Pasilan kirjaston lehtialueella (2. krs) on kopiokone, jolla voi skannata muistitikulle. Kirjaston ensimmäisen kerroksen kopiokoneella voi skannata sähköpostiin ja periaattessa myös muistitikulle, mutta laite ei tunnista kaikkia muistitikkuja. Pasilan lisäksi Kirjasto 10:ssä on kopiokone, jolla on mahdollista skannata muistitikulle.
HelMet-kirjastot
http://www.helmet.fi/fi-FI
Lähes kaikki lännenelokuvat päättyvät kohtaukseen, jossa yksinäinen cowboy ratsastaa poispäin kuvasta. Lännenelokuvan alkuvaiheissa taustalla oli yleensä auringonlasku, mutta kuvasta tuli nopeasti sen verran kulunut ja kliseinen, että tätä lopetusta alettiin parodioida ja muunnella jo 1930-40-luvuilla. Emme löytäneet tietoa ensimmäisestä auringonlaskuun ratsastavasta elokuvatähdestä, mutta lännenelokuvia ollaan filmattu elokuvan 110 vuotisen historian alkuajoista asti ja kohtaus on toistunut todennäköisesti satoja kertoja.
Kohtaus on elokuvakerronnan kannalta tehokas tapa päättää draaman kaari. Auringonlasku merkitsee päivän ja työurakan päättymistä - sankari on hoitanut hommansa ja pelastanut viattomat ihmiset rosvojen kynsistä.…
Hyytelömassan jättävät sammakontoukat syövät hieman pieniä selkärangattomia, mutta eniten ne järsivät suun ympärillä olevilla luunystyillään leviä ja pehmeitä kasvinosia. Toukan takajalkojen kasvaessa kasviravinto vaihtuu lähes kokonaan pieneläimiin, kuten punkkeihin ja hyppyhäntäisiin.
Lähde:
Antti Koli, Suomen matelijat ja sammakkoeläimet
Kielitoimiston sanakirjasta löytyvät selitykset sanoille
tautologia = saman asian tarpeeton toistaminen,
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/tautologia?searchMode=all ja
tautofonia = samanlaisten äännejaksojen (häiritsevä) toisto,
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/tautofonia?searchMode=all.
Myös nykysuomen sanakirjassa selitetään käsitteet tautofonia ja tautologia, https://kaino.kotus.fi/ns/Nykysuomen_sanakirja_5_S-Tr.pdf
tautofonia = saman sana-aineksen lähekkäinen toistuminen puheessa tai kirjoituksessa
tautologia = saman seikan tai sanan tarpeeton toistaminen puheessa tai kirjoituksessa
Käsite tautonomia ei sen sijaan esiinny näissä sanakirjoissa. Sana nomen, joka on latinaa, on…
Unto Eskolan 77 sivun kirjanen "Jalkaväkirykmentti 45. Kolmen kannaksen koukkaajana vuosina 1941-1944" (1971) on saatavissa lainaksi esimerkiksi valtakunnallisen varastokirjaston (Vaarin) kautta. Se löytyy hyllystä lisäksi Kymenlaakson Pyhtään kunnankirjastosta.
Kirja on ollut myynnissä mm. Huuto.netin kautta viime syyskuussa, jolloin siitä pyydettiin 40 euroa.
Netin "Axis History Forum" -blogissa JR 45:stä on myös kyselty. Kysytyn kirjan lisäksi JR 45:stä saa tietoja ainakin seuraavista lähteistä:
Tarmo Metsälä "Isänmaan puolesta" (2002) and Marko Palokangas (ed.): "Jatkosodan tiellä" (2004), jotka ovat saatavissa Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta.
Espanjan kielessä rakastamista ilmaistaan yleisimmin verbeillä querer ja amar, 1. persoonan yksikkömuodossa te quiero ja te amo. Amar on yleensä ilmaissut rakkautta kumppania, perheenjäsentä tai jotain elotonta kohtaan, kun taas querer-sanalla rakkautta on ilmaistu esimerkiksi ystävälle tai ihastukselle. Querer ei silti ole amaria heikompi sana, vaan molemmilla voidaan tarkoittaa yhtä voimakasta romanttista kiintymystä. Ihmisten välisen rakkauden verbinä muodolliseksi tai teatraaliseksi joskus koettu amar ei olekaan nykyespanjassa kovin yleinen, vaan siihen törmää arkikielen sijaan ennemmin elokuvissa tai laulujen teksteissä. Sanojen käyttö ja merkitys vaihtelee kuitenkin esimerkiksi alueittain ja ikäryhmittäin.
