Mäkilä oli pohjalainen vakavamielinen ja uskovainen talousaliupseeri, jolla oli kova työ saada välineet ja ruoat riittämään ja jota miehet tästä syystä pitivät kovinkin pihinä. Hänen omin sanoinsa: Kynsin hampahin m'oon pitänyt kii, n'ottei ihan vietääs kaikkia. Mun pitääs ruokkia ja vaatettaa sataviiskymmentä miestä paljaan käsin.
Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan henkilöihin tutustuu parhaiten lukemalla kirjan, jota löytyy Suomen jokaisesta kirjastosta. Analyysia teoksesta löytyy myös, esim. Risto Lindstedtin kirja Väinö Linna: kansakunnan puhemies (tausta teoksen synnylle, teoksesta, vastaanotto) ja Ilkka Malmbergin teos Tuntemattomat sotilaat (syvennetään romaanin henkilöhahmoja) ja Helen, Olli: Tunnetko Tuntemattoman? Aamulehti 2005…
Yli-intendentti Adelcrantzin Vaasan hovioikeudelle suunnittelema talo muutettiin 1860-luvulla Mustasaaren kirkoksi. Sen lisäksi hänen piirustustensa mukaan Suomessa toteutettiin ainakin kaksi alun perinkin kirkoksi tarkoitettua rakennusta, Munsalan kirkko ja Kokemäen kirkko. Munsalassa seurakunta oli teettänyt omat piirustuksensa muurarimestari David Olanderilla, mutta niitä ei ollut Tukholmassa hyväksytty. Kirkon rakensi Adelcrantzin vuonna 1775 signeeraaman suunnitelman mukaan Jaakko Rijf vuosina 1777–87. Kokemäen v. 1786 valmistunut kivikirkko on yksi harvoista "lähes suunnitelmien mukaan rakennetuista varhaisen virastoarkkitehtuurin tuotteista".J. Viisteen mukaan myös 1600-luvulla rakennetun Uudenkaupungin vanhan kirkon vuonna 1775…
Laila Kinnusen esittämän ”Kehtolaulun” ovat Yleisradion Fono-tietokannan (www.fono.fi) mukaan säveltäneet Sammy Fain ja Jerry Seelen, tosin yhden viitteen mukaan kysymyksessä on kansansävelmä. Laulun alkuperäinen nimi on ”Hush-a-bye”, ja laulu on tullut tunnetuksi Michael Curtizin ohjaamasta elokuvasta ”The jazz singer” (1952). Joskus siitä näkyy käytettävän myös nimeä ”Lu lulla lu”. Laulun melodia perustuu otteeseen ranskalaisen säveltäjän Ambroise Thomas’n oopperan ”Raymond, ou Le secret de la reine” alkusoitosta.
Laila Kinnusen esittämän suomenkielisen version nimi on ”Kehtolaulu” ja se alkaa: ”Kuuletko laulun lapsonen”. Tämän sanoituksen on tehnyt Jyrki Lindström. Näillä alkusanoilla en löytänyt laulusta nuottia, mutta…
Kysymys on melko laaja, ja seuraava poiminta perustuu näköhavaintoihin sekä Helmet-kirjastojen valikoimista löytyvään suomennettuun viihdekirjallisuuteen. Mainittujen kirjailijoiden lisäksi suosituimpia viihteentekijöitä ovat muun muassa seuraavat: Elizabeth Adler, Cecelia Ahern, Lucilla Andrews, Melissa Bank, Maeve Binchy, Barbara Taylor Bradford, Madeleine Brent, Jacqueline Briskin, Sandra Brown, Philippa Carr (on sama kuin Victoria Holt), Diane Chamberlain, Jackie Collins, Shirley Conran, Catherine Cookson, Janet Dailey, Dorothy Eden, Lucinda Edmonds, Julie Ellis, Helen Fielding, Joy Fielding, Diana Gabaldon, Catherine Gaskin, Jane Green, Georgette Heyer, Isabelle Holland, Linda Howard, Susan Isaacs, Elaine Kagan, Cathy Kelly, Marian…
Päevä-sana lienee muunnos saamen sanasta beaivvaš (pohjoissaame), joka tarkoittaa aurinkoa. Saamelaiset ovat esikristillisenä aikana palvoneet aurinkoa jumalhahmona ja auringon kuva löytyy mm. useista saamelaisista noitarummuista. Auringonpalvontahan on yleiseurooppalainen ilmiö, joka levisi pohjoismaihin viimeistään pronssikaudella. Saamelaisten aurinkokultti lienee samaa perua. Saamelaiset myös kutsuvat itseään auringon pojiksi (beaivvi bártnit) ja aurinkoa on usein kutsuttu myös isäksi (mm. Nils-Aslak Valkeapään runoteos Beaivi áhčážan / Aurinko, isäni). Auringon palvonnasta kirjoittaa mm. T.I. Itkonen pääteoksessaan Suomen Lappalaiset I-II.
