Charles Plogman on tehnyt suomenkieliset sanat Vikingarna -yhtyeelle heidän ruotsiksi laulamaansa kappaleeseen "Leende guldbruna ögon". Suomenkielisen version nimi on "Ruskeat silmät". Laulu on alkujaan kansansävelmä.
Vikingarna on esittänyt laulun TV-ohjelmassa "Laulava sydän" (1999/04/17), luultavasti molemmilla kielillä.
"Ruskeat silmät" kappaleeseen on nuotinnos (sanat, melodia, kosketinsoitin) Charlies-yhtyeen "Vain vähän aikaa" nuottijulkaisussa (ISMN: M-55008-006-5). Keski-kirjastoista nuotti löytyy Saarijärveltä. Siihen voi tehdä seutuvarauksen.
Hyvä johdanto pohjoismaiseen naiskirjallisuuteen on 5-osainen "Nordisk kvinnolitteraturhistoria". Se on tehty pohjoismaisten kirjallisuudentutkijain yhteistyönä.
Kirjailijoiden nimistä tulevat ensimmäisiksi mieleen ruotsalaiset Moa Martinson ja Kerstin Ekman, norjalainen Cora Sandel, tanskalainen Karen Blixen sekä suomenruotsalaiset Edith Södergran, Tove Jansson ja Märta Tikkanen.
Vuonna 1905 Helsingistä pääsi rautateitse suoraan Viipuriin Pietarin-junalla. Matkan hinta määräytyi pääteasemien välisen etäisyyden ja vaunuluokan (I, II, III) mukaan. Suomen matkailijayhdistyksen julkaisema Turisti : rautateiden aikataulut ja höyrylaivojen kulkuvuorot ilmoittaa Helsingin ja Viipurin etäisyydeksi 313 kilometriä. Julkaisun sivuilta 19–21 löytyvän hintataulukon mukaan 310 kilometrin matka ensimmäisessä luokassa maksoi vuonna 1905 23,60 markkaa, toisessa luokassa 14,15 ja kolmannessa 9,45. Meno–paluulippu oli 20% kahta yksittäistä lippua halvempi. Pikajunien pakolliset paikkaliput ja yöjunien makuuvaunupaikat maksoivat erikseen (s. 10). Samoin painoltaan 25 kg ylittävästä matkatavarasta perittiin lisämaksu jokaiselta…
Runon nimi on Annelin jouluaatto ja se löytyy lehdestä Koti : Kotikasvatusyhdistyksen äänenkannattaja 1932 nro. 11-12 sivu 370. Kirjoittajan nimimerkki on L.L.
hei,
Roope-sedän autonkuljettajan nimi on Virtanen. Varhaisimmissa sarjoissa autonkuljettajana on toiminut Aalto. Tieto löytyy nettisivulta http://www.akuankka.fi
Terveisin
Salon kaupunginkirjasto
Pääkirjasto
Marja Leskinen
Puh: 02 778 4970
http://www.salo.fi/kirjasto
"Art is anything you can get away with" on lausahdus, joka liitetään usein Andy Warholiin, mutta sen alkuperäisenä esittäjänä pidetään kanadalaista kulttuurifilosofi Marshall McLuhania. Cambridge Dictionaryn mukaan ilmaisu "get away with" viittaa siihen, että henkilö pääsee pälkähästä tai välttää rangaistuksen, joka tälle kuuluisi. Taide tässä tapauksessa on taidetta, jos joku pitää sitä taiteena.
Näin ollen sanonnan voi tulkita tarkoittavat, että taidetta on mikä tahansa, mitä joku pitää taiteena. Jos joku pitää jotakin taiteena, taiteilija on ikään kuin "päässyt pälkähästä", kun on saanut jonkun uskomaan, että hänen tekeleensä on taidetta. Esimerkkinä tästä ilmiöstä on pidetty esimerkiksi Marcel Duchampin teosta Fountain…
Tarkoittanet Yhdysvaltojen kulttuuria? Sekä Etelä- että Pohjois-Amerikan kulttuuria kuvaavaa kirjaa ei ainakaan Suomesta tunnu löytyvän.
