Partisaanivalssin käännös, joka alkaa kysymilläsi sanoilla (En voi jäädä vierellesi, yöhön rientää täytyy mun...) on Heimo Anttiroikon käsialaa, nuotteja ja sen mukana olevia sanoja ei juuri tästä Anttiroikon käännöksestä löydy, mutta kappale löytyy etsimilläsi sanoilla cd-levyllä, josta voi kuuntelemalla poimia sanat:
KOM-teatteri: Vapauden kaiho (cd-levy)
Cd-levy löytyy monesta pääkaupunkiseudun kirjastosta ja sen voi tilata lähikirjastoosi. Tässä on pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-haku tietokannan osoite, josta voi tarkistaa cd-levyn sijaintipaikat: http://www.helmet.fi/
Hei, mainoksia saattaa olla erilaisia, mutta lauantai-iltana 23.11.2024 esitetyssä Perlanan tv-mainoksessa soi yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Donna Summerin alun perin tutuksi tekemä vuoden 1977 diskohitti "I Feel Love". Kappaleen muut säveltäjät ovat italialainen elektronisen musiikin pioneeri Giorgio Moroder ja brittiläinen musiikkituottaja Pete Bellotte.Kappaleesta on ilmestymisestään lähtien tehty erilaisia remix-versioita, ja muut artistit kuten Bronski Beat, Messiah, Vanessa-Mae ja Sam Smith ovat levyttäneet kappaleesta omat versionsa.Lähteet:Reynolds, S. 2017. Song from the Future: The Story of Donna Summer and Giorgio Moroder’s “I Feel Love”. Pitchfork.com. Viitattu 25.11. https://pitchfork.com/features/article/song-from-the…
Voisikohan kyseessä olla ehkä Eeva Kilven esikoiskokoelmasta Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) löytyvä runo, joka alkaa sanoin "Sano heti jos minä häiritsen"? Sen toisesta säkeistöstä löytyvä "vastaus" kuuluu: "Sinä et ainoastaan häiritse, / minä vastasin, / sinä järkytät koko minun olemustani."
Runo sisältyy myös Kilven valittujen ja koottujen runojen kokoelmiin Runoja 1972-1976 ja Perhonen ylittää tien : kootut runot 1972-2000 sekä useaan runoantologiaan, joista mainittakoon esimerkiksi Runo puhuu rakkaudesta (Kirjapaja, 1986) ja Tämän runon haluaisin kuulla. 2 (Tammi, 1987).
Alla aiheeseen liittyviä ehdotuksia:
1. Einari Vuorelan runoissa metsä esiintyy usein. Helvi Juvosen runossa Tuohilippi ja lähde mennään metsään toukokuun eli valoa on. Mirkka Rekolaa kannattaa selata esim. Vihreä hämärä, varmaan Eila Kivikk'aholtakin löytyy...
2. Tulee mieleen myös Maila Pylkkösen tuotanto. Pylkkösen kootuista runoista löytyy mm. seuraavia alkuja: "Kun seison selin aurinkoon" ja "Metsä on joka suuntaan"
3.Lassi Nummen kokoelmassa Matkalla niityn yli on useampikin runo metsäniityistä. Lassi Nummi puhuu runoissaan usein metsän valosta. Heti, melkein heti (1980)-teoksessa esim. "Yhtäkkiä metsä on korkea":
--että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus on valoa. Pelkkää valoa. Kannattaa siis katsoa Lassi Nummen tuotantoa…
Vesimyllyjä on olemassa useitä eri tyyppejä: jalkamyllyjä, ratasmyllyjä ja turbiinimyllyjä. Hyvä tietolähde näiden toiminnasta ja rakenteesta on verkosta löytyvä Lauri Leppäsen rakennusrestauroinnin opinnäytetyö Snickarsin vesimylly : dokumentointi ja historiaa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32831/leppanen_lauri.pdf?…). Yleisemmän historiatiedon lisäksi siinä dokumentoidaan sanoin, valokuvin ja pohjapiirroksin Vähäkyrön Merikaarrossa sijaitseva Snickarsin mylly.
