Vanhojen suomalaisten sanomalehtien mikrofilmit löytyvät Kansalliskirjastosta (Unioninkatu 36, Helsinki). Mikrofilmatuista sanomalehdistä voi tehdä Kansalliskirjastossa paperikopioita. Lisätietoja sanomalehtikokoelmasta löytyy Kansalliskirjaston
sivuilta http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/sanomaleh….
Aumulehden numerot löytyvät myös mikrofilmeinä Tampereen pääkirjasto Metson käsikirjastosta,
http://kirjasto.tampere.fi/index.php/palvelut-ja-asiointi/aineistot/leh….
Mikäli tahdot antaa koko lehden vaikkapa lahjaksi, Aamulehden asiakaspalvelu neuvoi etsimään lehteä esimerkiksi antikvariaateista tai käytetyn tavaran liikkeistä.
Lapinpuvun eli saamenpuvun kaavoja löytyy Karen Jomppasen kirjasta Lapin käsityöt, Anne Kirsten Eiran kirjasta Duodjegaldu (saamenkielinen teksti), myös Ella Sarren diasarjasta ja oheisvihkosta Inarinsaamelainen puvusto, sen käyttö ja käsityöperinne. Nämä kaikki löytyvät Lapin maakuntakirjastosta ja niitä voi kaukolainata oman kirjaston kautta.
Tässä on joitakin nojatuolimatkailuun sopivia kirjoja:
Haavisto, Pekka: Eurooppa raiteilla
Irjala, Auli: Jään ja tulen maat: purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan
Itkonen, Juha: Minun Amerikkani
Kankimäki, Mia: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Monsen, Lars: Kanada: armoton erämaa
Mähkä, Merja: Ihanasti hukassa
Pesonen-Smith, Anna: Matkalippu Bollywoodiin
Lindstedt, Risto: Pallon henki: hämmästellen maailmalla
Lundberg, Ulla-Lena: Linnunsiivin Siperiaan
Rämö, Matti: Polkupyörällä Islannissa
Sutinen, Ville-Juhani: Kiinalainen ruletti
Tähtinen, Tero: Lohikäärmeen päivät: Puoli vuotta Shanghaissa
Vakkuri, Juha: Afrikan sydämeen
Vepsä, Emma: Asfalttivolgaa etelään: peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin…
Kirjojen kustannuspäätöksistä päättää kustantaja eli tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi. Ainakaan ensi syksynä ei ennakkotietojen mukaan ole suomennoksia tulossa. Viimeisin suomennos on vuodelta 2005: Lisa ja äitienpäivän yllätys ja kyseessä on kirjasarjan 24. osa. Voit tietysti lähettää toivomuksesi Tammen asiakaspalveluun osoitteella asiakaspalvelu@tammi.fi.
”Suomen murteiden sanakirja” ei valitettavasti ole edennyt V-kirjaimeen asti, mutta ”Suomen kielen etymologinen sanakirja” (osa VI; Suomalais-ugrilainen seura, 1978) kertoo, että sana ”vello” on esiintynyt kaakkoismurteissa ja osittain Etelä-Savossa ja merkitsee ’veli, vanhin veli, velikulta, veitikka’. Rinnakkainen muoto on ”vellonen”. ”Vello” esiintyy esimerkiksi Pertti Virtarannan ”Länsi-Kannaksen murrekirjassa” aidossa murrepätkässä merkityksessä ’veli’. Molemmat ovat samaa alkuperää kuin sana ”veli”.
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että ”veli” saattaa olla indoeurooppalainen laina, mahdollisesti germaaninen, epätodennäköisesti balttilainen.…
Kustaa Vilkunan Etunimet -kirjan mukaan Eleanor on englantilainen muunnos Eleonorasta. Eleonoora (Eleonora) nimi on alkuaan arabian Ellinor, mikä tarkoittaa ”jumala on valoni”. Nimi on mahdollisesti tullut maurien mukana Espanjaan 1000-luvulla. Sieltä se sitten levisi ensin Ranskaan ja Englantiin. Suomessa nimi on tunnettu 1700-luvulta. Nimipäivä Eleonooralla (Elli, Nelli, Noora) on 11.7.
