Kyseinen kappale on nimeltään Jääkukkia. Kappaleen on säveltänyt Lauri Lindström ja sanoittanut Martti Jäppilä. Kappaleen on levyttänyt ainakin Dallape orkesteri vuonna 1932.
Kappaleen sanat löytyvät mm. Suuresta toivelaulukirjasta, osasta numero 9. Kirja löytyy useista Tampereen kaupunginkirjaston toimipisteistä, esim. pääkirjaston musiikkiosastolta.
Kappaleen sanat alkavat näin:
"Talvi-illoin akkunaan jäiset liljat kirkkainaan oudon kukkamaailman luo..."
Ensimmäisessä säkeistössä lauletaan myös näin:
"Kaiken muun voi viedä halla, mutta illoin akkkunalta jäiset liljat kukkii vaan ..."
Suomen laissa ei ole kumpaakaan termiä, vaan lakiteksti puhuu vastaavasta toimittajasta. Niissä lehdissä, joilla on nimettä päätoimittaja, hän on lain tarkoittama vastaava toimittaja. Suurimmissa lehdissä voi olla useampia päätoimittajia, joista yhtä kutsutaan vastaavaksi päätoimittajaksi. Näissä tapauksissa hän on lain tarkoittama vastaava toimittaja. Monen päätoimittajan toimituksilla on muilla päätoimittajilla yleensä tehtäväkenttää kuvaava nimi kuten "artikkelipäätoimittaja" tai "uutispäätoimittaja". Myös varapäätoimittajia on olemassa. Vastaava toimittaja on se henkilö, joka on juridisesti vastuussa lehden julkaisemasta aineistosta ja informaatiosta.
Heikki Poroila
On olemassa monia ns. helppolukuisia nuortenkirjoja, joissa on hiukan tavallista suurempi tekstitys ja jonkin verran myös kuvitusta mukana.
Kirjastossa voi pyytää virkailijalta selattavaksi luetteloita helppolukuisista kirjoista, joista näkee kattavasti tarjontaa: Esim. Härkönen: Lasten ja nuorten helppolukuiset kirjat. Helmet-verkkokirjastossa ( www.helmet.fi ) voi myös selata helppolukuisia kirjoja: Valitaan hakusanat-haku ja hakuruudun alapuolelta kohta "tarkenna hakua". Sen jälkeen valitaan kielivalkosta suomi ja kirjoitetaan hakuruutuun: helppolukuiset lastenkirjallisuus.
Suosittuja helppolukuisia ovat mm. Timo Parvelan Ella-kirjat ja Sinikka Nopolan Risto Räppääjä -kirjat.
Nimi tulee muinaissaksan naista tarkoittavasta nimestä, josta tulee myös englannin sana wife ja saksan sana Weib.
Nimi on otettu ensin ruotsalaiseen almanakkaan Suomessa ja sen jälkeen almanakkaa Ruotsissa. Ruotsissa on käytössä myös nimi Vivika ja Suomessa muunnos Viivi.
Lähde:Vilkuna, Kustaa: Etunimet.
Kannattaa vilkaista Suomen äänitearkiston sivuja osoitteessa http://www.yle.fi/aanilevysto/firs/
Siellä voi tehdä hakuja eri kategorioista suomalaisen musiikin hakemistosta. Kattava luettelointi on tällä hetkellä (tammikuu 2001) edennyt vuoteen 1979, mutta esim.Irwinin kohdalla näyttää löytyvän kaikki jo Rentun ruusuun saakka. Äänitearkiston mukaan Vexi (Veikko Olavi) Salmi on merkitty säveltäjäksi vain kuuteen Irwinin kappaleeseen. Irwinin eli Antti Hammarbergin kappaleita arkistosta löytyy 293 kappaletta ja säveltäjähaulla Irwin on merkitty 159:n kappaleen säveltäjäksi itse. (Voi olla, että Vexi Salmi on osittain osallistunut useammankin Irwinin kappaleen säveltämiseen, mutta ei ilmeisesti niin merkittävässä määrin, että olisi tahtonut…
Kyseessä on C. Callet'n sävellys "Le matin sur la riviere", jonka esittää Eve Brenner. Se löytyy CD-levyltä, jonka nimi on Aamu joella. Tällä hetkellä levy näyttää löytyvän Viikin ja Itäkeskuksen kirjastoista. Kappale löytyy myös samannimiseltä C-kasetilta. Ajantasaiset saatavuustiedot voitte tarkastaa aineistotietokanta Plussasta (http://www.libplussa.fi/).
Suomalaisen kirjallisuuden seuran käännöstietokannan mukaan teos Puut kaikki heidän vihreytensä on käännetty vain saksaksi.
Tässä linkki http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/index.php?lang=FIN
Känni-sanaa on käytetty merkityksessä 'humalatila' vasta 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja kirjakieleemme se on tullut vasta 1900-luvulla, joten on hyvin mahdollista, että sukunimellä Känninen ei varsinaisesti ole tekemistä humalan kanssa. Känni humalan synonyyminä on todennäköisesti lainaa ruotsin sanasta känning, joka alun perin merkitsee tuntoa, tunnetta tai tuntemusta, mutta jolla on myös merkitys 'lievä humala, hutikka'.
