Kyseessä on Laura Latvalan kirjoittama ja Helga Sjöstedtin kuvittama Pikku-Marjan eläinkirja, joka ilmestyi vuonna 1947. Kirjasta on otettu uusi painos viimeksi vuonna 2011, joten sitä on saatavilla sekä kirjastoista että kirjakaupoista.
Vuokra-autojen luokittelu tuli käyttöön useissa Suomen kaupungeissa 1920-luvulla. Luokittelulla pyrittiin mm. taksan yksinkertaistamiseen: matkustajamäärästä riippuvan taksan sijasta isoille autoille perustettiin oma I luokka. Autot luokiteltiin I ja II luokkaan tason ja koon mukaan. Helsingissä oli 20-luvun puolivälissä lyhyen aikaa käytössä myös III luokka. Tampereella luokittelusta luovuttiin vuonna 1937, koska tosiasiallisesti lähes kaikki kaupungin vuokra-autot olivat II luokan autoja. Helsingissä luokittelua noudatettiin vuoteen 1955 saakka.
Aila Hintsa, Syntymä, elämä, kuolema - aina on mukana taksi
Kaunokirjallisuutta, joissa matkustetaan junalla Siperiassa:
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Hugo Pratt: Corto Maltese Siperiassa (sarjakuva)
Antti Tuuri: Suuri viljajuna Siperiasta
Paulo Coelho: Alef
Stuart M. Kaminsky: Murder on the Trans-Siberian Express : an inspector Porfiry Rostnikov mystery (E-kirja)
Kaunokirjallisuutta, joka sijoittuu Siperiaan:
Jevgeni Griškovets : Joet
Anneli Ylimartimo: Baikal, ystäväni
Jeremei Arpin: Siperian veriset lumet
Kaunokirjallisuutta, jossa ollaan vankileirillä Siperiassa:
Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Katja Kettu: Yöperhonen
Matkakertomukset ym:
Robert M. Goldstein: The gentleman from Finland – adventures on the Trans-…
Ko. teos on suomennettu nimellä Parfyymia peräkammarissa. Siinä kerrotaan, miten päähenkilöt tutustuvat toisiinsa. Kappaleita löytyy runsaasti HelMet-kirjastoista. (Oikein hauska kirja, olen lukenut!) Kirjasta on tehty myös elokuvaversio, jonka nimi on sananmukainen käännös eli Naapurihaudan kaveri.
Etsimäsi kirja lienee matemaatikko Edwin A. Abbottin Tasomaa. Kirja on yhteiskuntasatiiri. "Se sijoittuu kaksiulotteiseen maailmaan, jossa asukkaat ovat monikulmioita. Heidän yhteiskuntaluokkansa määräytyy kulmien määrän mukaan: alimpana ovat naiset, jotka ovat pelkkiä janoja, sitten tulevat kolmiot, neliöt [...]".
Edwin Abbott Abbott: Tasomaa : Moniulotteinen romanssi. (Flatland: A Romance of Many Dimensions, 1884.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra cognita, 1997. ISBN 952-5202-03-8.
Kustantajan kuvaus: http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202038.html
Kuvaus: Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tasomaa
Arvostelu Yliopisto-lehdessä: http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_17/kulttuur.html
Alun perin kokoelmassa Dikter från havets botten (1993) julkaistu runo löytyy suomeksi Pentti Saaritsan kääntämästä Anderssonin runojen valikoimasta Runoja meren pohjalta : runoja vuosilta 1962–1993 (WSOY, 1996).
Esimerkiksi seuraavia espanjalaisia kirjailijoita on suomennettu ihan vastikään:
Vazquez Montalban, Manuel: Etelän kutsu, Kuolema keskuskomiteassa, Tatuoitu (jännityskirjallisuutta)
Perez-Reverte, Arturo: Flaamilainen taulu, Miekkamestari, Rummunkalvo (jännityskirjallisuutta)
Vicent, Manuel: Jalokivisilmäinen tonnikala
Prada, Juan Manuel de: Myrsky
Semprun, Jorge: Kirjoittaminen tai elämä (entisen kulttuuriministerin muistelmat sodan ajalta)
Rivas, Manuel: Timpurinkynä
Abad, Mercedes: Veri.
