Eläimen koon ja eliniän välillä on selvä yhteys: mitä kookkaampi eläin, sitä pidempi elämä. Kun paino 30-kertaistuu, elinikä kaksinkertaistuu. Esim. myyrä elää kaksi kertaa niin kauan kuin päästäinen ja rusakko kaksi kertaa niin kauan kuin myyrä. Kaikkiin lajeihin se ei päde: ihminen eläisi tämän laskutavan mukaan vain 27-vuotiaaksi.
Vanhimmaksi eläneet eläimet löytyvät kilpikonnista (vanhin tiedetty norsukilpikonna on yli 150-vuotias), valaista (Grönlanninvalas elää jopa 200-vuotiaaksi) ja simpukoista (Suomen vanhimmat eläimet Jokihelmisimpukat voivat elää yli 100-vuotiaiksi). Norsujen elinikä jää "vain" 60-70 vuoteen.
Lyhyen elämän elävät esim. jotkin päiväperhoslajit (alle 2 kuukautta) tai nisäkkäistä ruskopussikärpät (alle vuoden).…
Suomen sanojen alkuperä (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että sanan tyyssija (merkitys ’vakituinen olopaikkaa, lähtökohta’) alkuosa perustuu tyvi-sanaan. Samaa kantaa ovat esimerkiksi tykö ja tyynni. Vastine esiintyy useissa sukukielissä, ja sitä lienee pidettävä omaperäisenä. Merkityksenä on yleensä jonkinlainen alaosaa tai pohjaa ilmaiseva merkitys.
Tiedot Meimi-nimestä löytyvät Pentti Lempiäisen Nimipäivättömien nimipäiväkirjasta, jonka mukaan nimi on mahdollisesti suomalaistunut versio amerikkalaisesta Mamie-nimestä, joka taas on nimen Maria muunnos. Suomeen nimi on tullut mahdollisesti siirtolaisten mukana ja useimmat Meimit ovat syntyneet 1900-20 luvuilla ja nimi esiintyi erityisesti Vaasan, Oulun ja Lapin lääneissä. Lopuksi Lempiäisen kirjassa todetaan, että "mikäli Meimi käsitetään Mamiesta johdetuksi, sen nimipäiväksi sopii Marian päivä 2. heinäkuuta".
Yleisin selitys neekeri-nimitykselle tulee painomusteesta: ennen vanhaan oikovedoksia lukevien toimittajien kädet ja kasvotkin olivat usein painomusteessa. Myös ruotsin kielessä on ollut käytössä sanonta "tidningsneger". Sanat löytyvät esimerkiksi Nykysuomen sanakirjan vuoden 1954 painoksesta ja Knut Cannelinin Suomalais-ruotsalainen taskusanakirjasta (WSOY 1946).
On muitakin teorioita: matalapalkkaiset toimittajat ovat olleet mielestään neekeriorjan asemassa.
Sanomalehtineekeri esiintyi jo Ilmari Kiannon romaanissa papin poika vuonna 1928. Tuo Ester Ståhlbergin päiväkirjamerkintä on siis vieläkin vanhempi. Termi oli 1930-luvulla yleisesti käytössä. Vuonna 1946 Helsingin sanomalehtimiesyhdistys julkaisi teoksen Me neekerit: alastonta…
Kaksitoista kurkea -kappaleen on säveltänyt Pedro de Pajaro (salanimi)ja Teuvo Nummela sekä sanoittanut Pertti Mäenpää.
Sanat ja nuotit löytyvät kirjasta: Suosituimmat nuotteina 3.
Vuoden 1866 10 pennin arvo vaihtelee sen mukaan, missä kunnossa kolikko on.
2€ Raha on huomattavan kulunut, sen yksityiskohdat ovat epäselviä.
6€ Raha on tasaisesti kulunut korkeimmista kohdista, mutta lähes kaikki yksityiskohdat ovat selviä. Yleisvaikutelma on vielä miellyttävä.
45€ Rahan korkeimmissa kohdissa on hyvin pieniä käsittelyn jälkiä, muuten yksityiskohdat ovat teräviä. Leimakiiltoa ei enää ole.
250€ Rahassa ei ole kulumisen jälkiä ja sen pinta on ehjä ja leimakiiltoinen, mutta toisinaan lievästi tummunut.
Jos raha on virheetön ja täysin leimakiiltoinen, sen arvoa ei ole määritelty ja se kuuluu harvinaisiin rahoihin. Tällöin kolikon arvo on korkeampi.
Jos rahassa ei ole normaali vuosiluku (1866), vaan viimeinen "6" on stanssattu…
Yksi laulun toisinto löytyi Kansanrunousarkiston J.K. Harju -kortistosta:
Älä itke Yrjö, älä pikkunen Yrjö
Isäs on kaukana savotalla
propsia kuorimassa
Älä itke Yrjö, älä pikkunen Yrjö
äitis on peräkammarissa
herroja hieromassa
Älä itke Yrjö, älä pikkunen Yrjö
siskos on rantalepikössä
kerpuja keräämässä
Älä itke Yrjö, älä pikkunen Yrjö
veljes on kansakoulussa
ärrää oppimassa
Toisinnon tiedot: - Tämän lauloi mulle eräs humalainen, ei antanu nimee, eikä edes mistä on kotoisin. Murteesta päättelen, että hän on Jyväskylän seuduilta.
