Skanno Oy:sta, jonka palveluksessa Torsten Laakso suunnitteli Kameleontin, on tehty historiikki Smeds, Kerstin, Kameleontin aika : Skanno 50, [Helsinki] : [Skanno] , 1996. Teoksessa kerrotaan, että erityisesti nuoriin koteihin sopivaa sohvamallia alettiin kehitellä Skannossa 1964 ja Kameleontti lanseerattiin vuonna 1966. Torsten Laakso oli Skannolla suunnittelijana vuoteen 1968 saakka. Torsten Laakson meriittilista löytyy Suomalainen design from Finland : kuka kukin on = who's who in Finnish design. Toim. Rita Taskinen [julk. Teollisuustaiteen liitto Ornamo] Huhmari : Karprint, [1992] teoksesta, samoin Kuka on kukin teoksesta vuodelta 1994.
Alex, Aleks on lyhenne nimestä Aleksander, Aleksanteri. Tämä jo antiikin ajalta tunnettu nimi merkitsee kreikan kielessä puolustajaa, suojelijaa tai auttajaa. Antiikin ajan maineikkain Aleksanteri oli Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri (356-323 e.Kr.). Katolisessa kirkossa on ollut kahdeksan tämännimistä paavia ja lähes viisikymmentä pyhimystä. Venäjällä oli useita Aleksanteri-nimisiä keisareita. Kirjailijoista mainittakoon esim. Alexandr Pushkin ja Alexander Dumas vanhempi ja nuorempi. Suomalaisissa kalentereissa Aleksanteri on esiintynyt keskiajalta lähtien.
Hepreankielinen nimi Benjamin tarkoittaa oikean käden poikaa eli onnenpoikaa. Benjamin oli nuorin patriarkka Jaakobin kahdestatoista pojasta. Suomalaisessa almanakassa Benjamin…
Finto.fi:n on koottu sanastoja, joita kirjastot käyttävät sisällönkuvailussa. YSO:ssa ja Kaunossa on myös kirjastoalalla käytettyä sanastoa.
Oppilaitosten kirjastojen sivuilla on sanastoja, esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston Tiedonhakusanasto, https://sites.uef.fi/tiedonhaku-kirjasto/kirjastosanasto/ ja Omnian Kirjastosanasto selkokielellä, https://omnia.verkkokirjasto.fi/-/kirjastosanasto-selkokielella
Kunta-alan sanastoa on TEPA-termipankissa, https://termipankki.fi/tepa/fi/ ja Valter -valtioneuvoston termipankissa, https://valter.sanakirja.fi/
Englanninkielisiä kirjastoalan sanastoja:
ODLIS Online Dictionary for Library and Information Science, https://odlis.abc-clio.com/
Alla olevassa australialaisessa monikielisessä kirjastoalan…
Ihan varma ei voi olla, koska esim. Vaskissa pokkareilla ja kovakantisilla kirjoilla ei ole aina omia tietueita. Useimmiten kuitenkin on, ja ero saattaa olla ilmoitettu teoksen viitetiedoissa ISBN-numeron yhteydessä lyhenteillä sid. tai nid. Näistä sid. eli sidottu tarkoittaa kovakantista ja nid. eli nidottu pokkaria.
Jotain voi arvella myös kirjan ilmestymisajankohdasta niin, että usein uudet kirjat ilmestyvät ensin kovakantisina ja myöhemmin, vuoden parin kuluttua niistä otetaan uusi painos pokkarina.
Sanakirjamääritelmän mukaisesti hasardi tarkoittaa uhkapeliä, onnenkauppaa, sattumaa. Se pohjautuu arabiankieliseen arpapeliä merkitsevään sanaan az-zahr. Arkikielessä hasardilla voidaan tarkoittaa myös vahinkoa, virhettä tai epäonnistumista: "Minulle sattui pieni hasardi."
Lähteet:
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa, A-K
Nykysuomen sanakirja. Ensimmäinen osa, A-I
Timo Nurmi, Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro, Gummeruksen suuri sivistyssanakirja
Kaarina Turtia, Otavan uusi sivistyssanakirja
Thomas Brezina on itävaltalainen kirjailija, saksankielisen kielialueen suosituimpia. Karo Hämäläinen on käsitellyt asiaa Tyyris Tyllerön numeroissa 2/1998 sivu 11-14, 49 ja 3/1998 sivu 40-43, 57. Kopioita artikkeleista voi pyytää vaikkapa oman kirjaston kautta.
