Säkeet "maljaan kaikki hyvät, kupuun kehnot jyvät" ovat peräisin Otavan vuonna 1930 julkaiseman kaksiosaisen Grimmin sadut -valikoiman Tuhkimo-suomennoksesta. Sen kääntäjää ei ole mainittu. Teos on sittemmin ilmestynyt yhteisniteenä 1983 ja 2012.
Sadusta on olemassa viljalti muitakin suomennoksia. Otavan nimettömän kääntäjän version ohella seuraavat kuuluvat niihin, joihin todennäköisimmin törmää:
Lasten- ja kotisatuja -kokoelmaan (Karisto, 1927) sisältyvässä Helmi ja Aune Krohnin suomennoksessa vastaava kohta kuuluu seuraavasti: "hyvät kaikki ruukkuhun, huonot kaikki kupuhun!" Kääntäjäkaksikosta Aune on merkitty runoista vastaavaksi, joten säkeet lienevät hänen muotoilemiaan.
Useassa eri satukokoelmassa mukana oleva L. Aron [Inka…
Peter Lindroos esiintyy yhtenä laulajana kahdessa kuoroversiossa:
1. TEOS Joulurauhaa
JULKTIEDOT Helsinki : Edel Records, p2001
ULKOASU 1 CD-äänilevy (51 min 54 sek) + esiteliite
STAND NRO 0134302ERE
ESP LUOKKA 78.322 78.3412 78.3414
HEL LUOKKA 787.311 783.411 783.23 786.13
VAN LUOKKA 78.322 78.341
2. TEOS Jouluyö, juhlayö : Savonlinnan oopperajuhlien joulu
JULKTIEDOT Helsinki : Ondine, p1993
ULKOASU 1 CD-äänilevy : DDD + esiteliite
STAND NRO ODE814-2 Ondine
ESP LUOKKA 78.324
HEL LUOKKA 787.311
KAU LUOKKA 78.324
VAN LUOKKA 78.344 78.324
Molempia on saatavissa HelMet-kirjastoissa. Valitettavasti muuta ei löytynyt kirjaston kokoelmista mainitsemasi LP-levyn lisäksi.
Valitettavasti kirjaa ei näyttäisi olevan saatavilla nettikaupoista ainakaan tällä hetkellä. Kirjan kustantajalta Kirjapajalta voisi asiaa tietysti kysyä, mutta useinkaan kustantajilla ei ole enää myytävänä noin vanhoja kirjoja. Kirjapajan yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.kirjapaja.fi/yhteystiedot.
Koska kirja ei ole enää kovin uusi, sitä voisi yrittää löytää antikvariaateista. Antikvariaattien kaikki valikoimat eivät välttämättä ole Internetissä näkyvillä, joten niihin voisi soittaa ja kysyä, olisiko niiden valikoimissa kyseistä laulukirjaa. Jotkut antikvariaatit saattavat ottaa ylös kirjan nimen ja ilmoittaa, jos heille tulee haluttu kirja. Suomalaisia antikvariaatteja voi katsoa esimerkiksi osoitteista http://www.tie.to/…
Ns. suhu-s:ää ei ole poistettu suomen aakkosista, vaan š kuuluu nykysuomen aakkostoon. Suomen aakkosissa ei ole ollut omaa kirjainmerkkiä (ŋ) äng-äänteelle, vaan se on kirjoitettu nk/ng.
Lähteet:
Häkkinen, Kaisa: Agricolasta nykykieleen. 1994
Kielitoimiston ohjepankki http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/60
Valitettavasti en löytänyt tietoa kyyviireistä, mutta oletan, että tässä viitataan viirin muotoon. Nykysuomen sanakirjan mukaan "hilse" voi tarkoittaa jääneulasta ja hilettä, kun taas "hilke" tarkoittaa helähtelyä, helinää ja hilinää. Hilseen hilke on siis runollinen kuvaus kuun valossa tanssivista jääkiteistä.