“Aurinkoa (peäi´vi, I. pei’vi) on ennen vanhaan palveltu. Fellman kertoo lappalaisien muinoin…
Olisikohan kyseessä Salapoliisitehtäviä -sarja? Siinä on 4 osaa ja sen on kirjoittanut Wolfgang Ecke, alla osien nimet järjestyksessä 1-4:
Punaisten apinoitten linna, Otava 1978.
Mustapukuinen mies, Otava 1978
Kasvot ikkunassa, Otava 1979.
Musikaalinen kiristäjä, Otava 1979
Tietoa suomalaisten kirjailijoiden teoksista tehdyistä käännöksistä voi hakea Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämästä Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokannasta osoitteessa http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/index.php?lang=FIN.Kysymyksessä mainituista kirjailijoista Katja Kettua, Mia Kankimäkeä ja Antti Tuuria on käännetty englanniksi. Muita englanniksikin käännettyjä kirjailijoita ovat esimerkiksi Pajtim Statovci, Kari Hotakainen, Rosa Liksom ja Riikka Pulkkinen. Dekkaristeista mm. Leena Lehtolaisen, Seppo Jokisen ja Max Seeckin teoksia on käännetty englannin kielelle.
Helsingin kaupunginkirjastossa on asiakkaitten käytettävissä filmiskannereita. Tietokoneita ja laitteita voi etsiä sekä varata netissä osoitteessa https://varaus.lib.hel.fi/ . Tarkennetussa haussa voi erikseen etsiä diaskannerit. Niitä on Kontulan, Oulunkylän, Suutarilan, Töölön, Viikin ja Vuosaaren kirjastoissa.
Kohtaamispaikka@lasipalatsissa on julkaisutyöasemia, joilla voi skannata dioja ja negatiiveja.
Kirjastojen ja Kohtaamispaikan yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/.
Venäläisillä/neuvostoliittolaisilla on teos, joka vastaa monella tavoin ”Tuntematonta sotilasta”. Se on Aleksandr Tvardovskin kertova runoelma ”Vasili Tjorkin – kirja sotilaasta”. Runoelmassa yhdistyvät sodan realistinen kuvaus ja huumori. Päähenkilö, Vasili Tjorkin, on tavallinen rivisotilas, joka edustaa aitovenäläistä kansanluonnetta.
”Handbook of Russian literature”, ed. Victor Terras, kuvaa ”Vasili Tjorkinia” seuraavasti: ”Toisen maailmansodan aikana Tvardoski julkaisi … laajan suosion saaneen kertovan runoelmansa ’Vasili Tjorkin’ (1942-5). Runoelma antoi venäläisille kansanomaisen sankarin, jota he saattoivat rakastaa, ja jonka kanssa he saattoivat helposti samaistaa itsensä”. Neuvostokriitikko Juri Andrejev kirjoittaa: ”…
On kyllä olemassa Hanhiemon iloinen lipas, Hanhiemon runoja ja Hanhiemon satuaarre (vielä muitakin versioita löytyy).