Kulttuurinaloista ainoastaan musiikkia ja kuvataidetta käsittelevää kirjaa ei myöskään löytynyt. Tässä kuitenkin joitakin joko Yhdysvaltojen kulttuuria yleensä tai maan kuvataidetta käsitteleviä kirjoja:
- Tamminen: Kulttuurisukellus: kohteena Yhdysvallat (2000)
- American culture : an anthology / edited by Anders Breidlid ... [et. al.] (2008)
- The American art book (1999)
- American art and architecture / Michael J. Lewis (2006)
- American art: history and culture / Wayne Craven (1994)
Soitinten käytön kielto ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ei ole aivan ehdoton, mutta tarkkaan ottaen vain ihmisen ääntä pidetään kyllin aitona soittimena.
https://ort.fi/tutustu-ortodoksiseen-kirkkoon/kirkkolaulu
Kiitos kysymyksestä ja tervetuloa alalle jos päädyt tänne.
Kirjastotyö vaihtelee runsaasti kirjaston koon ja toimenkuvan mukaan. Isommissa kirjastoissa on esim. hankinta- ja luettelointiosastoja, joissa työnkuva on tietokonepainotteista. Pienemmissä kirjastoissa kaikki tekevät kaikkea ja työpäivä voi olla hyvinkin monipuolinen. Myös osastoissa on vaihtelevuutta. Riihimäen kaupunginkirjaston lastenosastolla esimerkiksi hyötyliikuntaa saa runsaasti ja päätetyöhön tarvittava aika otetaan pienissä pätkissä.
Useimmissa kirjastoissa työkulttuuri on myös joustava. Jo keskikokoisissa kirjastoissa on yleensä mahdollista muodostaa toimenkuva niin, että fyysiset rajoitteet voidaan huomioida. Pienissä kirjastoissa tämä ei yleensä ole mahdollista,…
Turkuun sijoittuvat esimerkiksi seuraavat romaanit:
Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama
Riku Korhonen: Lääkäriromaani, Kahden ja yhden yön tarinoita, Emme enää usko pahaan
Jussi Seppänen: Jussi Seppänen
Iida Rauma: Katoamisten kirja
Noora Vallinkoski: Perno Mega City
Emma Puikkonen: Turkulainen näytelmä
Peter Sandström: Laudatur
Mike Pohjola: 1827
Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa
Jussi Marttila: Veden varaan
Monet Max Mannerin ja Pirkko Arhipan dekkarit sekä tietysti Reijo Mäen Varekset
Suositellaan luettavaksi jokirannassa piispanmunkkia nautiskellen. Tervetuloa Turkuun!
Siitä päätellen, että aiheesta on kirjoitettu useita kirjoja, voinee ainakin lukemista tarjota yhtenä keinona kriittisen ajattelukyvyn kohentamiseksi. Tässä poimintoja mahdollisesti hyödyllisistä teoksista PIKI-kirjastojen valikoimista:Baggini, Julian, Filosofisen ajattelun opas Cam, Philip: 20 ajattelun työkalua : opas tutkivan ajattelun opettamiseen Edmans, Alex: May contain lies : how stories, statistics and studies exploit our biases – and what we can do about it Galef, Julia: The scout mindset : why some people see things clearly and others don't Grant, Adam: Mieti vielä : uudelleen ajattelemisen taito Hautamäki, Antti: Näe asiat uudessa valossa Kriittisen ajattelun aika Malmelin, Nando: Avoimuus…
Kysymäsi runo ”Päivät päästään leikit...” löytyy ainakin Pablo Nerudan kokoelmista ”Runoja” (Tammi, 1964) ja ”Valitut runot” (Tammi, 1983). Suomentaja on Pentti Saaritsa. Saaritsan suomennos löytyy myös monien eri tekijöiden runoja sisältävän kokoelman ”Tämän runon haluaisin kuulla” toisesta osasta (Tammi, 1987).
Puolan paanit tarkoittavat keskiaikaisia puolalais-liettualaisia "herroja", ts. ylimystöä. Puolan kielessä on edelleen käytössä sana "pan", joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "herra".
Ks. Aamulehti 26.4.1927 s. 9 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1506952?page=9&term=paanit
Helsingin kaupunginkirjaston Kysy-palvelussa on tätä samaa asiaa kysytty 7/2010. Sieltä on vastattu seuraavasti:
"Helsingin kaupungin rakentamisyksikön kilpipalvelusta kerrottiin, että kantakaupungin katunimikilvissä käytetty kirjasintyyppi on nimeltään Koru - tai Katukoru. Kirjasintyypin suunnittelijaa ei heidän vastauksessaan mainittu.
Kilpipalvelun mukaan alkuperäinen fontti löytyy sähköisessä muodossa ainoastaan heiltä; Staran kilpipalvelusta eikä sitä luovuteta yksityiskäyttöön. Yksityiseen käyttöön tilattavissa kilvissä käytetään fonttia F54 Cheltenham XBDCN, joka vastaa kantakaupungin alueella käytettyä historiallista kirjasintyyppiä."