Karttunen on vanha savolainen sukunimi, jota on esiintynyt alueella jo ainakin 1880-luvulta lähtien. Karttu itsessään tarkoittaa puukapulaa tai kepakkoa. Se on myös kylä Sulkavan ja Puumalan välissä sijaistevalla partalansaarella Etelä-Savossa. Varmaa tietoa siitä, että onko sukunimi muodostettu karttu sanasta vai Kartun kylästä, en valitettavasti löytänyt.
Sukunimipääte -nen on alkujaan itäsuomalainen pääte, joka on ollut käytössä jo keskiajalta lähtien. Alun perin naisten sukunimissä -nen saatettiin korvata -tar/-tär päätteellä. -nen ja sen alkuperäinen muoto -inen ovat päätteitä, joilla muodostetaan sekä substantiiveja että adjektiiveja. Nykysuomessa nen-päätteellä muodostetaan deminutiivimuotoja, eli pienuutta ilmaisevia muotoja,…
Laulu löytyy Yiruman nuottikirjasta Piano album. Kirja on lainattavissa ainakin Kuopion kaupunginkirjastosta. Kaukolainapyynnön voitte tehdä lähikirjastossanne.
Aleksi -tietokannasta, joka sisältää kotimaisia aikakaus- ja sanomalehtiartikkeliviitteitä löytyy hakusanalla ortoreksia ja kirjoittamalla vuosiksi 2005-2010 seuraavat aikakauslehtiartikkelit:
Pyykkönen, Emilia: Pakko ajoi lenkille, julkaisussa: Anna 47(2009): 40, s. 38-41, 2009
Peura, Virpi: Pakko syödä terveellisesti, julkaisussa: Jade 2008: 9, s. 96-98, 2008
Santala, Elsi: Sairaan terveellistä - ortoreksia nuorten verkkokeskusteluissa, julkaisussa: Nuorisotutkimus 26(2008): 1, 18-33, s. 76-77, 2008
Satri, Janna Terveyteenkin voi sairastua, julkaisussa: Kodin Pellervo 2006: 4, s. 62-63
Paasovaara, Virve Eksynyttä minää etsimässä : asiaa syömishäiriöistä
julkaisussa: Vegaia 2005: 3, s. 10-13
Aleksi on käytettävissä Joensuun…
Esmara-tuotteet on lanseerattiin vuonna 2017 Lidliä varten. Lidlin asiakaspalvelusta todettiin, että vaatteita tulee myymälöihin edelleen erätuotteina, joita myydään aina niin kauan kuin tuotetta riittää. Esmari-tuotteista kannattaa kysyä Lidlistä sähköpostitse (asiakaspalvelu@lidl.fi) tai puhelimitse (ma-pe 9-19, 0800 05435). Vaatteita koskevan kysymyksen voi laittaa myös Lidlin verkkosivun kautta. Varsinaista omaa verkkosivua vaatemerkillä ei ilmeisesti ole.
Kakskertaa kiertämässä eilen ja tänään (osa 1) -kirjassa esitellään muutama teoria, joihin saaren nimi voi pohjautua. Yksi niistä on, että saareen kuljetaan kahdesti veden yli, kun sinne tullaan Turusta, ja tämän vuoksi saarta on alettu kutsua Kakskerraksi. Kirjassa kuitenkin todetaan, ettei tämä voi pitää paikkaansa, koska päästäkseen saareen Turun suunnalta täytyy kulkea ainakin kolmen salmen yli. Erään toisen teorian mukaan nimi juontuu siitä, että Kakskerran saarella on järvi ja siellä saari, joten saaren poikki kuljettaessa nousee samalle saarelle kahdesti. Kakskerranjärvi mainitaan myös Kakskerta - saaret salmien sylissä: Kakskerta-Satava-alueen vaiheita -kirjassa. Kirjan mukaan saaren nimen taustalla voisi olla se, että Kakskerran…
Britannian kruunupäät näyttäisivät vievän kokonaissummassa voiton, mitä tulee veronmaksajien rahojen käytön määrään. Asia on monimutkaisempi, kun lasketaan kulut per asukas tai otetaan huomioon kuningattaren ja kuningasperheen omat sijoitukset ja muut tulonlähteet, joista osa kustannuksista ja ylläpidosta katetaan. Silloin näyttäisi siltä, että presidentti-instituutio vaikuttaisi yksittäiseen veronmaksajaan raskaammin.