Helsinki. Johan K. Harju 7321.1970. Liekkimajassa 9.2.-70.
Lauluun liittyy r-äänteen sorauttaminen, ja sitä on laulettu "Aaa tuuti lullan" säveleen.
Elokuvassa "Mullin Mallin" vuodelta 1961 laulun esittää Matti…
Kappale tunnetaan myös nimellä Sydänvika Rock. Etsin sanoja molemmilla nimillä mm. Suomen kansallisdiskografia Violasta, Helmet-tietokannasta ja internetistä, mutta tuloksetta.
Kappale löytyy kuitenkin levyltä The Mopott show, saatavuus Helmet-kirjastoista ks.
cd-muotoisena: http://www.helmet.fi/search*fin/tmopott/tmopott/1%2C1%2C2%2CB/frameset&…
lp-levynä:
http://www.helmet.fi/search*fin/tmopott+show/tmopott+show/1%2C1%2C2%2CB…
Valitettavasti cd-levyn esiteliitteessäkään ei ollut laulun sanoja. Lp-levyn mahdollista esitettä tms. en pystynyt tarkistamaan, koska se on tällä hetkellä lainassa.
Charles Bukowski syntyi 16.8 1920 Saksassa ja kuoli Yhdysvalloissa 9.3 1994 vietettyään erittäin värikkään elämän. Ennen kirjailijanuraansa hän toimi mm. postimiehenä ja toimittajana. Bukowskin sanotaan olevan 60-luvun beatsukupolven keskeisiä avantgardisteja, jonka tuotanto on voimakkaasti omaelämäkerrallista.
Suomennettuja teoksia:
-Rendezvous
-Siinä sivussa
-Vitsit vähissä
-Amerikan matadori runoja 1969-1974 -
-Hollywood
-Kaupungin kaunein tyttö ja muita kertomuksia
-Lehtileikkeitä
-Lounaalla
-Naisia
-Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten
-Postitoimisto
-Pulp
-Pystyssä kaiken aikaa
-Rakkaus on koira helvetistä runoja
Bukowski on myös kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksen Barfly (ja näyttäytyi elokuvassa itsekin).
Paljon lisää…
Kotkan myöhäistä uusgotiikkaa edustava kirkko on Suomen tuotteliaimman kirkkoarkkitehdin Josef Stenbäckin (1854–1929) suunnittelema. Vuonna 1898 valmistuneen rakennuksen puurunkoinen, kuparipellillä päällystetty risti on varustettu takorautaisin koristein, joiden päässä on kuparipallot. Risti näyttää todella miekalta, mutta tätä yhdennäköisyyttä ei käsitellä Kotkan kirkon historiasta kertovissa teoksissa. Tietokirjailija Ulla-Maija Sievinen kirjoittaa kuitenkin seurakuntalehti Osviitassa 2/2021, että risti olisi saanut muotonsa saksalaisen ritarikunnan miekasta. Hänkään ei tosin tiedä, miksi Stenbäck valitsi juuri miekkaristin. Miekanmuotoinen risti on myös Stenbäckin suunnitteleman Joensuun kirkon tornissa.
Lähteet:
Harjunpää, Kaisu…
Yleisradiossa selviteltiin asiaa ja sieltä kerrottiin, että Äänilevystön superetsivä sai biisin paikannetuksi. Kyseessä on Matterhorn Projectin kappale nimeltään "Muh!". Ja tästä Muh!:sta on sitten Maatalousradion vekkuleiden toimesta askarreltu tunnusmusiikki.
Netissä näkyy olevan biisikin saatavilla, ja julkaisuvuodeksi mainitaan 1985.
http://www.youtube.com/watch?v=57MOf8IkH7Y
http://www.discogs.com/Matterhorn-Project-Muh-Moophonia/master/153666
Lähes kaikki lännenelokuvat päättyvät kohtaukseen, jossa yksinäinen cowboy ratsastaa poispäin kuvasta. Lännenelokuvan alkuvaiheissa taustalla oli yleensä auringonlasku, mutta kuvasta tuli nopeasti sen verran kulunut ja kliseinen, että tätä lopetusta alettiin parodioida ja muunnella jo 1930-40-luvuilla. Emme löytäneet tietoa ensimmäisestä auringonlaskuun ratsastavasta elokuvatähdestä, mutta lännenelokuvia ollaan filmattu elokuvan 110 vuotisen historian alkuajoista asti ja kohtaus on toistunut todennäköisesti satoja kertoja.
Kohtaus on elokuvakerronnan kannalta tehokas tapa päättää draaman kaari. Auringonlasku merkitsee päivän ja työurakan päättymistä - sankari on hoitanut hommansa ja pelastanut viattomat ihmiset rosvojen kynsistä.…
Kysymykseen ei pysty antamaan aivan tyhjentävää vastausta. Napoleonin sotien sekä Krimin sodan aikaisista asepuvuista löytyy kuvamateriaalia, mutta välissä oleva suhteellisen rauhan kausi on niukempi. Jotakin kuitenkin pystyy kirjallisuudesta päättelemään.