Yleisten kirjastojen yhteistietokanta Mandaa voit käyttää osoitteessa http://finna.fi
Osoitteesta http://travelnet.co.il/espagne/menu/TheLiteratureofSpain2.htm löytyy Espanjan lyhyt kirjallisuushistoria englanniksi, ja osoitteessa
http://www.…
Onko tässä yhteydessä yleensä todella puhuttu pelkistä 'siirtolaisista', useimmin kai 'siirtoväestä' tai ainakin 'karjalaisista siirtolaisista' (joka kyllä on voinut "seuraavassa lauseessa" lyhentyä 'siirtolaisiksi')?
Sanaa 'pakolainen' oli meillä ennen toista maailmansotaa käytetty lähinnä Venäjältä vallankumousvuosina Suomeen hakeutuneista.
Ymmärtääkseni karjalaiset eivät siksi itse oikein pitäneet nimityksestä 'pakolainen', koska siihen katsottiin liittyvän jonkinlaisen ajatuksen pakenemisesta vieraaseen valtioon. Evakuoidut tunsivat tarvetta korostaa, että he olivat suomalaisia siinä kuin tynkä-Suomenkin väki.
Jos lukee vuosien 1939-1940 virallista aineistoa (eli Suomen asetuskokoelmassa julkaistuja lakeja, asetuksia ja…
Kysyimme nimestä Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjastolta.
He kertovat, että missään heidän kirjastossa olevassa venäläisiä sukunimiä käsittelevissä hakuteoksissa ei mainita sukunimeä ”Sekirkin” (mask.) tai ”Sekirkina” (fem.).
Internetistä he sitä vastoin löysivät sivun, josta löytyi tieto, että nimi on venäläistä alkuperää tai valkovenäläistä, ukrainalaista… – lähde kertoo myös muista mahdollisuuksista. Nimen oletetaan olevan peräisin varhaisten kantajiensa nimestä, lempinimestä tai ammatista.
Edelleen sivu kertoo, että sukunimi ei ole Venäjällä kovin yleinen. Aristokraattien säätyyn kuuluvista pihkovalaisista pajareista sukunimeltään ”Sekirkin” on mainintoja 1500-1600 –luvun kronikoissa. Sukunimen historialliset juuret löytyvät…
Tuvendo Oy on tehnyt vuonna 2009 Martinsillan kauppakeskuksesta 3D-mallinnoksen. Sitä ei enää löydy internetistä, mutta esimerkiksi Iltalehti on julkaissut siitä artikkelin "Tällainen on Martinsillan virtuaalinen kauppakeskus" 26.11.2009 (https://www.iltalehti.fi/espoo/a/2009112610667000).
Lintujen laulua tai ääniä on yritetty kuvata kirjaimin ja myös nuotein. Opettaja ja lintuharrastaja Jussi Sepän (1885-1951) ”Lintujen äänet” kuuluu luontokirjallisuuden klassikoihin. Siinä hän esittelee lintujen laulutapoja nuotein, kirjaimin ja kuvioin. Kirjan ensimmäisen painoksen ilmestyessä 1922 ei ollut vielä saatavilla lintuäänitteitä, joten eri lajien laulut oli opeteltava sanallisista kuvauksista ja nuotinnoksista.
Myös kielitieteilijä Ivar Hortling (1876-1946) oli kiinnostunut linnuista ja lintujen äänistä. Hän oli musikaalinen ja käytti lintujen äänten kuvaamiseen nuottiviivastoa ja omia merkintätapojaan.
Eläintieteilijä Olavi Sotavalta (1918-1991), jolla oli absoluuttinen sävelkorva ja joka myös sävelsi, nuotinsi satakielen…
Helsingin kaupunginkirjastossa on asiakkaitten käytettävissä filmiskannereita. Tietokoneita ja laitteita voi etsiä sekä varata netissä osoitteessa https://varaus.lib.hel.fi/ . Tarkennetussa haussa voi erikseen etsiä diaskannerit. Niitä on Kontulan, Oulunkylän, Suutarilan, Töölön, Viikin ja Vuosaaren kirjastoissa.