Lähteet:
Amar y…
Klassinen lentävä lause "Tulin, näin, voitin" on alun perin latinankielinen. Julius Caesarin kerrotaan käyttäneen sitä kirjeessä ystävälleen Amantiukselle, kun hän kertoi Zelan kaupungin luona käymästään nopeasta ja rajusta taistelusta, jossa hän kukisti Pontoksen kuninkaan Farnakes II:n. Latinassa näillä sanoilla on sama pääte, joten ilmaisun lyhyys tulee vielä iskevämmäksi: Veni, vidi, vici.
Plutarkhos, Kuuluisien miesten elämäkertoja
Arto Kivimäki, Summa summarum : latinankielisiä termejä
Alan asiantuntijaliikkeestä kerrottiin, että piippauksen kesto riippuu täysin palovaroittimen merkistä ja mallista. Useimmissa malleissa piippaus saattaa kestää kuitenkin päiviä tai jopa viikon.
Mikäli kuvaamanne kaltainen tilanne tulee eteen, kannattanee ottaa yhteyttä taloyhtiön isännöitsijään.
Lähde:
Turvakauppa.com
Käy lähimmässä kirjastossa ilmoittamassa nimenmuutoksesta. Ota mukaan uudella nimellä varustettu kuvallinen henkilöllisyystodistus, esimerkiksi passi tai ajokortti. Samalla saat uuden kirjastokortin veloituksetta.
Kotkan myöhäistä uusgotiikkaa edustava kirkko on Suomen tuotteliaimman kirkkoarkkitehdin Josef Stenbäckin (1854–1929) suunnittelema. Vuonna 1898 valmistuneen rakennuksen puurunkoinen, kuparipellillä päällystetty risti on varustettu takorautaisin koristein, joiden päässä on kuparipallot. Risti näyttää todella miekalta, mutta tätä yhdennäköisyyttä ei käsitellä Kotkan kirkon historiasta kertovissa teoksissa. Tietokirjailija Ulla-Maija Sievinen kirjoittaa kuitenkin seurakuntalehti Osviitassa 2/2021, että risti olisi saanut muotonsa saksalaisen ritarikunnan miekasta. Hänkään ei tosin tiedä, miksi Stenbäck valitsi juuri miekkaristin. Miekanmuotoinen risti on myös Stenbäckin suunnitteleman Joensuun kirkon tornissa.
Lähteet:
Harjunpää, Kaisu…
Stadin slangi on kiinnostava kielimuoto monelta kantilta. Slangin sanastoon kuuluvat myös paikannimet, kuten mainitsemasi Sörnäisten puhekieliset/slangimuotoiset Sörkkä ja Sörkka. Asiaa pohtii mm. Anna-Sofia Klemetti pro gradu -tutkielmassaan "Sun Söörnäinen on stadiksi sanottuna Sörkka, ei Sörkkä." : slanginimien Sörkka ja Sörkkä käyttö digitaalisissa diskursseissa. Slangilla ei sinänsä ole kielenhuoltoa, joten "oikeaoppisuus" on vahvasti subjektiivista. Tutkielman mukaan suomen kielen vokaalisointusäännön vastainen Sörkka on paikallisille oikea muoto, kun taas Sörkkä näyttäytyy "maalaisten" käyttämänä varianttina. Molemmat erisnimet taipuvat yleisnimien tavoin, tyypin 10A (astevaihtelu) mukaisesti, eli Sörkka, Sörkan ja Sörkkä, Sörkän.…
Kreikassa on seitsemän aikamuotoa eli tempusta, jotka voidaan jakaa neljään tempusvartaloon: preesensvartalo (johon kuuluvat preesens ja imperfekti), aoristivartalo (aoristi), perfektivartalo (perfekti, perfektin futuuri ja pluskvamperfekti) sekä futuurivartalo (futuuri). Tosin futuuria lukuun ottamatta nämä aikamuodot eivät ensisijaisesti kuvaa verbin tapahtuma-aikaa, vaan sen aspektia. Vakiintunut termi ”aikamuoto” ei siten ole oikeastaan kovin osuva.
Preesensvartalon aspekti on duratiivinen eli se korostaa tapahtuman kestoa, aoristivartalon aspekti on yleisesti ottaen punktuaalinen eli se korostaa tapahtuman hetkellisyyttä,perfektivartalon aspekti on resultatiivinen eli se korostaa toiminnan lopputulosta.
Futuurivartalolla on aina…
Kymenlaakson kirjastoissa käytössä olevan seutulainauksen ansiosta lainatun kirjan voi palauttaa mihin tahansa Kymenlaakson kirjastoon.
