Löytämänne ISBN-numero 952-9556-14-4 viittaa Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyjulkaisuun nimeltä "Howard Smith : 7.11.1992-10.1.1993 Hämeenlinnan taidemuseo" eikä sitä löydy Lahden kirjastoista. Julkaisun voi saada kaukolainaksi muualta soittamalla pääkirjaston tietopalveluun (puh. 8125 500) tai käymällä paikan päällä kirjastossa. Kaukolainan hinta on 5 euroa.
Mirja von Knorringin keittokirjassa "Pensselit padassa" (2000) kerrotaan Smithistä lyhyesti. Tämä kirja löytyy Lahden kaupunginkirjastosta.
Aleksi-artikkelitietokannan mukaan Smithistä löytyy tietoa myös seuraavista lehdistä:
- Arkkitehti 1/1993
- Avotakka 11/1988
- Form-function-Finland 1/1993 ja 4/1993
Lehtien saatavuutta voi tiedustella kirjastosta.
Lisäksi muutama Internet-lähde…
Kirjastoissa ei ole standardivalikoimaa, vaan jokaisella kirjastolla on oma kokoelmapolitiikkansa, joka määrittää raamit, mitä kokoelmiin otetaan. Yleisten ja tieteellisten kirjastojen kokoelmapolitiikat esimerkiksi ovat myös hyvin erilaiset. Sen lisäksi on eri alueisiin ja/tai tehtäviin erikoistuneita kirjastoja, esimerkiksi Saamelaiskirjasto ja Kansalliskirjasto.
Korkealla tasolla yleisten kirjastojen toimintaa ja kokoelmaa ohjaa laki yleisistä kirjastoista, jossa sanellaan muun muassa näin:
Yleisen kirjaston tehtävät
Yleisen kirjaston tehtävänä on:
1) tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin;
2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa;
3) edistää lukemista ja kirjallisuutta;
4) tarjota…
Signeerausta T.M. käytti ainakin kuvataiteilija Tauno Miesmaa (1891-1980), joka uransa alkupuolella piirsi karikatyyreja ja pilakuvia poliitikoista. Hänen mainitaan piirtäneen etenkin Tuulispää ja Velikulta –lehtiin. Hänet tunnetaan myöhemmin erittäin tuotteliaana kuvataiteilijana sadoista muotokuvistaan. Tauno Miesmaan piirroksista signeerauksineen on kuvia teoksessa ”Suomen taiteilijoita Alvar Cawenista Wäinö Aaltoseen, Elämäkertoja” (toim. Hertta Tirranen), joiden perusteella voisitte mahdollisesti saada selville sen, muistuttavatko kuvat ja signeeraukset teidän näkemiänne pilakuvia ja olisiko näkemienne kuvien piirtäjä tuo samainen Tauno Miesmaa.
Mitään merkintää siitä, että Tauno Miesmaa piirsi myös Pohjois-Savo –lehdelle emme…
Hei,
Helmet -verkkopalvelussa ei voi varata tietyn teoksen mitä tahansa painosta vaan haluttu painos täytyy valita erikseen. Kaunokirjallisuudessa painoksella ei välttämättä ole mitään väliä, mutta tietokirjallisuudessa uusimmissa painoksissa on usein uutta tarkistettua tietoa, jolloin painoksella on jo enemmän merkitystä.
Puolalainen wikipedia tarjoaa seuraavat lukemat
49 00 N Opołonek-vuoren huippu
54 50 N Jastrzębna Góra
14 07 E Osinów Dolny Oderin laakso
24 09 E Zosin-kylä Ukrainan rajalla
Kysymyksessä on keskiaikainen tie, joka kulki Turusta Huittisten ja Tyrvään kautta Pirkkalaan ja edelleen Hämeenlinnaan. Tiessä oli kolme haaraa: Huittisista Kokemäen kautta Poriin, Hämeenkyrön ja Hämeenkankaan kautta Pohjanmaalle sekä Kangasalan ja Oriveden kautta Laukaaseen.
Lähteet: Satakunnan vanhat tiet ja kestikievarit, Satakunnan historia IV, Suomen teiden historia 1, Vakkilainen, Matti: Vanhoilla valtateillä
Lento-onnettomuudetkin ovat yksilöllisiä, ja riippuu paljolti tarkasteltavasta onnettomuudesta ja sen luonteesta, kuinka suuret erot uhrien kuolinhetkissä ovat ylipäänsä mahdollisia. Jos kyseessä on lentokoneen maahansyöksy eikä esimerkiksi ilmassa tapahtunut räjähdys, uhrien samanaikainen kuolema ei ole mikään itsestäänselvyys. Esimerkkitapauksena voisi käyttää vaikkapa Finnairin viimeisintä kuolonuhreja vaatinutta onnettomuutta Maarianhaminassa 8.11.1963, jota Pekka Nykänen käsittelee kirjassaan Kuolemanlento : Finnairin tragedia Ahvenanmaalla 1963 (Otava, 2017). Kaikkien uhrien kuolema ei ole aiheutunut täsmälleen samasta syystä, ja kuolleista osan on voitu päätellä olleen elossa jonkin aikaa törmäyksen jälkeen.