Kohtaamispaikka@lasipalatsissa on julkaisutyöasemia, joilla voi skannata dioja ja negatiiveja.
Kirjastojen ja Kohtaamispaikan yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/.
Raimo Hietasen kirjassa Kaavaoppi on frakin kaavat. Kirja on lainattavissa muutamista kirjastoista eri puolilta Suomea. Voit pyytää kirjan kaukolainaksi omaan lähikirjastoosi.
Myös joiltakin vaattureilta voi ostaa frakin kaavan.
Sukunimi 'Pippola' on lähtöisin Vimpelistä samannimisestä talosta. Nimi olisi voinut syntyä samalla tavalla kuin sukunimi 'Piippola' (Pirjo Mikkonen: Sukunimikirja, 2000).
Sukunimikirjassa selvitetään sukunimien Piippo - Piipponen - Piippola - Pippola alkuperää. Se voisi olla Pietarin kansankielinen asu, sillä ainakin Virossa Petruksesta tulee Peep. Toisaalta nimet muistuttavat vanhaan saksalaiseen henkilönnimistöön lukeutuvia miestennimiä Bibo, Bibbo, Pipo, Pippo jne. Nimeä muistuttavia tietoja meillä on jo keskiajalta: Talonpoika Olaff Pypon 1463 Halikossa, lautamies Jap Peppo 1461 Kaarinassa.
Sirkka Paikkalan artikkelissa on kerrottu tästä Pietari-nimestä sukunimissämme: http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36hs.htm .
Kilpailu ja kuluttajavirasto kertoo sivuillaan palautusoikeudesta näin:
"Palautusoikeus
Tuotteen ostaminen merkitsee sopimuksen tekemistä, eikä sopimusta voi kumpikaan osapuoli yksinään muuttaa. Kauppaa ei siis voi yleensä perua, vaikka tulisikin katumapäälle. Alennuksella myytäviä tuotteita koskevat samat säännöt kuin normaalihintaisia tuotteita.
Ostoksen voi vaihtaa tai palauttaa vain silloin, jos:
Yritys on myöntänyt tuotteelle vaihto- ja palautusoikeuden. Tällaisen oikeuden myöntäminen on liikkeelle vapaaehtoista, joten se voi määritellä palautuksen ja vaihdon ehdot, esimerkiksi 8 tai 30 päivän palautusoikeuden. Kauppa voi vaatia myös esittämään kuitin silloin, kun tuotteen ostajalle on annettu oikeus vaihtoon tai palautukseen…
Löysin IPhonen ohjeista selityksen: "Vihreä ilmaisin tarkoittaa, että jokin iPhonen appi käyttää joko kameraa tai kameraa ja mikrofonia." Linkki Ohjesivulle
Vihreä pallukka siis tarkoittaa, että puhelin käyttää kännykkäsi mikrofonia (tai videopuhelussa kameraa ja mikrofonia) tai Teams käyttää kännykkäsi mikrofonia. Jos et halua Teamsin käyttävän kameraa, poista kuva käytöstä sovelluksen omilla ohjainkuvakkeilla.
Lohikaloja on 66 lajia. Suomen lohikalastoon kuuluu yksi haukilaji, yksi kuorelaji ja 13 lohien heimon lajia (lohi, taimen, nieriät, siiat, muikku ja harjus).
Suomen eläimet (osa 3) -kirjan mukaan lohikaloilla on kaikilla selvä yhteinen tuntomerkki: rasvaevä.
Helmet-kirjastot lainaavat asiakkailleen kirjojen ja muiden perinteisten aineistojen lisäksi erilaisia esineitä, mm. roskapihtejä. Erilaiset lainattavat esineet löytyvät Helmet-verkkokirjaston kautta hakusanalla esine ja valitsemalla sen jälkeen aineistoksi esineen:
http://helmet.fi/
Näillä erilaisilla esineillä voi olla yhden tai neljän viikon laina-aika, mutta niitä ei voi varata eikä uusia sen enempää Helmet-verkkokirjaston kautta kuin kirjastossakaan. Sama sääntö on myös joillakin muilla kirjaston aineistoilla, esim. yhden viikon Bestseller-kirjoilla.
