Otavan kirjallisuustieto -hakuteoksen mukaan Ohdaketrilogian muodostavat teokset 'Haukkani Memed' (Ince Memed, 1955), 'Ohdakkeet palavat' (Ince Memed II, 1968) ja 'Memedin kosto' (Ince Memed III, 1984). Pumpulitiesarja koostuu teoksista 'Puuvillatie' (Ortadirek, 1960), 'Maa rautaa, taivas kuparia' (Yer demir, gok bakir, 1963) ja 'Kuolematon ruoho' (Ölmez otu, 1969).
Teos 'Suosta nousee uusi maa' on turkiksi Yusufcuk Yusuf , 1975. Muita teoksia 'Ararat-vuoren legenda' (Agridagi efsanesi, 1970), 'Tuhannen härän vuori' (Bin bogalar efsanesi, 1971), 'Tasangon valtiaat' (Demirciler carsisi cinayeti, 1974), 'Poika ja lokki' (Al gözum seyrele Salih, 1976) , 'Kalastaja jota meri vihasi' (Deniz kustu, 1978) ja 'Linnut ovat lähteneet' (Kuslar da…
Kyseessä lienee brittiläisen Anthony Buckeridgen Jennings-sarja. Buckeridge kirjoitti sarjaa 25 osaa vuosina 1952-1994, ja niistä suomennettiin 11 osaa vuosina 1965-1971. Sarja kertoo Jennings-nimisen pojan ja hänen ystävänsä Darbishiren toilailuista englantilaisessa siäoppilaitoksessa.
Antiikin tarustossa omena liityy Pariksen tuomioon, kohtaukseen, joka aloittaa tarut Troijan sodasta, samoin se liittyy Herakleeseen ja Heraan. Muinaispohjoismainen jumalatar Iduna vartioi omenaa, kelttien tarustoon kuuluu Avalon, Omenamaa, joka on ylimaallisen rauhan symboli. Näistä kerrotaan mm. teoksissa Suuri tarukirja ja Suuri symbolikirja. Raamatussa 1. Mooseksen kirjassa 3. luvussa on kertomus syntiinlankeemuksesta. Siinä Eeva tarjoaa Aatamille hedelmän (joka Suomessa usein mielletään omenaksi, vrt. aataminomena) ja Laulujen laulussa (aik. Korkea veisussa) mainitaan omena parissa kohtaa.
Tunnettuja suomalaisia teoksia, joissa omenalla on sijansa ovat esim. Mika Waltarin näytelmä Omena putoaa ja Joel Lehtosen pienoisromaani Kuolleet…
Heikki Paunosen Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii ajoittaa punkku-sanan käytön alun 50-luvulle, joten punk-kulttuuria voitaneen pitää syyttömänä siihen, ettei meillä juoda valkkarin ohella punkkaria.
Striimaus eli suoratoisto tarkoittaa tiedonsiirtotekniikkaa, jossa multimediasisältöä siirretään Internetin kautta käyttäjälle jatkuvana virtana ja sitä esitetään samanaikaisesti. Vastakohtana suoratoistolle on perinteinen lataaminen, jolloin tiedosto siirretään kokonaan käyttäjän tietokoneelle ja toistetaan vasta sen jälkeen.Yleensä striimattava sisältö on videokuvaa tai ääntä. Esimerkiksi Spotifyn kautta kuunnellaan musiikkia ja muuta äänisisältöä.Lähteet:Suoratoisto – Wikipediasuoratoisto | TEPA-termipankki (erikoisalojen sanasto- ja sanakirjakokoelma)Videoiden suoratoisto nyt ja lähitulevaisuudessa
Sergei Jeseninin (1895-1925) tuotantoa on suomennettu valitettavan vähän, mutta teoksista Venäjän runotar (toim. Kiparsky, Viljanen, 1946) sekä Neuvostolyriikkaa I (toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen, Raija Rymin ; suom. Anna-Maija Raittila, Pentti Saaritsa, Hki : Tammi, 1979)
löytyy joitakin runoja.
Englannin kielellä löytyy kaksi teosta: Selected poetry, 1982 ja Confessions of A Hooligan, 1973.
Teokset löytyvät HelMet-kirjastojen tietokannasta ositteesta www.helmet.fi
Helmet-hausta löytyy julkaisu:
Kirja, kirjavampi, sanomalehti - ulkoasukierre ja suomalaisten sanomalehtien ulkoasu 1771-1994 / Pekka Mervola
http://www.helmet.fi
Helmetin lehtihaussa on linkit mikrofilmattuihin lehtiin sekä HelMet-varastolehtiluettelo. Pasilan kirjastosta löytyy 1920-luvun sanomalehtiä sekä mikrofilmattuna että alkuperäisessä muodossa.
http://www.helmet.fi/search~S2*fin/X
Pasilan kirjaston uutisaluelle mikrofilmeistä on mahdollista ottaa kopioita.