Liisa Laukkarisen kirjassa "Kuoleman huolenpito" (Gummerus, 1980, s. 67) on lyhyt runo, joka vastaa kuvaustasi. Runo alkaa: "Mitä hän ruusuilla". Silkkipaidan sijasta vainajalle puetaan flanellipaita. Kirjassa on muitakin isän kuolemaan liittyviä runoja.
Suosittelen, että tutustut teokseen Työteliäs ja uskollinen : naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään / toimittaneet Marjatta Rahikainen ja Kirsi Vainio-Korhonen (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006). Se on hyvin ansiokas ja perusteellinen selonteko piikojen elämästä ja sosiaalisesta asemasta.
Piikojen elämä on varmasti erilaisissa palveluspaikoissa voinut olla hyvinkin erilaista, mutta enimmäkseen tuskin kuitenkaan sietämättömän kurjaa. 1900-luvulle asti piikominen pysyi naisten yleisimpänä palkkatyönä. Monessa palveluspaikassa piika on saattanut olla hyvinkin arvostettu henkilö ja on voinut edetäkin työurallaan; yllä mainittu teos sisältää mm. luvun "Pikkupiiasta…
Teos Haastattelun analyysi sisältää Marja Alastalon ja Maria Åkermanin artikkelin Asiantuntijahaastattelun analyysi: faktojen jäljillä. Myös Tutkimushaastattelun käsikirjassa käsitellään asiantuntijahaastattelua menetelmänä. Molemmmat teokset ovat Johanna Ruusuvuoren, Pirjo Nikanderin ja Matti Hyvärisen toimittamia.
Englanniksi aihetta käsitellään perinpohjaisesti teoksessa Interviewing experts (Palgrave Macmillan, 2009). Sen ovat toimittaneet Alexander Bogner, Beate Littig ja Wolfgang Menz. Kirjaa ei valitettavasti löydy Helmet-kirjastoista, mutta se on saatavilla PDF-muodossa esim. www.researchgate.net -sivustolta.
Kirjakauppojen lista Mitä Suomi lukee antaa hyviä vinkkejä tämän hetken suosituista kirjoista, https://kirjakauppaliitto.fi/kirja-ala-suomessa/mita-suomi-lukee
Kirjasammon artikkeleissa käsitellään kirjallisuuspalkintoja, ehdokkaita ja voittajia. Niiden joukosta löytyy vinkkejä. Myös kirjauutuuksia esitellään artikkeliosassa.
Kirjallisuuden suosittelua löydät esimerkiksi kirjastojen sivuilta Suomessa. Keskustelua on myös Yle Kulttuurin sivuilla, https://yle.fi/aihe/kulttuuri/kirjat, kirjallisuusblogeissa, https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/uusimmat ja Goodreadsissa, https://www.goodreads.com . Muitakin kirjallisuuspalveluita on, suosittelen tutustumaan Makupalat.fi:n kirjallisuuspakettiin, johon eri tahot ja niiden sivustot on…
Kysy kirjastonhoitaja -palvelusta löytyy ennestään seuraava vastaus:
Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä (YKL) perustuu amerikkalaisen kirjastomiehen Melvil Deweyn kymmenjärjestelmään (DDC), josta julkaistiin ensimmäinen versio vuonna 1876, https://www.oclc.org/en/dewey.html.
Suomessa kymmenjärjestelmä omaksuttiin yleisten kirjastojen luokituksen oppaaksi jo 1900-luvun alussa, ja on tätä nykyä käytössä liki kaikissa Suomen yleisissä kirjastoissa.
Poikkeuksena Helsinki, joka käyttää omaa sataluokkiin perustuvaa luokitusjärjestelmäänsä. Tieteelliset kirjastot käytäävät yleisimmin UDK-luokitusta.
Luokitusjärjestelmät löytyvät Kansalliskirjaston Finto.fi:stä, https://finto.fi/fi/:
YKL, https://finto.fi/ykl/fi/
HKLJ,…
Vuonna 1930 julkaistun artikkelin mukaan viimeinen Bachin tiedetty jälkeläinen oli Carolina Augusta Wilhelmine Ritter, joka kuoli 13 toukokuuta 1871. Myöhemmin on tutkittu lisää ja löydetty, että olisi Von Colson-nimisiä henkilöitä, jotka ovat suoraa sukua, mutta ei siis nimellä Bach.
Tieto täältä (englanniksi). Tällä keskustelupalstalla myös viitataan von Colsoniin ja Göschel-nimiseen henkilöön jälkeläisinä (saksalaisen artikkelin perusteella).