Aila Meriluodon runo Det är alltid något som stiger över gränsen on kokoelman Silmämitta (1969) toisesta osasta. Kyseisessä kokoelman toisessa osassa on vain ruotsinkielisiä runoja. Valitettavasti etsimästänne runosta ei ole suomennosta.
Meriluoto, Aila: Kootut runot (1977)
Painettuja City-lehtiä ei kirjastoista näy löytyvän, joitakin paikallisia versioita lukuunottamatta - esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjastossa on varastoituna osa City Tampere -lehden numeroista.
City-lehden verkkoversiosta - https://www.city.fi/ - voi etsiä myös vanhoja juttuja. Hakuehdolla "Rosa Meriläinen" löytyy 39 viitettä. Kysymyksessä mainitulta aikaväliltä löytyy ainakin yksi haastattelu, Liisa Huhdan ja Meriläisen kirjaan Kilttien kapina liittyvä "Rosa Meriläinen - tapakasvatusta naisille" (17.10.2008).
https://www.city.fi/kulttuuri/rosa+merilainen+tapakasvatusta+naisille/2836
Kyseessä on Hannele Huovin runo Niityllä. Runo sisältyy Huovin runoteokseen Salaperäinen rasia : pieniä runoja lapsille ja muille kasvaville (1985).
HelMet-haulla voit tarkistaa teoksen saatavuuden pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa.
https://finna.fi/
https://www.helmet.fi/fi-FI
Boris Pasternakin runosta Hamlet on ainakin kaksi suomennosta. Yksi kuuluu Tohtori Živagon runoihin ja sisältyy siis teokseen Tohtori Živago (s. 307) ja teokseen Tohtori Živagon runot (1958). Runon on suomentanut Arvo Turtiainen.Marja-Leena Mikkola on myös suomentanut runon. Suomennos sisältyy Mikkolan kokoamaan ja suomentamaan Pasternakin runojen kokoelmaan Sisareni, elämä: runoa (2003).
Pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen Helmet-tietokantaan tehty osoitteenmuutos päivittyy saman tien. Jos varaamasi kirjat kuitenkin olivat hyllyssä jossakin kirjastossa ja lähtivät jo samana päivänä valitsemaasi noutokirjastoon, on mahdollista, että tieto varauksista menee vanhaan osoitteeseen, koska osoitteenmuutos on tehty seuraavana päivänä. Sinun kannattaa seurata tilannetta Helmetin kautta tai soittaa noutokirjastoon varmistaaksesi asian.
Tänään luetaan paljon Paul Coelhon teoksia. Esimerkiksi Coelhon Alkemistia kuvaillaan asiasanoilla filosofiset romaanit, itsetuntemus.
Hyvin suosittuja ovat olleet myös Carlos Castanedan teokset,
Saint-Exupéryn Pikku prinssi ja James Redfieldin kirjat Yhdeksän oivalluksen tie ja Kymmenes oivallus sekä Carter: Pikku puun kasvatus. Entä asiasanalla alkuperäiskansat kuvailtu teos, Morgan: Viesti oikeiden ihmisten maailmasta.
Elämäntarkoitus-asiasana yhdistettynä kaunokirjallisuuden luokkaan 84 antaa tulokseksi esim. Pirsig: Zen ja moottoripyörän kunnossapito.
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on kysytty tietoa aiheesta elämän todellisuus http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=4f74b4ae-6ae…
Linkkisivusta Kirjavinkit…
Jyrinkoski on niin harvinainen nimi (Digi- ja väestötietoviraston nimipalvelun mukaan nykyisenä nimenä alle 10 henkilöllä), että suomalaisten sukunimien perushakuteos, Mikkosen & Paikkalan Sukunimet (2000), ei mainitse sitä lainkaan.Samainen hakuteos kertoo Jyrinki-nimestä seuraavaa: "Nimi saattaa hyvinkin liittyä jyristä-verbiin tai sanoihin jyrämä 'pieni koski, pyörre' ja jyrä 'jyrkkätöyräinen puro, syvä notko, jonka pohjalla on puro'." Nimen taustalla voi olla Mikkosen ja Paikkalan mukaan myös henkilönnimi Georgius (suom. Jyrki, Jyri). Ehkä Jyrinkoski-nimen tausta on johdateltavissa näille samoille lähteille?
Internetistä löytyy jazz ja blues -aiheisia linkkejä esim. osoitteesta: http://www.htk.fi/kirjasto/musicb.htm#jazz Kannattaa myös katsoa: http://www.allmusic.com/ josta löytyy tietoa musiikkilajeittain. Valtaosa linkeistä netissä on kylläkin englannin kielisiä. Suomenkielisiä kirjoja pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy mm. McRae:Jazzin käsikirja, Stearns:Jazzin historia, Shapiro:Jazzin vaiheita, Häme: Rytmin voittokulku, Rauhala: Populaarimusiikin tyylisuunnat ja Oliver: Bluesin tarina.
Saatavuustietoja voi katsella osoitteesta http://www.libplussa.fi/ tai soittamalla tai käymällä lähikirjastossa.
Ana Martin-Larranagan Kuka kurkistelee -sarja ilmestyi vuonna 2007. Sarjaan kuulunutta Meressä-kirjaa on vain muutaman Suomen kirjaston kokoelmissa, mm. Kuopion Varastokirjastossa.
Voit tilata kirjan kaukolainaan omaan lähikirjastoosi.