Thomas Brezinasta löytyy tietoa myös Mervi Kosken kirjoittamasta Ulkomaisia nuortenkertojia 1 -kirjasta.
Brezina on syntynyt Wienissä 1963. Hänen kirjojaan on käännetty ainakin 24 kielelle. Kirjoja hän on kirjoittanut jo lähes 100. Hän asustaa myös Lontoossa ja Itävallan Unicef-lähettilääksi hänet nimitettiin vuonna 1996. Hän pitää tärkeänä puolustaa lasten oikeuksia.
Suomeksi Brezinan kirjoja alkoi ilmestyä vuonna 1999.
Brezinasta on kysytty aiemminkin. Aiemmat vastaukset löydät…
Syksyllä 2013 ilmestyy suomenkielinen Seija Saarisen Tölkkidesign - kierrätä luovasti arkeen ja juhlaan. Kirjassa esitellään vaihe vaiheelta eri tekniikat, joilla tölkkidesign-lampunvarjostimet, -kaulakorut ja -rannerenkaat syntyvät.
Tölkkiaskartelusta löytyi Vaskista melko vähän aineistoa verrattuna vaihtoehtoisesti internetin tarjontaan. Kuitenkin tölkkejä sivuttiin muutamassa teoksessa, mutta niissäkään ei varsinaisesti käsitelty tölkkien klipsejä. Kirjojen vinkit käsittelivät lähinnä tölkeistä tehtäviä askartelutöitä.
Tässä ovat Vaskista https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena löytyneet relevanteimmat kirjat, paras niistä oli:
Hansson, Bobby. : The fine art of the tin can : techniques & inspirations
ja kaksi muuta:
Elliot, Marion…
Tilastokeskuksen sivuilla osoitteessa http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/index_henkilo_keh.html määritellään henkilöluokitukset sosioekonomisen aseman perusteella toimihenkilöiden ja työntekijöiden osalta yksinkertaistaen seuraavasti:
Työntekijät ovat palkansaajia, jotka osallistuvat tuotantotoimintaan eri tavoin.
Alemmat toimihenkilöt ovat palkansaajia, jotka suorittavat tavanomaista toimisto- tai myyntityötä tai toimivat ammateissa, jotka ovat kehittyneet tavanomaisen toimisto- ja myyntityön pohjalta korvaten sen. Tehtävissä on keskeistä symbolien käsittely. Raja ylempiin toimihenkilöihin on se, että alemmat toimihenkilöt sijoittuvat organisaation suoritustasolle ja tehtävissä vaaditaan suppeampaa ja vähemmän teoreettista tietoainesta…
Yleisesti ottaen varaus saapuu nopeammin, jos se tulee kaupungin sisältä kuin jos se tulee kaupungin ulkopuolelta. Helsingin kirjastosta toiseen varaus saapuu yleensä 2–3 arkipäivässä. Toisaalta esimerkiksi Pasilan kirjastosta lähetetyt varaukset ovat yleensä toisessa Helsingin kirjastossa jo seuraavana päivänä.
Helsingin kaupunginkirjastossa kirjalaatikoita siirretään kirjastosta toiseen yöaikana. Usein varaukset lajitellaan Pasilassa, jolloin saapumisessa menee vielä toinenkin yö. Jos kirjat menevät Helsingin ulkopuolelle, saattaa sielläkin kuljetuksessa tai lajittelussa mennä ylimääräistä aikaa. Oma lukunsa ovat hyvin pienet kirjasto, joista kirjat kulkevat muualle vain kerran viikossa. Niistä varauksen saapuminen voi siis kestää vielä…
Sanja on alkuperältään epäselvä naisennimi. Sen mallina ovat voineet toimia rakenteeltaan samanlaiset nimet, kuten Anja, Senja, Sonja tai Tanja. Kyseessä voi olla myös muunnos nimestä Sanna tai Sandra. Lisäksi alkuperäksi on tarjottu slaavilaisia sanja- ja senja-loppuisia nimiä. Suomen ortodoksisessa kalenterissa Sanja on yhdistetty Aleksandraan. Ensimmäiset Sanjat nimettiin 1920-luvulla.
