Seinäjoen pääkirjastosta löytyy mikfofilmattuna alueen sanomalehtiä. Luettelo mikrofilmatuista lehdistä löytyy kirjaston www-sivulta http://www.seinajoki.fi/kirjasto/mikrofilmatut.html Ilkka-lehteä löytyy pääkirjastosta mikrofilmeinä siis vuodesta 1906 lähtien.
Pääkirjaston alakerrassa on sukututkimushuone, jossa voi lukea sanomalehtien mikrofilmejä erityisillä lukulaitteilla. Parilla lukulaitteella voi myös ottaa maksullisia (á 0,20 €) kopioita mikrofilmeistä. Lukulaitteelle kannattaa varata aika kirjaston neuvonnasta, puh. 06-416 2318. Pääkirjasto on auki talviaikana ma-pe 10-19 ja la 11-15.
Juomalasien yhteen kilistely eli skoolaaminen tunnetaan jo viikinkien ajoilta https://fi.wikipedia.org/wiki/Skoolaaminen
Ari Turusen ja Markus Partasen Uusi ulkokultaisen käytöksen kirja (2007) selvittää kippistelyn historiaa näin:
"Maljojen nostaminen eli skoolaus on itse asiassa muisto viikinkien ryyppyjuhlista. Viikingeillä oli tapana juoda voitonmaljana vahvaa simaa vihollisten pääkalloista. Pääkallo kolautettiin voitonmerkiksi ja sanottiin: Skull! Siis kun ruotsalainen sanoo nykyään Skål tai me skool, tarkoitammekin pääkalloa."
Silver Creekin nelikko -sarjan kirjoittajaksi on merkitty Beth Kincaid. Tämän nimistä henkilöä ei ole oikeasti olemassa. Nimimerkin takana on kirjailija K.A. Applegate, joka on kirjoittanut mm. Animorphs-, Everworld- ja Remnants-sarjoja. Wsoy:n sivuilla on tietoa Applegatesta http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=312. Englanninkielellä tietoa löytyy enemmän mm. Wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/K.A._Applegate
Kirjasarjasta ei ole kovin paljon tietoa saatavissa.
Pollux-kerhosta http://www.polluxinfo.com/ kannattaa kysyä lisää.
Sarjasta on suomennettu kolme kirjaa:
Takaisin satulaan, Voiton huumaa ja Romanssin pauloissa
Merkintä "Innoituksen perustana teos [teoksen nimi]" näkyy metatiedoissa Huomautus-kentässä, mikäli kyseinen teos perustuu johonkin toiseen kirjalliseen teokseen, kansantarinaan tai mytologiaan tai on kyseisen lähteen innoittama.
Esimerkkinä voidaan mainita Helmet-kirjaston aineistosta esimerkiksi seuraavat kirjat:
- Jeanne Willis & Tony Ross: #Kultakutri (kirjan innoituksen perustana on klassikkosatu Kultakutri ja kolme karhua)
- Jeanne Willis & Tony Ross: Pukkien pikku pila (kirjan innoistuksen perustana on klassikkosatu Kolme pukkia)
- Kristina Gorcheva-Newberry: The orchard (kirjan innoituksen perustana on Anton Tšehovin teos Kirsikkapuisto)
Jojo Moyesin kirja Lainakengissä puolestaan pohjautuu hänen…
Suomessa siirryttiin goottilaisista kirjaimista latinalaisiin noin 1920-luvulla. Tarkkaa vuotta ei ole, koska kirjaintyylien käyttö oli liukuvaa. Goottilaiset kirjaimet olivat käytössä joAgricolan aikaan eli ensimmäinen suomenkielinen raamattu on painettu niilla.
"Kun ensimmäiset suomenkieliset kirjat painettiin 1500-luvulla, oli tapana, että latinankielistä tekstiä, jota osasivat lukea vain papit ja muut oppineet, painettiin niillä latinalaisilla kirjaimilla, joita mekin nykyään käytämme. Sen sijaan kansankielistä tekstiä, jota ihan tavallisten ihmisten piti ymmärtää, painettiin koukeroisen näköisillä goottilaisilla kirjaimilla. Saksan- ja ruotsinkielisiä kirjoja oli jo aikaisemmin painettu goottilaisilla kirjaimilla, ja niitä alettiin…
Suomen läänit ovat eläneet historian saatossa hyvinkin paljon. Wikipedia-artikkelissa Suomen lääneistä on kartat, joista läänijako näkyy aina 1630-luvulta asti. Pohjois-Karjalana nykyisin tunnettu alue on kuulunut esim. Käkisalmen lääniin, Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniin, Savon ja Karjalan lääniin ja Kuopion lääniin. Omaksi lääniksensä Pohjois-Karjalan lääni erotettiin vuonna 1960.