Jari J. Tuomiston historiablogissa esitellään vesimyllyjen toimintaa: https://tuomjari.wordpress.com/2016/05/21/harkinhierin-ja-jalka-myllyt/.
Kirjallisuuden puolelta kiinnostava teos lienee Teppo Korhosen Vesimyllyt : historia, rakenne, käyttö ja kunnostus…
Kyllä saa.
Vegaanista elintarviketta ei ole erikseen määritelty elintarvikelainsäädännössä. Elintarvikkeiden merkitseminen
vegaanituotteiksi on vapaaehtoista.
Mikäli eläinperäinen aines esiintyy ruoassa jäämänä eli tuote on valmistettu samassa tehtaassa tai samalla tuotantolinjalla, jossa käsitellään myös maitoa, kananmunia tai muita allergeeneja, siitä on ilmoitettava pakkauksessa, koska tiedolla on merkitystä allergisille asiakkaille. Tämä on pakollinen merkintä. Tuote lasketaan silti vegaaniseksi, sillä sen valmistuksessa ei ole tarkoituksella käytetty eläinperäisiä ainesosia.
Lähteet:
Ruokaviraston sivut: https://bit.ly/3IxyQMS
Ruokaviraston elintarviketietoopas, s. 213: https://bit.ly/3BNVP2G
Vegaanihaaste-sivusto: https://…
Pääset kirjaston aineistotietokantaan osoitteesta http://www.libplussa.fi/. Tietokantaan on linkki myös Helsingin kaupunginkirjaston etusivulta (Kirjat ja muu aineisto).
Internet-Plussa on sisällöltään aivan sama kuin kirjastopäätteen kautta käytettävä tietokanta, mutta hakutekniikassa on joitakin eroja. Katso sivulla olevaa linkkiä "Aineistohaun ohjeita ja vinkkejä". Kirjaston lehtitietokantaan puolestaan pääsee myös etusivulta tai osoitteesta http://libpress.lib.hel.fi/.
Lisäksi kirjaston työasemilla on monia muita tietokantoja, joihin kotikoneilta ei ole pääsyä (esimerkiksi artikkelitietokanta Aleksi ja lehtitietokanta Ebsco).
Paras tapa syventää omaa lukutaitoaan on varmasti juuri se, että lukee paljon ja monipuolisesti. Teoriatietoa lukemisesta, lukemisen merkityksestä ja erilaisista lukutavoista löytyy esimerkiksi näistä kirjoista:
Marika Helovuo: 100 syytä lukea: lukukipinän sytytyskirja. Avain, 2016.
Kalevi Kantele: Nopean lukemisen opas. Tammi, 2000.
Reijo Kauppila: Nopea lukeminen. Reijo Kauppila, 2018.
Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin: lukemisen taidosta. Tammi, 1999.
Monilukutaitoa digiaikaan: lukemisen ja kirjoittamisen uudet haasteet ja mahdollisuudet. Äidinkielen opettajain liitto, 2016.
Katri Sarmavuori: Opi ja ohjaa lukemista. Avain, 2011.
Kannattaa perehtyä myös Lukukeskuksen kokoamaan tietopakettiin lukemisesta ja…
Vladimir Leninin ruumis on nähtävillä Leninin mausoleumissa Moskovassa, mutta myös muissa maissa on näytillä palsamoituja ruumiita. Esimerkiksi Mao Zedongin ruumis on esillä Mao Zedongin mausoleumissa Pekingissä, Kim Il-sungin ja Kim Jong-ilin ruumiit Kumsusan auringon palatsissa Pjongjangissa sekä Ho Tši Minhin ruumis Ho Tši Minhin mausoleumissa Hanoissa.
