Käpykakku
Valmistetaan 4 munan sokerikakku. Kakku leikataan kävynmuotoiseksi ja halkaistaan. Ylimääräiset palat voi käyttää "tukevoittamaan" kakkua. Seuraavaksi kakku kostutetaan sitruunamehulla ja täytetään.
Täyte: 150 g voita
1 dl kermaa
2tl perunajauhoja
1dl sokeria
Muut aineet paitsi voi kuumennetaan ja vatkataan, kunnes sakenee. Jäähtyneenä lisätään vatkattu voi.
Nykyisin käpykakussa käytetään marsipaanikuorrutusta, johon saksilla voi muotoilla suomut. Samoin leipomokakuissa voi olla hillotäyte ja ehkä hiukan kreemiä sekä karvasmanteliöljyä.
Kuorrutuksen voi tehdä myös seuraavasti: 2dl kermaa, 2dl sokeria, 50 g voita ,1 1/2 dl kaakaojauhetta,1 1/4 dl korppujauhoja. Keitetään kerma, sokeri, voi ja ka
akaojauhe paksuksi ja seokseen…
Kerrotaan, että saksalaisella runoilija Friedrich Schillerillä (1759 - 1805) piti aina olla kirjoituspöytänsä laatikossa mätiä omenia voidakseen kirjoittaa ja tehdä töitä.
Saksalainen kirjailija Johann Peter Eckermann on kertonut tästä Shillerin erikoisesta piirteestä teoksessaan "Gespräche mit Goethe in den letzten Jahren seines Lebens".
http://www.buchbesprechung.de/schiller-oder-der-berauschende-duft-faule…
http://cbuecherkiste.de/schillers-faule-apfel
http://gutenberg.spiegel.de/buch/-1912/277
http://www.friedrich-von-schiller.de/
Saikan Manta -maalauksesta on kuva ainakin kirjassa Kansallispuku (Leena Holst, 2011). Maalauksen on tehnyt Agathon Reinholm vuonna 1879. Tarkempaa aineistoa (sekä tekstiä että kuvia) Mouhijärven kansallispuvun jäljittämisestä on koottuna SKS:n kansanrunousarkistosta.
Suomi-neito on kulttuurihistoriallisesti ollut pikemminkin symboli eikä kukaan tietty hahmo tai henkilö. Suomi-neito on useimmiten kuvattu nuorena, kauniina ja vaaleahiuksisena naisena, joka on pukeutunut kansallispukuun tai neitseellisen valkeaan mekkoon. Näin ollen Saikan Manta on istunut tähän Suomi-neidon tyyppiin.
Kaivattu lastenkirja on Kaarina Huhtisen Mitä tapahtui Velhosuolla (Sanoma, 1979).
Näin kirjaa kuvaillaan sen takakannen esittelytekstissä:
"Velhosuolla, piilossa mättäiden välissä ja vaivaiskoivujen alla nököttää harmaita, sammalkattoisia tupia. Niissä asuvat Velhosuon noidat.
Päivisin he nukkuvat, mutta öisin heillä on tapana istua hiilivalkean ympärillä kertomassa toisilleen vanhoja taruja tai ratsastaa luudillaan etsimässä sammakoita talven varalle. Kerran vuodessa he lentävät Kyöpelinvuorelle tanssimaan peikkojen kanssa. Kaikilla noidilla on vihreät yösilmät, jotka hehkuvat fosforista valoa.
Mutta kerran eräälle velhoäidille syntyy tytär, jonka silmät ovat harmaat ja joka valvoo päivät ja nukkuu yöt. Muut noidat eivät hyväksy häntä…
Lukemiesi kirjojen lisäksi Carterilta on suomennettu Verinen kammio ja muita kertomuksia, TK-kustannus, Helsinki 1994. Lisäksi hän on kirjoittanut tekstin lastenkirjaan Kissankuria, Otava, Helsinki 1981. Angela Carter on myös toimittanut kirjan Pahoja tyttöjä, villejä naisia, Kääntöpiiri, Helsinki 1993.
Englanninkielisen bibliografian löydät osoitteesta http://www.fantasticfiction.co.uk/authors/Angela_Carter.htm
Lukemasi fantasiasarja on luultavasti kuitenkin Ursula Le Guinin Maameren tarinat. Sarja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1970-luvulla: Maameren velho (1976), Atuanin holvihaudat (1977) ja Kaukaisin ranta (1977). Kirjoista on ilmestynyt uusia painoksia myöhemmin. Sarja jatkuu kirjoilla Tehanu (1992), Kertomuksia Maamereltä (2002) ja Toinen tuuli (2003).