"Kuolema ei tullut aina…
Voisikohan kyseessä olla kuvakirja "Sir Gawain ja Rumahinen"?
Se on Kuningas Arthurin tarinoita, ja sen on kertonut Selina Hastings. Tarinassa eräs Arthurin ritareista, Sir Gawain, joutui menemään naimisiin kammottavasti epämuodostuneen naisen kanssa, mutta saadessaan aviomiehen nainen vapautuu taiasta, ja osoittautuu kuvankauniiksi neidoksi.
Kirja löytyy meiltä pääkirjastosta ja autosta, mistä sen saa varaamalla:
http://tkuaurora/AuroraVaskiSilver/aurorasilver.html
Etsitty kirja lienee A. B. Yehoshuan Myöhäinen avioero.
Kirjan takakannen esittelyteksti kuvaa Yehoshuan vuonna 1985 suomeksi ilmestynyttä romaania seuraavasti:
"Jehuda Kaminka, isä ja isoisä, tulee Yhdysvalloista Israeliin kevät kantapäissään. Valmistaudutaan pääsiäisen perhejuhlaan juutalaisten Egyptistä paon muistoksi. Mutta Jehuda on tullut ottamaan eroa mielisairaalassa olevasta vaimostaan Naomista, joka on yrittänyt vuosia sitten tappaa miehensä keittiöveitsellä. Jehudan amerikkalainen naisystävä odottaa heidän yhteistä lastaan."
"Tarinan kertovat kukin omalta kannaltaan Jehuda itse, hänen tyttärensä ja tämän aviomies, hänen vanhin poikansa ja tämän miespuolinen rakastaja, hänen nuorin poikansa ja tämän vaimo, hänen tyttärenpoikansa…
Valitettavasti tämä Kari Kuijalan säveltämä ja Pertti Mäenpään sanoittama KAUNEIMMAT RUUSUT kuuluu niihin lauluihin, joita ei kohtalaisesta suosiostaan huolimatta ole nuottimuodossa koskaan julkaistu. Nyt pitäisi Rautjärvellä löytää joku sovitustaitoinen ihminen, joka levyltä kuuntelemalla pystyisi tekemään kuorosovituksen nuotit.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Eduskunnan kirjaston kokoelmissa on teos:
The U.S. legal system. Vol. 1, Acquittal-Jurisdiction / edited by Timothy L. Hall
2004 : Salem Press. ISBN 1-58765-189-0.
https://finna.fi
s. 77 – 83 selostetaan Bail System –käytäntöä.
Oikeustraditio pohjautuu englantilaiseen lakiin. Sittemmin on muotoutunut amerikkalainen Bail System. Takuita on eri tyyppisiä.
”Individuals are expected to return for their subsequent court appearence to have the amonut of bail to returned to them.”
Käsittääkseni takuuta vastaan vapaaksi päästetyn on palattava hänelle määrättyyn oikeuden istuntoon saadakseen takuusumman takaisin. Takuu on siis nimenomaan siitä, että hän palaa oikeudenkäyntiin.
Lausahdus vaikuttaisi olevan Einsteinin, peräisin keskustelusta Heisenbergin kanssa, eikä sillä ole varsinaista kirjallista primäärilähdettä. Tästä syystä tieteellisessä kirjallisuudessa siihen tavallisesti viitataan toisen käden lähteen kautta (esim. Holton, G. J., Victory & Vexation in Science: Einstein, Bohr, Heisenberg, and Others. Harvard University Press, 2005).
Encyclopædia Britannican mukaan kalat jaetaan tavallisesti kolmeen eri luokkaan, nimittäin leuattomiin kaloihin (Agnatha), rustokaloihin (Chondrichthyes) sekä luukaloihin (Osteichthyes). Leuattomiin kaloihin kuuluvat esimerkiksi nahkiaiset ja limaajakalat, rustokaloihin taas hait ja rauskut. Nahkiaisia ja muita leuattomia kaloja lukuunottamatta kaikki Suomen kalat ovat luukaloja.
Kysyjän muisti pelaa kyllä mainiosti! Maj-Lis Könönen laulaa sanoittamansa laulun "Kirje joulupukille" (sävellys Lasse Könönen) äänitteellä JOULUN AIKAAN (Minimusic MIC24, p1981). Tätä äänitettä ei kuitenkaan ole julkaistu muussa kuin kasettimuodossa.