Englantilaisfilosofi Jeremy Benthamin ruumis taas on esillä lasikaapissa Lontoon University Collegen (UCL) uudessa opiskelijakeskuksessa. Benthamin pää on tosin vahasta tehty, sillä sen palsamointi epäonnistui. Oikeaa päätä säilytetään nykyisin UCL:n arkeologian laitoksella.
Myös muinaisesta Egyptistä on esillä…
Kotimaisten kielten keskuksen Suomalaisessa paikannimikirjassa Huittisen alkuperästä sanotaan näin: Yleensä Huittinen on yhdistetty skandinaaviseen ’valkoista’ merkitsevään sanaan hwit tai eri-ikäisiin germaanisiin henkilönnimiin, esim. Hvide, Huide, Hvite, Witte. Kielellisesti sopiva henkilönnimi olisi luonnollinen tausta asutusnimelle, mutta Huittinen-nimen asiataustaksi sopiva henkilö tai hänen perustamansa talo jää arvailujen varaan. Toinen mahdollisuus on lähteä luontonimestä ja yhdistää Huittinen skandinaavisiin hvit-sanaan pohjautuviin koskennimiin, esim. Norjan Hvittingen (< *Hvítingr), joiden on selitetty johtuvan kosken kuohuvasta valkoisesta vaahdosta. Tätä taustaa vasten nimi olisi alkuaan voinut olla skandinaaveilta…
Osoitteessa Helsinginkatu 1 (Vaasanhallin yläkerta) toimi Kappahalli-niminen tehtaanmyymälä ainakin 1970-luvulla. Yritys mainosti turkkeja Helsingin Sanomissa useasti ilmoituksillaan. Myös nahkatakkeja ja turkislakkeja oli kaupan. Ilmeisesti valikoimaan kuului kyllä muutakin vaatetavaraa.
Olisiko tämä sitten ollut muistelemasi yritys? Ilmoitusten perusteella ei selviä valmistettiinko turkikset paikan päällä vai oliko varsinainen tuotantotoiminta jossakin muualla.
Lähde: Helsingin Sanomat aikakoneen haku.
Manna-nimellä ei ole omaa nimipäivää. Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan (1999) mukaan Manna on alkuaan miehennimien Immanuelin ja Maunon kutsumamuoto, mutta sitä on alettu antaa nimeksi ensisijaisesti tytöille.
Ehkä Mannat voisivat viettää nimipäiviään Amandan, Mandan ja Mantan nimipäivänä 26.10.
Elokuvissa vilahtavat ylimääräiset pallot tai ristit olivat entisaikoina elokuvateatterien koneenkäyttäjiä varten filmeihin tehtyjä "varoitusmerkkejä", jotka ilmaisivat, että filmikela on loppumassa ja että on aika käynnistää seuraava kela. Yhdelle filmikelalle mahtui 35 millimetrin filmiä noin 10 minuutin ajaksi (mykkäelokuvaa noin 15 minuutiksi), joten pitkien elokuvien keskeytymätöntä esitystä varten elokuvateattereissa oli kaksi projektoria, ja koneenkäyttäjän tehtävänä oli huolehtia mahdollisimman saumattomasta siirtymästä projektorilta toiselle. Meneillään olevan kelan lopun lähestymisen osoittamiseksi kehitettiin vuosien mittaan useita erilaisia menetelmiä, joista filmiin itseensä tehdyt merkinnät olivat yleisin tapa viestiä…
Nina Hurma oli kirjailijanimi, jonka takaa paljastuu Niina Niskanen. Häneltä ilmestyy nyt syyskuussa 2022 uusi teos Rihkama (Gummerus). Sen kerrotaan olevan itsenäinen päätösosa näille kahdelle aiemmalle romaanille.