Esimerkiksi Atuanin holvihaudat -kirjassa tapahtumapaikkana on Holvihautojen kunnas keskellä Atuanin autiomaata. Se on ikivanha jumalkuninkaan temppeli ja kalmisto, jonka yhdeksän hautapaaden alla on Labyrintti.
Pirjo Mikkosen teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, Sainio nimeä on otettu runsaasti käyttöön erityisesti vuoden 1906 suurnimenmuutoksen yhteydessä maamme lounaisosassa sekä myös Itä-Suomessa. Ensimmäisiä nimenottajia oli Frans Viktor Sillberg, joka näin liittyi ylioppilasnuorison keskuudessa alkaneeseen sukunimien suomalaistamisliikkeeseen. Sainioksi on myöhemmin muutettu myös nimiä Iivari, Jakobsson, Karenius, Mariantytär, Salonius ja Sonninen.
Taivassalossa ja Halikossa on tavattu sana sainio merkityksessä reki, ajoreki, Satakunnassa saini on ollut kirkkoreki, leveä reki; näiden sanojen sisältyminen sukunimiin on kuitenkin epävarmaa.
Mikkosen teoksen mukaan meillä tunnetaan sukuniminä myös Saynyola, Saini, Sainiala,…
Song for a dark-haired woman on Seppo "Paroni" Paakkunaisen sävellys. Yleisradion kantanauhoilta löytyvä tallenne kappaleesta on sittemmin julkaistu CD-levyllä Radiojazzia. 1, 1969-1974 (Yleisradio, 1989). Sopraanosaksofonisolisti on Juhani Aaltonen. Säestyksestä vastaa Radion tanssiorkesteri Jukka Kortelaisen johdolla; sähköpianoa soittaa Matti Konttinen.http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=dark-haired&ID=1fed2ce4-5d73-4599-a18a-76e45e778542http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?id=1fed2ce4-5d73-4599-a18a-76e45e778542&culture=fi
Varusmiehet ja reserviläiset ovat olleet oikeutettuja käyttämään kasarmialueen ulkopuolella siviilipukua lomalla ja vapaa-aikana 1.1.1967 lähtien, selviää Ruotuväki-lehden artikkelista 8. joulukuuta 1966. Uudistuksen määrännyt Puolustusvoimain komentaja Yrjö Ilmari Keinonen ilmeisesti perusteli muutosta näin: "Asepuku lomalla olevan varusmiehen yllä tuskin lisää hänen sotilaallista kehitystään [...], mutta lomalla on nimenomaan tarkoitus virkistäytyä tiukan sotilaallisen koulutuksen vastapainoksi." (Ruotuväki 19.1.1967)
Suomen ruokaviraston sivuilla kerrotaan ravitsemussuosituksista näin: "Ravitsemussuosituksia laaditaan niin maailmanlaajuiseen käyttöön kuin kansallisestikin. Ne perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta koko elinkaaren aikana. Lisäksi niissä on otettu huomioon laaja tutkimustieto ravintoaineiden vaikutuksesta sairauksien ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Ravitsemussuositukset eivät ole pysyvästi samanlaisia, vaan muuttuvat elintapojen ja kansanterveystilanteen muuttuessa sekä uuden tutkimustiedon karttuessa."
Leena Putkonen ja Mari Koistinen toteavat kirjassa Ruokamysteerit, että eri maiden ravitsemussuositukset vaihtelevat maittain melko vähän. Ruokaviraston sivuilla on suomalaisten ravitsemussuositusten lisäksi…
Sanontaa ei löydy käsiini saamista idiomisanakirjoista tai murresanakirjoista. Myöskään Raamatusta täysin vastaavaa ilmausta ei löydy. Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista löytyy kaksi viittausta sanontaan. Vuonna 1935 Vaasa-lehdessä on julkaistu listaus kurikkalaisista sanonnoista, ja joukossa on "Herra mun vereni ja hopiasta huusholli". Vuonna 1939 ilmausta on käytetty Savo-lehdessä tällaisessa yhteydessä: "Ja katso, herra mun vereni: Puolustusministerin selitys vahvistikin Uuden Suomen tiedon".Marttusen sukuseuran verkkosivuilta sanonta löytyy eteläpohjalaisten päivittelyilmaisten joukosta. Siten sanonta saattaisi olla lähtöisin tuolta seudulta, mihin viittaisi myös Vaasa-lehden osuma.Verkkohaun tulosten perusteella…
Tiistaina vuoltavat tikut (merkityksessä puunsälö, puupuikko, päre) liittyvät pääsiäisen aikaan, palmusunnuntaita seuraavan hiljaisen viikon eli piinaviikon päiviin. Piinaviikon jokaisella arki- ja pyhäpäivällä oli lempinimet, joita on lausuttu hokemina: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, sukkasunnuntai ja lopulta pälkkäpääsiäinen. Nimillä on sekä kristinopillisia että maatalon töihin liittyviä selitteitä, mutta käytännössä tärkeämpää lienee ollut alkusointu ja poljento. Vanhalla kansalla näihin päiviin liittyi erilaisia uskomuksia, esimerkiksi tikkutiistaina vuoltuja sytyketikkuja pidettiin erityisen hyvinä ja onnea tuottavina.
