Kakskertaa kiertämässä eilen ja tänään (osa 1) -kirjassa esitellään muutama teoria, joihin saaren nimi voi pohjautua. Yksi niistä on, että saareen kuljetaan kahdesti veden yli, kun sinne tullaan Turusta, ja tämän vuoksi saarta on alettu kutsua Kakskerraksi. Kirjassa kuitenkin todetaan, ettei tämä voi pitää paikkaansa, koska päästäkseen saareen Turun suunnalta täytyy kulkea ainakin kolmen salmen yli. Erään toisen teorian mukaan nimi juontuu siitä, että Kakskerran saarella on järvi ja siellä saari, joten saaren poikki kuljettaessa nousee samalle saarelle kahdesti. Kakskerranjärvi mainitaan myös Kakskerta - saaret salmien sylissä: Kakskerta-Satava-alueen vaiheita -kirjassa. Kirjan mukaan saaren nimen taustalla voisi olla se, että Kakskerran…
Britannian kruunupäät näyttäisivät vievän kokonaissummassa voiton, mitä tulee veronmaksajien rahojen käytön määrään. Asia on monimutkaisempi, kun lasketaan kulut per asukas tai otetaan huomioon kuningattaren ja kuningasperheen omat sijoitukset ja muut tulonlähteet, joista osa kustannuksista ja ylläpidosta katetaan. Silloin näyttäisi siltä, että presidentti-instituutio vaikuttaisi yksittäiseen veronmaksajaan raskaammin.
Yle.fi:n vanhassa uutisessa (Gertsch 2012) sanotaan Suomen tasavallan presidentin kuluista näin: ”Yhteensä koko presidentti-instituutiolle on tämän vuoden [2012] budjetissa varattu 19,3 miljoonaa euroa. Viime vuodelle budjetoitiin 21,8 miljoonaa. Tuolloin presidentinlinnan peruskorjaustöihin…
Kuukkeli kuului samaan ennuslintujen joukkoon kuin esimerkiksi korppi, harakka, palokärki ja käki, joten vanha kansa seurasi tarkasti kuukkelien edesottamuksia ja lintuun liittyy koko joukko uskomuksia ja sanontoja. Kuukkelin maine on kaksijakoinen: se on sekä onnenlintu että epäonnen ennustaja. Siellä, missä kuukkeli on ollut tavallinen, se ennusti voittopuolisesti onnea; siellä, missä se on ollut harvinainen, siinä on herkästi nähty epäonnen enne. Tämä kaksijakoisuus näkyykin selvästi pohjoisten ja eteläisten kansanuskomusten erona. Ennusmerkkien maailma on kuitenkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen: kuukkelia onnenlintuna pitävässä Lapissakin onneton oli se, joka löysi kuukkelin pesän - häntä odotti kuolema.
Kaiketi juuri kuukkelin…
En ole Aaltosen kirjoihin tutustunut, joten en voi kommentoida niiden sisällöllistä puolta. Yleisesti ottaen tietokirjakokoelma pitämään ajantasaisena ja poistamaan vanhentuneita teoksia. Tietosisällöltään vanhentuneita teoksia varastoidaan kuitenkin HelMet-kirjavarastoon, josta niitä voi lainata esimerkiksi historiallisen kiinnostavuuden vuoksi. Kirjavarastosta löytyy esimerkiksi sellaisia vanhoja seksuaalikasvatusoppaita kuin Max Oker-Blomin ”Lasten vanhemmille ja kasvattajille; Muutama sana pojille, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta” (Yrjö Weilin, 1905) ja Christian Claussenin ”Elämänvoimia : nuoren miehen sukuelämä ruumiilliselta, sielulliselta ja siveelliseltä kannalta” (Raittiuden ystävät, 1915). Kirjat tuskin vastaavat sisällöltään…
Maiju Lassilan romaani Tulitikkuja lainaamassa (1910) sijoittuu tapahtumiltaan Liperiin ja Joensuuhun.
