Eri tietokannoista löysin esim. nämä Ranskan miehitystä käsittelevät romaanit:
Anthony, Evelyn: Miehittäjän mahti
Barber, Noel: Jäähyväiset Ranskalle
Deforges, Regine: Rakkauden riemukaari, Sininen polkupyörä, Musta tango
Francis, Clare: Yötaivas
Harris, Joanna: Appelsiinin tuoksu
Joffo, Joseph: Älä tunnusta ikinä, poika
Keating, Barbara: Tyttäreni Ranskassa
McEwan, Ian: Sovitus
Modiano, Patrick: Kehäbulevardit
Nemirovsky, Irene : Ranskalainen sarja
Sartre, Jean-Paul: Les chemins de la liberté -romaanisarja (sarja alkaa Espanjan sisällissodasta)
Vercors: Meren hiljaisuus
Lisäksi ainakin Simone de Beauvoir käsittelee kaksiosaisessa romaanissaan Mandariinit elämää miehityksen jälkeisessä Ranskassa.
Voit itse hakea lisää aiheeseen liittyviä…
Hei!
Voisiko kyseessä olla Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja muita tarinoita, joka ilmestyi vuonna 2007 Jaana Kaparin suomennoksena?
Sen on suomentanut aiemmin Kirsi Kunnas vuonna 1969 ja Anja Ylönen vuonna 1980.
Kirja voisi olla Diana Wynne Jonesin Rönsyilevä talo. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin kirjailijan aiemmat romaanit Liikkuva linna ja Leijuva linna.
Rönsyilevässä talossa Sempronia-täti lähettää päähenkilö Charmainin huolehtimaan isosedän talosta.
Runo löytyy kokoelmasta: Sata Szymborskaa / Wislawa Szymborska ; suomentaneet Martti Puukko ja Jarkko Laine. Helsinki : Like, 2003. Martti Puukko on runoilija Wislawa Szymborskan itsensä valtuuttama suomentaja. Martti Puukko on kääntänyt myös kokoelman: Hetki / Wislawa Szymborska ; suomentanut ja toimittanut Martti Puukko. Helsinki : Like, 2004. Näide lisäksi Puukko on suomentanut Szymborskaa Parnassoon. esim. Runoja uudesta kokoelmasta / suomentanut Martti Puukko / 2002 ; (52) ; 4 ; 386-388.
Kysyin asiaa Poliisimuseosta ja sieltä vastattiin näin:
Yritin salapoliisityönä etsiä tietoja mikä voisi olla alkuperäinen tapaus, mutta eipä löytynyt. Tapaus on voi olla muualta kuin Suomesta, esim. Norja/Ruotsi? Löysin netistä tuon kirjan mistä pystyi lukemaan tapahtumia, mutta mitkään hakusanat eivät löytäneet vanhoissa suomalaisissa sanomalehdissäkään jutun juurille. Eipä Rikosmuseon aineistosta löydy vastaavia juttuja.
Sanomalehdet ovat oiva lähde päästä alkuun, kun etsii tietoa henkirikoksista, mutta tietenkin pitäisi olla joku lähtökohta, mitä ja mistä etsii, esim. paikka tai tässä tapauksessa ehkä ajankohta olisi paras. Esim. itsenäisyyden alussa sanomalehdissä kirjoitettiin hyvin seikkaperäisesti tapauksista…
Tässä poimintoja:
Päivi Alasalmi, Tampereelle sijoittuva dekkarisarja
Saara Kesävuori, tamperelainen kirjailija
Terttu Autere, hämeenlinnalainen kirjailija.
Pirkko Arhippa, vaikuttanut Forssassa
Leena Lehtolainen, syntynyt Vesannolla
Eppu Nuotio, syntynyt Iisalmessa
Susanna Yliluoma, asuu tai on asunut Kangasalalla
Kannattaa lisäksi tutustua Kirjasampoon https://www.kirjasampo.fi/fi/genre/j%C3%A4nnityskirjallisuus
WSOY:n Agatha Christie -kirjastossa ilmestyi kaksikymmentä kaksoisnidettä:1-2, Idän pikajunan arvoitus ; Paddingtonista 16.50 3-4, Askel tyhjyyteen ; Mykkä todistaja 5-6, Murha maalaiskylässä ; Simeon Leen testamentti 7-8, Vaarallinen talo ; Kaikki päättyy kuolemaan 9-10, Tuijottava katse ; Kellot 11-12, Lordin kuolema ; Kuolema ilmoittaa lehdessä 13-14, Ruumis kirjastossa ; Herkuleen urotyöt 15-16, Totuus Hallavan hevosen majatalosta ; Lentävä kuolema 17-18, Aikataulukon arvoitus ; Ikiyö 19-20, Kortit pöydällä ; Syyttävä sormi 21-22, Kymmenen pientä neekeripoikaa ; Kissa kyyhkyslakassa 23-24, Viisi pientä possua ; Neiti Marplea ei petetä 25-26, Salaperäiset rukiinjyvät ;…
Arvasitkin vastauksen oikein. Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston tarjoamaan Naxos-palveluun on liitetty Päijät-Hämeen alueen kunnankirjastojen ja Lahden tiedekirjaston kirjastokorttien tiedot. Päästäksesi kirjautumaan palveluun tarvitset kirjastokortin jostakin mainituista kirjastoista, kortin saat kirjastossa käydessäsi. Pääkirjaston ollessa suljettuna vielä tämän viikon muutostöiden vuoksi ovat avoinna lähikirjastot ja varausten noutopiste, joista voit saada kirjastokortin.