Niistä missään ei kuitenkaan ole Jörö-Jukkaa tai Peukalonimijän tarinaa. Jörö-Jukka löytyy Aale Tynnin Kultaisista aapissaduista vuodelta 1959.
Sekä Jörö-Jukka että Peukalonimijän tarina ovat Hoffmannin teoksessa Jörö-Jukka, eli, Hupaisia tarinoita ja lystikkäitä kuvia.Kirjassa on myös runo Velli-Vilhon tarina, jossa syömätön lapsi lopulta "vaipui kuolemaan".
Runot ovat hyvinkin raakoja.
Olisitko mahdollisesti lukenut tätä Jörö-Jukkaa?
Tervehdys kirjastosta,
Kirjastonhoitajan oli tällä kertaa vaikea löytää vastausta kysymykseesi kirjaston tietokirjahyllystä tai suomenkielisiltä verkkosivuilta.
Vastaus löytyi tällä kertaa englanninkielisiltä verkkosivuilta, jotka ovat tässä vastauksessa mukana.
Afrikannorsu on intiannorsua eli aasiannorsua kookkaampi. Niiden kärsien pituutta ei kuitenkaan kerrota erikseen, vaan yhteisesti todetaan että näiden norsujen kärsien pituus vaihtelee 6 ja 7 jalan välillä. Jalka on pituusmitta, joka suomalaisille tutummaksi metriksi muutettuna on 0,3048 metriä.
Norsun kärsä on pituudeltaan noin 1,83 - 2,13 metriä.
https://www.animalfactsencyclopedia.com/Elephant-facts.html
https://www.elephantsforafrica.org/elephant-…
Muumitalon rakennusohjeita on kysytty meiltä aiemminkin. Vuoden 2007 vastauksessa olleet linkit eivät enää valitettavasti toimineet.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=6ca51f1f-6d28-47a…
Löysin muutaman ruotsinkielisen sivun, joilla on rakennusohjeita, toivottavasti niistä on apua.
http://murbruk.wordpress.com/2008/07/02/bilder-pa-olika-muminlekstugor/
http://www.styleroom.se/album/33987 (linkissä mainittua Hus & Hem tidning -lehteä ei löytynyt HelMet-kirjastojen kokoelmista)
Ensimmäinen myös suomen kieltä sisältävä sanakirja on Ericus Schroderuksen latinalais-ruotsalais-saksalais-suomalainen sanakirja Lexicon Latino-Scondium vuodelta 1637. 1600-luvulla ilmestyi myös muita, tämän ensimmäisen mukaan suppeita sanaluetteloita. Ensimmäinen varsinainen suomea sisältävä sanakirja on 1745 ilmestynyt Daniel Jusleniuksen tekemä Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Kirja on ensimmäinen, jossa suomen kieli on hakukielenä. (Lähde: Lehikoinen - Kiuru, Kirjasuomen kehitys, 1998) Poppiuksen tekemiä sanakirjoja ei kirja mainitse, eikä niitä löytynyt muidenkaan lähteiden avulla.
Tietojemme mukaan eduskunnan istuntosalissa ei koskaan ole saanut tupakoida. Istuntosalin oven takana on niin sanottu valtiosali, jossa tupakointi kuitenkin on ollut mahdollista. Historian eri vaiheissa tupakoitsijat ovat siirtyneet valtiosaliin tai ravintolan tupakkahuoneeseen tupakoimaan. Tupakointi eduskunnassa on jo pitkään ollut kiellettyä koko kiinteistön alueella. Nykyisen ohjeistuksen mukaan tupakointi tapahtuu eduskunnan tontin ulkopuolella esimerkiksi läheisessä puistossa tai kadulla.