Romaanista on tehty kaksikin elokuvaa. Vuonna 1938 Toivo Särkkä ja Yrjö Norta ohjasivat romaanin pohjalta saman nimisen elokuvan. Sen ulkokuvaukset tehtiin pääosin Hämeenlinnassa, mutta joitakin kohtauksia kuvattiin Helsingissä, Herttoniemessä.
Vuonna 1980 Tulitikkuja lainaamassa kuvattiin toisen kerran suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä. Elokuvan ohjasivat Risto Orko ja Leonid Gaidai. Kaupunkikohtaukset kuvattiin Porvoossa. Muita ulkokohtauksia kuvattiin Karttulassa, Ristiinassa ja Mäntsälässä.
Suomen kansallisfilmografiasta voit tarkistaa vielä tarkemmat kuvauspaikat kohtauksittain.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%…
Shalom,
On totta, että Raamatun alkukieli on heprea, mutta se koskee kristittyjen osalta vain Vanhaa testamenttia, joka oli Jeesuksen ja apostolien Raamattu ja edelleenkin juutalaisuuden pyhä kirja (tanach= torah + nevi'im + ketuvim). Viittaamasi Raamatunkohta on Uudesta testamentista 1. Korintolaiskirjeestä (1 Kor.13:13), joka on kirjoitettu alunperin kreikaksi. On olemassa ns. jerusalemilainen koulukunta, joka väittää, että osa Uuden testamentin kirjoista, nimenomaan evankeliumeista, olisi alunperin kirjoitettu arameaksi, joka oli siihen aikaan yleinen puhekieli, mutta niitä ei ole ainakaan säilynyt, joten väitettä ei ole voitu "vedenpitävästi" todistaa. Paavalin kirjeet on joka tapauksessa kirjoitettu kreikan kielellä.
Pyytämäsi kohta…
Nimi Räihä on ollut vanha nimi Karjalassa ja Savossa. 1500-luvulta tiedetään mm. kylännimet Räihänvaara ja Räihälä (Reicheleby). Henkilönnimestäkin on mainintoja jo 1500-luvulta esim. muodossa Reijen, Reihe ja 1600-luvulla Karjalassa Räihä, Räihänen.
Räihä-sana merkitsee riehakasta, mikä saattaa olla nimen taustalla. Myös jokin ortodoksinen ristimänimen muunnos (esim. Räihä Jenneijeff, 1600-luku, Sortavala) saattaa olla tämän sukunimen taustalla.
Lähde Mikkonen, Seija - Paikkala, Sirkka:
Sukunimet, Otava 2000
Urbaani sanakirja kertoo, että Diftata tarkoittaa: Vetää jollain nelipyörisellä sivuluisua/polttaa kumia/ruopia. Esim. Asko driftasi koulun pihaan kunnon jäljet
https://urbaanisanakirja.com/word/driftata/
Pienen nettihaeskelun jälkeen sanoisin, että driftata tarkoittaa jollain moottorikulkuneuvolla sivuluisussa ajamista. Moottoripyörällä myös Lintata, ajaa lintassa.
Driftaus on myös kilpailulaji. Se on lähtöisin japanista ja hyväksytty SM lajiksi 2011.
Tuomarit jakavat pisteitä seuraavasti: "Itse drifting-kilpailu on arvostelulaji, jossa tuomarit ovat pääosassa. Nopeus-, kulma- ja ajolinjatuomarit jakavat kilpailussa ensin 90 pistettä (30/30/30). Tämän lisäksi annetaan kymmenen niin sanottua show-pistettä savusta ja…
Hei! Ohessa verkkoartikkeli Kielikellosta:
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2379
"Juurikin" on muotisana, jonka käyttö on tainnut levitä juuri internetin kautta. Perusmuodon "juuri" käyttäminen on varmaan suositeltavinta.