Mikäli haluaisit hankkia kirjan itsellesi, sitä kannattaa etsiä nettiantikvariaateista. Nettiantikvariaattien sivuille voi jättää myös ilmoituksen etsitystä kirjasta.
https://www.finna.fi/Record/fennica.867854
Hakupalvelu Finnan mukaan kappaleen sanoittajiksi on merkitty Jurek, Sonny Kylä-Liuhala ja H. Vähäkainu ja säveltäjiksi Jurek ja Ilta Fuchs:
https://www.finna.fi/Record/fikka.5393662
En valitettavasti löytänyt äänitettä mistään. Fono.fi-tietokannasta löytyy Yleisradiossa esitettyjen kappaleiden tietoja, mutta siellä ei myöskään ole mainintaa tästä versiosta.
Tätä asiaa voisi kysyä Yleisradiosta, jonne nykyään yhteydenotot on ohjattu Ylen palautteen kautta,
Olisiko kyse sarjasta Tutkimusmatkoilla arabien parissa? Osia on kolme 1-12, 13-20, 21-26 ja ne löytyvät vain äänikasetteina Joensuun kirjastosta. Tiedustele lähikirjastosta, voisiko niitä tilata kaukolainana.
Etsin Ritva-tietokannasta ohjelmia, mutta en löytänyt niitä sieltä. Sieltä voi kuitenkin kysyä apua, jos heillä olisi ajatusta siitä, voisiko tallenteita olla missään, rtva@kavi.fi.
Löydät laulun nuottikirjasta Juhlien juhla - uuden vuosituhannen lauluja (Suomen lähetysseura ja Pekka Simojoki, 2008). Nuotin voi varata Helmetin kautta.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1885391?lang=fin
Sanonta näyttää olevan peräisin englannin kielestä. Siinä se on ollut klisee jo pitkään. Sen ilmeisesti teki tunnetuksi sävellys "Home, James and Don't Spare the Horses" vuodelta 1934. Sitä ennen se oli ollut jo parinkin elokuvan nimenä ja myöhemmin sitä on käytetty monissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja kirjoissa, sekä otsikkona että vuoropuhelussa. Suomeen se lienee tullut näiden teosten käännösten kautta.
Sanonnan luojaksi on väitetty kuningatar Viktoriaa, jonka vaunuja ajoi 1870-luvulla mies nimeltä James Darling. Ajajaa puhuteltiin yleensä sukunimellä, mutta "home, Darling" olisi kuulostanut kaksoismerkityksensä vuoksi kiusalliselta, joten kuningatar käytti sen sijaan ajajan etunimeä. Sanonta esiintyy lehdistössä jo 1890…
Janus-lehti kuuluu Tampereen pääkirjaston Metson käsikirjastokokoelmiin. Kuluvan vuoden lehdet ovat luettavissa käsikirjastossa, ja vuosikerrat 1994-2007 löytyvät varastosta. Lehtiä ei voi lainata, mutta niistä voi ottaa valokopioita kirjastossa.
Venäläisiä sotaelokuvia liittyen nimenomaisesti talvi- ja/tai jatkosotaan emme selvityksemme jälkeen löytäneet. Mainitsemanne "Käki"-elokuva onkin tässä suhteessa poikkeus. Elokuvia Suuresta Isänmaallisesta Sodasta sekä esimerkiksi Venäjän sisällissodasta on kyllä tehty, ja monissa niissä on viittauksia myös Suomeen eri tavoin, mutta vuosien 1939-1944 kuvaukset Suomen suunnalta ovat jääneet hämmästyttävän vähiin.
On toki mahdollista, että elokuvia on tehty aihepiiristä Venäjällä/Neuvostoliitossa, mutta tietoomme ei tullut ainakaan nyt valitettavaksi yhtäkään.
Ikävä kyllä, en onnistunut löytämään aiheesta juurikaan tietoa. Ulla Lehtosen kirjassa Lastenkirjallisuus Suomessa 1543-1820 mainitaan, että v. 1849 ilmestyi Kakstoista kummallista satua, joka on varhaisin meillä ilmestynyt Grimmin satujen yhtenäinen suomennosvalikoima. Kirjassa todetaan lisäksi, että "vaikka Kakstoista kummallista satua-kokoelmasta otetttiin kaikkiaaan neljä painosta, ei lehdistö kiinnittänyt siihen huomiota" (s. 119). Kirjastossamme on myös Oili Suomisen teos Grimmin satujen suomennoksia 1927-1999.
Pieni suuri maailma: Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia- kirjassa mainitaan mm. että 1900-luvun sadun suuria vaikuttajia olivat Grimmin veljekset, Andersen ja Topelius.
Raija Jänice ja Oili Suominen…
Nimikirjat selittävät Sainin Saimin ja Saiman kansanomaiseksi rinnakkais- tai lempinimeksi, jolloin sen lähtökohta on järvennimi Saimaa.
Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkitietokannasta ei löydy Saini-nimisiä tuotteita.
J. S. Bachin aikana piano sellaisena kun me sen nykyään tunnemme oli vasta kehitteillä. Bach sävelsi kosketinsoitinmusiikkinsa enimmäkseen cembalolle, klavikordille ja uruille. Bachin kosketinsoitinkonsertot on Heikki Poroilan ohjeluettelon (http://www.kaapeli.fi/~musakir/republic/Bach/esi.html) mukaan sävelletty cembalolle, vaikka niitä pianolla paljon nykyään esitetäänkin. Oikeampaa olisi siis puhua Bachin cembalokonsertoista.
Bachin cembalokonsertoissa on samaisen ohjeluettelon mukaan käytetty jousi- tai kamariorkesteria. Barokkiajalla orkesterin koko vaihteli pienistä yhtyeistä suuriin orkestereihin - kamariorkesteri sopii tähän yhteyteen siis mainiosti.
