Kirja on jo rekisteröity Espoon kaupunginkirjastossa tällä viikolla. Sitä on tulossa Espooseen kahteen kirjastoon ja se on lähiaikoina varattavissa HelMet-järjestelmän kautta. Varauksen voi tehdä heti, kun kirjan kohdalla näkyvät kirjastojen nimet, ilmeisesti se tulee ainakin Selloon ja Entresseen. Kannattaa seurata asiaa Espoon uutusluettlosta tai HelMetistä.
Astrid Lindgrenistä on olemassa suomenkielistä tietoa esim. seuraavissa kirjoissa:
Strömstedt, Margareta : Astrid Lindgren (1988)
Ljungren, Kerstin : Lastenkirjailija Astrid Lindgren (1992)
Myös teoksesta "Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita (1998).
Internetistä löytyy myös tietoa Lindgrenista, ruotsiksi ja englanniksi esim. seuraavilta sivuilta, http://www.astridlindgren.se
Astrid Lindgrens värld : http://www.alv.se/ .
Helena Hirvikorven teoksessa Linnan juhlat kautta aikojen kerrotaan kutsusta juhliin (s. 74-83) ja s. 75 on kuva kutsusta. Kuvassa näkyy myös kutsun teksti.
Helsingin kaupunginkirjasto hankki vuonna 2000: 120 911 kirjaa, näistä eri nimekkeitä oli 19 715. Muuta aineistoa mm. levyjä ja videoita hankittiin
29 226, joista eri nimekkeitä oli 10 944.
Enemmän tietoa kirjaston aineiston hankinnasta löytyy teoksesta:
Helsingin kaupunki. Kaupunginkirjasto Tilastoja - Statistik 2000. Teosta on saatavissa Pääkirjastosta, jossa on sekä lainattava kappale, jonka saatavuutta voit tarkistaa osoitteesta http://www.libplussa.fi , ja käsikirjastokappale, joka on sijoitettu Helsinki-kokoelmaan.
Talvi- ja jatkosotaa käsittelevää kaunokirjallisuutta Neuvostoliiton kannalta ja heidän omien kirjailijoidensa kuvaamina ei ole kovin paljon ilmestynyt Suomessa. Seuraavat teokset olen löytänyt:
Gusarov, Dmitri: Korpi ei tunne armoa, 1980 – partisaanien hyökkäys suomalaisten selustaan
Gordijenko, Anatoli: Kuoleman divisioona, 2003 – talvisodan kuvaus
” ” : Syväri, kuoleman joki, 2006 – jatkosotaan sijoittuva
Simonov, Konstantin: Todistaja, 1988 – kertoo Stalinin ajan Neuvostoliitosta, mutta kirjaan sisältyy kuvaus talvisodan alkamisesta
Tsakovski, Aleksandr: Piiritys, 1972 – Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon; viittauksia talvisotaan
Gordijenkon kirjat ovat aikuisten lainausosastolla luokassa 84.2 (…
Radioteatterin vuonna 2009 esittämästä Väinö Linnan romaaniin pohjautuvasta 21-osaisesta kuunnelmasta "Täällä Pohjantähden alla" on aivan äskettäin ilmestynyt 21 CD-levyn paketti. Tallenne ei toistaiseksi ole lainattavissa kirjastoissa, eikä YLEstä osattu toistaiseksi kertoa, tuleeko paketti kirjastolevitykseen.
Lainattava kappale Radio Rock 3 -cd:stä on tulossa Kirjasto 10:iin, HelMetistä näet kun se on lainattavissa. Finnhits karaoke -DVD:n osaa 19 on tulossa Helsingin kaupunginkirjastoon 5 kpl. Muitakin välistä puuttuvia osia tullaan hankkimaan ainakin yhdet kappaleet.