Kännille löytyy kielestämme myös humalaa vanhempi merkitys - sekin, tosin, tavallaan (väki)juomiin liittyvä: Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan mukaan känni on 'yksi- tai kaksikorvainen puutuoppi'. Sille läheistä sukua oleva kännikkä taas on 'pullomainen savi- tai kiviastia'. Tämän kännin…
Kirjassa Marsunomistajan opas / Arja Linnavuori kerrotaan, että joillakin marsuilla on "sirkuttavan laulamisen" halu. Kyseessä voi olla sekä uros että naaras. Marsu voi sirkuttaa yöllä tai päivällä. Sirkutus voi kestää monta minuuttia kerrallaan. Laulava marsu vajoaa jonkinlaiseen keskittyneeseen transiin. Sirkutuksella tuntuisi olevan jonkinlainen laumaa kokoava merkitys ja marsu sirkuttaa usein myös jossakin jännittävässä muutostilanteessa - ehkä itseään tyynnytellen. Varmaa selitystä ilmiölle ei ole.
Marsusivustoja:
http://www.marsut.net
http://www.marsuyhdistys.net
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi? -kirjan mukaan Taru on suomalainen nimi samaan tapaan kuin Satu. Voi olla myös muunnos Dagmarista tai Darjasta. Tarjan lähtökohtana on kreikan Dariuksen (mahtavan) sisarnimi Daria, venäjän Darja.
Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Taru on niitä nimiä, joiden syntymä tunnetaaan melko tarkkaan. Sen ensimmäinen kantaja oli rouva Taru Manninen, o.s. Hakkarainen, synt. 1892 Joensuussa. Hänet oli kastettu Dagmariksi, mutta hän itse lausui nimensä Taru, joka jäi puhuttelunimeksi ja otettiin myöhemmin kirkonkirjoihin. Laulajatar Taru Linnala, os.s. Pellinen (synt. 1904) oli saanut nimen ruotsinkielisen Sagan suomennoksena.
Sanna Koskisen ja Outi Paloposken teoksessa "Sata kirjaa, tuhat suomennosta: kaunokirjallisuuden uudelleenkääntäminen" käsitellään myös tämän Agatha Christien kirjan suomennoksia (s. 220-221).Kirja siis suomennettiin vuonna 1940 nimellä "Eikä yksikään pelastunut". Samaan nimeen palattiin vuoden 2004 suomennoksessa. Vuonna 1968 käännöksestä otettiin tarkistettu painos, ja nimekseen se sai "Kymmenen pientä neekeripoikaa".
Nimenvaihdokset perustuvat osittain alkutekstin muutoksille. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 1939 Britanniassa nimellä "Ten Little Niggers". Yhdysvalloissa kirja ilmestyi 1940 nimellä "And Then There Were None". Ensimmäinen suomennos perustuu tähän nimeen. Nimivalinnan syyt eivät ole tiedossa. Yhdysvalloissa…
Etsimäsi kappale (Helmikuu on tullut) löytyy mm. seuraavista nuottikirjoista:
Kodin juhlien laulukirja (Kirjapaja 1998), Lasten toivelaulukirja (Fazer Musiikki 1981), Matin ja Maijan laulukirja (Kokonuotti 1990), Musiikin maailmaan : lauluja ja runoja (Weilin & Göös 1997)
Kaikki yllä mainitut nimekkeet sisältyvät Kuopion kaupunginkirjaston kokoelmiin. Halutessasi saat lisätietoja joko pääkirjaston lastenosastolta (182321) tai musiikkiosastolta (182325).
Sekä että.
Aikuisten kirjoissa päähenkilö ja paikka vaihtuvat. Päähenkilö on yleensä tavis.
"Usein Remeksen kirjoissa tavalliset ihmiset joutuvat keskelle suuria tapahtumia. Jotkin päähenkilöt esiintyvät vain yhdessä kirjassa, mutta osaa Remes on käyttänyt uudestaan. Anti-terrorismiyksikön poliisi Antti Korpi esiintyy monessa romaanissa (Ikiyö, Hiroshiman portti, Nimessä ja veressä, 6/12, Isku ytimeen ja monet nuortenkirjat). Muita toistuvia hahmoja ovat poliisipsykologi Johanna Vahtera (Ruttokellot, Nimessä ja veressä, 6/12) ja kovaotteinen huumepoliisi Riku Tanner (Shokkiaalto, Teräsleijona)." Wikipedia
"Ilkka Remeksen nuortenromaanit kertovat Aaro Korpi -nimisen pojan seikkailuista. Aaro Korpi on Antti Korven poika" Wikipedia
Aaro on…
Hyvä kysymys, mutta kukaan ei tunnu tietävän tarkkaa vastausta.
Torstaista hernekeittopäivänä löytyy kyllä jonkinlaista tietoa.
MTVn sivuilla (Lifestyle > Makuja Julkaistu 26.02.2014 13:21 ) kerrotaan näin:
Hernekeiton syöminen torstaisin on vahva suomalainen ruokaperinne. Mistä se oikein on peräisin?