Karttoja tutkimalla huomaa, että Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ovat historian saatossa kuuluneet sangen usein samaan lääniin. Toisaalta, esim. kun Pohjois-Karjalan seutu kuului 1600-luvulla Käkisalmen lääniin, niin Pohjois-Savon seutu kuuluikin Karjalan lääniin.
Läänit ovat ennen kaikkea olleet hallinnollisia alueita. Oletan, että läänijako on…
Kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja” tarjoaa sanan muodossa ”akasia”. Kielitoimisto antaa sen myös osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4355 löytyvässä ohjeessa esimerkkinä kolmitavuisesta erikoislainasanasta, joissa on lyhyt vokaali sanan lopussa olevan kirjainyhdistelmän ”ia” edellä. Tuota voisi siis pitää suosituksena.
Ann M. Martinin kirjoittaman Baby-sitters Club –nuortenkirjasarjan keskeiset henkilöt ovat lastenvahtikerhoa aloittaessaan kaksitoistavuotiaita. Kymmenen sarjan osaa myöhemmin he siirtyvät ylemmälle luokalle, täyttävät kolmetoista ja säilyvät tämän ikäisinä ja samalla luokalla sarjan loppuun asti. Osassa 14 sarjaan tulee kaksi uutta yksitoistavuotiasta jäsentä.
Linkkejä : http://en.wikipedia.org/wiki/The_Baby-sitters_Club#Kristin_.22Kristy.22…
http://members.aol.com/jonmerrill/bscchap2.htm
Sarjasta ja sen tekijästä on suomeksi tietoa kirjassa Koski, Mervi : Ulkomaisia nuortenkertojia. 1 : Goosebumpsien kauhusta Tylypahkan taikaan. BTJ Kirjastopalvelu. 2001.
Laktoosi eli maitosokeri erotetaan maidosta kromatografisesti. Tällöin laktoosimolekyylit eristetään muusta aineesta ja lopputuloksena on täysin laktoositon tuote. Kromatografia on monimutkainen ja pitkä prosessi, mistä syystä laktoosittomat maitotuotteet ovat usein kalliimpia kuin ne, joista ei ole käsitelty laktoosia pois.
Kromatografisessa menetelmässä maitoon ei lisätä mitään vaarallisia kemikaaleja, vaikka kemiallisesta prosessista onkin kyse. Menetelmä perustuu siihen, että eri molekyylit ovat kooltaan, koostumukseltaan ja massaltaan erilaisia, ja näin ollen niitä voidaan erottaa toisistaan kemiallisin apuvälinein. Lisää kromatografisista menetelmistä: http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/kromatografia/
HYLA-…
Fantasiakirjallisuutta kirjoittavan Holly Blackin tuotannossa vuonna 2017 julkaistu The Cruel Prince on ensimmäinen osa kirjailijan The Folk of the Air -sarjaa. Suomennosta ei ole saatavilla ja tiedossamme ei ole, onko käännös suunnitteilla.
Blackin aiemmista kirjoista on suomennettu Spiderwickin kronikat -sarja vuosina 2003-2010. Sen kustansi WSOY. Viimeisimmät Holly Black -suomennokset, yhdessä Cassandra Claren kanssa kirjoitetut Magisterium-sarjan teokset kustansi Otava kääntäjänään Inka Parpola.
Heart of the moors -kirjan suomennos Kahden valtakunnan valtiatar taas ilmestyi vuonna 2020 Tammen kustantamana ja Annukka Kolehmaisen kääntämänä.
Ainakin Otavalta tai Tammelta voisi tiedustella,…
Riiko tulee nimen Gregorius kutsumamuodosta. Ortodoksisella kirkolla on useita Gregorius -nimisiä pyhimyksiä mm. pyhä Gregorios Nyssalainen. Nimipäivä ortodoksisessa kalenterissa on 10.1. Tavallisessa suomalaisessa nimipäiväkalenterissä Riikolla ei ole nimipäivää.
Rene on ranskalainen lyhentymä nimestä Renatus. Hän oli perimätiedon mukaan italialainen Sorrenton piispa 400-luvun alkupuolelta. Nimellä Rene ei ole omaa nimipäivää, mutta Renatuksen muistopäivää on vietetty 12.10 tai 6.10. Suomen almanakassa 1708 Renatuksen päivää on juhlittu 29.2 ja 1749 versiossa 13.2.
Lähteinä käytin:
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, WSOY 1997 ja
http://www.ortodoksi.net ja
http://www.wikipedia.fi
Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, koska "suurin" voi tarkoittaa joko esimerkiksi pinta-alaa, tilavuutta tai istumapaikkojen määrää. Perinteisesti suurimpana kirkkona on pidetty Pietarinkirkkoa, mutta myös Norsunluurannikolla sijaitsevaa Basilique Notre-Dame de la Paix de Yamoussoukro -kirkkoa on esitetty suurimmaksi. Muita suuria kirkkoja ovat esimerkiksi Brasiliassa sijaitseva Basílica de Nossa Senhora Aparecida sekä Sevillan katedraali Espanjassa.