Jatkossa aineistotoiveet kannattaa lähettää hankintaehdotuslomakkeella, joka löytyy lib.hel.fi -sivun vasemmasta reunasta kohdasta "palaute".
http://www.lib.hel.fi/
Sanaa sampio ei löytynyt käytettävissä olevista lähteistä: muun muassa Kielitoimiston sanakirja, Synonyymisanakirja, Vanhan kirjasuomen sanakirja ja Suuri kirosanakirja.
Todettakoon, että suomentaja on jo kuollut.
Missähän sarjan kirjassa tuo sanonta on? Valitettavasti meidän ei ole mahdollista lukea läpi sarjan kirjoja. Lisäksi Helmet-kirjastojen kokoelmiin kuuluu englanninkielisen sarjan kahdeksasta kirjasta vain neljä.
Kaupallisten kustantajien julkaisuiden painosmäärät ovat yleensä ns. "liikesalaisuuksia" eli ne ovat normaalisti vain kustantamon ja tekijän tiedossa. Kustantajat avaavat tätä tietoa yleensä vain niissä tapauksissa, joissa julkaisu on myynyt poikkeuksellisen hyvin, jolloin painoslukuja voidaan käyttää mainonnan tukena.
Syy painosmäärien ei-julkisuuteen on kaupallinen. Kustantajat kilpailevat keskenään, eivätkä halua antaa julkisuuteen tietoa, jota muut ehkä voisivat käyttää hyväkseen. Erityisesti tapauksissa, joissa myynti on ollut selvästi odotuksia vähäisempää, kustantaja ei ymmmärrettävästi halua korostaa, että "otettiin 1000 kappaleen painos ja siitä on myyty 150 kappaletta. Kustantajalla ei myöskään ole mitään yleistä velvollisuutta…
Kannattaa ottaa yhteys Suomen Saunaseuraan Helsingin Vaskiniemeen, Lauttasaareen. Asiakaspalvelu ma-pe 10 -14, p.09 - 678677.
internet-osoite: http://www.sauna.fi/. Luulenpa, että sieltä löytyy vastaus.
Kappaleen nimi on Sandilandi, ja se löytyy Eepos-kirjastoista CD-levyllä Lasten parhaat 1+2=32
https://eepos.finna.fi/Search/Results?lookfor=sandilandi&type=AllFields…
Mekään emme tunnistaneet laulua. Vastaavanlaisia laulunpätkiä löytyi netistä, mutta niissä ei ollut mainintaa laulun nimestä tai tekijästä.
Tunnistaisiko joku lukijoista laulun. Vastauksen voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
"Meren voimasta" ei ole julkaistu nuotinnosta.
"Arvaa kenet Pariisissa näin" on käännös Buffy Sainte-Marien sävellyksestä "Guess Who I Saw in Paris". Suomenkielisestä versiosta ei ole nuotinnosta, mutta alkuperäisestä löytyy pianosovitus nuottikokoelmalta The Buffy Sainte-Marie Songbook (Grosset & Dunlap, 1971). Kirja on Helmet-kirjastojen kokoelmissa:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1012603
Kyseisessä Muumilaakson tarinoiden jaksossa oltiin teatterissa, johon muumiperhe oli pelastautunut tulvalta. Kyse oli siis teatterin rekvisiitasta. Teattereissa rekvisiitat valmistaa tarpeistonhoitaja tai -valmistaja. Niiden valmistaminen kuuluu teatterin lavastamon tehtäviin. Elokuvissa ja televisiossa lavasteista ja tarpeistosta vastaavan henkilön tehtävänimeke on rekvisitööri.
Rekvisiittaa valmistetaan monenlaisista materiaaleista. Ruokia valmistetaan esimerkiksi vaahtomuovista, levystä, kipsistä ja lasikuidusta. Niissä voi olla päällä maalia ja lakkaa.
Lähteet ja lisätietoa
Helsingin Kaupunginteatterin lavastamon esittelyvideo: https://hkt.fi/backstage/lavastamo/
Jyväskylän kaupunginteatterin tarpeistonhoitajien…
Jyväskylän kaupunginkirjastolla on kyllä kyselemäsi palvelu käytössä, sekä omien lainajen katselu onnistuu, samoin uusiminen ja varausten teko. Käyttöä varten tarvitset salasanan, jonka saat kirjastosta paikan päältä. Tutustupa myös IntroActive -palveluumme!