Lue lisää Kymenlaakson kirjastojen yhteiseltä kyyti.fi -verkkosivulta
http://www.kyyti.fi/node/1584
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä!
1900-luvun alkupuolella aviottomat lapset muodostivat yhteiskunnalle paitsi moraalisen ja sosiaalisen ongelman, myös taloudellisen taakan (esim. Pulma ja Turpeinen: Suomen lastensuojelun historia. 1987). Avioton äitiys oli vuosisadan alun Suomessa tyypillisesti alimpiin sosiaaliryhmiin kuuluva ilmiö, kirjoittaa neljän helsinkiläisen 1900-luvun alussa eläneen aviottoman äidin elämäntarinan avulla aihetta tutkinut Katriina Kokko teoksessa Matkoja Moderniin: Lähikuvia suomalaisten elämästä. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen, ”äpärän” asema oli turvaton ja ankea, isättömyys oli lapsellekin elämänikäinen häpeä. Maaseudulla aviottomat saattoivat joutua kerjuulle tai kunta saattoi myydä heidät ”…
"Laps hankeen hukkuu unhoittuu" liittyy joulun vieton alkuperäiseen syyhyn eli Jeesus-lapsen syntymään.
Kaikki ulkoinen jouluun liittyvä (ruoka, lahjat, koristeet, läheiset ihmiset ym.) ovat pääasia eikä enää muistetakaan juhlan alkuperäistä syytä.
Kyseisellä kielikuvalla ilmaistaan, että Jeesus-lapsi unohtuu helposti kokonaan jouluna.
Huugo on harvinaisempi muoto Hugo-nimestä. Hugo-nimen lähtökohtana on muinaissaksan sana hugi, jolle on tarjottu sellaisia merkityksiä kuin ’mieli’, ’sielu’, ’sydän’, ’tahto’ ja ’ymmärrys’. Hugo on nimen latinalainen asu. Kansainvälisiä vastineita Hugolle ovat mm. ranskan Hugues, italian Ugo ja englannin Hugh, josta ovat muodostuneet hellittelymuodot Hewie, Hughie ja Huey. Hugoon on yhdistetty myös englantilainen sukunimi Hudson.
Hugo oli Suomen almanakassa 1700- ja 1800-luvuilla. Nykyisin se on ruotsinkielisessä almanakassamme. Vuodet 1890-1928 nimi oli suomalaistetussa muodossa Huugo. Katolinen kirkko tuntee monia Hugo-nimisiä pyhimyksiä, ja nimeä on tehnyt tunnetuksi myös ranskalainen kirjailija Victor Hugo (1802-1885).
Hugo oli…
Kielen näyttämisen paheksuttavuus ja epäkohteliaisuus liittyvät eleen "lapselliseen" alkuperään. Kieli työntyy ulos aina, kun pikkulapsi hylkää sille tarjotun ruoan. Tästä yksinkertaisesta alusta, jolla on täsmällinen kohde, se kehittyy yleiseksi hylkäyssignaaliksi ja sitä kautta loukkaukseksi, kun kielen näyttämiseen sisältyy ikään kuin ajatus eleen kohteena olevasta henkilöstä pikkulapsen tasolla olevana, jolle on kommunikoitava tällaisia infantiileja keinoja käyttäen. Sellaisiakin kulttuureja tosin on, joissa kielen näyttämiseen ei sisälly ajatusta loukkauksesta: esimerkiksi joissain Tiibetin osissa tervehditään kieltä näyttämällä.
Lähteet:
Roger E. Axtell, Gestures : the do's and taboos of body language around the world
Desmond…
Agatha Christien tuotannosta löytyy kaksi kirjaa, joissa tarinan minäkertoja on myös tarinan murhaaja: Roger Ackroydin murha ja Ikiyö. Näistä Ikiyö vastaa paremmin kysymyksessä jäljitettyä tarinaa. Siinä kertoja Michael Rogers hankkii itselleen unelmiensa talon menemällä naimisiin rikkaan perijättären Ellie Goodmanin kanssa ja järjestämällä sitten tämän kuoleman tapaturmalta vaikuttavassa ratsastusonnettomuudessa.
Ihmisen polveutumisen ahvenesta keksi Hietanen, kun Lahtinen selvitti teoriaa siitä, ettei Jumala ole luonut ihmistä vaan tämä on kehityksen tulos, syntynyt meressä ja suureksi osaksi hiiltä. Hietanen hämmästeli tätä ja arveli itse olevansa ahven, kun on köyryt hartiatkin. Kohtaus löytyy kirjan ensimmäisen luvun kuudennesta osasta.