Englanninkielisessä Wikipediassa on laaja lista suurista kirkoista sekä pohdintaa suuruuden käsitteestä: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_largest_church_buildings_in_the_wo…
Arvo riippu täysin kunnosta. Suomen Numismaattisen Yhdistyksen laatima "Suomen rahat arviohintoineen 2005" mukaan Suomen 1915 10 penniä on noin 10 euron arvoinen jos se on täysin kulumaton. Muuten sen hinta pyöri noin parista eurosta alaspäin. Hintaesimerkkejä voi löytää www.huuto.net "osastokohtainen haku".
Yllä mainittua teosta voitte tiedustella kotiseudun kirjaston kautta.
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että etunimi ”Jussa” on yksi nimen ”Johannes” kutsumamuodoista; muita muotoja ovat ”Jusa”, ”Juska” ja ”Jusse”, ja myös ”Jussi” on muunnelma ”Johanneksesta”. Aivan varmuudella on toki mahdotonta tietää, onko nimen antamista motivoinut tarkalleen ottaen ”Johannes” vai ”Jussi”. Toisaalta saamelaisten parissa nimeä ”Jussa” on käytetty muunnelmana etunimestä ”Joosef”. ”Jussa” on Suomessa melko harvinainen nimi, sillä sen on saanut väestörekisterikeskuksen osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 löytyvän nimipalvelun mukaan alle 100 suomalaista lasta, ensimmäiset 1900-luvun alkupuolella. Suurin suosio näyttää olleen 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä ja…
Kivikasoja on tehty eri tarkoituksiin jo esihistoriallisista ajoista lähtien, esimerkiksi hautamerkkinä tai maamerkkinä (https://en.wikipedia.org/wiki/Cairn). Kivipinoja on myös tehty topografiassa (lisätietoa täältä http://mountainlegacy.ca/2018/06/11/whats-up-with-the-piles-of-rocks-on-mountaintops/).
Nykyään jos näkee kivikasoja näköalapaikoilla tai retkeilyreittien varrella kyseessä saattaa olla vain retkeilijöiden jättämiä omaa käyntiä merkkaavia muistomerkkejä.
Itse asiassa viime aikoina on uutisoitu siitä, että kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla sellaisten kivipinojen tekeminen on usein lailla kielletty niiden aiheuttaman vahingon takia. Yle.fi:n vuonna 2018 julkaisemassa aihetta käsittelevässä artikkelissa…
Maiju Lassilan romaani Tulitikkuja lainaamassa (1910) sijoittuu tapahtumiltaan Liperiin ja Joensuuhun.
Romaanista on tehty kaksikin elokuvaa. Vuonna 1938 Toivo Särkkä ja Yrjö Norta ohjasivat romaanin pohjalta saman nimisen elokuvan. Sen ulkokuvaukset tehtiin pääosin Hämeenlinnassa, mutta joitakin kohtauksia kuvattiin Helsingissä, Herttoniemessä.
Vuonna 1980 Tulitikkuja lainaamassa kuvattiin toisen kerran suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä. Elokuvan ohjasivat Risto Orko ja Leonid Gaidai. Kaupunkikohtaukset kuvattiin Porvoossa. Muita ulkokohtauksia kuvattiin Karttulassa, Ristiinassa ja Mäntsälässä.
Suomen kansallisfilmografiasta voit tarkistaa vielä tarkemmat kuvauspaikat kohtauksittain.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%…
Voit itse hakea Internetistä vuoteen 1787 asti Sallassa kirkonkirjoja Suomen sukututkimusseuran historiakirjojen Hiski-luetteloa osoitteessa http://www.genealogia.fi/ valitse historiakirjojen hakuohjelma
Kannattaa ottaa hakuun mukaan myös naapurikunnat Kemijärvi, Kemi ja Kuusamo.
Sallan rippikirjoja 1832-1862 on mikrofilminä olemassa ja kaukolainattavissa lähimpään kirjastoosi katseltavaksi. Rullan tunnus (Ik 195)
Kuolajärvi on ollut itsenäisenä seurakuntana olemassa 1857-1936 ja sen puhtaaksikirjoitettuja historiakirjoja
on Mikkelin maakunta-arkistossa mikrokortteina vuoteen 1900 asti. Numero SSS 210 (Kemijärvi). Niitäkin voi lainata ainakin lähimmän maakunta-arkiston kautta.
Oulun maakunta-arkisto taas voi neuvoa viimeisten sadan…