Lisätietoja osoitteista http://www.jkl.fi/kirjasto/intro.htm http://www.jkl.fi/kirjasto/introact.htm
Ilpo Tiihosen runo "Jees ketsuppia" löytyy kokoelmasta "Antero Vipuliini
ja taikatakki" (Gummmerus 1977). Kirjaa on useissa kaupunginkirjaston
toimipisteissä.
(Suojatun) elokuvan julkinen esittäminen on tekijänoikeuslain mukaan aina luvanvaraista. Televisiosta tulevan elokuvan näyttäminen kirjastossa yleisölle on sekin julkista esittämistä ja siten luvanvaraista. Lupa katsoa ei siis ole sama asia kuin lupa esittää julkisesti. Televisioyhtiö on hankkinut tämän oikeuden, mutta se ei siirry kirjastolle.
Kirjaston kokoelmassa olevan elokuvan saa esittää, jos oston yhteydessä on saatu myös julkisen esittämisen oikeus. Jotkut välittäjät tarjoavat tämän oikeuden nykyään kaikille elokuvilleen, mutta varsinkin vanhemmassa kokoelmassa pääsääntönä oli, että kirjastoille myytiin elokuvia vain lainausoikeuksin. Tämä esitysoikeus on selvitettävä elokuvakohtaisesti ennen esittämistä.
Heikki Poroila 29.1.2013
Kuvauksen perusteella ehdotamme Eugênio Giovenardin elämäkerrallista romaania Kielletty mies (ilmestynyt v. 2001). Tässä kuvaus kirjasta: http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_3656#.WT_DDsuweUk
Myös Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirjaa (ilmestynyt 1953) ehdotettiin.
Holding- eli kiinnipitoterapiasta on kirjoitettu seuraavia teoksia:
- Aurela, Anneli: Käytöshäiriöisten lasten ja nuorten kiinnipitohoito 1995
- Aurela, Anneli: Sylissäpito elämänmuotona ja terapiana 1998
- Keating, Kathleen: Halataan taas 1995
- Keating, Kathleen: Pieni halauskirja 1994
- Lehtonen, Saara: Terapeuttisen kiinnipidon merkitys 1996
- Prekop, Jirina: Olisitpa pitänyt minusta tiukasti kiinni 1993
- Welch, Martha G.: Syliaika.
Aleksi-artikkelitietokanta antoi seuraavat viittaukset:
- Pikkutyrannit tarvitsevat rakkauden lisäksi selvät rajat; Uusi nainen, 1999, nro 4
- Onko teilläkin päiväkodissa tyranni?; Lastentarha, 1998, nro 2
- Syliin mahtuu monenlaisia tunteita; Vauva, 1996, nro 9.
Internetistä voi hakea aiheesta tietoa mm…
Virittäjässä 1.1.1916 ilmestyi juttu "Sananselityksiä Aleksis Kiven teoksiin", jonka mukaan Kivi käytti paljon sellaisia sanoja, joita ei esiinny muualla kirjallisuudessa. Virittäjän jutun mukaan peräloro oli viinakeitoksen loppuliemi, siis oletettavasti tislauksen huonolaatuinen, pahanmakuinen osa. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/890101?term=per%C3%A4loro&page=21
Toisaalta peräloroksi on myös kutsuttu erästä mallasjuomalajia. Kustaa Vilkuna mainitsee artikkelissa "Talonpojan maa- ja kotitalous" (ilmestynyt teoksessa Suomen kulttuurihistoria II, 1934, s. 306) mallasjuomat olut, sahti, kalja, taari, rapataari, vaarinkalja, jälkitippu ja peräloro. Hän ei kerro, mitä eroa näillä eri juomilla oli, mutta…