Jos vaikka katsot teoksen Noonan,Rosland:Rakkaustesti tietoja, huomaat nideluokka-kohdasta sen olevan usein kohdassa NUORET tai NUORET AIKUISET. Lisäksi alhaalla on kohdassa Asiasana mainittu myös "nuortenkirjallisuus". ja "tyttökirjat". Nuorten kirjat ovat usein lastenosaston yhteydessä yleisissä kirjastoissa. Selkeämpi esimerkki on vaikkapa Brunhoff, Jean de: Babar.2. Siinä on osasto-kohdassa aina merkintä "las" joka tarkoittaa lastenosastoa ja lisäksi asiasanoissa on alhaalla "lastenkirjallisuus".
Näin ollen lastenosastolla olevan kirjan löytää joko osasto-merkinnän, nideluokka-merkinnän tai asiasanojen perusteella.
Vastaavasti aikuisten osaston kaunokirjallinen teos Brown, Dan: Da Vinci -koodin osasto on aik, siis aikuistenosasto,…
Etsitty kirja lienee Janusz Piekalkiewiczin Kadonneen kullan jäljillä (Karisto, 1972). Vuonna 1991 siitä otettiin toinen painos ja kirjaa onkin yhä verrattain vaivattomasti saatavissa kirjastoista eri puolilta Suomea - mistään kadonneesta kirja-aarteesta ei siis ole kysymys.
Kyseessä saattaisi olla Martti Haavion satu Pullapoika, joka ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1950. Tarinassa Hilkka-niminen tyttö leipoo Pullapojan, joka hyppää uunista elävänä ja lähtee maailmalle seikkailemaan. Pullapoika tapaa Jänö-Pupun,Repo-Ketun, Susi-Hukan ja Nalle-Karhun, jotka kaikki yrittävät syödä sen. Lopulta Pullapoika päätyy takaisin kotiin, ja Hilkka syö sen.
Satu löytyy mm. näistä kirjoista:
Martti Haavio: Pullapoika
Martti Haavio: Iloinen lorukirja (s. 87-91)
Martti Haavion kirjassa "Kultainen lukukirja" sadusta on erilainen versio, ja se on sarjakuvin kuvitettu.
Ilkkumista tai vahingoniloa ilmaisevan "ähäkutin" voi nähdä yhteensulautumana 'oudoksumista, ihmetystä, pettymystä ja ilkkumista' merkitsevästä interjektiosta ähä(h) ja jo sinänsäkin vahingoniloa ilmaisevasta huudahduksesta kutti. Tämän pohjana saattaa olla Vanhan kirjasuomen sanakirjasta löytyvä interjektio kuttis ("kuttis, nijnpä käwi; kuttis minä pä sain"). Ähäkutin sukulaisilmaus on "ähä piti", jossa pitää-verbin imperfektimuodon käyttö viittaa mahdollisesti ilmauksen taustalla olevaan ajatukseen "niin piti(kin) käydä"Lähteet: Suomen kielen etymologinen sanakirja Vanhan kirjasuomen sanakirja kutti - Suomen etymologinen sanakirja kuttis - Koko artikkeli - Vanhan kirjasuomen sanakirja ähä piti - Suomen…
Kauhukirjailija Diane (Reidy) Guestista ei valitettavasti löydy tarkempia tietoja. Ei edes Contemporary authors -tietokannasta.
Hän on syntynyt vuonna 1939.
Lähde: http://www.locusmag.com/index/b209.html
Suomennetut teokset:
Kauhujen talo
Unissakävelijä
Kehtolaulu
Kielletty puutarha
Suomen povata-sana on ilmeisesti takaperoisesti johdettu povari-sanasta. Povari puolestaan tulee ruotsin sanasta spåare, joka on johdos verbistä spå 'ennustaa, aavistaa, tietää ennakolta'.
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P / (toim. Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa (WSOY, 2004) ja Uudessa suomalaisessa nimikirjassa (Otava, 1988) mainitaan, että Reetu on suomalainen muunnos Fredrik-nimestä. Fredrik taas on muinaissaksassa Frithuric, eli 'rauhanruhtinas'. Fredrik on ikivanha indoeurooppalainen henkilönnimi, joka esiintyy jo sanskritin teksteissä. Reetua on myös tavattu naisennimien Reeta tai Reetta muunnoksena.