Lähteet:
Pääsiäinen : juhlatietoa, kuvia ja…
Mirkka Rekola: Päivää loistavampi. Helvi Juvonen: Kuningas Kultatakki sisältyy teokseen Suomalaisia kirjailijoita: kirjailijat kirjailijoista, toim. Mirjam Polkunen ja Auli Viikari. Tammi, 1982.
Vanha Kalevalassa on 32 ja Uudessa Kalevalassa 50 runoa. Vuonna 1981 julkaistu Kalevalassa, jonka esi- ja selkänimekkeenä on tosiaan Juhla-Kalevala ja Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-taide, on 50 runoa. Sen teksti on siis Uudesta Kalevalasta. Akseli Gallen-Kallelan maalaukset ja tieto niiden synnystä ovat merkittävä osa teosta.
Hei!Käytän lähteinä Hämeenlinnan kirjaston kotiseutukokoelmaan kuuluva Hämeenlinnan Yhteiskoulun kertomukset v. 57/58, 58/59 ja 59/60. Noina lukuvuosina Yhteiskoulun rehtori oli Paavo Kouri, FM ja lehtori (matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa). Vararehtori oli Anna Aho, FM, lehtori (Historia) ja tyttöoppilaiden valvoja. Luokat olivat 1-8 ja ryhmät useita per luokka. Opettajat lukuvuonna 57/58 olivat 30 yhteensä, 58/59 33 ja 59/60 33. Yhteensä A-luokat ovat 8 ja kolmen vuoden ajasta tämä tekee pitkän listan opettajia, joten kysymyksesi pitäisi rajata.Esimerkiksi vakinaiset opettajat lukuvuonna 57/58 olivat mainittujen lisäksi Aulikki Borg (suomea, latinaa), Rainar Hakulinen (luonnonhistoriaa ja maantiedettä), Urho Havumäki (suomea), Eeva…
Suomen luonto -lehden Kysy luonnosta -palstalla on vastattu hyvin samanlaiseen kysymykseen, jossa kysyjän kesämökille oli ilmaantunut syksyisin vuoteeseen ja muihin paikkoihin kasvien siemeniä pikku kasoihin. Vastaajan mukaan piilottajat ovat hyvin todennäköisesti metsähiiriä, joiden suosikkivarastoja ovat juuri vuoteet. Vastauksen voi lukea alta:
https://suomenluonto.fi/uutiset/17937/
Kysy luonnosta -palsta löytyy täältä:
https://suomenluonto.fi/lehti/kysy-luonnosta/
Soitoille ei ole omaa nimitystään. Puhutaan myös sisäänsoitosta. Yleensä kuitenkin mainitaan, monesko soitto on kyseessä: ensimmäinen soitto, toinen soitto ja kolmas soitto.
Suomen Kansallisoopperan sisäänsoiton melodia on Fredrik Paciuksen oopperasta Kung Karls jakt (Kaarle-kuninkaan metsästys). Se oli ensimmäinen suomalainen ooppera, ja se kantaesitettiin vuonna 1852. Libreton oopperaan kirjoitti Zacharias Topelius.
https://www.kansallisteatteri.fi/serve/teatterisanasto-kansallisteatter…
Suomen Kansalliooppera/Arkisto
Hei!
Kirjoittajan selvittäminen Wikipedian artikkelista ei näytä olevan ihan yksinkertaista, sillä yhtä artikkelia voi kirjoittaa ja muokata useampi henkilö. Wikipedian artikkeleiden yhteydessä on artikkelin "historia", josta näkyvät muokkaajat, mutta moni käyttää lempinimeä tms. Wikipediassa sanotaan mm. näin:
"Wikipedian käyttäjät [vastaavat artikkeleista]. Tämä on yhteistyöhanke: tuhannet ihmiset ovat avustaneet sen eri osissa, ja kuka tahansa voi liittyä mukaan... Jokaisen sivun kohdalla on historialinkki, josta voit tarkistaa sivun muutoshistorian. Jos havaitset jonkin virheen sivun tuoreimmassa versiossa, yleinen käytäntö kannustaa muuttamaan sivua rohkeasti ja korjaamaan virheen. Tämä käytäntö on eräs perusmekanismeista, joka…