Lähde: Anne Saarikalle ja Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön.
Miisa-nimellä ei kalenterissa ole nimipäivää. Suomalaiset etunimikirjat eivät mainitse Miisa-nimeä. Sen sijaan muodon Misa ne esittelevät. Eero Kiviniemen kirjassa Rakkaan lapsen monet nimet (1982) kerrotaan Misa-nimeä käytetyn sekä miehen että naisen nimenä. Kirjassa Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (1999) nimi Misa on lyhentymä Misaelista, lisäksi se on Mikaelin, Mischan ja Miskan kutsumamuoto. Nimipäiväksi Misalle ehdotetaan Pentti Lempiäisen Nimipäivättömien nimipäiväkirjassa 29.9.
Internetissä osoitteessa http://www.rovaniemi.fi/lapinkirjailijat/kokko.htm (Lapin maakuntakirjaston kokoama lista lappilaisista ja saamelaisista kirjailijoista) on hyvä sivusto Yrjö Kokosta. Sivulle on koottu tiedot hänen tuotannostaan sekä hänestä itsestään kertovista teoksista. Yrjö Kokon teoksista tunnetuin lienee satu Pessi ja Illusia (1944). Sen lisäksi hän on kirjoittanut nuortenkirjan Sudenhampainen kaulanauha (1951). Pessistä ja Illusiasta ilmestyi vuonna 1963 tekijän lyhentämä lastenpainos. Muita tunnetuimpia teoksia ovat Neljän tuulen tie (1947), Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu (1950), Ne tulevat takaisin (1954), Molli, maailman viisain koira (1965) ja Alli - jäänreunan lintu (1966). Näiden lisäksi hän on julkaissut useita…
Nokkahuilulle löytyy runsaasti erilaista opintoaineistoa, joissa on usein näytetty esimerkiksi sormitukset selvästi ja konkreettisestikin kuvin. Tosin suomenkielellä konkreettisimmin asiaa käsittelevät teokset on tarkoitettu lapsille esim.
Fazerin julkaisema Alpo Luimulan Nokkahuilutie : alkeiskoulu ryhmäopetukseen
Edellenkin voi suositella myös Fabian Dahlströmin nokkahuilukouluja Sopraanonokkahuilukoulu ja sitä vähemmän konkreettinen alttonokkahuilukoulu Flauto dolce.
Hyvä sarja aloittelijalle on Egil Cederlöfin Me soitamme nokkahuilua. Siinä on erikseen osat sopraano/tenorinokkahuilulle ja alttonokkahuilulle.
Jos musiikin teoria kaipaa kertausta, niin Päivi Paulin-Hämäläisen Pieni puhaltaja -tehtävävihkonen on ihan aikuisellekin…
Varmaa vastausta kirjastossamme olevien lähteiden perusteella en voi antaa. Seuraavia tietoja onnistuin jäljittämään:
RT-kortisto 61-10606 : Juomavesikaivot. Rakennustietosäätiö, 1996.
s. 4: Porakaivon syvyydet vaihtelevat yleensä 30...120 metriin. Yleensä syvyydeksi riittää 50...60 metriä. Koska kallioperän rakoilu useimmiten vähenee syvyyden kasvaessa runsaasti yli 100 metrin syvyisiä kaivoja ei kannata tehdä.
Luokka 66.93 KYS
KYSYMYKSIÄ kaivoista = Frågor om brunnar / Toivo Lapinlampi ... [et al.]
Helsinki : Suomen ympäristökeskus : Edita, jakaja, 2001
s.46: Kuinka syvä kallioporakaivo yleensä on?: keskimääräinen syvyys on 60-80 m, vaihdellen 20 ja 150 metrin välillä
Internetistä löysin tietoja syvemmistä kaivoista:
Kosken kunnassa on…
Kivikasoja on tehty eri tarkoituksiin jo esihistoriallisista ajoista lähtien, esimerkiksi hautamerkkinä tai maamerkkinä (https://en.wikipedia.org/wiki/Cairn). Kivipinoja on myös tehty topografiassa (lisätietoa täältä http://mountainlegacy.ca/2018/06/11/whats-up-with-the-piles-of-rocks-on-mountaintops/).