Anneli on hyväily tai kutsumamuoto Annasta ja Annesta. Anna on kreikkalainen muoto heprean nimestä Hannah (armo). Anne on Annan rinnakkaismuoto. Maire tulee Kalevalassa esiintyvästä sanasta mairea, joka tarkoittaa ihanaa ja suloista. Joissakin murteissa myös armasta. Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
Laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa, jolla on omat vapautensa. Heikki Salo käsittelee sen ominaisuuksia kirjassaan ”Kahlekuningaslaji : laululyriikan käsikirja” (Like, useita painoksia, esim. 6. täydennetty painos 2014).Laululyriikka yksinään on puolivalmis tuote ilman musiikkia. Laululyriikka kirjoitetaan ensisijaisesti kuultavaksi. Salo tarkastelee musiikin ja tekstin yhteyksiä, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien soivuutta. On tärkeää, millaiseen konsonanttiin tavut päättyvät. Konsonantit d, k, p ja t ovat huonosti soivia. Tämä voi olla yksi selitys sanoittajien valinnoille.
Wolfgang ja Heike Hohlbeinin kirjoissa Pimeyden lapset 1 ja 2 (WSOY 1994) on tuollainen juoni.
Risingshadow -sivustolla kirjasarjaa kuvataan näin:
"Ollessaan luokkaretkellä tuomiokirkon katakombeissa Michael törmää siellä kirjailija Henry Wolfiin. Yhdessä he lähtevät tutkimaan kiellettyä aluetta, vanhaa ruttokuoppaa. Mutta suojakaide on hauras, se pettää, ja kaksikko putoaa sokkeloiseen labyrinttiin, joka on täynnä outoja paholaispatsaita, vielä oudompia otuksia, suljettuja ovia ja salaperäisiä taikamerkkejä. Maan alta he löytävät ihmeellisen kaupungin, jonka asukkaat vähä vähältä paljastavat kaupungin monipuolisen syntytarinan."
Rousu-nimi on ilmeisesti lähtöisin paikannimestä. Rousu esiintyy mm. paikannimissä Rousunvaara, Rousunpuljut ja Rousulansuvanto. Nimi tunnetaan myös talonnimenä. Sanan on arveltu liittyvän ruotsinlapin sanaan roahtju, joka tarkoittaa kuoppaista, haljennutta lohkareista maastoa. Toisaalta paikoin rousu tarkoittaa myös voimakasta, kapeaa koskea. (Lähde: Mikkonen ja Paikkala, Sukunimet, 2000)
En onnistunut löytämään Lucinda nimeä mistään suomalaisesta nimikirjasta. Historiska museetin kotisivulla, www.historiska.se, löytyy hakuominaisuus "Vad betyder namnet?" johon kirjoitin nimen ja sain vastaukseksi että se on latinalainen nimi joka on peräisin sanasta lucere, joka tarkoittaa loistaa.
Finna.fi-palvelusta löytyy jonkin verran turkmeenin oppikirjoja, mutta koska kyseessä on harvinaisemmin opiskeltu kieli, materiaaleja ei ole paljoa. Iso osa kirjoista on yliopistojen kirjastoissa, joten kannattaa olla yhteydessä kyseisiin kirjastoihin suoraan ja kysyä, kuinka niiden lainaaminen onnistuisi. Finna.fi:n turkmeeninkielisiä kirjoja pääset selaamaan tästä. Lisäksi Youtubessa ja ylipäätänsä netissä näyttäisi olevan oppimateriaaleja, joita voi hyödyntää opiskeluissa.
Oppimismetodeja en osaa suositella, sillä jokainen yksilö oppii eri tavalla. Kannattaa käyttää niitä tapoja, jotka ovat toimineet sinulla aikaisemminkin kielten opiskelussa.
Lopuksi ehdottaisin suomen kieliopin ja rakenteen opiskelua. Turkkilaiset kielet,…