Kadonnut ja kaivattu lastenkirja saattaisi olla Alfred Könnerin Hipsukka (Otava, 1975). Siinä soma hiirineiti Hipsukka löytää maasta pennin kolikon, ostaa kaalinkerän ja rakentaa siitä itselleen talon. Sitä ihailemaan ja Hipsukkaa kosimaan saapuu monenmoista kulkijaa: lammas, kukko, sammakko, nuori hiiriherra. Hipsukka hylkää kaikki sulhaskandidaatit, koska yksikään heistä ei osaa laulaa kauniisti. Vasta uljas kissaherra moottoripyörän selässä hurmaa Hipsukan laulullaan (ajoneuvoa ei mainita tekstissä, se esiintyy vain kuvituksessa). Häät vietetään ja kissa asettuu kehräten taloksi. Rakkaustarina saa onnettoman lopun, kun kissa epähuomiossa nielaisee hiiren - ja siitä lähtien kissat ja hiiret ovat olleet toistensa vihollisia.
Kollegalta tuli ehdotus, voisiko olla tämä?: Äidin rohkea päätös In God's Country, draama, Kanada, 2007) Judith Joseph pakenee viiden lapsensa kanssa moniavioisesta yhteisöstä, jonka kurimuksessa perhe on elänyt vuosia. Uusi elämä ulkomaailmassa katkeaa alkuunsa, kun Judithin naiivi 16-vuotias tytär karkaa takaisin lahkoon. 86 min. Ohjaus: John L'Ecuyer. Pääosissa: Kelly Rowan, Richard Burgi, Martha MacIsaac. Esitetty Suomessa televisiossa 2013.
Achille Chavéen kirjoja tai runoja ei löydy suomennettuina itsenäisinä teoksina. Tietokannat, joista on yritetty asiaa selvittää, ovat Fennica ja Frank monihaku sekä Lahden kaupunginkirjaston käännösrunojen tietokanta.
https://finna.fi
http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?view=all
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Linda-tietokannasta ja Frankista (pudotusvalikko: kaikki kirjastot) käy ilmi, että Chavéen tekstejä löytyy kyllä, mutta ei suomeksi.
https://finna.fi
Myöskään lehtiartikkeleita ei löytynyt viitetietokannoista ALEKSI ja ARTO, joita voi käyttää kirjastossa tai oppilaitoksissa.
Suomennoksia saattaisi olla jossakin antologiassa, johon on koottu belgialaisten kirjailijoiden runoja tai aforismeja, mutta…
Cajanderin suomennoksessa kysymäsi kohta menee näin:
”Tarinan ukko kertoo pojalleen,
Ja tästä päiväst’ alkain aikain loppuun
Ei päivä Crispianuksen niin pääty,
Ett’emme tulis puheeksi me, me harvat,
Me onnellisen harvat, veljet kaikki.”
Lähteenä olen käyttänyt ”William Shakespearen kootut draamat” -sarjan osaa seitsemän (WSOY, 1950).
10 pencen kolikot valmistettiin 1977 - ja valmistetaan edelleen - metalliseoksesta, jossa on 75% kuparia ja 25% nikkeliä.
Desimaalijärjestelmän mukaista 10 pencen kolikkoa on lyöty vuodesta 1968 alkaen. Vuoteen 1981 saakka käytettiin alkuperäistä vuoden 1968 mallia (http://www.ukcoinpics.co.uk/dec/10/10_80.jpg), jossa on teksti "new pence".
Vuoden 1977 kolikot eivät ole järin arvokkaita. 2009 standard catalog of world coins -hakuteos listaa käyttämättömän (uncirculated) 10 pencen kolikon arvoksi 0,60 dollaria (noin 42 senttiä); erittäin hyväkuntoinen (extremely fine) käytössä ollut kolikko noteerataan vain 0,25 dollarin arvoiseksi (noin 18 senttiä).