Nykyään jos näkee kivikasoja näköalapaikoilla tai retkeilyreittien varrella kyseessä saattaa olla vain retkeilijöiden jättämiä omaa käyntiä merkkaavia muistomerkkejä.
Itse asiassa viime aikoina on uutisoitu siitä, että kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla sellaisten kivipinojen tekeminen on usein lailla kielletty niiden aiheuttaman vahingon takia. Yle.fi:n vuonna 2018 julkaisemassa aihetta käsittelevässä artikkelissa…
Juliana-nimi on miehen nimen Julianus sisarnimi. Julianus puolestaan on vanha roomalainen nimi, joka on johdettu sukunimestä Julius.
Julius-sukunimen on arveltu merkitsevän maitopartaista nuorukaista tai Jupiter-jumalalle pyhitettyä. Juliusten sukuun kuuluivat mm. Gaius Julius Ceasar ja keisari Augustus. Gaius Julius Ceasarin syntymäkuukausi heinäkuu on useissa kielissä saanut nimensä tuon kuuluisan roomalaisen mukaan (july, juli, Julius).
Juliaana nimi on ollut almanakassa Nikomedeiassa Istanbulin itäpuolella n. 303 Diocletianuksen vainoissa surmansa saaneen naismarttyyri Julianan muistoksi.
Lähteet:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja (WSOY, 1999)
Lmepiäinen: Nimipäiväsanat (Gummerus, 1994)
Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri (Otava, 1969)
Sävellyksen tekijänoikeudet eivät enää ole voimassa, kun säveltäjän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, sen sijaan suomenkielisten sanoitusten osalta tekijänoikeudet ovat voimassa.
Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Oodi_ilolle) on nähtävästi Kirsi Kunnaksen suomenkielinen sanoitus.
Suuren toivelaulukirjan osassa 4 on Kerttu Juvan tekemä kahden säkseistön suomennos, joka alkaa sanoin Ilo, lahja Jumalalta, tytär autuaitten maan.
Nuottikirjassa 113 kitaralaulua on erilaiset sanat, jotka alkavat Riemu sulo taivahasta, tytär, oi, Elysion. Laulusta on siinä kirjasssa suomeksi ja saksaksi kaksi säkeistöä, mutta suomentajan nimeä ei ole mainittu. Se saattaisi olla Wikipedian sivulla mainittu Toivo Lyy.
Kaikkien säkeistöjen suomennosta…
Suomen läänit ovat eläneet historian saatossa hyvinkin paljon. Wikipedia-artikkelissa Suomen lääneistä on kartat, joista läänijako näkyy aina 1630-luvulta asti. Pohjois-Karjalana nykyisin tunnettu alue on kuulunut esim. Käkisalmen lääniin, Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniin, Savon ja Karjalan lääniin ja Kuopion lääniin. Omaksi lääniksensä Pohjois-Karjalan lääni erotettiin vuonna 1960.
Karttoja tutkimalla huomaa, että Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ovat historian saatossa kuuluneet sangen usein samaan lääniin. Toisaalta, esim. kun Pohjois-Karjalan seutu kuului 1600-luvulla Käkisalmen lääniin, niin Pohjois-Savon seutu kuuluikin Karjalan lääniin.
Läänit ovat ennen kaikkea olleet hallinnollisia alueita. Oletan, että läänijako on…
Runo on Zacharias Topeliuksen Vuosileikki, jonka on suomeksi tulkinnut Alpo Noponen. Joissakin lähteissä runo on pantu tyystin Noposen nimiin. Vuosileikki on luettavissa esimerkiksi Topelius-lukemistosta Pyhäpäivän lukemisia lapsille ja aikuisille (WSOY, 2007). Pieni aarreaitta -sarjan kolmannesta osasta Runoaitta (WSOY, 1993) se löytyy myös - tässä Alpo Noposen töiden joukosta.
