastosi kautta kaukolainaan.
Kysyjän käyttämä termi "plagiointi" ei liity tällaiseen tilanteeseen, jossa on tarkoitus lainata toisen kirjoittamaa tekstiä. Sitä kutsutaan "lainaamiseksi" tai "sitaatiksi".
Tekijänoikeuslain 22§:n mukaan "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa." Jos toisen lausetta käytetään sitaattina, se saa olla ja sen itse asiassa täytyykin olla täsmälleen, kuten lähteessäkin on. Plagiaatiasta ei koskaan ole kysymys silloin, kun lainauksen lähde on mainittu.
Plagiaatti puolestaan on kokonaan tai lähes kokonaan toisen teoksen kopio, jonka kohdalla ei kuitenkaan ole kerrottu alkuperäistä tekijää eikä lähdettä. Plagiaatti voi olla tahaton (ihminen voi muistaa näkemänsä tai…
Kysyjä tarkoittaa kysymyksellään varmaankin Yleisradiota. Yleisradion toimintaa säätelee Laki Yleisradio Oy.stä. Laissa todetaan, että Yleisradio ei voi tuottaa sponsoroitua ohjelmaa eikä näyttää mainoksia.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931380
Yleisradion eettisten ohjeiden mukaan piilomainonta ja tuotesijoittelu on kielletty. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/20/ylen-ohjelmatoiminnan-ja-sisaltojen-eettiset-ohjeet-ots
Se, että toimittaja kuvaa ohjelmaansa esimerkiksi kirkon edessä ei ole piitlomainontaa ellei toimittajalle tai Yleisradiolle makseta kuvauspaikan käytöstä. Näin ei yleensä ole. Jos ohjelmassa käsitellään uskontoon liittyvää asiaa, on pikemminkin luontevaa, että sen taustana on jokin asiaan liittyvä…
Tällaisessa tapauksessa nimeke on luetteloitu Helmet-tietokantaan, mutta kirjastojen kokoelmissa ei ole siitä yhtään nidettä. Tähän voi olla monta eri syytä. Voi olla, että kirja ei ole vielä ilmestynyt tai että niteitä on tilattu mutta ne eivät ole vielä saapuneet kirjastojen hankintayksiköihin.
Joissain tapauksissa voi käydä niin, ettei yksikään Helmet-alueen kaupungeista valitsekaan nimekettä kokoelmiinsa tai kirjavälittäjä ei pystykään toimittamaan niteitä, jos kirja ei esimerkiksi ilmestykään kuten piti. Nimeketietue näkyy silti Helmet-hauissa, kunnes se poistetaan tietokannasta.
Näin käy myös silloin, kun nimekkeen viimeinenkin nide on poistettu kokoelmista joko kadonneena tai huonon kunnon takia eikä…
1500-luvulle sijoittuvia historiallisia nuortenromaaneja ovat esimerkiksi seuraavat:
AMNELL, Anna, Pako Tallinnaan
AMNELL, Anna, Kyynärän mittainen tyttö
MERETOJA, Ilona, Sateensaaren tyttö
MOILANEN, Paula, Herttuan hovissa : elämää 1500-luvun Turussa
MOILANEN, Usko, Linnanherran käsky : seikkailukertomus Olavinlinnan vaiheilta vv. 1499-1500
REKIMIES, Erkki, Susi-Rolf, Martti ja minä
SAULI, Jalmari, Nuori Kijl : historiallinen romaani Nuijasodan ajoilta
SÖDERHJELM, Kai, Mikko kuninkaan palveluksessa
VAKKURI, Kai, Rajan hurtat : seikkailukertomus 1500-luvulta
WILKUNA, Kyösti, Viimeiset luostarinasukkaat
1500-lukua käsitellään myös näissä:
ELLILÄ, Kirsti, Reetta ja linnan vangit
VAIJÄRVI, Kari, Aavelinna
Tietokirjallisuuden puolelta…
Ruiskukka on inspiroinut monia kotimaisia runoilijoita Joel Lehtosesta Juha Mannerkorpeen ja Sirkka Seljasta Anna-Maija Raittilaan. Tunnetuin ruiskukkaruno lienee kuitenkin P. Mustapään Jäähyväiset Arkadialle -kokoelman Ruiskukkia. Sen ensimmäisessä säkeistössä päästään vastaani tulleista ruiskukkarunoista lähimmäs kysymyksessä muisteltua katkelmaa. "Ruiskukkia, ruiskukkia" ei siinäkään ole, mutta "kukkia, ruiskukkia" sentään:
Ja kuitenkin, kun hiivimme / me läpi laihon, riivimme / me kypäräämme kukkia, / niin, kukkia, ruiskukkia / muistaen kotomaan.
Muistikuva Immi Hellénistä Mirri hammaslääkärissä -runon kirjoittajana on aivan oikea. Sen voi löytää useammastakin Hellénin runojen kokoelmasta (Lapsuuden lauluja, Punaposki, kultasuu : runoaarteita, Runoja, Tarujen kultamaat) tai vaikkapa kissa-aiheisten tarinoiden antologiasta Katti-Koljatti ja muita kissasatuja.
Kyseiset lorut löytyvät teoksesta Hanhiemon iloinen lipas, jossa runot on vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas. (Muurilta muuten putosi Tyyris Tyllerö, ja kenkätalon eukon lapsia oli sata.)
Kirsi Kunnaksen oma runo Tunteellinen siili löytyy esim. Kaarina Helakisan toimittamasta lastenrunojen kokoomateoksesta Pikku Pegasos : 400 kauneinta lastenrunoa. Samassa kirjassa on varmaan muitakin tarkoituksiisi sopivia runoja. Molempia kirjoja on saatavissa Helsingin kaupunginkirjastosta; hylly-
tilanteen voit tarkastaa aineistotietokanta Plussasta.
Lauri Pohjanpää: Jänikset julkaistiin vuonna 1917 Pohjanpään kokoelmassa Uusi kevät ja muita runoja ja sittemmin hänen Valittujen runojen antologiassaan, Kaipuu ylitse ajan (3.p. 2002).
Fennica-linkki löytyy edelleen Kirjastot.fi -sivuilta. Klikkaamalla etusivun kohtaa Kirjastot, pääset sivulle, jonka oikeassa laidassa on alaotsikko Tietokantoja, http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastot/. Sen alta löytyy linkki Fennica - Suomen kansallisbiografia, https://finna.fi .