Kysymys oli niin spesifi, että lähetin sen eteenpäin Suomen käsityön museoon Jyväskylään. Valitettavasti museon amanuenssi Anneli Hemmilä-Nurmi ei osaa kertoa, mistä aihe on tullut nimenomaan kanavatyön aiheeksi: "Malli on todennäköisesti varsin vanha, Suomen käsityön museon kokoelmissa on yksi Tuhkimo-aiheinen kanavatyö 1940-luvulta. Se on tehty Helsingissä ja lahjoitettu museon kokoelmiin 2000-luvulla. Tämä Tuhkimo-kanavatyö on kehystetty tummiin, lähes mustaksi petsattuihin puisiin kehyksiin. Tuhkimotaulu on ilmeisesti ollut aikoinaan yleinen suomalaiskodeissa, ja nyt niitä päätyy paljon kirpputoreille kun nuorempi polvi ei halua niitä omiin koteihinsa. "
Itse lähdin selvittämään kuva-aiheen alkuperää. Kyyhkyset ja Tuhkimo ovat…
Uusia Merri Vikin Lotta-kirjoja ei enää ilmesty siitä syystä, että kaikki sarjan kirjat on jo suomennettu. Ensimmäinen (Lottapa tietenkin) ilmestyi suomeksi vuonna 1974 ja viimeinen (Liselott, Lotan tytär) vuonna 1993. Kaikkiaan Lotta-kirjoja on ilmestynyt 47.
Sarjan suomalainen kustantaja Karisto on ottanut vanhoista kirjoista uusia painoksia 2000-luvulla. Viimeisimmät uusintapainokset ovat ilmestyneet vuonna 2007 (Vauhti päällä, Lotta ja Pieleen menee, Lotta). Tulevista uusintapainoksista voi kysyä suoraan kustantajalta. Sähköpostiosoite on kustannusliike@karisto.fi.
Nimi tulee hepreankielisestä sanasta Elijah, joka tarkoittaa Jumalani on Jahve. Nimi on ollut Suomen ruotsalaisessa almanakassa vuodesta 2000 alkaen. Tunnetuin suomalainen Eliel lienee arkkitehti Eliel Saarinen.
Aatu on muunnos saksalaisesta nimestä Aadolf, jonka merkitys on 'jalo susi'. Aapo on kansanomainen muoto nimestä Aabraham, joka on nähtävästi babylonialaista alkuperää: Abram 'isä (jumalallinen arvonimi) on korotettu'; hepr. käsityksen mukaan Abraham 'kansojen paljouden isä'. Santeri puolestaan on lyhennys Aleksanterista, alk. kreikan Aleksandros 'puolustaja, suojelija'.
Ks. lisää: Uusi suomalainen nimikirja (Otava, 1988).
Suomen kirjastoissa on käytössä eri luokitusjärjestelmiä.
Lähes kaikki suomalaiset yleiset kirjastot käyttävät Deweyn kymmenluokituksen luokitusjärjestelmää (http://ykl.kirjastot.fi/ ). Helsingin kaupunginkirjasto käyttää Deweyn kymmenluokitukseen pohjautuvaa järjestelmää (http://hklj.kirjastot.fi/ ).
Suurin osa Suomen tieteellisistä kirjastoista käyttää Yleistä kymmenluokittelua, joka tunnetaan paremmin nimellä UDK. Luokituskaavio on julkaistu mm. Fennican (Suomen kansallisbibliografian) yhteydessä, http://www.lib.helsinki.fi/kirjastoala/fennica_udkkaavio.htm .
Kyseessä lienee valssi, jonka nimi on Tyttären valssi (säveltänyt Toivo Orasmaa ja sanoittanut Helka Hynninen). Alkusanat : "Morsiusvalssi soi sulle nyt näin, kun luotani lähdet, mä ikävään jäin..."