Hernekeiton perinteinen tarjoilupäivä juontaa juurensa vuosisatoja taaksepäin. Perjantai oli Suomessakin ennen uskonpuhdistusta katolisten paastopäivä, jonka takia torstaisin piti syödä mahdollisimman ravitsevaa ja täyttävää ruokaa. Hernekeitto oli siihen sopiva vaihtoehto.
– Hernekeitto on tukeva ja proteiinipitoinen ruoka. Herne on raaka-aine, joita suomalaisten on ollut mahdollista saada. Ne ovat säilyviä ja hyviä aineksia ruokaan,…
Kuolema tai kuolevaisuus on teema, joka todella esiintyy fiktiivisessä kerronnassa usein yhdistettynä seksuaalisuuteen. Esimerkiksi Michael Cunninghamin teoksessa Tunnit (1998) hyödynnetään kuoleman ja seksuaalisuuden yhteyttä tavalla, joka perustuu Virginia Woolfin tuotantoon ja erityisesti Mrs. Dalloway (1925) -teoksen vapaustematiikkaan. Woolfille vapaus on lähellä kuolemaa ja seksuaalisuutta, aistillisuutta ja sisäistä minuutta. Varhaisena feministinä pidetty Woolf tappoi itsensä vuonna 1941.
Seksuaalisuuden ja kuoleman liitto esiintyy myös Vladimir Nabokovin, Leo Tolstoin, Gustave Flaubert, Charles Baudelairen, Honore de Balzacin, J. W. Goethen ja Choderlos de Laclos´n teoksissa, ulottuen romaanikirjallisuuden alkuvuosiin ja sitäkin…
Sukunimelle Hakkarainen on esitetty kaksi selitystä. Ensimmäisen mukaan se johtuisi kivenhakkaajan ammattinimityksestä hakkari, toisen mukaan etenkin Tornionjokilaaksossa nimi juontuisi skandinaavisesta Haakon nimestä. Tarkemmin asiasta teoksessa Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)
Sofi Oksasen Puhdistus-romaani (WSOY, 2008) kertoo Viron lähihistoriasta 1930-luvulta 1990-luvun alkuun. Tarina kerrotaan kahden naisen, vanhan Aliide Truun ja parikymppisen Zaran, Aliiden sisaren tyttärentyttären kautta. Aliiden sisar ja Zaran äidinäiti Ingel on tarinan kolmas päähenkilö.
Tarina on varsin järkyttävä, mutta kertomistapa on selkeä eikä mässäile kauheuksilla. Eri aiko-jen ja henkilöiden kuvaukset muodostavat vähitellen selkenevän kuvan tapahtumista. Ehkä et ole vielä päässyt siihen sisään, mutta ainakin minun mielestäni sinun kannattaa jatkaa lukemista. Kirja on minusta erittäin hyvin kirjoitettu, ja se on rakennettu niin taitavasti, että tarinaa miettii pitkään sen lukemisen jälkeenkin, varsinkin kun tietää, että kyse ei…
Suvun alkuperä on todella Hauholla. Vuonna 1776 kuollut Taneli Mikonpoika oli torpparina kirkonkylässä sijaitsevan Kapakan talon torpassa. Tanelin poika Mikael lähti maailmalle ja otti nimen Sohlman. Hän oli ensin Rantasalmen räätäli, myöhemmin Savonlinnan lasimestari. Mikaelin poika Adolf oli maanmittari ja nai säätyläisen puolison, joka äidin puoleltaan oli aatelisia von Esseneitä. Maanmittarin kahdeksasta lapsesta sukua jatkoi kaksi, joista nuorin Johan Gustaf Sohlman (1837-1908) kohosi aina senaattoriksi ja on suvun merkittävin edustaja. Senaattorin lapsista osa otti 1900-luvulla nimen Saarni, osa Sormanen. Anneli Mäkelä-Alitalo, jonka artikkeliin teoksessa "Suomen kansallisbiografia 9" (157-158) edellinen perustuu arvioi, että suvun "…
Seuraavista lehtiartikkeleista on varmaankin apua :
Askartelulehti 2007, nro 3, sivu 26-29 : Hauskat leikit eläinpuvuissa. Lasten eläinpuvut: pupu, kissa, karhu, koira, kettu.
Suuri käsityölehti 2007, nro 2, sivu 18-19, 62-64. Tegelberg, Tarja : Huimat rooliasut. Lasten roolipukuja: palomies, Zorro, ballerina ja jääprinsessa. - Ompelumallit kaava-arkilla.
Askartelulehti 2006, nro 2, sivu 46-47. Hyvä haltija... vaiko kaunis keiju? Hyvän haltijan naamiaisasu.
Askartelulehti 2006, nro 2, sivu 44-45. Robin Hood –naamiaisasu.
Muotimuksu 2004, nro 2, sivu 18-21, 32. Naamiaiset. Naamiaisasuja: kukko, kana, koira ja possu. - Ompelumallit kaava –arkilla.
Suuri käsityölehti 2004, nro 3, sivu 20-21, 61. Kolehmainen, Teija : Tervetuloa naamiaisiin!…