Kasetti löytyy ainakin seuraavista kunnankirjastoista: Inari (ei voi varata), Puumala, Reisjärvi sekä Pielisen verkkokirjaston jostain yksiköstä. Suosittelen vierailua lähikirjastoosi ja siellä voitte tehdä kaukolainatilauksen tästä kasetista.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Alakulo-sanalle ei näy löytyvän tyhjentävää selitystä vanhemmistakaan etymologisista lähdeteoksista. Kotimaisten kielten keskuksen Suomen sanojen alkuperä teoksessa se kyllä mainitaan, mutta siinäkin selvitetään vain sinänsä ymmärrettävämpi alkuosa (ala-) - jälkiosan (-kulo) alkuperä on sen mukaan "epäselvä".
Sekä Suomen sanojen alkuperä että Raimo Jussilan Vanhat sanat -teos ajoittaa alakulon ensimmäisen kirjallisen esiintymän vuoteen 1781, jolloin J. E. Frosterus käytti sitä August Hermann Francken Postillan jälkimmäisen osan suomennoksessa (kahdessa eri muodossa - alakuloinen ja alaskuloinen). Sanan taustalla saattaa olla yksinkertaisesti viljelytermistön (ala)kuloinen-sana kuvaannollisesti käytettynä. Toisaalta, Vanhan kirjasuomen…
Hei, tällainen nuottikirja on tilattu kirjastoon, mutta sitä ei ole vielä saatu meille. Kyseessä on uusi julkaisu, ja jos hyvin käy, se tulee meille noin kuukauden kuluessa. Siihen on kuitenkin jo jätetty kolme ennakkovarausta, joten jos haluat lainata tämän nuottikokoelman, Sinunkin kannattaa jättää varaus (1 euro) tai sitten odottaa, kunnes varausjonossa olevat ovat sen ensin lainanneet.
Julkaisun nimi on Suomipop 2007, ja sen kustantaja on F-Kustannus ja julkaisuvuosi siis 2007. Kokoelman on toimittanut Ari Leskelä.
ISBN 978-952-461-121-3
ISMN-TUNNUS M-55008-147-5
Loimaan pesula tiivistää sivuillaan näin: "Emulsiopesu on kemiallista vesipesua ja kemikaaliton vaihtoehto, joka poikkeaa runsaasti perinteisestä kuivapesusta eli kemiallisesta pesusta. Se on myös tehokas ja luontoystävällinen tapa puhdistaa. Emulsiopesut tehdään veden ja pesuaineen avulla, jossa kuitenkin käytetään pesuainetta, joka suojaa vaatetta normaalin vesipesun vaikutuksilta kuten kutistumiselta ja nukkaantumiselta. Kangas ei kulu kuten normaalissa vesipesussa, jolloin se kestää kauemmin.
Joissakin kangaslaaduissa emulsiopesut käyvät silloin, kun kemiallinen pesu on kielletty. Emulsiopesut tehoavat parhaiten vesiliukoisiin tahroihin ja näin ollen suurin osa liuotinpesuista (kemiallinen pesu), voidaan korvata emulsiopesulla." …
Turun kaupunginkirjaston kokoelmista ei löytynyt teosta, joka käsittelisi venäläisiä seinäkellojen koristemaalareita. Khokhloma folk painting (1974 ja 1980) -teoksesta löytyy kuvaus kyseisestä tekniikasta ja vähän tietoa koristemaalareista, mikäli kyseessä olisi juuri tällä tekniikalla tehty koristelu.Teoksessa ei kuitenkaan ole kuvia kelloista, vaan astioista ja koriste-esineistä. Oheisella sivulla esimerkki Khokloma-kellosta (sivun alalaita vasemmalla): http://www.russianlegacy.com/en/go_to/shopping/img/clocks_01.htm
Mikäli teillä itsellänne on seinäkello, josta haluaisitte tietoa, on myös mahdollisuus turvata asiantuntijoihin. Avotakka -lehdessä on Antiikki ja vanhat tavarat -palsta lehden lopussa, jolle voi lähettää vanhoja esineitä ja…
Tiedot Sokrateesta ovat kaikki toisen käden tietoa eli joko aikalaisten tai hänen seuraajiensa kertomaa, erityisesti Platonin Sokrates-kuvaus on vaikuttanut käsitykseemme hänestä. Sokrateen olemassaolon todistaminen sataprosenttisella varmuudella lienee aika vaikeaa. Voidaan myös kuitenkin todeta, että monet esimerkiksi antiikin ajan historiankirjoittajien välittämät tiedot ovat saaneet tukea arkeologisista kaivauksista, joten ei myöskään kannata ajatella, että Sokrateesta ei olisi ollut olemassa vain siksi, että tiedot ovat toisen käden tietoja.
Sokrateesta ja lähteistä, jotka hänestä kertovat, löytyy hyvä tiivis artikkeli Paavo Castrenin Antiikin käsikirjasta.
