Pikalevyllä tarkoitetaan suoratallennuksella kertaluontoisesti taltioituja äänilevyjä. Tavallisesti kyseessä oli lakkakerroksella päällystetty alumiininen kiekko. Ääniura kaiverrettiin suoraan lakkapintaan. Niitä käytettiin esimerkiksi radio-ohjelmien tallentamiseen, elokuvanteon apuvälineinä tai lehtihaastattelujen nauhoittamiseen.
Yleisradio hankki pikalevyjen tallennuslaitteet 1930-luvulla. 1950-luvulla Helsingissä toimi ainakin pari pikalevyjä valmistavaa äänitysstudiota. Pienessä mittakaavassa niitä tuotettiin muuallakin Suomessa.
Petri Kuljuntausta on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan artikkelin Lähikuva-lehden numeroon (1/2020). Hän kertoo, että pikalevyjä ei koskaan luetteloitu systemaattisesti tai…
Aihe on hyvin laaja, tässä on muutama esimerkki :
Saamelaisten kuvaukset Suomen kirjallisuudessa
Kirjallisuustutkimukset:
Erkki Itkonen : Lappalainen kansanrunous.1963
Aulikki Nurminen : Saamelaisten kuvaukset Suomen kirjallisuudessa 1900-luvulla. 1982
Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 2010
2000-luku:
Seppo Keinänen : Aslak.2022
Katri Rauanjoki: Kesämerkit.2022
Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia.2016
Magne Hovden : Saamelandia. 2012 (nor)
Taisto Tammela : Säynäjäjärven mysteeri. 2020
Aarre Paasirova : Lapin lumo. 2018
Päivi Alasalmi : Joenjoen laulu. 2015
Kuun lapsi / Maami Snellman. 2023
Lastenkirjallisuus:
Eevamaria Halttunen : Petra ja revontulet. 2008. (…
Porin kaupunginkirjastossa on äänikirjana Uusi testamentti (16 kasettia) sekä vanhana, että uutena käännöksenä.
Koko Vanhaa testamenttia ei äänikirjana löydy, ainoastaan yksittäiskasetteja esim. Jesajan kirja, Sananlaskut. Saatavana on äänite, joka sisältää Psalmit, Sananlaskut sekä Laulujen laulun (6 kasettia)uutena suomennoksena. Nämä saatte lainaksi Porin kaupunginkirjastosta.
Tietokannoista löytyi joitain aiheeseenne toivottavasti hyvin liittyviä opinnäytetyö- ja artikkeliviitteitä. Niitä voi saada lähikirjastoon kaukolainaamalla. Kysy kaukolainapalvelusta lähikirjastosta.
(VOLTER - Turun yliopiston kirjasto)
Mickelsson, Pia, Apprentissage en deux langues au niveau universitaire : études bilingues à Turku/Åbo. [Turku], 2001. Pro gradu -työ : Turun yliopisto, ranskan kielen kääntäminen ja tulkkaus
(VOLTER - Turun yliopiston kirjasto)
Internationale Germanistische Konferenz "Kontaktsprache Deutsch" (2001), Beiträge der Internationalen Germanistischen Konferenz "Kontaktsprache Deutsch IV" in Nitra, 19.-20. Oktober 2001 / Csaba Földes, Stefan Pongó in Zusammenarbeit mit Hans-Werner Eroms und Hana Borsuková (…
Hei!
Teos on julkaistu vasta toissa päivänä 24.4, joten se ei ole ehtinyt vielä kirjastoihin. Kirjaa varmasti hankitaan ainakin osaan kirjastoja, mutta siihen menee aikaa muutama viikko. Kannattaa tiedustella kirjaa uudelleen tai katsoa Helmetistä toukokuun puolenvälin tienoilla.
GPS-järjestelmä on Yhdysvaltain kehittämä, hallinnoima ja ylläpitämä, joten Yhdysvalloilla on kyky halutessaan sulkea järjestelmänsä tai rajoittaa sen käyttöä. Koska moni siviilitoiminto, esimerkiksi erilaiset navigointisovellukset ja maanmittaus, hyödyntää satelliittipaikannusta on GPS:lle kehitetty turvallisuussyistä vaihtoehtoisia satelliittipaikannusjärjestelmiä kuten BEIDOU (Kiina), GLONASS (Venäjä), GALILEO (EU), jotta ei oltaisi riippuvaisia vieraan vallan järjestelmistä.
Lähteet:
Satelliittipaikannus | Maanmittauslaitos
Kiinan satelliitit haastavat GPS:n – Yhdysvaltain yksinvalta murenee miljardimarkkinoilla, mutta se on myös turvallisuuskysymys (yle.fi)
Tähdet ja avaruus: Kiinan BeiDou-…
Heti aluksi täytyy varoittaa, ettemme ole lain tulkitsemisen asiantuntijoita, joten tässä esitetty vastaus on pelkästään maallikon näkemys. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Asiassa on kaksi puolta: tietosuoja ja tekijänoikeus.