Yle.fi:n vanhassa uutisessa (Gertsch 2012) sanotaan Suomen tasavallan presidentin kuluista näin: ”Yhteensä koko presidentti-instituutiolle on tämän vuoden [2012] budjetissa varattu 19,3 miljoonaa euroa. Viime vuodelle budjetoitiin 21,8 miljoonaa. Tuolloin presidentinlinnan peruskorjaustöihin…
Eroottinen aineisto, sellainen jota aikaisemmin on nimitetty pornografiaksi, on kirjastojen kannalta ongelmallista. Ensinnäkin yleisillä varoilla ylläpidettynä laitoksena kirjasto on julkisesti vastuussa hankintapolitiikastaan. Runsas eroottinen aineisto herättäisi todennäköisesti vastalauseita. Kaikenlainen kuvallinen esitys nostaisi hyvinkin jyrkkiä kannanottoja naisten halventamisesta yms. Toisaalta pornografiseksi luokiteltavaa aineistoa on kuitenkin jonkin verran olemassa, vaikkakin enimmäkseen kirjoina. Varsinaisia pornoelokuvia ja -lehtiä ei kirjastoihin, Kallioonkaan, hankita.
Kirjastolla on rajallisesti aineistomäärärahaa. Hyvänlaatuiselle paperille painetut pornolehdet ovat suhteettoman kalliita, ja kirjaston täytyy jättää…
Kuukkeli kuului samaan ennuslintujen joukkoon kuin esimerkiksi korppi, harakka, palokärki ja käki, joten vanha kansa seurasi tarkasti kuukkelien edesottamuksia ja lintuun liittyy koko joukko uskomuksia ja sanontoja. Kuukkelin maine on kaksijakoinen: se on sekä onnenlintu että epäonnen ennustaja. Siellä, missä kuukkeli on ollut tavallinen, se ennusti voittopuolisesti onnea; siellä, missä se on ollut harvinainen, siinä on herkästi nähty epäonnen enne. Tämä kaksijakoisuus näkyykin selvästi pohjoisten ja eteläisten kansanuskomusten erona. Ennusmerkkien maailma on kuitenkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen: kuukkelia onnenlintuna pitävässä Lapissakin onneton oli se, joka löysi kuukkelin pesän - häntä odotti kuolema.
Kaiketi juuri kuukkelin…
En ole Aaltosen kirjoihin tutustunut, joten en voi kommentoida niiden sisällöllistä puolta. Yleisesti ottaen tietokirjakokoelma pitämään ajantasaisena ja poistamaan vanhentuneita teoksia. Tietosisällöltään vanhentuneita teoksia varastoidaan kuitenkin HelMet-kirjavarastoon, josta niitä voi lainata esimerkiksi historiallisen kiinnostavuuden vuoksi. Kirjavarastosta löytyy esimerkiksi sellaisia vanhoja seksuaalikasvatusoppaita kuin Max Oker-Blomin ”Lasten vanhemmille ja kasvattajille; Muutama sana pojille, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta” (Yrjö Weilin, 1905) ja Christian Claussenin ”Elämänvoimia : nuoren miehen sukuelämä ruumiilliselta, sielulliselta ja siveelliseltä kannalta” (Raittiuden ystävät, 1915). Kirjat tuskin vastaavat sisällöltään…
Jyväskylän kaupunginkirjastosta löytyy esim. seuraavat sirkusmusiikkia sisältävät äänitteet:
Musiques de cirque
Laporte, Jean
Musiques de cirque / avec Jean Laporte et son orchestre
Previte, Bobby (esitt.)
Music of the Moscow Circus
Cirque du Soleil (esitt.)