Laajempi kokoelma kotimaisia mikrofilmattuja sanomalehtiä löytyy Kansalliskirjaston Lehtisalista.
http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/kansallis…
Hei,
Tämä on Einar Fieandtin runonäytelmästä Karttaleikki peräisin oleva runo, tämä kohta (ja koko runonäytelmä) löytyy Pääskynen-lehden numerosta 7/1915, sivulta 12, joka löytyy Kansalliskirjaston digitoiduista lehdistä:
Tässä linkki: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959137?page=12
Teoksessa "Ilon kirja : ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä" (s. 269) sitaatti on käännetty seuraavasti: »Ajattele joka päivä, kun heräät: 'Olen onnellinen, kun saan elää. Minulla on arvokas ihmiselämä. En aio tuhlata sitä'.»
(Ilon kirja : ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä. Dalai-lama, Desmond Tutu & Douglas Abrams. Suomentanut Tommi Uschanov. WSOY 2016.)
Kuten wikipedian artikkelissa todetaan, suomalaisten vaatetehtaiden luetteloon ei ole sisällytetty aivan pienimpiä ja lyhytaikaisimpia lähdekirjallisuudessa mainittuja yrityksiä. Helsingin Neule Oy lienee ollut pienehkö vaateompelimo, eikä siitä verkkohaulla tosiaan löydä mitään tietoja. Myöskään kirja Kansakunnan vaatettajat ei mainitse yritystä.
Helsingin Sanomien aikakone antaa sen verran tiedonripettä, että yrityksen sijainti selviää. Helsingin Neule Oy toimi osoitteessa Sturenkatu 9. Kuten Kaija Nenosen toimittama teos Herrasväen ja työläisten kaupunki kertoo, kyseessä on vuonna 1946 valmistunut asuintalo, jonka kivijalassa toimi vielä 1980-luvun alussa useita liikkeitä: Siivouspiste Oy, paperi- ja…
Kirjasto tarjoaa ilmaisen, sähköisen musiikkipalvelun Naxos Music Libraryn, josta löytyy jonkin verran suomalaista perinnemusiikkia ja suomalaista klassista musiikkia. Naxoksen kautta musiikkia pystyy kuuntelemaan vain kyseisessä palvelussa, eikä musiikkia voi ladata omalle koneelle.
Raita-palvelusta löytyy tekijänoikeusvapaita kotimaisia äänitteitä, joita voi ladata ilmaiseksi omalle koneelle. Raita sisältää suomalaisia äänitteitä 1900-luvun alusta. Tässä linkki Raita-palveluun: http://www.doria.fi/raita
Suomen kirjastojen kokoelmista löytyy fyysisinä kappaleina valtavasti erilaisia vanhoja suomalaisia äänitteitä. Tarvitset vain kirjastokortin lainaamista varten. Kirjaston äänitteitä saa kopioida omaan käyttöön.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirjan mukaan Tiainen perustuu linnun nimeen.
"Nimettävää on voitu alkaa kutsua Tiaiseksi ruumiillisten tai henkisten ominaisuuksien (pieni, vikkelä, nopeaälyinen tms.) perusteella tai siksi, että tuttujen eläinten nimityksistä on saatu luonteva malli yksilöidä niin henkilö kuin koko sukukin."
Ainakin muutamien suomalaisten teatterisukujen lapset ovat kirjoittaneet lapsuudesta teatterin maailmassa, osa kirjoista on muistelmia, osa kaunokirjallisuutta. Tällaisia ovat ainakin Annina Holmbergin Kaiku (2009), Elina Halttusen Saaressa kaikki hyvin (2009), Jotaarkka Pennasen Elämää pienempi näytelmä (2010) ja Tiina Rinteen Tanssivan tähden alla (2003).
On arveltu, että Raappana on muovautunut sukunimeksi ristimänimen Rafael karjalaisesta puhuttelumuodosta Rapo. Toisaalta itä- ja pohjalaismurteissa raappanaksi on nimitetty pitkää, laihaa ja heikkovoimaista ihmistä. Raappanoista löytyy asiakirjamerkintöjä jo 1500- ja 1600-luvuilta, joten Gananderilla ja lintutieteilijöillä tuskin on tekemistä nimen alkuperän kanssa.