Hyväksi johdatukseksi aihepiiriin suosittelen tutustumista Glenn Murphyn kirjaan Ilmastonmuutos : mitä minä voin tehdä? (Tammi, 2008), joka on nuorille lukijoille tarkoitettu perusteos maapallon ilmaston muuttumisesta. Se kertoo, mistä kasvihuoneilmiö johtuu ja miten ilmaston lämpenemistä yritetään torjua.
"Jokainen meistä voi osaltaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Kun sammutat valot ja sähkölaitteet, säästät vettä tai palautat pullot kauppaan, olet mukana ilmastotalkoissa. Lisää vaivattomia keinoja löydät tästä kirjasta."
Muita valikoituja luotettavia lähteitä on Makupalat.fi:ssa, https://www.makupalat.fi/fi/kokoelma/ilmastonmuutos
Uuno Kailas on kirjoittanut runon nimeltä "Valkoinen lintu", joka alkaa säkeillä: "Se valkolintu povessain / asusti kauan, pesässään."
Runo löytyy ainakin seuraavista valikoimista Kailaan kynäilyjä:
- Ja tomust' alkaa avaruus: valikoima Uuno Kailaan runoja. Karisto, 1984.
- Runoja: Tuuli ja tähkä; Purjehtijat; Silmästä silmään; Paljain jaloin; Uni ja kuolema. WSOY, 1932 (1. painos).
Runo muuten tunnetaan myös nimellä "Paennut lintu" ja hieman toisin sanoin. Ensimmäiset säkeet kuuluvatkin: "Paennut lintu, povessain / se asui kauan, pesässään. / Ei sitä nähnyt yksikään, sen tunsin minä vain." Tässä muodossa runo ilmestyi kokoelman Silmästä silmään (1926) ensimmäisessä painoksessa.
Alkuperäisessä asussaan "Paennut lintu" sisältyy Kailaan…
Molemmat lausemuodot ovat oiken. Lausemerkitys on sama riippumatta siitä kumpaa ilmaisumuotoa käytetään. Ilmaisumuotojen välillä voi kuitenkin esiintyä painotuseroja.
Veikkaisin, että etsimäsi "rautalanka"-versio sapelitanssista olisi Dave Edmundsin yhtyeensä Love Sculpture kanssa levyttämä Sabre dance. Sen single-versio oli Englannin listan ykkösenä joskus vuonna 1968. Se ilmestyi myös Love Sculpturen levyllä Forms and Feelings, älppärillä kappaleesta on huomattavasti pitempi versio kappaleesta. Myös punk-yhtyeet The Boys ja UK Subs ovat levyttäneet kappaleen joskus 1970-80-lukujen vaihteissa.
Helsingin kaupunginkirjastosta kappale löytyy cd-levyltä Dave Edmunds: The Dave Edmunds Anthology (1968-90). Kyseistä levyä on pääkaupunkiseudulla vain Helsingin pääkirjastossa ja Maunulan kirjastossa, mutta molemmissa kirjastoissa ne olivat lainassa.
Katkelma on kansansävelmään pohjautuvasta laulusta Kaikki linnut laulelevat, jota M. A. Numminen on esittänyt. Laulu on kuultavissa useilla Nummisen äänitteillä, mutta painettuna sanoja ei valitettavasti löydy. Laulun sanat on näin ollen "poimittava" äänitteeltä.
Laulu Kaikki linnut laulelevat sisältyy esimerkiksi M. A. Nummisen äänitteille Kiusankappaleita. 1 : Singlet, ep:t ja erillisäänitteet 1966-73 (2000), M. A. Nummisen 60-luku : kielletyt laulut (2009).
https://finna.fi/
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/fi-FI
Opetushallinnon tietopalvelu Vipusesta saa tietoa perusopetuksen päättäneistä opetuksen järjestäjän mukaan taulukosta Perusopetuksen suorittaneet. Tietoja voi suodattaa mm. oppilaitoksen omistajatyypin mukaan (yksityinen, valtio, kunta ym.). Koulujen erilaisista painotuksista ei kerätä tietoa.