Sukututkimusta koskevasta henkilötietojen käytöstä on tietosuojavaltuutettu antanut osoiteesta http://www.tietosuoja.fi/material/attachments/tietosuojavaltuutettu/tie… löytyvän ohjeistuksen. Siellä käsitellään tietojen keräämiseen ja lupien pyytämiseen liittyviä asioita. Tietosuojavaltuutettu suosittaa suvun elossa olevilta jäseniltä kerätään heidän omat tietonsa tai ainakin varmistetaan tietojen oikeellisuus sekä ilmoittaa heille kirjan julkaisemisesta. Tosin ilmoittaa ei tarvitse, jos aiheutuisi…
Hei, onpa hauska kuva! Takana oleva "huntu" ei ole huntu lainkaan, vaan silloin muodissa ollut isokokoinen hiusrusetti. Suuren ruusukkeen tukena oli paperikovike.
Lakki olikin vaikeampi tunnistettava. Lakki on muistuttaa tyypiltään vuosisadan alun miesten virka- tai siviililakkia. Muistan nähneeni myös tyttökoululaisilla kaikilla saman tyyppisen lakin, jossa on kaikilla yhtenevä kokardi edessä. Kuvaa täten pukeutuneista tytöistä en löytänyt. Ehkä joku palstamme lukija löytää sellaisen?
Lähteenä : Hattuja. Hattu, koriste ja tunnusmerkki. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1992
Isotädistäsi on lyhyet elämäkertatiedot teoksessa ”Matrikkeli sairaanhoitajista ja kätilöistä” (1971). Siitä ilmenee mm. että hän on valmistunut Viipurin lääninsairaalasta 1916.
Yksittäisen henkilön tietoja lähdetään tutkimaan yleensä kirkonkirjojen kautta. Sukututkijoille suunnattua aineistoa ja ohjeistusta löytyy paitsi ohjekirjoista myös internetistä esim.:
http://www.genealogia.fi
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Sukututkimus
Viipuri- ja Karjala-aiheista tietoa löytyy mm. seuraavilta sivustoilta:
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Viipuriin_liittyv%C3%A4t_aineistot
http://www.wiipurinarkistoyhdistys.net/arkisto.htm
http://www.karjalatk.fi/tutkimus.php
Jyväskylän kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy paljon aineistoa…
Nämä kysymykset ovat hyvin yksilöllisiä. Jos sarja epäilyttää - siinä kissaklaanit kuitenkin taistelevat toisiaan vastaan - voisit itse lukea sitä kokeeksi. Mutta jos lapsi itse ei tunnu järkyttyvän Soturikissoista, voit antaa hänen lukea niitä. Tärkeintä on säilyttää lukemisen ilo, jotta harrastus jatkuisi aikuisuuteen asti.
Sellaista lähdettä ei varmastikaan ole, sillä tietääkseni mikään palvelu ei laske artikkelien palstamillimetrejä aiheiden mukaan. Missään palvelussa ei edes ole kaikkia Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä paitsi Kansalliskirjastossa, jossa sielläkin lehdet ovat varastoituina eivätkä sellaisessa muodossa, että niistä voisi laskea palstamillimetrejä muuten kuin selaamalla joka lehden käsin. Fennica-tietokannastakaan ei saa edes lehtien sivumääriä, palstojen pituuksista puhumattakaan.
Ongelmaksi tulisi myös sen määrittäminen, milloin jutun laskettaisiin käsittelevän julkkiksia. Riittäisikö, että julkkiksen nimi mainittaisiin? Vai pitäisikö koko jutun käsitellä julkkista? Laskettaisiinko kirjailijan kirjaa arvosteleva juttu mukaan, jos siinä…
Kysyjän käyttämä termi "plagiointi" ei liity tällaiseen tilanteeseen, jossa on tarkoitus lainata toisen kirjoittamaa tekstiä. Sitä kutsutaan "lainaamiseksi" tai "sitaatiksi".
Tekijänoikeuslain 22§:n mukaan "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa." Jos toisen lausetta käytetään sitaattina, se saa olla ja sen itse asiassa täytyykin olla täsmälleen, kuten lähteessäkin on. Plagiaatiasta ei koskaan ole kysymys silloin, kun lainauksen lähde on mainittu.
Plagiaatti puolestaan on kokonaan tai lähes kokonaan toisen teoksen kopio, jonka kohdalla ei kuitenkaan ole kerrottu alkuperäistä tekijää eikä lähdettä. Plagiaatti voi olla tahaton (ihminen voi muistaa näkemänsä tai…
Aivan yksiselitteistä syytä kirjojen lyhentämiselle tuskin on olemassa. Lyhentämistä on Suomessa harrastettu luultavasti ainakin tuolta 1950-luvulta lähtien. Kirjaa on saatettu lyhentää sen suomennusvaiheessa, jolloin alkukielinen ja käännetty versio eroavat. Toisessa vaihtoehdossa ensimmäinen suomennos noudattaa alkuperäistä teosta, mutta myöhemmin kirjasta tehdään markkinoille vielä lyhennettykin versio. Näin ollen yksi ja sama teos saattaa löytyä suomennettuna sekä "pitkänä" että "lyhyenä". Myös selkokirjoja voisi pitää yhdenlaisena esimerkkinä lyhentämisestä. Syyt kuinka paljon ja miksi kirjaa lyhennetään vaihtelevat tapauskohtaisesti. Esim. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jotkin lyhennelmät perustuvat puhtaasti…
YLE Areenan ohjelmia saa jakaa sosiaalisessa mediassa silloin, kun siihen on tarjottu erikseen mahdollisuus omalla jakopainikkeellaan.