Aikakauden venäläiset jalkaväen asepuvut vaihtelivat sen mukaan oliko kyseessä kaarti, krenatöörit, fusilieerit, rakuunat tai linjajalkaväki, vaikka funktionaalisesti ne olivatkin meidän näkökulmastamme jalkaväkeä. Matti Närhi kertoo Venäjän varuskuntajoukkoina Suomessa toimineen erilaisten linnoitusjoukkojen lisäksi 1840-luvulle asti 23. jalkaväkidivisioona. Oletettavasti sen rykmentit olivat linjajalkaväkeä.
Venäläisen jalkaväen asetakin väri oli vanhastaan tummanvihreä. Kaulukset ja…
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä!
1900-luvun alkupuolella aviottomat lapset muodostivat yhteiskunnalle paitsi moraalisen ja sosiaalisen ongelman, myös taloudellisen taakan (esim. Pulma ja Turpeinen: Suomen lastensuojelun historia. 1987). Avioton äitiys oli vuosisadan alun Suomessa tyypillisesti alimpiin sosiaaliryhmiin kuuluva ilmiö, kirjoittaa neljän helsinkiläisen 1900-luvun alussa eläneen aviottoman äidin elämäntarinan avulla aihetta tutkinut Katriina Kokko teoksessa Matkoja Moderniin: Lähikuvia suomalaisten elämästä. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen, ”äpärän” asema oli turvaton ja ankea, isättömyys oli lapsellekin elämänikäinen häpeä. Maaseudulla aviottomat saattoivat joutua kerjuulle tai kunta saattoi myydä heidät ”…
Nykysuomen sanakirjan määritelmä käsikirjastosta: jonkin alan keskeistä kirjallisuutta käsittävä kirjakokoelma, joka on tarkoitettu käytettäväksi vain sen sijoituspaikassa.
Käsikirjastotyötä käsitellään lyhyesti ainakin kirjoissa Kirjastotyön perusteet / toimituskunta: Vuokko Blinnikka... (s. 71), Kirjastotieto / Marja-Liisa Vilkko-Hämäläinen... (s. 201) ja Tietopalvelu yrityksissä / toim. Ulla Hirvensalo (s. 21). Käsikirjasto mielletään neuvonnan ja tietopalvelun apuneuvoksi, joten käsikirjastosta pitäisi löytyä ajantasainen ja luotettava tieto asiakkaan kysymyksiin.
Käsikirjaston kokoelman pitäisi sisältää siis tiedonhaun apuneuvoja. Kokoelmaan kuuluvat esim. tietosanakirjat, sanakirjat, lait, asetukset, bibliografiat, tilastot,…
"Laps hankeen hukkuu unhoittuu" liittyy joulun vieton alkuperäiseen syyhyn eli Jeesus-lapsen syntymään.
Kaikki ulkoinen jouluun liittyvä (ruoka, lahjat, koristeet, läheiset ihmiset ym.) ovat pääasia eikä enää muistetakaan juhlan alkuperäistä syytä.
Kyseisellä kielikuvalla ilmaistaan, että Jeesus-lapsi unohtuu helposti kokonaan jouluna.
Sanonnan "isokenkäinen" alkuperä on johdettavissa keskiajan suippokärkisistä kärsäkengistä, jotka erityisesti 1300- ja 1400-luvuilla venyivät hämmästyttävän pitkiksi. Useissa maissa oli määräys, että porvarissäädyn kengänkärjet eivät saaneet ylittää 6 tuumaa (n. 15 cm). Paronien kengänkärkien enimmäispituus oli 12 tuumaa, kreivien 24 tuumaa. Isokenkäisin oli mahtavin. (Suomalainen fraasisanakirja)
Eevert-nimisillä on nimipäiväivä 9.9. Nimi palautuu saksalaiseen etunimeen Everhard (myös Eberhard), jonka merkitys on ”voimakas kuin karju”. Eevert oli almanakassa ensimmäisen kerran jo 1900-luvun alussa, ja uudelleen se on ollut mukana vuodesta 1995. Suomen ruotsalaisessa almanakassa nimi on muodossa Evert ja nimipäivä on samoin kuin suomalaisessa 9.9.
Nimestä tunnetaan myös pidentymä Eevertti. Eevertti on aina ollut jonkin verran Eevert-nimeä harvinaisempi, eikä se ole päätynyt almanakkaankaan.
Lähde: Anne Saarikalle: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimiston ohjepankista ( http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/) löytyy vastaukset näihin kysymyksiin.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/piste/ohje/135
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/piste/ohje/271
• Jos päivämäärä lopettaa virkkeen, käytetään vain yhtä pistettä:
Joululoma alkaa 22.12.
Virkkeen lopussa tällaisen lyhenteen perässä on vain yksi piste:
Kylpylämatka on edullinen, jos ei ota ylimääräisiä hoitoja, hierontoja tms.