Raappanan ja merisirrin yhteys on vähintäänkin kyseenalainen: Kaisa Häkkisen Linnun nimi -kirja listaa sen ryhmään "nimitieto ei todennäköisesti kuulu kyseiselle lajille". Gananderin sanakirjassa raappana esiintyy hyvin epämääräisenä, suoniityllä elävän ja huonosti lentävän linnun nimityksenä, niin kuin kysymyksessäkin mainitaan. Lönnrotin nimiluettelossa se…
Kirjan julkaisemiselle ei sinänsä ole ikärajaa, esimerkiksi nuortenkirjailija Kaisa Ikola julkaisi ensimmäisen kirjansa 12-vuotiaana ja dekkarikirjailija Leena Lehtolainen julkaisi esikoisteoksensa saman ikäisenä. Kustantamot etsivät jatkuvasti laadukkaita käsikirjoituksia julkaistaviksi, joten uskoisin että laatu määrää, ei niinkään tekijän ikä, vaikkakaan oman kirjan saaminen kaupalliselle kustantamolle ei ole ihan läpihuutojuttu aikuisellekaan, lopulta vain hyvin pieni prosentti kaikista tarjotuista käsikirjoituksista julkaistaan. Kannattaakin siis sinnikkäästi kirjoittaa ja kehittyä kirjoittajana yhä taitavammaksi, luettaa omia tekstejä toisilla, osallistua vaikkapa kirjoittajakursseille tai lähettää omia tekstejä arvostelupalveluihin…
Väitöskirjoja löytyy Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmista muttei läheskään kaikkia. Väitöskirjoista pyrimme valitsemaan sellaisia, joille olisi luultavasti kysyntää. Usein se tarkoittaa aiheeltaan jokseenkin yleistajuisia teoksia. Johonkin kovin suppeaan yksityiskohtaan keskittyneet väitöskirjat saattavat jäädä valitsematta. Monet väitöskirjat ovat saatavilla myös sähköisinä, joten sekin saattaa vaikuttaa valintoihimme, erityisesti marginaalisimmissa aiheissa.
Valinnoissa luultavasti painottuvat humanistiset ja yhteiskunnalliset alat. Tekniikan alan väitöskirjoja meillä ei luullakseni kovin paljon edes tarjota, joten jos hankintakanaviemme kautta väitöskirjaa ei tarjota, se saattaa hyvinkin jäädä hankkimatta. Yksi kriteeri on hinta:…
Hei,
Aika hyvin olitkin jo löytänyt noita sarjakuvia. Suomalaisista sarjakuvista voisi lisäksi harkita ainakin seuraavia (pari niistä tosin jo hiukan vanhempia):
Havukainen, Aino & Toivonen, Sami: Himaset (kaksi Otavan kustantamaa albumia, Juustoon ei saa piirtää!, 2008 ja Keijut ei juo kahvia!, 2009)
Seppänen, Pekka & Hämäläinen, Pertti: Loikkaset (Arktinen Banaani, 1998)
Sailamaa, Anna: Ollaan nätisti (Huuda Huuda, 2008)
Syvälä, Maria & Brusi, Hanna: Kielteinen kotiäiti (Robustos, 2008)
Muhonen, Anne: Jokeltelua (A. Muhonen, 2009)
Uusitalo, Riitta: useampikin Otavan kustantama, perhe-elämää ja lapsia käsittelevä teos, ainakin Melko rankka päivä (1996), Hajamieliset haikarat (1997) ja Pikku opintiellä (1998)
Ruotsalaista…
Talonpoikaissäädystä valituiksi tulleille valtiopäivämiehilleen maksoivat tuomiokunnat päivä- ja matkarahaa. Palkkiot eivät olleet yhtenäiset, vaan ne vaihtelivat tuomiokunnasta toiseen. Vuoden 1867 valtiopäivillä talonpoikaissäädyn edustajien korvaukset olivat keskimäärin 10,6 markkaa päivältä.Edustajat joutuivat itse huolehtimaan valtiopäivien aikaisesta majoituksestaan ja kustantamaan ylöspitonsa saamallaan päivärahalla. Tilannetta kuvastaa hyvin edusmies Riihimäen kommentti Suomen Talonpoikaissäädyn keskustelupöytäkirjoista vuodelta 1897: "Mielestäni tulisi tässä kohden määrätä palkka sen keskimäärän mukaan, mitä useammilla valtiopäivillä edusmiehille on palkaksi määrätty. Viime valtiopäiväin aikana oli asianlaita toinen, kun ajat…
Suosittelen esimerkiksi seuraavia sarjoja:Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäretSally Green: SavuvarkaatLeigh Bardugo: Grishaversumi (ensimmäinen kirja Varjo ja Riipus)Ursula K. Le Guin: Maameren tarinatElina Pitkäkangas: Sang ja NarakaConn Iggulden: Suolan valtakunta (ensimmäinen kirja Darien)N.K. Jemisin: Murtunut maailma (ensimmäinen kirja Viides vuodenaika)Joe Abercrombie: Särkynyt meri (ensimmäinen kirja Vain puoliksi kuningas)J.S. Meresmaa: Mifonki (ensimmäinen kirja Mifongin perintö)Suomeksi on juuri ilmestynyt myös ensimmäinen osa Jennifer L. Armentroutin Veri ja tuhka -sarjaa, nimeltään Verestä ja tuhkasta. Toinen osa on tulossa näillä näkymin huhtikuussa 2025.
Tarkoittamasi teos on todennäköisesti Becker, Lemmikki: Ratko Ariadnen lankoja, ilmestynyt vuonna 1991. Teosta on kuvattu sanoilla seuraleikit, arvoitukset.