Kraatterijärvistä kerrotaan Juhani Kakkurin kirjassa Muuttuva maa, WSOY 2007, ss. 29-31. Saman kirjoittajan kirjassa Tulivuoret – matkoja vulkaanien maailmaan, Gummerus 2005 on kalderojen yhteydessä maininta kraatterijärvistä ss. 32-33 ja kirjassa Planeetta maa, Ursa 1991 kuvia kraatterijärvistä ss. 104-105. Aimo Kejosen kirjassa Geologiset kohteet, Karttakeskus 2007 esitellään Lappajärveä ss. 64-65. Myös Benjam Pöntisen valokuvateos Tähdenlennon järvi = The lake, 2012 kertoo Lappajärvestä. Rugaraman tulijärvestä kerrotaan kirjassa Maailman tutkimattomat seudut, Valitut palat 1979 ss. 165 – 179. David Ritchien The encyclopedia of earthquakes and volcanoes, Facts on file, 1994 sisältää tietosanakirja-artikkelit suurimmista…
On paljon mahdollista, että Ritva-Liisa Sumulla on ollut aikomus jatkaa Jarl Sundquistin elämäkertaa. Kuitenkin tämä ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1974 ja Ritva-Liisa Sumu itse kuoli jo vuonna 1975.
Parhaiten Jarl Sundquistin elämäntarinaa jatkaa Anna-Liisa Rekolan teos Miksi elämä erottaa, jossa kerrotaan Jarlin ja hänen vaimonsa Annikki Setälän tarina. Kirja on ilmestynyt vuonna 1997 ja on Jarlin tyttären kirjoittama. Jarl Sundquistilta itseltään on olemassa lähinnä uittoon ja metsätyöhön liittyviä tekstejä.
Laululipas 1:n v. 1931 laitoksen johdannossa kerrotaan, että helsinkiläinen antikvariaatin omistaja Joh. K. Lindstedt julkaisi v. 1905 kansanrunokokoelman nimeltä Laululipas. Kokoelmaa koottaessa oli "pidetty tärkeänä ottaa huomioon paraat uusimmat sepitetyt laulut, vanha suomalainen lauluaartehisto ja nykyajan suomalainen kansanlaulu, rekilaulu ja arkkiveisu". Kokoelmaan haluttiin mahdollisimman paljon ennen julkaisemattomia "suomalaisia alkuperäisiä lauluja".
Johdannossa kerrotaan Lindstedtin olleen omintakeinen ja erikoinen persoona, joka oli mieltynyt kansanomaisiin rekilauluihin ja arkkiveisuihin. Kirjakauppiaana hän oli lisäksi havainnut, että suuri yleisö oli kiinnostunut ostamaan "viisutavaraa".
Lindstedt kokoili kansanlauluja mm…
Paasilinnan vuonna 1977 julkaistussa aforismikokoelmassa Musta aukko on yksi osio omistettu raha-aiheisille ajatelmille. Kysymyksessä jäljitettyä mietettä lähelle menee esimerkiksi "Jos tietäisi yksityisen setelin reitin, voisiko sitä enää käyttää.".
Matkalla-tila tarkoittaa, että aineisto on siirtymässä kirjastosta toiseen. Helsingin kirjastoissa kaikki Helmetin kautta varattu aineisto poimitaan hyllystä ja lähetetään Pasilan kirjaston lähettämöön päivän kuormassa. Lähettämössä on keskuslajittelija, joka lajittelee aineiston eri kirjastoihin meneviin kuljetuslaatikoihin. Laatikko lähetetään seuraavan päivän kuormassa noutokirjastoon. Tämä prosessi vie 2 - 3 päivää, joskus kauemmin, jos lähettämössä on poikkeuksellisen paljon ruuhkaa. Tämän ajan aineiston tila on Matkalla.
Jos näkee Helmetistä kirjaston kokoelmissa kirjan, jonka haluaisi noutaa kyseisestä kirjastosta, kannattaa soittaa kirjastoon ja pyytää laittamaan kirja syrjään.
Etsitty kuukausista kertova runo on Zacharias Topeliuksen Vuosileikki, jonka on suomeksi tulkinnut Alpo Noponen. Joissakin lähteissä runo on pantu tyystin Noposen nimiin.
Vuosileikki on luettavissa esimerkiksi Topelius-lukemistosta Pyhäpäivän lukemisia lapsille ja aikuisille (WSOY, 2007). Pieni aarreaitta -sarjan kolmannesta osasta Runoaitta (WSOY, 1993) se löytyy myös - tässä Alpo Noposen töiden joukosta.