Kyseisen kappaleen sanat ja sävel löytyvät Oulun kaupunginkirjasto- maakuntakirjaston musiikkiosastolla ainakin seuraavista nuottijulkaisuista:
* Kultaa ja hopeaa : 21 kauneinta häävalssia
* Vanhaan malliin 8.
* Vanhaan malliin 3.
Varhaisia ankkasuomennoksia tarkasteltaessa kannattaa muistaa, että käännökset tehtiin tavallisemmin tanskasta tai ruotsista kuin alkuperäisestä englannin kielestä. Esimerkiksi Kulta-Into Piin nimessä on selviä yhtymäkohtia hahmon ruotsin- ja tanskankielisiin nimiin (Guld-Ivar Flinthjärta, Guldiver Flintesten). Sille, miksi suomentajat päätyivät nimen jälkiosaa muodostaessaan pelkkään Piihin (piikiveä merkitsevästä sanasta flint, joka sisältyy sekä nimen alkuperäiseen englanninkieliseen muotoon että sen pohjoismaisiin käännöksiin) ja jättivät pois sekä ruotsin "sydämen" että tanskan "kiven", en selitystä löytänyt. Ehkäpä he eivät osanneet tehdä valintaa Piisydämen ja Piikiven välillä tai yksinkertaisesti pitivät pelkän Piin…
Suomessa ei ennen 1950-luvun alkua tilastoitu äänilevyjen myyntiä, joten virallista tilastoa ei vuoden 1949 hiteistä ole. Suomi soi -sarjan osasta nro 4 (s. 83) löytyy kuitenkin neljä suosittua kappaletta kyseiseltä vuodelta. Metro-tyttöjen esittämän Ethän minua unhoita -kappaleen lisäksi ovat suosittuja olleet Henry Theelin Kuun virran sillalla, Marja-Leena ja käännösiskelmä Manana (Is soon enough for me), joka on Peggy Leen menestyskappale vuodelta 1947.
Samasta Suomi soi-teoksesta löytyvät suosituimmat suomalaiset iskelmät vuodesta 1951 vuoteen 2000.
Kirjasto ei tosiaankaan voi ottaa vastaan dvd-levyjä asiakkailta(tai yleensä muitakaan kuvatallenteita). Tämä johtuu siitä, että kirjaston lainaamilla kuvatallenteilla tulee olla lainausoikeus, jonka myyjä on tallenteille hankkinut. Myyjä myös huolehtii tekijänoikeusmaksuista. Kirjasto maksaa tämän vuoksi hankkimistaan dvd-levyistä huomattavasti korkeamman hinnan kuin yksityishenkilö, joka ostaa dvd-levyn yksityiseen käyttöön.
Kirjastojen tekijänoikeuksiin perehtynyt Heikki Poroila on Kirjastot.fi-palelun keskusteluissa vastannut samantyyppiseen kysymykseen näin:
" Kysymys: "Jos asiakas haluaa lahjottaa kirjastolle videokasetin tai dvd:n, mikä on menettelytapa?"
HP: Jos tallenteella on suojattu elokuvateos, se voidaan sinänsä ottaa vastaan…
Elsa Montellista (myös: Montell-Saanio) on yksi kokonainen teos: Arktinen horisontti : jokivarren värjäri Elsa Montell ja hänen taiteensa = Arctic horizon : dyer from the river Elsa Montell and her art / Pirkko Tenkama ja Sisko Ylimartimo. 1998.
Lisäksi hänestä on kirjoitettu sanomalehtiartikkeleita ja artikkeleita mm. Lapin maakuntamuseon museolehdessä Raito 2/1998: Elsa Montell - taiteilija yhtä maiseman kanssa / Kimmo Kaakinen.
Viime syksynä ilmestyneessä suurteoksessa Lapin taide (toim. Kai Linnilä ja Sari Savikko) on myös Elsa Montellista (Amanita 2011).