Lähde: https://issuu.com/gummerus/docs/220325_gummerus_luettelo_koko_kes_syksy…
Nokkahuilu on satoja vuosia vanha soitin, jonka suosio alkoi kuitenkin hiipua 1700-luvun lopulla, kun poikkihuilu syrjäytti sen. 1900-luvun alussa vanhasta musiikista ja vanhoista soittimista kiinnostuttiin uudelleen. Myös Arnold Dolmetsch kiinnostui vanhoista soittimista ja rakensi vuonna 1919 ensimmäisen kopion vanhasta nokkahuilusta.
Saksassa vaikutti 1920-1930-luvuilla nuorisoliike, joka pyrki edistämään musiikin harrastamista kodeissa ja kouluissa. Säveltäjä ja musiikkipedagogi Carl Orff (1895-1982) kehitti koulusoittimiston, jota käytetään suomalaisissakin kouluissa. Hän otti nokkahuilun soittimistoonsa ystävänsä Curt Sachsin suosituksesta.
Suomeen nokkahuiluinnostus tuli Saksan ja Ruotsin kautta. Suomessa nokkahuilua on käytetty…
Lars Sonckin tie 8
Omakotitalo
Arkkitehti Otto Firle 1939
Kivikirkkoa muistuttava, jyrkkäkattoinen rapattu talo. Laajennus 1975 (ark. E. Muoniovaara). Aiempia omistajia mm. liikemies Otto Erich. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton kaupallinen edustusto 1970-luvun alkuun asti. (CD-ROM Kulosaari - huvilakaupunki, CompOpus 2005).
Teoksessa "Kulosaari - Brändö : huvilakiinteistöt ja niiden omistajat - Villafastigheterna och dears ägare", toim. Matti Räsänen (Stiftelsen brändö Hembygdsfond, 2004) annetaan rakennukselle seuraava omistajaluettelo:
1907 Aktiebolaget Brändö Villastad
1907 Ingenjör Rupert von Nadelstadh (Ingenjör von Nadelstadh & hustru Adele Pauline von Nadelstadh)
1938 Liikemies Otto Erich (Ulkomaalaisen omaisuuden…
Kysymykseen vastasi Henna Makkonen-Craig Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) Kielitoimistosta. Vastaus kokonaisuudessaan seuraavassa:
Sanaa ei tietääkseni ole kuvattu vielä sanakirjoissa, eikä se ollut tuttu meille Kielitoimiston väellekään. Tiedossamme kuitenkin on, että sanaa on käytetty Tampereen seudulla ainakin jo 1980-luvulla, tähän tapaan:
”Se Matti (keksitty nimi) on kyllä niin pahantuulinen ja tosikkomainen tyyppi, että aina on naama vinossa vaikka sille tekis minkälaisia kevätjuhlaliikkeitä.”
Tässä kyse on siis myönteisestä yrityksestä viihdyttää tai huvittaa jotakuta.
Nykyään sana esiintyy harvakseltaan mutta aika monenlaisissa verkkoteksteissä. Media-arkistosta löytyi kaksi osumaa:
1. Aamulehti 30.11.2017 [AL ilmestyy…
Lähden siitä olettamuksesta, että kyse on suomalaisista lähteistä. Kyselin asiasta Harrastuksena sukututkimus -ryhmästä Facebookissa, ja sukututkimuksen harrastajat ja ammattilaiset arvelivat vahvasti, että kyse on väärin tulkitusta tekstistä - onhan vanhojen käsialojen lukeminen välillä todella hankalaa. Todennäköisimmin kyseessä voisi olla "vattusot", "wattusot" tai "vattensot" eli vesipöhö. Tai "utsot" joka on tarkoittanut ripulia. Tai kenties "tvinsot", nk. hivutustauti, jolla on yleensä tarkoitettu keuhkotautia. Mitään tämän varmempaa on hankalaa sanoa, kun käsillä ei ole alkuperäistä lähdettä. "Votnot"-käsitettä ei ole ollut pappien käyttämässä kuolinsyiden luettelossa. Termien lopusta löytyvä "sot" on vanhahtavaa ruotsia ja…