Collection
On myös joitakin taidemusiikin sävellyksiä, jotka liittyvät sirkuksen aihepiiriin - ainakin säveltäjän teokselleen antaman nimen perusteella. Näitä voi etsiä esim. Aalto-kirjastojen tietokannasta, kirjoittamalla kolmeen asiasanakenttään oheiset asiasanat:
aiheet – musiikki – sirkus
Aalto-kirjastojen aineistonhaku löyyy osoitteessa:
http://www.jyvaskylanseutu.fi/aaltokirjastot/
Maiju Lassilan romaani Tulitikkuja lainaamassa (1910) sijoittuu tapahtumiltaan Liperiin ja Joensuuhun.
Romaanista on tehty kaksikin elokuvaa. Vuonna 1938 Toivo Särkkä ja Yrjö Norta ohjasivat romaanin pohjalta saman nimisen elokuvan. Sen ulkokuvaukset tehtiin pääosin Hämeenlinnassa, mutta joitakin kohtauksia kuvattiin Helsingissä, Herttoniemessä.
Vuonna 1980 Tulitikkuja lainaamassa kuvattiin toisen kerran suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä. Elokuvan ohjasivat Risto Orko ja Leonid Gaidai. Kaupunkikohtaukset kuvattiin Porvoossa. Muita ulkokohtauksia kuvattiin Karttulassa, Ristiinassa ja Mäntsälässä.
Suomen kansallisfilmografiasta voit tarkistaa vielä tarkemmat kuvauspaikat kohtauksittain.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%…
Shalom,
On totta, että Raamatun alkukieli on heprea, mutta se koskee kristittyjen osalta vain Vanhaa testamenttia, joka oli Jeesuksen ja apostolien Raamattu ja edelleenkin juutalaisuuden pyhä kirja (tanach= torah + nevi'im + ketuvim). Viittaamasi Raamatunkohta on Uudesta testamentista 1. Korintolaiskirjeestä (1 Kor.13:13), joka on kirjoitettu alunperin kreikaksi. On olemassa ns. jerusalemilainen koulukunta, joka väittää, että osa Uuden testamentin kirjoista, nimenomaan evankeliumeista, olisi alunperin kirjoitettu arameaksi, joka oli siihen aikaan yleinen puhekieli, mutta niitä ei ole ainakaan säilynyt, joten väitettä ei ole voitu "vedenpitävästi" todistaa. Paavalin kirjeet on joka tapauksessa kirjoitettu kreikan kielellä.
Pyytämäsi kohta…
"Juipin" merkitystä on pohdittu Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa aiemminkin: https://www.kirjastot.fi/kysy/mika-on-sanan-juippi-etymologia.
Kysyin asiasta vielä Kotimaisten kielten keskuksesta, ja heidän asiantuntijansa Klaas Ruppel vastasi kysymykseesi näin:
Sana juippi on murteissa melko yleinen, ja Suomen murteiden sanakirjassa annetaan merkitykseksi ’epäluotettavasta, tottelemattomasta, uppiniskaisesta tms. nuoresta miehestä t. keskenkasvuisesta pojasta: lurjus, hunsvotti, sälli’.
Sanakirja tuntee myös verbin juiputtaa ’huiputtaa’, tosin vain Karstulasta. Verbi taitaa olla satunnainen johdos sanasta juippi. https://kaino.kotus.fi/sms
Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjassa ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks…
Urbaani sanakirja kertoo, että Diftata tarkoittaa: Vetää jollain nelipyörisellä sivuluisua/polttaa kumia/ruopia. Esim. Asko driftasi koulun pihaan kunnon jäljet
https://urbaanisanakirja.com/word/driftata/
Pienen nettihaeskelun jälkeen sanoisin, että driftata tarkoittaa jollain moottorikulkuneuvolla sivuluisussa ajamista. Moottoripyörällä myös Lintata, ajaa lintassa.
Driftaus on myös kilpailulaji. Se on lähtöisin japanista ja hyväksytty SM lajiksi 2011.
Tuomarit jakavat pisteitä seuraavasti: "Itse drifting-kilpailu on arvostelulaji, jossa tuomarit ovat pääosassa. Nopeus-, kulma- ja ajolinjatuomarit jakavat kilpailussa ensin 90 pistettä (30/30/30). Tämän lisäksi annetaan kymmenen niin sanottua show-pistettä savusta ja…