Lisätietoja Yleisradion sisältöjen tekijänoikeuksista.
Verkkolehtien artikkeleita on sallittua jakaa samanlaisella periaatteella käyttämällä lehtien tarjoamia omia jakopainikkeita tai linkkejä.
Lisätietoja esimerkiksi Uutismedian liiton tekijänoikeussivulta.
Tähän mennessä on suomennettuna julkaistu 50 osaa tätä sarjaa. Englanniksi kirjoja on kyllä ilmestynyt enemmän, joten ehkäpä niitä tulevaisuudessa käännetään suomeksi lisää. Kustantaja kirjoilla on ollut Otava. Tällä palautelomakkeella kustantajalta voi kysyä lisätietoja:
http://www.otava.fi/palaute/?n=1
Tuija Lehtinen on hyvin tuottelias ja pidetty lasten- ja nuortenkirjailija, joka kirjoittaa myös aikuisille.
Ainakin kirjastoissa Lehtinen on hyvinkin lainattu ja ilmeisesti myös kirjakaupat myyvät hänen teoksiaan hyvin. Hän on saanut myös tunnustusta työstään, ja hänet on palkittu useasti erilaisilla kirjallisuuspalkinnoilla. Kaikki nämä kertovat niin varsinaisten lukijoiden kuin kirjallisuuskriitikoidenkin arvostuksesta.
Tuija Lehtisestä on kysytty tällä palstalla useasti aikaisemmin. Löydät vastaukset kirjoittamalla Kysy kirjastonhoitajalta –palvelun hakukenttään: Lehtinen Tuija.
Runsaasti lisätietoa Lehtisen tuotannosta ja palkinnoista löydät kootusti Kirjasammosta http://www.kirjasampo.fi
Hei,
Kylpy- ja suihkutilojen sähköasennuksissa noudatetaan Sähköasennusstandardin SFS 6000 osan 7-701 vaatimuksia. Nämä määrittävät mm. pistorasioiden sijoittelun, etäisyydet suihkuun jne. Kosteissa tiloissa sähkötapaturman riski on suurempi, joten säätely on siellä tarkempaa kun kuivissa tiloissa.
Turvallisuus ja kemikaaliviraston (Tukes) sivuilla on tieto: "Vanhojen asennusvaatimusten mukaan pistorasia tuli asentaa vähintään 170 cm korkeuteen. Useimmissa nykyisissä pistorasioissa on rakenteellisena osana ns. lapsisuoja, eli sulkulevyt reikien lisäsuojana. Tällaista pistorasiaa ei korkeusvaatimus koske."
Lähde: https://tukes.fi/sahko/sahkotyot-ja-urakointi/sahkoasennusten-tekniset-…
Tässä on muutama pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen HelMet-tietokannasta löytyvä teos (hakutyyppi sanahaku, hakulauseke evakot and Karjala and (muistelmat or päiväkirjat)): En mie Karjalaa unoha: Elämäni muutto-kirjoituskilpailun evakkomuuttoja, toim. Ritva Sorvali, Pirjo Pietikäinen, Johanna Mäntysalo; Meskanen, Antti: Evakkoukon kertomaa; Väkeväinen A. K.: Evakkopojan taival: tositapahtumiin perustuva muistelmateos evakkotaipaleelta, sen iloista ja suruista ja Leinonen, Liisa: Hilda - Karjalan lapsi. Tarkemmat tiedot teoksista ja niiden saatavuudesta voi hakea tietokannasta osoitteessa www.helmet.fi. Teoksia löytyy enemmän käyttämällä hakusanaa siirtoväki evakot-sanan sijasta (hakutyyppi sanahaku, hakulauseke siirtoväki and Karjala…
Aurinko- ja kevätmies on suora käännös ruotsinkielisestä ilmauksesta sol-och-vår-man, joka tarkoittaa naistennarraajaa, avioliittohuijaria – siis samaa kuin auervaara pienellä a:lla kirjoitettuna suomen kielessä. Sana löytyy ruotsin kielen sanakirjoista yhteen kirjoitettuna ilman väliviivoja: solochvårman. On olemassa myös verbi solochvåra, joka tarkoittaa siis huijaamista ja petkuttamista avioliittolupauksin. Nationalencyklopedins ordbokin mukaan ilmaus juontaa juurensa kontaktipalstan ilmoituksessa käytetystä nimimerkistä. ” Aurinko ja kevät”… mitkäpä sen otollisemmat olosuhteet naisten tunteisiin vetoamiseen ja pään pyörälle saattamiseen vaikka niinkin pahasti, että uhri tulee luvanneeksi omaisuutensa hurmurille!
Ruben Oscar Auervaara…
